Alkukirkko ei ollut kristitty kirkko. He eivät kutsuneet
itseään kristityiksi tai ajatelleet olevansa luomassa uutta uskontoa. He
tunsivat kuuluvansa juutalaiseen maailmaan, juutalaiseen uskoon yhteen ainoaan
Jumalaan ja Israelin kansan historiaan joka oli kulminoitunut Jeesuksen syntymässä,
elämässä, kuolemassa ja ylösnousussa sekä taivaaseen nostamisessa.
Jeesuksen kuoleman jälkeen tämä juutalainen suuntaus alkoi
levitä ympäri Välimerta ja laajemmalle. Sen jäseniksi tuli ei juutalasia,
pakanoita joilla ei ollut juutalaista taustaa eivätkä he ymmärtäneet tai
tunteneet ainoaa Jumalaa tai hänen kertomustaan joka alkoi maailman luomisessa
tai sen tarkoitusta, yhdistää ihmiset uudelleen hänen kanssaan.
Sen sijaan nämä uudet Jeesuksen seuraajat, toivat mukanaan
oman pakanallisen taustansa, historiansa ja uskomuksensa. Joten syntyi suuri
paine kirjata ylös mikä oli tarkalleen Jeesuksen viesti ja mitä se tarkoitti
hänen seuraajilleen. Opettaa oikeaa uskoa ja sen perusteita ja sitä mistä se
syntyi ja miksi se oli niin tärkeää. Kertoa kaikille kuka todellinen yksi
Jumala oli, kuka oli hänen poikansa Jeesus ja kuka oli Jumalan Pyhä Henki. Ja
mitä tämä kaikki tarkoitti Jeesuksen seuraajille, juutalaisille yleensäkin sekä
koko pakanamaailmalle heidän ympärillään ja maailman ääriin saakka.
Näin syntyi kristillinen teologia. Ne dogmat ja
uskontunnustukset jotka me tunnemme ja joihin me uskomme. Jotka tahtovat
julistaa ja kertoa, laittaa sanoiksi, ajatuksiksi ja käsitteiksi, meidän
uskomme perusteet. Sen mikä erottaa meidät Jeesuksen seuraajat, kristityt, muista
juutalaisista sekä pakanoista.
Teologia on keskeinen kristinuskolle, elintärkeä käsiterakenne
joka ohjaa meitä lukemaan, kuulemaan ja ymmärtämään julistusta Jumalasta;
Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Ja siitä miten hänen kertomuksensa liittyy
koko maailman historiaan ja miten se koskettaa meitä kaikkia ja on ohjannut ja
muuttanut maailmaa täydellisesti ja kuinka Jeesus oli se keskeinen tapahtuma
koko maailmanhistoriassa jonka ympärillä kaikki muu pyörii.
Michael F. Birdin mukaan evankeliset seurakunnat ovat niitä, joiden julistuksen
ja käytännön keskellä on evankeliumi. Evankelinen kirkko on evankeliumin luoma
yhteisö, joka edistää ja saarnaa evankeliumia ja joka kehittää evankeliumia hengellisyydessään.
Kirkon jäsenet pyrkivät elämään evankeliumin arvoista elämän. Heidän
keskuksessaan on Jeesus Kristus, Herra joka on ilmoitettu evankeliumissa.
Teologia ei ole se mihin uskomme. Koska me uskomme Jumalaan.
Mutta teologia yrittää auttaa meitä ymmärtämään Jumalaa ja hänen tarkoitustaan
maailmalle ja meille. Siksi teologia käsittää, ei vain kristinuskon dogmat ja
uskontunnustukset, koko meidän elämämme ja maailmankuvamme. Se yrittää selittää
meille miksi maailma on sellainen jonka voimme omin silmin nähdä, mikä on
maailman tarkoitus, synti ja suunta ja mitä se tarkoittaa minulle osana
Jeesuksen ruumista, kirkkoa ja paikallista seurakuntaa, sekä henkilökohtaisesti,
Jeesuksen seuraajana.
Alister E. McGrathin mukaan kristinuskon "suuremman kuvan"
omaksuminen auttaa meitä ymmärtämään, että jokainen meistä, luotuna Jumalan
kuvaksi, on tärkeä; ja että status ja varallisuus eivät tarkoita mitään
verrattuna Jumalan tuntemisen rikkauksiin.
Ihannetilanteessa maailmanlaajuisella kirkolla ja
paikallisilla seurakunnilla olisi täydellinen ymmärrys Jumalan tahdosta meitä
kohtaan. Valitettavasti me olemme, lankeamuksen kautta, erotettuja Jumalasta ja
vaikka Jeesus on yhdistänyt meidät uudelleen, olemme vasta prosessissa. Jumalan
valtakunta on täällä ja tulossa, ymmärrys on meillä Pyhässä Hengessä mutta ei
kokonaan, olemme Jumalan omia mutta vielä maailmassa, yhteydessä häneen ja
erossa yhtä aikaa.
Joten ymmärryksemme ei ole täydellinen, kaikki me näemme vain
heijastuksen, ymmärrämme vain osittain. Ja siksi teologia on niin tärkeää,
erityisesti terveellinen, raamatullinen, perinteen ja meitä ympäröivän
maailman, meidän kokemuksemme, huomioon ottava teologia.
Ei ole yksinkertaista saavuttaa tätä teologiaa. Ihmiset ovat
työskennelleet tuhansien vuosien ajan ymmärtääkseen Jumalaa, hänen tahtoaan ja
hänen sanaansa ja ilmestystään Pojassaan. Monia teorioita on kehitetty ja
ajateltu, monia on juhlistettu ja unohdettu sitten muutaman vuoden tai
vuosikymmenen jälkeen. Jotkin ovat kuitenkin säilyneet ja valloittaneet
ihmisten sydämet, niissä tunnemme tuon jumalallisen heijastuksen, totuuden
tuoksen, vilkaisun siihen kuka Jumala todella on ja miten me liitymme häneen. Thomas
á Kempis (n. 1380-1471) kirjoitti hengellisessä klassikkossansa
"Kristuksen seuraamisesta", kun näemme asiat oikeasta perspektiivistä
"maailman kirkkaus häviää".
Ja teologia pyrkii siihen. Teologia ei ole joukko henkilökohtaisia
uskonlausuntoja, vaanjulkisia lausuntoja ja käsityksiä kristillisen kirkon
uskosta, jotka syntyivät varhaisissa uskoyhteisöissä, kun he pohtivat rikasta
perintöään ja pyrkivät ilmaisemaan sen mahdollisimman ytimekkäästi.
Kristillinen teologia tiivistää kristillisen yhteisön
laajemman pohdinnan siitä, kuinka Raamattua voisi ymmärtää parhaalla
mahdollisella tavalla ja miten kutoa sen useita lankoja yhteen antaaksemme
tyydyttävimmän ja todenmukaisimman kuvan uskosta. Mikään näistä säikeistä ei
yksin riitä paljastamaan suurempaa kuvaa, joka kristillinen usko on.
Wayne Grudemin mukaan voimme ymmärtää kirkon tarkoituksen palveluksena Jumalalle,
uskovien palvelemisena ja palveluksena maailmalle.
Suhteessa Jumalaan kirkon, ja paikallisen seurakunnan,
tarkoitus on palvoa häntä. Palvonta kirkossa ei ole pelkästään valmistautumista
johonkin muuhun. Ylistys ja palvonta sinänsä täyttävät kirkon tärkeimmän
tarkoituksen Jumalaa kohtaan.
Raamatun mukaan seurakunnalla on velvollisuus kasvattaa
niitä, jotka ovat jo uskovia, ja rakentaa heitä kypsyyteen uskossa. Olisi Uuden
testamentin mallin vastaista on ajatella, että ainoa tavoitteemme ihmisten suhteen
on tuoda heidät pelastavaan uskoon. Tavoitteenamme seurakuntana on oltava
kaikkien kristittyjen esittäminen Jumalalle ”kypsinä Kristuksessa” (Kol. 1:28).
Jeesus käski opetuslapsiaan, että heidän tulisi "tehdä
opetuslapsia kaikista kansoista" (Matt. 28:19). Tämä evankeliumin
julistaminen on ensisijainen palvelumuoto joka kirkolla ja paikallisilla
seurakunnilla on maailmaa kohtaan. Evankelioimistyön ohella meillä on myös
armonpalvelus, diakoninen työ, johon kuuluu huolen pitäminen köyhistä ja
tarvitsevista Herran nimessä.
Luulen että kirkon ja paikallisen seurakunnan suurin haaste
on ensin löytää johtaja joka sekä tuntee tämän terveellisen, raamatullisen,
perinteeseen ja kokemukseen pohjaavan teologian, että elää sitä omassa
elämässään ja perheessään todeksi ja pystyy opettamaan sitä toisille. Me tarvitsemme
johtajia ja pastoreita, seurakunnan vanhemmiston jäseniä, sekä muita
seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia jotka ovat juurtuneet Jumalaan,
häneen sanaansa, ilmestykseensä ja teologiaan. Me tarvitsemme myös laajempaa
ymmärrystä siitä mitä teologia on, ettei sitä käsitetä vain opiksi jota saadaan
teologisessa seminaarissa tai opistossa tai yliopistossa, vaan se nähdään
kristillisenä maailmankuvana joka yrittää selittää meidän uskomme ja suhteemme yhteen
Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, ja heidän tahtoonsa meidän
elämissämme, siihen tarkoitukseen joka Jumalan kertomuksella maailmassa on.
