KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTOISSA
2 KOR 4:7-9
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, 9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (33/38)
7Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 8Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. (92)
Johdanto
Kärsimys, kipu, pettymys, petetyksi ja hyljätyksi tuleminen ja jopa epätoivo ovat varmasti tuttuja kaikille krisityille ja palvelustyössä mukana oleville. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali kertoo kokeneensa kaikkea tätä ja vielä enemmän, hänelle kärsimys on tuttu matkatoveri ja se on koko kirjeen läpi menevä teema. Minuun kirjeessä teki suurimman vaikutuksen Paavalin asenne kärsimystä kohtaan. Hän ei koskaan unohda olla kiitollinen, kärsimyksenkin keskellä, siitä mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään. Kärsimyskin on olemassa vain sitä varten että Jumala voisi hänet pelastaa siitä ja käyttää sitä valtakuntansa ja työnsä edistämiseen. Se on asenne jonka tahdon myös itselleni ja että voisin aina kaikessa kiittää Jumalaa ja muistaa että tämä pieni kärsimys kestää vain hetken ja taivaassa kaikki todella tulee olemaan paremmin.
Lev Tolstoi kirjoittaa: "Maailma on edennyt kärsineiden toimesta". Me, jotka palvelemme muita Kristuksen seuraajia, kärsimme usein palveluksen aikana. Tällainen kärsimys voi vahingoittaa näkökulmiamme ja kiristää sekä suhteitamme Jumalaan että suhteitamme muihin seurakunnan ja kirkon jäseniin.
Mutta kuten Paavali mallintaa meille hänen toisessa korinttilaiskirjeessään, ahdistuksen ja tuskan ei tarvitse johtaa suhteiden hajoamiseen ja katkeruuteen. Kärsimys voi todella ajaa meidät Jumalan luokse, syvempään yhteyteen muiden kärsivien kanssa, ja jopa juhlistamaan ja nauttimaan Jumalan kannustuksesta, rohkaisuun jota voi kokea täysin vain ahdistukseen upotessa.
Kun Paavali kirjoitti toisen kirjeensä korinttilaisille, hän esitti runsaasti pohdintaa Jumalan lunastuksesta kärsimyksissä, se on koko kirjeen avain teema. Apostoli ja hänen työtoverinsa ovat kärsineet suuresti viimeaikaisista kokemuksista, ja emotionaaliset ja hengelliset haavat ovat edelleen tuoreita.
Katkeruuden ja katumisen sijasta apostoli tarjoaa kuitenkin yhden kauneimmista ja rakastetuimmista kirjeistä UTssa, kääntäen kärsimyksensä Jumalan kiitolauluksi ja vetoomukseksi kumppanuuden jatkumisesta Korintin kirkon kanssa.
Kiitoksen ja ylistyksen kautta apostoli avaa sydämensä korinttolaisille ja jakaa kärsimyksensä sekä rakentaa uutta perustusta hänen toivomalleen kehitykselle seurakunnassa. Paavali haluaa myös kirjeellään houkutella korinttilaiset takaisin vankkaan suhteeseen itsensä kanssa, heidän apostolinaan. Apostolin matkasuunnitelman muutos näyttää rasittaneen hänen suhdettaan joihinkin seurakunnan jäseniin. Tämän kirjeen kautta Paavali puolustaa nuhteettomuuttaan ja kutsuu korinttilaiset takaisin terveeseen suhteeseen itseensä kanssa.
Verbruggen ja Harrisin mukaan, kukaan ei ollut koskaan yhtä tietoinen kristinuskon paradoksaalisuudesta kuin Paavali. Ja ehkä mikään hänen kirjeistään ei sisällä enemmän paradokseja kuin 2 korinttolaiskirje. Lukuisilla paradoksillaan, sitten, jakeet 7–12 ovat tyypillisiä tälle kirjeelle ja Paavalin tyylille.
