tiistai 16. toukokuuta 2017

Minä Tiedän Vain Hänestä


Olen huomannut itsessäni suorastaan hassun ja kummallisen, ja samalla niin tappavan myrkyllisen, asian viime kuukausien aikana. 

Minulla on niin kiire juosta toimittamassa "Jumalan asiaa" ja tekemässä "Hänen työtään" että en ehdi pysähtyä paikoilleen ja keskittyä Häneen.

Olen aina kokenut itseni enemmän Mariaksi kuin Martaksi. Paras paikka on Jeesuksen jalkojensa juurella, kuuntelemassa Hänen sanojaan. Mutta kun tosipaikka tulee vastaan, alas istuminen ja paikoillaan pysyminen onkin hämmästyttävän vaikeaa.

Eikö se ole suorastaan syntiä olla tekemättä mitään? Miksi minut on oikein tänne lähetetty, istuskelemaan paikoillaan vai tekemään työtä? Satoa on paljon, työmiehiä vähän, minun pitää olla kentällä ja ansaita palkkani. 


Minunko pitää ansaita palkkani? Voinko edes ansaita palkkaani? Voinko itse omalla työlläni ansaita yhtään mitään? Tai lisätä millään tavalla Jumalan rikkautta?

Kaikki on Hänen kallisarvoisesta armostaan kiinni. Vain siinä armossa riippumalla voin saada jotakin. Ja se armo vaatii että katson vain Häneen, katson vain Jeesukseen. Etten korvaa Häntä työllä, työkentällä, toimittamisella ja ansaitsemisella.

Nyt on aika katsoa Jeesukseen. Ottaa vastaan Hänen armonsa.
Vain Hän tietää mitä tulevaisuudessa on vastassa.

Minä tiedän vain Hänestä.


8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
Filippiläisille 3:8-10

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vierailulla Viidakossa


Maaliskuussa kävimme Teijon ja Marjan kanssa vierailulla viidakossa, Tenan ja Archidonan alueella Napon provinssissa.


Keskustelimme yhdessä UDAIn (Opetusalueen erityisopetustoimiston) johtajan Nelly Españan kanssa. 
Hän kertoi monia hyviä uutisia ja myös surullisempia.


 Rohkaisevaa oli kuulla että erityisopetus kouluissa jatkuu edelleen ja paikallinen opetushallitus on jopa palkannut sitä varten uusia opettajia sekä perustanut erityisluokkia uusiin kouluihin.


Kannustavaa on myös että opetushallitus on muuttanut erityisopettajien työsopimukset luokanopettajasta, erityisluokanopettajaksi normaalikoulussa, eli vähän kuin suomalainen laaja-alainen erityisopettaja. 


Nyt ei siis tarvitse pelätä että opettajat irtisanotaan koska heillä ei ole tarpeeksi oppilaita, laki vaatii 30 oppilasta per opettaja ja erityisluokissa on yleensä alle 10 oppilasta. Tämä on myös yksi askel tulevaa virkaa varten.


Valitettavasti opetushallitus ei ole pystynyt tarjoamaan laisinkaan opetusmateriaalia erityisluokkia varten. 
Opettajat esittelivät meille materiaalia jotka he olivat onnistuneet säästämään hankkeen lahjoittamista materiaaleista vuosien takaa. 
Ja osan he olivat myös itse omilla rahoillaan ostaneet.


Onneksi koulut ja kylät kuitenkin tukevat nykyään erityisluokkia ja näkevät niiden arvon. 


Panossa kylän johto pohti voisiko jostakin saada rahoitusta toisen erityisluokan rakentamiseen ja haaveilee tulevaisuudessa kylässä olevasta erityiskoulusta johon koko Panon sekä Talagin ja muiden ympärillä olevien kirkonkuntien erityisoppilaat voisivat tulla opiskelemaan.


Archidonan Porotoyakun kylässä koulu ja kylä ovat yhdessä taistelleet erityisluokan puolesta. Oppilaat olisi haluttu viedä pitkän matkan päähän Archidonan kaupunkiin erityiskouluun, mutta heille ei kuitenkaan tarjottu kyytiä. 


- Nyt jo monet oppilaat kävelevät viiden tai melkein kymmenen kilometrin päästä koululle. Miten he olisivat voineet kulkea Archidonaan saakka, kertoi erityisluokan opettaja Maria Belen Shiguango.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Cancaguan intiaaniseurakunta

Vierailulla Cancaguan intiaaniseurakuntaan kuvasin naistenryhmän kuoroharjoituksia. Naiset valmistivat ohjelmaa seuraavan sunnuntain jumalanpalvelukseen.



Naiset laulavat että Jeesuksen paluu on lähellä ja meidän pitää valmistautua siihen. 
Älkää väsykö odottamaan, Raamatussa sanotaan että Herramme Jeesus on meitä lähellä. 
Älä huolehdi jos ihmiset puhuvat sinusta pahaa, Jeesus on sinun vierelläsi. 
Opiskellaan veljet ja sisaret, luetaan Raamattua, Jeesuksen paluu on lähellä.