Kristinusko auttaa meitä, ainakin osittain muutettamaan
mielikuvituksellista näkemystä maailmastamme. Sen avulla voimme nähdä sen
sellaisena kuin se todellisuudessa on sen sijaan, että se jäisimme itse
rakennettuun harhojen maailmaan, riippumatta siitä kuinka lohdullista tämä
voisi olla. Teologia tarjoaa meille merkityskehyksen, joka antaa meille
mahdollisuuden tarkastella tuttuja asioita ja nähdä ne uudessa valossa, kun
ymmärrämme niiden todellisen tärkeyden ja arvon.
Itse tuskailen tämän vastuun kanssa. Se tuntuu valtavalta,
miten minä, joka en todellakaan ole ymmärtänyt kuin minimaalisen osan Jumalan
olemuksesta tai tahdosta, voisin välittää sitä toisille. Onneksi Jumala ei
pyydä meiltä täydellisyyttä vaan sydämen asennetta ja uskoa, luottamusta siihen
että hän johdattaa meitä, joka hetki.
Parhaimmillaan kristillinen teologia voi tehdä kolme asiaa, jotka kaikki ovat
luonnollisia ja asianmukaisia seurauksia Raamatun, dogmojen, uskontunnusten,
perinteiden ja kokemusten pohtimisesta. Teologia sallii kristillisen yhteisön,
seurakuntien, säilyttää erillisen identiteettinsä vahvistamalla sen ytimessä
olevat ydinkäsitykset. Sen avulla kirkko voi katsoa ulospäin osoittamalla
turvallisen henkisen perustan harjoittaa vaihtoehtoisia tapoja nähdä maailmaamme.
Ja se tarjoaa yksittäisille uskoville voimavaran tutkia edelleen omaa uskoaan,
mikä antaa meille mahdollisuuden syventää kristillistä näkemystämme
todellisuudesta. Kristillinen teologia siten sekä stimuloi että ravitsee kristillistä
opetuslapsuutta.
Kun näemme asiat uudesta näkökulmasta, teologian
näkökulmasta, ymmärrämme, että tämä ei ole vain erilainen tapa tarkastella
maailmaa, vaan se on uskollinen ja kriittinen selitys sille, mitä maailma
todella on. Kristilliseen opetuslapseuteen kuuluu pohtia uutta maailmaa, joka
avautuu, kun katsomme teologian, dogmien ja uskontunnustusten kautta maailmaa
ja itseämme ja tulemme näkemään sen uudella tavalla.
Minun työni Vapaakirkon lähetettynä työntekijänä Ecuadorissa
on ollut hyvin vaihtelevaa. Olen saanut työskennellä diakonisella puolella,
Jumalan käsinä ja jalkoina sekä evankelisessa työssä, opettaen Raamatun
lukemista, tulkitsemista ja ymmärtämistä, ja oppien sitä samalla itse.
Samalla kun työtehtäväni ja vastuualueeni ovat vaihtuneet,
olen oppinut enemmän Jumalasta ja hänen tahdostaan meitä kohtaan ja minun
paikastani seurakunnassa. Olen tullut myös yhä vahvempaan vakaumukseen siitä
että voidakseni tehdä tätä työtä minun on tunnettava paremmin teologiaa,
kristinuskon perusteita ja niitä historiallisia totuuksia joista kristikunta on
keskustellut, väitellyt ja mietiskellyt sitten Jeesuksen maailmaan tulon. Ja
jopa sitä ennen.
John Websterin mukaan minkä tahansa kirkon opin täytyy alkaa
kirkon teologisesta välttämättömyydestä ollakseen ekumeenisesti elinkelpoinen.
Kirkko on Hengen liikuttama, Hengen tuntema ja Hengen
määrittelemä todellisuus ruumiina, jonka elävä sielu on elämän Henki. Kirkko ymmärretään
Kristuksessa, samoin kuin Kristusta ymmärretään kirkossa.
Joten kirkon ja paikallisten seurakuntien on sijaittava
Pojan ja Hengen kolminaisuuden työn jumalallisessa yhteydessa. Ja tämän rikkaan
teologisen perustan ja paikallisten seurakuntien välillä ei voi olla eroa.
Ilman Raamattua ei voi olla teologiaa. Näin olen kokenut ja
siksi tunnen että hyvä Raamatun tuntemus on ensimmäinen elinehto sekä
seurakunnan johtajille että jokaiselle uskovalle. Itse tunnen kutsua opettajan
työhön, sekä ammattinani että kirkon ja seurakunnan parissa. Jumala on kutsunut
minut opettamaan hänestä ja hänen sanastaan. Joten ensimmäinen vaatimus on että
tunnen Jumalan henkilökohtaisesti ja tunnen hänen sanansa. Mutta tunteakseni
hänen sanansa, minua auttaa ja tukee tuo vuosituhantinen perinne Jumalan sanan sekä
hänen Sanansa ilmestymisen tulkitsemisessa, sekä oma henkilökohtainen
kokemukseni Jumalan läsnäolosta elämässäni ja seurakunnan kokemus Jumalan
läsnäolosta.
Siksi uskon yhteisöllä on merkitystä. Kuvittele, että sinun
seuraasi liittyy joukko ystäviä, kun ihailet näkymää edessäsi olevaan maisemaan.
Kun alatte puhua toisillenne siitä, mitä näette, käy selväksi, että muut ovat
huomanneet asioita, joita et olet nähnyt. Kun sinun huomiosi keskittyi yhteen
asiaan, toisia kiehtoivatkin maiseman muut osat.
Kun puhut siitä, mitä kukin näitte, syntyy yhteisöllinen
näkymä maisemaan, joka on paljon kattavampi ja luotettavampi kuin mikään
yksittäinen kertomus siitä. Ryhmä ei vain näe enemmän kuin kukaan yksittäinen
henkilö. Ryhmä voi myös korjata yksilön kertomuksen uskon maisemasta. Tarvitsemme
siis kumulatiivisen, kattavan ja kriittisen selvityksen uskosta sen sijaan,
että olisimme rajoittuneet yhden ihmisen usein hyvin subjektiiviseen
käsitykseen asioista.
Espanjalainen kirjailija Teresa de Ávilan maamerkkiteoksessaan
Sisäinen linna (1577) ehdottaa, että ajattelemme uskoa linnan tutkimisena.
Saatuamme pääsyn sen sisälle kaipaamme, ja meidän on tarkoitus kaivat, tutkia
linnan sisäpihoja ja huoneita yksi kerrallaan.
Teresa vaatii, että meidän on oltava varovaisia, ettemme
koskaan rajoita kristillistä näkemystä todellisuudesta siihen, mitä olemme
henkilökohtaisesti kokeneet, ymmärtäneet tai käsittäneet. Toiset, menneet ja
nykyiset, kannustavat meitä menemään pidemmälle ja syvemmälle, avaamalla
huoneet "sielun linnassa", kun tutkimme "Kristuksen rajattomia
rikkauksia" (Ef. 3: 8). Meidän
kuuluu jäädä kiinni, jonkin sellaisen joka on suurempaa ja ihmeellisempää kuin
alun perin ymmärrämme, heijastavaan asutukseen.
Tämä on se mitä Jumala on kutsunut minut siirtämään
eteenpäin, olemaan lenkkinä tässä vuosituhantisessa kertomuksessa jota hän
kertoo maailmankaikkeudelle ja osana hänen valtakuntansa laajenemista ja
ilmestymistä täydellisesti tänne maailman päälle.
Kuinka sitten voimme käyttää teologiaa oman henkilökohtaisen
uskomme kehittämiseen sekä sen laajuuden että syvyyden suhteen?
Yksi tärkeä tapa on nähdä teologian kartoittavan uskon
maisemaa ja kutsuvan meitä tutkimaan sitä täysin, tietäen että maisemassa on
osia, jotka jäävät tuntemattomiksi. Katson teologian kutsuvan minua tutkimaan
sitä, mitä en ole vielä kohdannut, ja vahvistamaan sen, mitä en ole vielä
ymmärtänyt.
Teologia on pyrkimys, siinä esitetään visio, jonka teologit
kutsuvat meitä jakamaan, vaikka monet meistä tutkivat edelleen tämän vision
yksittäisiä näkökohtia.
Tämä muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi nähdä kirkko
ja paikallisseurakunta oppimisyhteisönä, jonka viisaudet ja oivallukset
ylittävät kenenkään yksittäisen oivallukset tai viisauden. Muut, jotka kulkevat
Jumalan tarinan läpi, voivat auttaa meitä matkustaessamme heidän kanssaan. Mutta
eivät vain meidän ympärillämme olevat ja meidän kanssamme kulkevat voi auttaa
meitä. Ne, jotka ovat tehneet uskonmatkan meiltä, voivat myös auttaa meitä, kun
teemme saman pyhiinvaelluksen. He esittivät samoja kysymyksiä kuin me, ja
heidän vastauksensa voivat rohkaista meitä kamppailussamme tänään.
Kuten suuri keskiaikainen teologi John Salisbury totesi,
istumme jättiläisten harteilla. Näemme enemmän ja kauempana olevia asioita kuin
he tekivät, ei siksi, että näkökykymme on ylivoimainen tai siksi, että olemme
pitempiä kuin he olivat, vaan siksi, että ne nostavat meidät hartioilleen ja heidän
suuri kasvunsa lisää meidän pituuttamme ja näköalaamme.
Meidän on myös muistettava, mitä Millard J. Erickson on sanonut, Raamatun
maailma ja tämä nykyinen maailma ovat hyvin erilaisia. On tärkeää sanoa
evankeliumin sanoma termeillä, jotka ymmärretään nykymaailmassa. Monet teologit
ovat yrittäneet tehdä tämän tehdäkseen viestistä maukasta nykyajan mielelle.
Jotkut teologit eivät ole muuttaneet pelkästään ilmaisumuotoa, vaan myös
sisältöä. Kristillisen sanoman ajattelun tavoitteena on säilyttää sisällön ja
raamatullinen oppi samalla, kun sanoma on ymmärrettävämpi nykyään.
Keskimääräinen kristitty, jopa kirkossa säännöllisesti
käyvä, asuu kahdessa eri maailmassa. Sunnuntaina tällainen ihminen elää
maailmassa, jossa kirveenpäät kelluvat, joet pysähtyvät kuin padot, aasit
puhuvat, ihmiset kävelevät vetten päällä, kuolleet ihmiset heräävät eloon jopa
päiviä kuoleman jälkeen ja neitsyt äidille syntyy lapsi.
Mutta loppuviikon aikana kristitty toimii hyvin erilaisessa
ilmapiirissä. Täällä tekniikka, nykyaikaisten tieteellisten löytöjen
sovellukset, ovat normi. Kuinka kauan tällaista skitsofreniaa voidaan
ylläpitää? Mitä meidän on säilytettävä jotta ylläpitäisimme todellista
kristillisyyttä ja pysyisimme todella kristittyinä?
Kirkon opin ja sen teologian on puhuttava seurakunnalle
siten, että Kristuksen kehotus totta: "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja
hänen väkevyytensä voimassa." (Ef. 6:10).
Kristillisen teologian opiskelu ja jakaminen tarkoittaa siis
sekä sen vahvistamista, jonka me olemme jo löytäneet ja johon me luottamme,
että asettaa tavoiteen Jumalan ja Kristuksen arvostuksen laajentamiselle. Se
muistuttaa meitä sekä siitä mitä tiedämme että siitä mitä meidän on vielä löydettävä.
Teologia ei ehkä tarjoa meille lopullista selitysta "Kristuksen
rajattomista rikkauksista", mutta se tarjoaa puitteet näiden löytämiselle
ja arvostamiselle osana kristillisen opetuslapsuuden jatkuvaa prosessia. Itse sitoudun
siis jatkamaan tätä tutkimusmatkaa!
Lähteet:
á Kempis, Tuomas: Kristuksen seuraamisesta (De Imitatione
Christi); Kirjapaja; 2006.
Bird, Michael
F.: Evangelical Theology, A Biblical and Systematic Introduction; Second Edition;
Zondervan Academic; 2020.
de Avila,
Teresa: Sisäinen linna (Castillo Interior o Las Moradas); The Interior Castle.
– The Collected Works of St. Teresa of Avila. Vol. 2. Transl. Kieran Kavanaugh
& Otilio Rodrigues. Washington, D.C. : ICS Publications. 1980.
Erickson,
Millard J.: Christian Theology; Third Edition; Baker Academic; 2013.
Grudem,
Wayne: Systematic Theology, An Introduction to Biblical Doctrine; Second
Edition; Zondervan Academic; 2020.
McGrath,
Alister, E.: Mere Discipleship, Growing in Wisdom and Hope; Baker Books; 2018.
Webster,
John: The Oxford Handbook of Systematic Theology; Oxford University Press; 2007.
Wright, N.
T.: Paul, A biography; Harper One; 2018.