Valitsemassani jaejaksossa on yksi pääteemaa. 7-9; voima keskellä heikkoutta. Tekemässäni rakenteessa yhdistin jakeen 4:7 jakeisiin 4:3-7 teemalla Evankeliumi on kirkas ja peite on niissä joiden mielet on synti soikaissut. Ja 4:7 olen lisäksi laittanut teeman, Aarre on saviastioissa jotta se ei näyttäisi tulevan meistä, alle. Jakeet 4:8-12 jaoittelin teeman, Me olemme vainotut, ahdistuksessa ja kuolema tekee työtään meissä, alle. Jakeiden 4:8-9 teeman nimesin, Paavali on ahdingossa ja vainottu mutta ei tuhottu.
Valitsin nämä kolme jaetta yhdessä koske ne puhuvat mielestäni koko kirjeelle ja kaikille kristityille hyvin tärkeistä teemoista. Ensinnäkin aarre on meissä, me olemme heikkoja saviruukkuja joihin se on asetettu jotta se näkyisi paremmin ja emme voisi väittää että sen loiste tulisi meistä ja toisekseen vaikka olemme ahdingossa ja vainottuja, meitä ei ole tuhottu, Jumala on meidän kanssamme ja hän pelastaa meidät vainosta ja jopa varmasta tuhosta ja myös kärsimyksen keskellä voimme, ja meidän tulee, aina kiittää häntä.
Puhuessaan kirkkaasta palveluksesta, johon hänellä oli etuoikeus osallistua 3:7-11, ja Jumalan kirkkauden valosta, joka on loistanut hänen sydämessään 4:6, jakeissa 4:7-9 Paavali selittää mitä hän kokee kaiken tämän kärsimyksen ja heikkouden yhteydessä, hänellä on aarteensa saviruukussa. Hän toteaa tämän yleisenä periaatteena 4:7 ja havainnollistaa sitä 4:8-9.
2.Kor.3: ssa apostoli kiittää uuden liiton Hengen palvelusta, joka tuo elämän, toisin kuin laki, joka tuo kuoleman (3:6). Näissä jakeissa 4:7-9: ssä hän kääntää tämän kaavan nurinkurin julistaen, että kristillisen palvelijan "kuoleminen" ja "kuolema" luo perustan ihmisille kokea elämän antava Hengen palvelus. Toisin sanoen kärsimys, jonka Paavali kokee normaalina palvelutyönsä aikana, sen sijaan, että se mitätöisi hänen työnsä, toimii aitouden merkkinä, sillä hän seuraa ristiinnaulitun Herransa esimerkkiä.
Jaejakso alkaa kun 4:7 Paavali selittää silmiinpistävää kielikuvaa käyttäen, miksi Jumala käyttää ihmisten, ”saviastioiden” heikkoutta evankeliumin edistämiseksi. Hän tekee niin selventääkseen evankeliumin voiman todellisen lähteen, Jumalan itse.
Toiseksi, jakeissa 4:8-9 astoli on tehnyt ensimmäisen kirjeestä
löytyvistä ”vaikeusluetteloista” (vrt. 6:4b-10; 11:23b-33; 12:10)
kommunikoimaan sekä kärsimyksen normaaliudesta kristillisen palvelustyön
kulussa että hänen kokemastaan pelastuksesta ja kestävyydestä, kun ihminen
luottaa Jumalaan.
Thiseltonin
mukaan seuraavat jakeet korostavat apostolien kärsimyksiä, jotka sittenkin
kantavat evankeliumin ylittämättömät aarteet mukanaan. Emme voi auttaa
vertaamaan Paavalin saviastiaa Jesajan 53 kärsivään palvelijaan, jota
halveksittiin ja hylättiin, mutta joka kuitenkin suoritti tehtävänsä.
Jakeiden rakenne:
i. Aarre on saviastioissa jotta se ei näyttäisi tulevan meistä (4:7)
ii. Me olemme vainotut, ahdistuksessa ja kuolema tekee työtään meissä (4:8-9)
Lähteet:
Guthrie George H.; 2 Corinthians: Baker Exegetical Commentary on the New Testament; Baker Academic; 2015
Kruse Colin G.: 2 Corinthians: Tyndale New Testament Commentaries; IVP Academic; 2015
Thiselton Anthony C.; 2 Corinthians: A Short Exegetical and Pastoral Commentary; Cascade Books; 2019
Verbrugge Verlyn & Harris Murray J.; 1 and 2 Corinthians; Zondervan, 2017
KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTIOISSA OSA 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti