perjantai 17. marraskuuta 2017

Elämä Sujuu Kuin Tanssi - Ainakin Torakan Lähestyessä

Atacamesin rantakaupunki sijaitsee Ecuadorin pohjoisosassa Tyynen Valtameren rannalla. Kaupunki sijaitsee Esmeraldasin provinssissa, sen asukasmäärä oli vuonna 2005 11,251 asukasta. Atacamesissa on yksi provinssin alhaisimmista köyhyysprosenteista, vain 68% prosenttia asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Fracisco Pizarro rantautui toisen valloitusretkensä aikana vuonna 1526 Atacamesiin mutta paikalliset olivat niin sotaisia että hänen oli mahdoton valloittaa aluetta itselleen. Siihen aikaan valtaa alueella pitivät Inkat. 

Espanjalaisten valloitettua Ecuadorin alueen Atacamesin alueelle saapui orjalaivoja Afrikasta. Vuonna 1553 Perusta Panamaan matkalla oleva orjalaiva haaksirikkoutui Esmeraldasissa ja 25 ihmistä onnistui karkaamaan heidän kiinnipitäjiltään. Vuosien varrella enemmänkin orjia onnistui karkaamaan ja he, sekä muiden orjien jälkeläiset, muodostavat nyt suurimman osan Esmeraldasin provinssin asujaimistosta.

Näin ensimmäistä kertaa eläissäni torakan Ecuadorissa. En muista tarkkaa hetkeä mutta nyt jälkeenpäin ihmetyttää mistä tiesin mokoman ötökän olleen torakan jos en niitä ollut ennen tavannut.

Sen sijaan muistan kuinka olin rantalomalle ystäväni kanssa ja illalla eksyimme lähelle roskiksia jotka olivat täynnä ravintoloiden jätteitä. Niitä reunaa pitkin juoksi edestakaisin kuhiseva peitto isoja yli viiden senttimetrin pituisia koppakuoriaisia.

Kysyin ystävältäni järkyttyneenä ovatko nuo torakoita ja kun hän vastasi kyllä, aivoni pimenivät. Valtava kauhun hyöky otti minut valtaansa ja aloin kirkua ja tarrasin ystävääni käsivarresta. Käsivarresta jonka hän oli polttanut punaiseksi ja kivuliaaksi aikaisemmin päivällä ja josta iho oli alkanut hilseillä irti.

Tarrasin häntä käsivarresta, kirkuen hänen korvaansa ja upotin kynteni hänen palaneeseen ihoonsa.

Ymmärrettävästä syystä ystäväni ei ollut tästä iloinen. Varsinkin kun samaan aikaan hypin järjettömästi ympäriinsä enkä suostunut kuuntelemaan häntä.

Kun hän vihdoin sai herätettyä minut takaisin järkiini, raahattuaan minut ensin pois roskisten luota, ystäväni kysyi minulta miksi pelkäsin niin paljon torakoita.

Mitä ne tekevät? Miksi ne ovat niin pahoja?

Turismi on Atacamesin pääelinkeino. Atacamesissa on kaikkein eniten hotelleja koko Esmeraldasin provinssista. Sinne pääsee myös helposti bussilla maan pääkaupungista Quitosta ja provinssin pääkaupungista Esmeraldasista.

Ihmiset matkustavat ympäri maailmaa Ecuadoriin surffaamaan. Atacamesin ranta sopii parhaiten aloittelijoille mutta ilmat ovat lämpimät ympäri vuoden, samoin kuin vesi.

Atacamesin yö- ja iltaelämä ovat hyvin kiireisiä. Syynä on kuuma ja kostea ilmasto joka tekee päivällä liikkumisen hankalaksi. Monet ravintolat ovat auki myöhään iltaan saakka ja rannalla on pieniä rantamajaravintoloita ja -baareja jotka aukaisevat ovensa vasta illan tultua.

En oikein osannut vastata mitään. Ne ovat niin yököttäviä, ei tuntunut järkevältä vastaukselta. Eikä myöskään kuvannut vastenmielisyyttäni ja kauhuani. Vihdoin mutisin jotain siitä miten likaisia ne ovat ja miten ne levittävät sairauksia. Mutta sekään ei ystäväni mielestä riittänyt selittämään reaktiotani.

Jotenkin sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä paniikkia joka aiheutui pelkästä ajatuksesta että yksi noista elikoista tulisi edes minun lähelleni.

Myöhemmin, toisella rantalomalle, odotin bussia matkalaukkuni kanssa ja katselin varautuneesti ympäriinsä viemärinraoista sisään ja ulos pujahtelevia torakoita. Kaiken varalta tömistelin jalkojani että ne tajuaisivat että minun lähelleni ei kannata tulla. Kun yksi jättiläismäinen (rannikolla kaikki torakat tuntuvat olevan vähintää viisi senttimetriä pitkiä ja vähintään kaksi leveitä) lähti lentoon, suoraan minua päin.

Tätä seurasi uusi paniikin omainen kirkumis-huitomis-pomppimis-ympäriinsä juoksu kohtaus.

Paikallisista sitä oli varmasti mielenkiintoista seurata. Minua ei edes hävettänyt. Ainut mistä välitin oli päästä pois kadulta, paikkakunnalta ja koko alueelta. Jonnekin missä ei varmasti olisi torakoita.

Ibarrassa asuessamme asuntoomme tuli torakkainfestaatio. Ensin taistelin sitä vastaan myrkyin ja muin asein. Sitten kun torakoita alkoi juoksennella keittiönkaappeka pitkin ja tippua päälleni yläkaappeja avatessa, muutin pois.

Tietenkin muutossa tarkistin että yksikään torakka, poikanen tai muna ei lähtisi meidän mukaamme. Ja olin valmis käyttämään kaikkea arsenaalia, vaikka atomipommia jos tarvittaisiin, varmistaakseni että uusi kotini olisi vapaa torakoista.

Kesä-, heinä- ja elokuussa Atacamesin rannat täyttyvät turisteista jotka saapuvat Quitosta ja muista Pohjois-Ecuadorin kaupungeista. Atacames on Ecuadorin rantakaupungeista lähin pääkaupunkia ja helpoimman matkan päässä.

Atacamesissa tarjoillaan tyypillistä Ecuadorin rannikkoruokaa. Monet Atacamesin paikalliset asukkaat ovat kalastajia ja ravintoloista saa aina tuoretta kala- ja äyriäisruokaa. Erityisen suosittuja aterioita ovat kookoskastikkeessa tarjoillut kala ja katkaravut. Myös hedelmiä on tarjolla paljon ja sekä rannalla että itse kaupungissa on useita kojuja joissa myydään hedelmiä, tuoreita mehuja sekä hedelmäsalaatteja. 
Atacamesin ranta on pitkä ja leveä, sen pituus on kaikkiaan yli 4 km. Atacamesin ranta on täydellinen juoksemiseen. Ranalla on mahdollisuus harrastaa monia eri vesiaktiviteetteja kuten surffaamista, kalastusta, banaaniveneellä-ratsastamista ja venematkoja katsomaan delfiinejä, lintuja sekä valaita kun on niiden vaellusaika.



Kun uuden kotimme mikroaaltouuniin muutti torakka, se vilahti aina näytöllä ja katosi sitten takaisin koneen uumeniin, olin valmis muuttamaan uudelleen. Sitten selvitin torakan lajin ja lahjoitin mikroaaltouunin pois. Ilmeisesti torakka oli tullut torilta banaanien mukana kotiin, mutta kaikenvaralta myrkyttin kotimme kaikkea vastaan.

Mikron uudet omistajat kysyivät että oikeasti aioinko antaa sen pois, torakan takia. Ilmoitin etten voi ottaa heiltä maksua, koska siinä asuu torakka ja aioin heittää sen menemään. He varmistivat että olin tosissani ja veivät mikron mukanaan, vielä heidän lähtiessään varoitin että siellä asuu torakka. He kehoittivat etten huolehtisi asiasta, mutta minusta tuntui eettisesti väärältä siirtää oma torakkaongelmani toisten harteille.

Myöhemmin kun kysyin olivatko he päässeet torakasta eroon vai oliko se tehnyt munia ja lisääntynyt, ystäväni hätääntyivät että tahdoin mikron heiltä takaisin. Minä totesin etten voisi ottaa mikroa enää kotiini, koska siinä oli asunut torakka. Hepusitivat päätään ja kertoivat tappaneensa ötökän. Minä ihastelin heidän rohkeuttaan ja molemmat totesimme ettemme ymmärrä toisiamme lainkaan.

Kerro oma kokemuksesi. Oletko sinä tavannut oikeaa torakkaa? Milloin? Ja missä?

Kalastajapatsas Atacamesin kadulla.

Katuravintola - nämä ovat erittäin suosittuja turistien parissa ja niistä saa tuoretta ja valtavan herkullista cevichea. Suosittelen!

Esmeraldalaisia poliiseja valvomassa liikennettä. Atacamesin rantakadulle pääsee autolla mutta se on yleensä aivan tukossa. Helpompi on liikkua kaupungissa ritsatakseilla jotka kulkevat joko polkupyörän tai useammin kevytmoottoripyörän voimin.

Jos tahdot lukea enemmän elämästäni Ibarrassa löydät tietoa postauksesta Ibarra ja Locro de Papa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mikä On Todella Tärkeää?

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
1 Korinttilaisille 15:57-58

Maailmassa on monia asioita jotka vaativat tai tarvitsevat huomiotani. Miten voin valita niistä tärkeimmät? Ne, joilla on todellista merkitystä?

Täytämme kotimme ja elämämme kaikelle tarpeettomalla. Mutta mitä me todella tarvitsemme?


Anna minulle viisautta ja ymmärrystä, Herra. Vaikka se koskisi ja tekisi kipeää. Vaikka se tarkoittaa että joudun luopumaan asioista joihin olen kiintinyt. Ja jotka tuntuvat minusta tärkeiltä.


Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Ps. 34:19-20


Monesti epäilen että kipu tulee koska teen Jumalan tahdon. Tai koska Jumala rankaisee minua kun en toiminut Hänen tahtonsa mukaan.

Miksi on niin helppo yhdistää Jumala ja kipu? Miksi on niin vaikea nähdä rakastava Jumala, Jumala jonka kädet naulat ovat läväisseet ja joka kulkee minun vierelläni ja kantaa minua kipuni keskellä?

Miksi tuntuu että ilo ja onni löytyvät maailmasta? Ja kirkossa ei saisi edes nauraa?

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Jaakobin kirje 3:17

Poikani kysyi minulta, miksi Jumala sallii ihmisten kärsiä? Miksi Hän ei auta köyhiä ja kurjia? Miksi Hän ei ota ihmisten kärsimystä pois?

Oli niin helppo hymyillä ja vähän hymähtää. Mutta hänelle tämä oli ensimmäinen kerta. Hän oli nyt juuri kärsimyksen äärellä. Näki miten maailmassa on tuskaa ja Jumala tuntuu olevan niin kaukana.

Miksi Jumala loi maailman jossa on syntiä, sotia, maanjäristyksiä, sortoa, sairautta, nälänhätää ja julmuuttu?

”Uskon aurinkoon silloinkin kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin kun Hän on hiljaa.”
Graffiti kellarin seinässä Kölnissä v. 1945

Elämän tarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen.

Mikä on todella tärkeää tässä maailmassa? Mikä vain vie aikaani ja ajatukseni pois siitä tärkeästä? 

Piiloudunko tavaran taakse? Peitänkö itseni tarpeettomaan? Yritänkö paeta Jumalaa itselleni haitallisten ihmissuhteiden taakse?

”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille, omassatunnossamme Hän puhuu, mutta tuskissamme Hän huutaa; kärsimys on hänen huutotorvensa, jolla kuuro maailma herätetään.”
C.S. Lewis

Rakas Jumala, ole meitä lähellä kärsimyksessä. Anna minun tuntea läsnäolosi pyhyys tuskan keskellä.

Monella meistä on särjetty sydän, toisten ihmisten ja elämän hajoittama. Liian monella on murtunut mieli, enää ei ole toivoa elämässä. Liian moni harjailee vailla selkeää suuntaa.

Ota meitä kädestä kiinni, ohjaa uuteen elämään, anna meidän astua kanssasi seikkailuun. Anna löytää suunta, toivo ja tulevaisuus, luottamuus siihen että sinä ohjaat. Aina, jokaikinen hetki. Aamen.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
Psalmi 25:5 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Gálapagossaaret - Paratiisi Maan Päällä




Minkälainen on paratiisi maan päällä? Onko se turkoosin sinistä vettä silmän kantamattomiin? Valkoisia hiekkarantoja, palmuja ja auringonpaistetta? Eläimiä jotka eivät pelkää ihmisiä vaan tulevat luoksesi uteliaina ja ystävällisinä?  Koskematonta ja puhdasta luontoa jonka kauneus salpaa hengen?

Jos näin on, sinun täytyy vierailla Galápagossaarilla.




Galápagossaaret on 13 vulkaanisen pääsaaren ja kuuden pienemmän saaren muodostama ryhmä Tyynessä valtameressä 1000 kilometriä länteen Etelä-Amerikassa sijaitsevan Ecuadorin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Ecuadorille. Unesco lisäsi Galápagossaaret vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2007. Saaria uhkaavat järjestön mukaan turismin lisääntyminen, tulokaseläinlajit ja maahanmuutto.

Itse vierailin kolmella saarella, San Cristobalilla, Santa Cruzilla ja Baltralla. Matka oli aivan liian lyhyt, olen varma että minun on tarkoitus asua Galapagoksella. Tai ainakin viettää mahdollisimman paljon aikaa siellä, nauttien hiekkarannoista, aurinkoisesta säästä, ystävällisistä eläimistä ja ottaen valokuvia kaikesta tästä.




Galápagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä eli vain saarella elävistä kasveista ja eläimistä. Charles Darwinille niiden tutkiminen loi perustan teorioille luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Saarilla pesii useita lintulajeja, jotka monet ovat asuneet siellä vuosituhansia. Joitakin eläinlajeja ei tavata missään muualla. Saarilla elää muun muassa jättiläiskilpikonnia, joiden mukaan saariryhmä on saanut nimensä. Galapagossaarilla eläimet saivat elää rauhassa pitkään ihmisten tuloon saakka. Saariryhmältä tavattavat darwininsirkut muodostavat parhaan lintumaailmassa tavattavan esimerkin sopeutumisen suuntautumisesta eri ekologisiin lokeroihin.

Galápagossaaret sopii luonnosta ja aktiivilomasta kiinnostuneille. Saarilla näkee ainutlaatuisia eläimiä: merileguaaneja, jättiläiskilpikonnia, sinijalkasuulia ja vasarahaita. Vastoin yleistä käsitystä Galápagos sopii mainiosti myös omatoimimatkan kohteeksi: saarilla on majataloja, ravintoloita ja julkista lauttaliikennettä.

Oli todellinen elämys kohdata galapagos-kilpikonnat luonnossa, samoin kuin merileguaanit. Mutta suosikkini kaikista saaren eläimistä olivat merileijonat. Ne veivät sydämeni.




Poikkeuksellisen luotokohteen Galápagossaarista tekee se, että suuri osa eläimistä on täysin pelottomia. Merileijonat, pingviinit ja sinijalkasuulat eivät ole oppineet säikkymään ihmisiä. Pelottomuuden huomaa parhaiten puolimetrisistä merileguaaneista, jotka loikoilevat mustilla laavakivillä kymmenien yksilöiden kasoissa.

Galápagossaaret julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1959. Nykyään huimat 97% pinta-alasta on rauhoitettua aluetta. Saarilla asuu noin 30 000 ihmistä, ja turisteja vierailee vuosittain parisataatuhatta.

Galapagoksen tärkein ja oikeastaan ainoa nähtävyys on luonto. Mutta muuta ei tarvitakaan. Merileijonat, leguaanit, kilpikonnat ja monet lintulajit tarjoavat unohtumattomia elämyksiä moneksi päiväksi. Kävelyretket ympäri saaria sekä snorklaus kirkkaissa vesissä yhdessä merileijonien, kilpikonnien ja haiden kanssa jäävät takuulla mieleen pitkäksi aikaa. Saaret eroavat toisistaan luonnoltaan, joten nähdäkseen edes osan Galapagoksen ihmeistä, on vierailtava useilla saarilla. 




Saarilla sääntönä on että ihmiset eivät saa koskettaa eläimiä, mutta eläimet saavat koskettaa ihmisiä. Tämä kannattaa pitää mielessä luonnossa liikkuessa. Eläimet eivät säiky ihmisiä, mutta se ei tarkoita sitä että ne olisivat kesyjä. Nokkaisu tai puraisu on aivan yhtä vaarallinen vaikka sen tekisi ärtynyt eläin pelokkaan tai agressiivisen sijaan.

Ecuadoriin kuuluvat Galápagossaaret sijaitsevat tuhat kilometriä mantereelta. Niille matkustetaan lentämällä Ecuadorin pääkaupungin Quiton tai satamakaupungin Guayaquilin kautta. Ecuadoriin ei tarvitse turistiviisumia ja paikan päällä Galápagoksella löytyy monia erilaisia, eri tasoisia ja –hintaisi hotelleja. Myöskin saarelta toiselle matkailu lautalla on varsin helppoa.




Menopaluulennon Suomesta Ecuadoriin voi saada parhaassa tapauksessa alle tuhannella eurolla. Quitosta tai Guayaquilista lento Galápagokselle maksaa kolmesta neljään sataa euroa. Kaikilta saarelle saapuvilta turisteilta veloitetaan sadan dollarin kansallispuistomaksu, tämän ansiosta kaikki alueet Galápagoksella ovat maksuttomia.

Parasta kaikessa on että jos matkustat itse suoraan saarille, edullisemman hinnan lisäksi tuet saaren yrittäjiä ja matkailupalvelujen tuottajia, monikansallisten yhtiöiden sijaan.

Sään puolesta Galápagosille voi matkustaa ympäri vuoden. Kaikkein lämpöisin kausi alkaa joulukuussa ja päättyy kesäkuussa. Jos mahdollista, kannattaa kuitenkin välttää vilkkaimpia sesonkiaikoja kesä–elokuuta ja joulun seutua. Silloin majoitukset ovat kalleimmillaan ja esimerkiksi risteilyt niin loppuunmyyty, ettei niille löydä edullisia viime hetken paikkoja.



keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Anna Kaikki Jumalalle

Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
Sananl. 2:6

On vaikea antaa Jumalalle kaikkea mitä minulla on. 

Jokainen kristitty tietää miten vaikea on luovuttaa valta yli kukkaron Jumalalle. Myöntää että kaikki todella on vain lainassa Häneltä. Ja että antaessani itseni Hänelle, minulle ei jääkään valtaa päättää raha-asioistani, koska ne eivät ole enää minun omiani.

Mutta on vielä vaikeampi antaa Jumalalle perheeni, oma aikani, kotini, tietokoneeni, kaikki jota pidin omanani.

"Viisaus on jotain muuta kuin älykkyys. Ihminen voi olla kuinka älykas hyvänsä ja sittenkin kaikkea muuta kuin viisas. Viisas on se, joka syvästi ymmärtää monia elämänalueita, erityisesti niitä joissa on kysymys ihmisen ehdoista ja elämän tarkoituksesta. Viisaus ei ole teoreettista vaan käytännöllistä oivaltamista, ei käsitteellistä vaan konkreettista, se ei ole lähtöisin vain päästä vaan on muuttunut lihaksi ja vereksi.”
Wildrid Stinissen


Ja kaikkein vaikeinta on luottaa että Hän tekee hyviä päätöksiä kaiken sen suhteen jota pidin omanani. Mitä kaikelle tulee tapahtumaan ja mihin kaikkeen Hän entistä omaisuuttani aikoo käyttää.

Enkö minä olekaan todellinen se todellinen ekspertti oman aikani, tarpeitteni ja omaisuuteni suhteen? Eikö Jumalan kuuluisi kysyä minulta mitä tehdä?

 
"Vanhan Testamentin viisaus on enemmän kuin tervettä elämänfilosofiaa. Se puhuu myös siitä, että Jumala on kaiken Herra. Paitsi että han on luonut kaiken, hän myös ohjaa maailmanhistoriaa. Hän on kaiken takana ja mukana kaikessa mitä tapahtuu."
Wildrid Stinissen

 Luottaa Jumalaan tarkoittaa että yritän tehdä mitä Hän on käskenyt meidän tehdä sanassaan.

Ei ole järkeä sanoa että luotat ihmiseen jos et aio noudattaa heidän ohjeitaan. Joten jos todella olen antanut elämäni Jumalalle, se tarkoittaa että aion totella Hänen käskyjään.

Monesti en anna aarteitani Jumalalle, koska pelkään niiden turvallisuuden puolesta. Erityisesti näin käy kun kyseessä on perheeni, ystäväni ja minulle rakkaat asiat.

"On myös tyypillistä Uuden Testamentin viisautta. Tämä viisaus ei ole ymmärrystä tai tietoa, vaan se on persoona, Jeesus Kristus. Hän on Isän Sana, jossa Isä ilmaisee koko viisautensa."
Wilfrid Stinissen


Mutta minun ei tule pelätä. Herramme ei tullut tuhoamaan vaan pelastamaan. Kaikki jonka annan Hänelle on turvassa. Ja kaikki minkä pidän itselleni on vaarassa.

Mikä on viisautta? Pitää kaikki itselläni? Vai luottaa kaikki Luojalle, Hänelle joka on kaiken tehnyt ja tuntee meidät kaikki parhaiten?

Ehkä on aika totella uudella tavalla. Ilman huolehtimista, ilman että mietin etukäteen mitä Jumala tulee minulta vaatimaan.

”Mitä tämä viisaus meille opettaa? Se opettaa, että Jumala ei ole kavahtanut äärimmäistäkään heikkoutta ja nöyryytystä, vaan että hän juuri tällä heikkoudella on pelastanut meidät. Se opettaa meille, mitä on tosi rakkaus. Jos kysymme, mitä rakkaus on, Jeesus ei vastaa viisain sanoin, vaan verellä, koko runnellulla ruummillaan: "Rakkaus on antamista ja antamista, pyytämättä mitään korvaukseksi. Jos annat, sinusta tulee onnellinen." Sellaisen viisauden edessä meidän järkemme mykistyy."
Wilfrid Stinissen
  
Ehkä on aika lopettaa asioiden tekeminen vain jotta tulisin pelastetuksi. Ja tehdä ne koska Hän on jo pelastanut minut.

Ehkä voin tehdä Hänen tahtonsa ilman että odotan saavani palkinnon siitä taivaassa.

Mitä jos tahdon toteuttaa Jumalan tahdon koska kimallus taivaasta on jo minun sisälläni?

Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Job 28:20
Herra anna minulle sinun viisauttasi selvitä elämän antamista haasteista. Tarvitsen sitä perheen kanssa, työssäni ja vapaa-ajallani. Anna minulle kykyä ymmärtää ihmisiä ympärilläni ja tajuta mikä on parasta, ei vain kehitellä teorioita siitä mitä kuvittelisin olevan parasta.

Anna minulle myös Uuden Testamentin viisautta. Anna sitä rakkautta jota itse osoitit ristillä. Anna minun joka päivä kuolla toisten puolesta. Jopa niiden puolesta joista en oikeastaan pidä. Auta minua näkemään kaikki niinkuin sinä näet heidät.

Ja anna minulle rohkeutta antaa heidät sinun käsiisi. Luottaa siihen että Sinäolet tullut pelastamaan, ei tuhoamaan. Ja mikä on Sinun käsissäsi on turvassa. Aamen.

Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden - hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
Sananl. 2:7-11

maanantai 6. marraskuuta 2017

Lokakuun Parhaat Palat

COCHASQUÍN RETKI.



 Vierailimme Mikkiksen kanssa Cochasquín arkeologisilla löydöksillä. Vaikka hän ei alkuun halunnut lähteä mukaan innoistui hän retken aikana ja lopulta totesi että päivä oli aika hieno ja hänellä oli ollut kivaa, jopa että oli mukava kun hän ei ollut jäänyt kotiin tietokoneelle istumaan vaan tuli mukaan. 



Cochasquí on laajimmat ja tärkeimmät Inkoja ja Columbusta edeltävät rauniot Ecuadorissa. Ne sijaitsevat 3040 metrin korkeudella suoraa linjaa pitkin seuraten 30 kilometrin päässä Quitosta koiliseen. Cochasquí arkeologinen puisto on 84 hehtaarin laajuinen ja sen alueella sijaitsee 15 tasapäistä pyramidia ja 21 hautajaiskumpua joita kutsutaan nimella tola Ecuadorissa.

Tola, eli hautajaiskumpu

Näköala arkeologiselta alueelta on uskomattoman upea. Alueen pyramidit rakensi Quitu Cara kulttuuri joka käytti niitä tähtien tarkkailuun ja kalenterin pitämiseen. Tässä näköala avusti koska pyramideilta saattoi nähdä auringon kiertokulun kahdelta lumihuippuiselta tulivuorelta toiselle ja takaisin.



 Pyramideilla arvellaan olleen myös uskonnollisia tarkoituksia. Arkeologien mukaan Cochasqui oli seremoniaalinen ja astronominen keskus jota käytettiin meteorologisiin tarkoituksiin. Quitu Carat palvoivat erityisesti kuuta mutta myös muita taivaankappaleita sekä tulivuoria, heidän kalenterinsa perustui kuunvaiheisiin ja siinä oli 13 kuun kautta. 

Kuukalenteri

Cochasquin pyramideja käytettiin kuunvaiheiden laskemiseen, päivänseisausten määrittämiseen ja maanviljelyn kausien määrittämiseen. Kuukalenterin perusteella pääteltiin parhaat kylvö ja sadonkorjuu ajat.


Myöhemmin, Inkojen valloituksen aikana, pyramidit haudattiin maan alle ja alueesta tuli linnoitus josta Quitu Carat puollustautuivat Inka-hyökkääjiä vastaan. Pyramidien sisältä on löydetty inkasotureiden päitä jotka on ilmeisesti tuotu sinne sotasaaliina ja mahdollisesti uhrina.


 
Cochasquilla on symboolista merkitystä Ecuadorin historialle. Legendojen mukaan Inkojen oli mahdoton valloittaa Cochasquia ja viimein viekkauden kautta Inka Huayana Capac onnistui vangitsemaan Quitu Carojen soturi-kuningattaren Quilagon. Hän pakotti Quilagon naimisiin itsensä kanssa ja liitosta syntyi viimeinen Inka, Atahualpa.

Tolasta löytyneen korkea-arvoisen naisen luuranko, mukana hautausesineet

Puiston alueella sijaitsevat myös arkeologinen museo, kaksi etnograafista museota, botaaninen puutarha ja museo jossa säilytetään musiikki-instrumentteja ja muita esineitä. Mojandan 4263 metriä korkea tulivuorisijaitsee aivan arkeologisen alueen vierellä.

Elävän puun ympärille rakennettu perinteinen talo


TARINANKERTOMISTYÖN ALKAMINEN PUNKUHUAICOSSA.




Aloitimme tarinankertomistyön Punkuhuaicon kylässä Imbaburan provinssissa kolmen muun STS-kurssin (STS = Simply The Story) käyneen kanssa. Ensimmäisellä kerralla olivat mukana Ernesto, Elías ja Juan , kuten olimme sopineet, mutta he olivat kutsuneet mukaan vielä neljä seurakuntalaista jotka halusivat tutustua tarinankertomistyöhön.


Kerroin heille ensin tarinan Jeesuksesta ja syntymästään saakka sokeasta miehestä Johanneksen evankeliumin 9. luvusta, sitten tutkimme yhdessä tarinaa Pietarista ja Johanneksesta sekä rammasta miehestä Apostolien tekojen 3. luvussa. Seuraavalla kerralla Ernesto kertoo tarinan meille kaikille ja valitsemme uuden tarinan mitä tutkia yhdessä ja mistä etsiä aarteita muille jaettavaksi.





MIEHEN SYNTYMÄPÄIVÄ.




Lokakuussa on mieheni Napon syntymäpäivä. Juhlimme sitä yhdessä hänen äitinsä sekä kolmen sisaren ja heidän perheidensä kanssa.

Oli mukava nähdä mies iloisena ja hymyilevänä. Hän on kovasti viime aikoina stressaantunut ja sen on huomannut. Nyt oli mahdollisuus rentoutua ja nauttia.


Meillä oli kaksi kakkua. Mies pitää vaniljakakusta, poikamme ja minä itse suklaakakusta. Ja koska vieraita oli paikalla paikalla neljätoista oman perheen lisäksi kaksi kakkua oli ihan paikallaan.

En leiponut kumpaakaan itse. Meillä on suosikkileipomo josta kakut aina ostetaan. Ne ovat edullisia (12 dollaria kappale) ja älyttömän hyvän makuisia, ihan varmasti parhaita kakkuja mitä olen syönyt.


Lahjaa mies ei halunnut, synttärit olivat yllätys jonka järjetimme pojan kanssa miehelle. Selvästi onnistuneet kutsut.


IBARRAN KOULUTUS.




Jatkoimme lokakuussa Ibarrassa Bethel-seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöstä vastaavien koulutusta. Sain kertoa heille myös tarinan Elisasta ja kirveestä Toisesta Kuninkaiden Kirjasta. Koulutuksessa kävimme läpi erilaisia opetusmenetelmiä joita voisi käyttää lapsi- ja nuorisotyössä.


On aina ilo vierailla Ibarrassa. Rakastan kaupunkia ja maisemaa sen ympärillä. Lisäksi koulutuksiin osallistuvat työntekijät ovat innokkaita ja sitoutuneita. He todella kokevat kutsua auttaa ja tukea vastuullaan olevia lapsia ja nuoria ja tahtovat tulla paremmiksi työssään. Mitä enempää voisi kouluttaja tahtoa?




APOSTOLIEN TEOT 29 – NUORTEN RAAMATTUKOULU.



Apostolien Teot 29 – Tarina jatkuu
Lokakuussa olen saanut olla mukana Hechos 29 eli Apostolien Teot 29 –Raamattukoulussa. Opiskelijoita on Ecuadorista, Ruotsista, Nicaraguasta, Meksikosta ja jopa yksi suomalainen.

Raamattukouluja pidetään ympäri maailmaa, sekä täällä Ecuadorissa, Ruotsissa, että Alaskassa, Kiinassa, ym. Mukana olevat nuoret ovat sitoutuneet lähetystyöhön ja tuntevat Jumalan kutsuvan heitä lähtemään kaikkialle maailmaan ja jatkamaan Apostolien työtä, siksi nimi Apostolien Teot 29.




GALÁPAGOSSAARET.



 Galapagossaarilla tuli monesti mietittyä että Paratiisi oli varmasti samanlainen, yhtä kaunis ja kauniimpi, ja paikka jossa eläimet ja ihmiset elivät yhdessä, pelkäämättä toisiaan. Miten ihana paikka meitä odottaakaan taivaassa!


Luonto saarilla on aivan uskomatonta. Jokainen saari on omanlaisensa. Itse pääsin vierailemaan San Cristobalin, Santa Cruzin ja Baltran saarille ja eläimistö ja kasvisto niiden välillä oli täysin erilainen.


Noista kolmesta saaresta suosikkini on San Cristobal ja saaren merileijonat. Niiltä ei voi välttyä missään saaren rannoilla kulkiessaan, ei edes Puerto Baquerizo Morenon kaupungin kaduilla kulkiessa. San Cristobal on Galápagossaarien itäisin saari. Sen pohjoisosissa on eroosion kuluttamia tulivuoria ja eteläosaa peittää rehevä kasvillisuus.

San Cristobalin saarella on myös saaren galapagoskilpikonnien kasvatuslaitos joka sijaitsee aidatulla alueella keskellä saarta. Koska saarille tullessa maksetaan luonnonpuistomaksu ovat kaikki saarten luonnonpuistoalueet ilmaisia turisteille. 


Puistossa voi vierailla kilpikonnien kasvatusalueella jossa on pieniä parin vuoden ikäisiä kilpikonnia lukkojen takana. Lukot ovat turistien takia jotka ovat aikaisemmin ottaneet kilpikonnavauvoja mukaansa matkamuistoiksi.


Puistossa kasvatetaan erityisesti naaraita koska saarella luonnossa asuvista kilpikonnista kolme neljäsosaa on uroksia. Viisivuotiaat konnat päästetään puistonaluelle iralleen missä ne kasvavat kaksikymppisiksi saakka ja pääsevät sen jälkeen vapaaksi saarelle. Parhaat päivät vierailla puistossa ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai jolloin vapaana vaeltavia kilpikonnia ruokitaan ja ne tulevat merkittyjen polkujen vierelle ruokailemaan.


Saarilla olessa kannattaa muistaa perussäännöt: Älä koske eläimiin, älä ota mukaasi mitään – myöskään eläimiä ja älä jätä jälkeesi mitään – erityisesti roskia.

Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Saarilla on paljon sosiaalisia ongelmia, Santa Cruzin saarella sijaitsevaa Galapagoksen suurimman kaupungin nimi (asukasluku on n. 12 000 ilman turisteja) on paikallisten suussa vääntynyt muotoon Petettyjen Satama (Puerto Cachos espanjaksi) kaupungin oikea nimi on Puerto Ayora (puerto on satama espanjaksi).


Monet ihmiset saarilla menevät naimisiin jo kuusitoistavuotiaina ja hankkivat heti ensimmäiset lapsensa, usein jo ennen naimisiinmenoa. Avierot ovat yleisiä, yleisempiä kuin manner-Ecuadorissa missä ne ovat valtava sosiaalinen ongelma, ja monet menevät naimisiin uudestaan ja eroavat toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran.



Ihmiset kaipaavat Jumalaa ja Hänen rakkauttaan. Galapagossaarten sosiaalitoimesta todettiin että ihmisillä on rakkauden puute, siksi he käyttäytyvät näin. Rakkautta etsitään yhä uusilta kumppaneilta ja koskaan ei siihen puutteeseen saada tyydytystä.