maanantai 15. tammikuuta 2018

Ayangue - Täydellinen Pieni Poukama joka Kätkee Uimarannan Satumaan


Ayangue on pieni kalastajakylä, joka sijaitsee hevosenkengänmuotoisessa lahdessa. Ayanguen ranta tunnetaan kirkkaista ja lämpimistä vesistään, koralliriutista ja pikkukaupungin charmista. Ayangue on erinomainen paikka sukellusta harrastaville.

Ayangue sijaitsee Santa Elenan maakunnassa, 150 kilometrin päässä Guayaquilista. Rantakaupungin ilmasto on kuiva ja keskimääräinen vuotuinen lämpötila on 25-29 astetta.

Saavuimme Ayangueen vahingossa. Olimme vanhempieni kanssa yhdellä jouluakarkuunlämpöiseen-reissullamme ja etsimme uutta rantaa jolla emme olisi vielä ehtineet käydä.

Ajoimme Ecuadorin Ruta del Sol, Aurinkoreitti, maantietä pitkin Manabin provinssin halki eikä yksikään senkymmenistä ja sadoista hiekkarannoista tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä. Pysähdyimme hetkeksi, yö siellä ja toinen täällä. Kunnes olimme ajaneet ulos koko provinssista ja saavuimme Santa Elenan provinssiin.

Tie alkoi kaartaa pois rannalta, kohti sisämaata. Säikähdimme että vaihtoehtomme olisivat lähteä kokonaan rannalta pois, ajaa takaisin tai pitemmälle eteenpäin. Missä olivat tutut Salinasin ja Playasin rannat.

Ayanguen tärkein vetokohde on maailmanluokan sukellusmahdollisuudet. Ayanguen suojatun lahden erittäin rauhallinen vesi tekee siitä erinomaisen sivuston vedenalaiseen urheiluun.

Ayanguen ja sen ympäristön historia on vasta hiljattain alettu tutkia. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana historioitsijat ja arkeologit ovat päätyneet tulokseen, että alueella on asunut käsityöläisväestöja jo vuonna 3000 eaa. Valdivian läheisyydessä sijaitseva arkeologinen museo dokumentoi näiden merenkulkijoiden historiaa.

Olimme jo päättäneet että viettäisimme uuden vuoden Playasissa. Ja tekesimme mutkan Puerto Morosin kautta jotta voisimme käydä mangrovesoilla ja delfiinejä katsomassa. Mutta meillä ei ollut minkäänlaista kiirettä päästä sinne asti vielä.

Vihdoimme saavuimme maantien haarukkaan. Vasemmalle ja sisämaahan jos tahdoimme jatkaa matkaa Guayaquiliin ja sieltä Salinakseen tai Playasiin. Oikealle jos tahdoimme mennä Ayangueen.

Emme olleen koskaan kuulleet Ayanguesta, mutta tie vei selvästi rantaa kohti. Joten käännyimme oikealle.

Ayanguen väestön tärkein elinkeino on käsitöiden tekeminen ja myyntiin. Niiden materiaalina käytetään korallia, simpukankuoria, balsapuuta ja kalan suomuja. Monet kalastajaperheet tekevät koruja ja matkamuistoja kivistä, simpukankuorista ja luista, jotka he ovat löytäneet Tyynenmeren vesiltä. 

Ayanguessa on myös laaja valikoima aitoja paikallisia ravintoloita. Niiden erikoisuus ovat oisterit jotka on kalastettu paikallisilta vesiltä ja myydään ja valmistetaan tuoreina.

Pienten kukkuloiden ohi ajettuamme, saavuimme vielä pienempään Yanguen rantakaupunkiin. Ensin säikähdettyämme hotellien hinnoista, päätimme ettemme tarvinneet huonetta aivan rannan vierestä.

Jatkoimme etsintöjämme ja päädyimme viimein viihtyisän, nelikerroksisen, puustarakennetun hotellin kahteen ylimpään huoneeseen. Hotelli oli todella mukava, huoneet olivat avarat ja meillä oli oma pitkä parveke riippumattoineen.

Hinta oli myös edullinen koska huoneemme katsoivat kaupunkiin päin, pois rannalta.



Alkuun pelkäsin että yöt olisivat liian kuumia ilman merituulta. Mutta huoneissamme oli ilmastointilaitteet. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta kuka sitä kaipasi kun rannalla oli ravintoloja rivissä ja paikallinen herkku, osteri, oli aivan uskomattoman edullinen.

Ayanguen ranta on pienipoukama jota ympäröivät rantakalliot. Niiden välistä kulkee kapea aukko, joten poukamassa ei ole paljoa aaltoja. Ranta sopii hyvin lapsiperheille rauhallisten vesiensä tähden.

Rantakaupunkiin saapuu myös paljon matkailijoita omilla laivoillaan ja veneillään. Poukama on luonnonsatama jonne on hyvä jättää saapua ankkuriin ja nauttia rannasta ja kaupungin antimista.



Ayanguessa ei ole isoja kauppoja, eikä yhtään kauppakeskusta. Koko kaupunki on keskittynyt palveluiden tarjoamiseen matkailijoille. Rannalta löytyy rivi meriravintoloita ja rantakadulla , joka johtaa kohti rantaa, on niitä vielä lisää.

Lisäksi paikalliset tarjoavat useita meriurheilumahdollisuuksia, kuten snorklaus ja sukeltaminen. Veneellä tai laivalla on mahdollista lähteä tutkimusmatkalle läheisille koralliriutoille jotka ovat täynnänsä Tyynenvaltameren eläimistöä.

Minulle eläin josta nautin kaikkein eniten oli maaiguaani. Ne pitivät Ayanguen lämpimästä ja kuivasti ilmastosta aivan yhtä paljon kuin minä ja niitä olikin joka puolella. Ja ne kasvoivat myös uskomattoman kokoisiksi.



Meidän hotellihuoneemme eivät ehkä tulleet merinäköalan kanssa. Mutta meillä oli aivan uskomaton näköala kaupungin katoilla eläviin ja aurinkoapalvoviin iguanoihin. Siellä ne kiipeilivät seiniä, kattoja ja puita pitkin, riitelivät, rakastelivat ja nauttivat auringosta.

En tiedä montako sataa kuvaa ehdin ottaa iguanoista vierailumme aikana.



Iguaanojen lisäksi lempiajanviettoani oli meressä pulikointi ja rannalla loikoilu. Ayanguen poukama on niin täydellisen muotoinen ja meri on niin tyyni ja kaunis että monesti tuli mieleeni että olimme elokuvasetissä emmekä oikeassa maisemassa.

Varsinkin auringonlaskun aikaan. En ole monessa paikassa nähnyt yhtä upeita auringonlaskuja kuin Ayanguessa.

Oli todellinen suru kun tuli aika lähteä eteenpäin. Lupasin itselleni palata vielä uudelleen. Pala sieluani jäi lepäämään Ayanguen rantahiekalla seuraavaa auringonlaskua odottaen.



maanantai 8. tammikuuta 2018

Antisana - Tulivuori ja Ekologinen Reservaatti



Vuosien ajantyömatkani vei minut ohi Antisanan tulivuoren ja ekologisen suojelualueen. Antisana on majesteettinen ja salaperäinen tulivuori Ecuadorin Andien itäisellä, Amatsonasin, puolella. Antisanan huippu ylettyy 5758 metrin korkeudelle meren pinnan tasolta.

Yleensä tämä tarkoitti että minun piti nousta aamulla ennen kuutta, joskus jo viideltä tai vähän aikaisemmin. Sitten ajoin läpi Quiton kaupungin ja seitsemän jälkeen matka jatkui itään, kohti Amatsoniaa ja Andien itäisiä helmoja.

Paras asia näissä aikaisissa aamuissa oli mahdollisuus nähdä vähintään neljä lumihuippuista tulivuorta matkan varrella. Pohjoisessa kohosi Cayambe, etelässä Cotopaxi ja Illinizas ja idässä Antisana.



Antisana on aktiivinen, jäätiköiden peittämä stratovolcano. Se sijaitsee Ecuadorin Coordillera Realissa, Kuninkaallisessa Vuoristossa, Napon ja Pichinchan maakuntien välissä, noin 50 km kaakkoon Quitosta. 

Tulivuori sijaitsee Cotopaxin, Chacanan, Cayamben, Reventadorin ja Sumacon tulivuorien välillä. Antisanan jäätikkö on menettänyt vähintään 36 prosenttia sen alkuperäisestä massasta viimeisten 50 vuoden aikana. 

Jäätikkö on strategisesti tärkeä, ja se onkin kaikkein tutkituin näistä Andien huippuista. Sen korkeus mitataan vuosittain ja sen massa joka kuukausi. 



Antisanan jäätikkörungon sulaminen ja tulivuoren ympärillä sijaitsevat ylängöt ovat yksi tärkeimmistä juomaveden lähteistä Ecuadorin pääkaupungille, Quitolle.  Ylängöllä on useita lähteitä ja pieniä lampia jotka tuottavat osan Quiton vedestä.

Tien kulkieassa kohti itää, se alkoi Quiton ulkopuolella vähitellen nousta. Kunnes saavuimme páramolle, eli Andien ylängölle. Yli neljäntuhannen metrin korkeudelta avautui upea näköala Antisanan tulivuorelle ja luonnonsuojelualueelle.

Pilvettöminä päivinä pysäytin usein auton ja lähdin ulos ottamaan valokuvia. Siihen kannatti kuitenkin varautua. Korkealla on kylmää ja hapenpuute tekee liikkumisesta vaivalloista.



Antisanan tulivuori on Antisanan Ekologisen Suojelusalueen ydin. Suojelluihin alueihin kuuluu kallioita ja itäisiä Andien metsiä.

Tulivuoren aktiivisuus ja jäätiköiden hidas vetäytyminen ovat luoneet alueella vaikuttavia maisemia ja sitä pitävät kotinaan hyvin erilaiset villieläimet.

Antisanasta tuli rakas ystävä. Ensimmäisten vuotten aikana tie Quitosta Baezaan oli vanha hiekkatie. Vähän yli satakilometriä pitkään matkaan saattoi huonolla kelillä kulua jopa kuusi tuntia.

Myöhemmin tie päällystettiin ja kaikkein vaarallisimmalle kohdalle rakennettiin kiertotie. Enää vain turistit laskeutuvat vanhaa tietä pitkin Papallactan pieneen kaupunkiin joka sijaitsee yli 4000 metrin korkeudella.


Antisanan ekologinen suojelualue sijaitsee itäisen Cordillera-joen, Napon ja Pichinchan maakuntien välissä, ja se sisältää Andien metsät ja páramot, jotka sijaitsevat samannimisen tulivuoren tasangoilla ja juurella. Tämä suojelualue on lähellä Cayambe-Cocan ja Sumaco Napo-Galerasin kansallispuistoja.

Antisana-ekologinen reservi perustettiin heinäkuussa 1993 Ecuadorissa.  Antisana-säätiöllä on tärkeä rooli sen hallinnassa ja säilyttämisessä. Suojelualueella ja sen vaikutusalueella on tutkimushankkeiden lisäksi sosiaalisia hankkeita. 

Jotkut yhteisössä toteutetuista töistä ovat vaihtoehtoja perinteisille tuotantojärjestelyille, kuten taimenhautomot (Papallacta-Cosanga) tai orgaaninen vesiviljely.



Joinakin päivinä saatoin kokea kaikki vuodenajat yhden vuorokauden sisällä. Lähdin aamulla sademetsästä jossa oli +40 C ja kosteusarvot 90-100%. Matkustin Cordillera Azulin, Sinisten Vuorten halki, missä aina satoi ja lämpötila laski +20C ja sen alle.

Seuraavaksi saavuin Baezan kaupunkiin jossa lämpötila oli yleensä +20C yläpuolella. Ajaen pitkin kapeaa ja kiemuraista vuoristotietä, nyt Cordillera Realilla, Kuninkaallisella Vuoristolla saavuin vähitellen 4000 metrin korkeudelle.

Tällä korkeudella ämpötila laski lähelle nollaa tai alle, varsinkin iltaisin ja yöllä. Papallactan kaupungin ohitettuani ympärilläni alkoi näkyä valkoisia hiutaleita ja korkeimmalla kohdalla vuoristoa maassa oli useana kertana lunta.



Ylitettyäni vuoret alkoi alamäki kohti Quitoa. Silloin laskeuduin vähitellen 3800 metrin korkeudelle ja lämpötila alkoi taas nousta lähemmäs +20C tai sen yli.

Joskus ylhäällä vuorilla sataa niin paljon lunta ja tiet jäätyvät että liikenne pysähtyy ja autonkuljettajat, erityisesti rekkakuskit, joutuvat yöpymään autoissaan useamman vuorokauden. Odotellen lämpöisiä tuulia jotka saapuisivat sulattamaan lumen ja jään ja päästäisivät heidät jatkamaan matkaa.


Nastarenkaita ei Ecuadorissa tunneta.



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikon Kuva Maailmalta 3 - Link Up Party


Viikon Kuva Maailmalta on uusi Link Up Party suomalaisille bloggaajille. 

Joulukuussa aloitimme testillä joka ylitti kaikki odotukseni. Toivon että saamme tästä Link-Up Partyn joka tuo yhteen bloggaamista ja valokuvaamista rakastavia sisällöntuottajia ja bloggaajia ja tekee meidän kaikkien blogeistamme entistä parempia. Ja lisäksi saa meidät tutustumaan uusiin ja mielenkiintoisiin blogeihin, paikkoihin ja ihmisiin.

Uusille ystäville!



Jätä linkki omaan blogipostaukseesi jossa on ainakin yksi kuva jostakin puolelta maailmaa ja liity muiden bloggaajien seuraan. Muista mainostaa postaustasi käyttäen hastagia #viikonkuvamaailmalta

Tässä tammikuussa aloitimme uuden perinteen. Valitsen jokaisesta Link-Up Partysta oman suosikkini. Eli Hostess Favorite palkinnon voittajan.


Tämä on täysin subjektinen valinta joka perustuu minun mielipiteeseeni. Yritän kuitenkin aina perustella sen kaikille osallistujille.


Viikon Kuva Maailmalta 2 - Link Up Partyn Hostess Favorite palkinnon voittaja on


Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa -blogin postaus Bolivian kummajaisia


Postauksessa kerrotaan asioista jotka ihmetyttävät Boliviassa, suomalais-usalaisesta näkökulmasta katsottuna. Tekstiä oli hauska lukea ja kuvat veivät mukanaan paikkoihin joissa kirjoittaja oli vieraillut. 

Postaus kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa!

Lisäksi joka viikko yksi blogipostaus voittaa Yleisön Suosikki palkinnon. Tämä palkinto perustuu tilastoihin, mikä on postaus joka on kaikkein eniten saanut klikkauksia. Eli joka on luettu kaikkein useimman kertaa ja josta siis te lukijat ja bloggaajaystäväni piditte kaikkein eniten.


Viikon Kuva Maailmalta 2 - Link Up Partyn Yleisön Suosikki palkinnon voittaja on 

Vesta box -blogin postaus Vuoden 2017 tilinpäätöksen hetki ja katse kohti vuotta 2018


Postauksessa kerrotaan vuoden tapahtumista ja juhlitaan mm. kirjoittajan tyttären 1-vuotis synttäreitä. Valokuvat ovat suloisia ja kuvaavat hyvin lapsiperheen arkea ja riemua.

Postaus kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Miksi Kärsimys On Tärkeää Meille?


Oletko menettänyt jonkun sinulle tärkeän ihmisen tai jotakin sinulle tärkeää? Onko jollakin elämäsi alueella vaikeuksia? Onko sinulla vaikeuksia terveytesi kanssa? 

Kärsitkö suurista paineista taloudellisella alueella elämässäsi tai jollakin muulla elämäsi alueella? Vastustetaanko sinua ja mitä tahtoisit tehdä? Puhuvatko ihmiset sinusta pahaa? Tai sinun päätöksistäsi ja teoistasi?

Onko sinulla vaikeuksia elämässäsi? Oletko pettynyt jonkin asian suhteen? Oletko kokenut vastustusta?

Jumala haluaa näyttää kunniansa meissä ja meidän kauttamme, aivan yhtä voimakkaasti kuin Hän teki fyysisen temppelin kautta Salomonin päivinä.

Kun Jumalan kunnia näytetään sinun elämässäsi, toiset tulevat katsomaan sinua ja sanomaan: Miten suurta Jumalaa palveletkaan! Koska Jumalan voiman hyvyys sinua kohtaan on näkyvä jopa ei-uskoville.

Paavali perusti Korinttin kirkon. Hänen kirjeessään tälle kirkolle, hänen kaikkein henkilökohtaisimmassa kirjeessään, hän paljastaa johtajan sydämen.

Paavali paljastaa tunteensa ihmisenä joka tietää mitä on olla vaikeuksien keskellä. Hän on kokenut vaikeuksia, kärsinyt, ollut ahdistuksessa ja ylempalttisten voimien yli käyvien rasitusten alaisena. Hän on epätoivoisena pelännyt henkensä puolesta ja luullut olevansa kuolemaan tuomittu.

 Paavali aloittaa kirjeensä ylistyksellä. Hän ei kiitä ahdistuksesta vaan kiittää sen seurauksista. Ja mitkä ovat ne edut ja hyvät seuraukset jotka ovat tulleet ahdistuksesta kärsivien osaksi?


Jumala lohduttaa meitä vaikeuksissamme. Jumala on ”laupeuden Isä” ja ”kaiken lohdutuksen Jumala”.

Hän ei pysy erillään meistä kun me kärsimme. Hän tulee meidän vierellemme ja kärsii yhdessä meidän kanssamme.

Jumalan Pyhä Henki on Lohduttaja . Me rajoitamme itseämme ja meidän käsitystämme Jumalasta kun unohdamme ja sivutamme Jumalallisen Luonnon puolen jota voi parhaiten kuvata naisellisuudella.

Lohduttaja varmasti edustaa tätä puolta Jumalallisesta Luonnosta. Lohduttaja jakaa Jumalan rakkautta sydämiimme. Lohduttaja kastaa meidät yhteyteen Jeesuksen kanssa kunnes Jumalan läsnäolo asuu meissä.

Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.
Juudaksen kirje 1:2

Lohduttaja tuo meille hengen hedelmät: jotka ovat rakkaus, ilo rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen.

Hänen ohjauksensa vie meidät siunatun kurin kautta Jumalan ymmärtämiseen joka ylittää kaiken ymmärryskykymme.


Sillä näin sanoo Herra:
Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran
ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen.
Ja saatte imeä,
kainaloissa teitä kannetaan,
ja polvilla pitäen teitä hyväillään.
Niinkuin äiti lohduttaa lastansa,
niin minä lohdutan teitä,
ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.
Jesaja 66:12-13

 Jumala lohduttaa sinua jotta sinä voit lohduttaa ja auttaa toisia. Jos kärsit juuri nyt, sinua ei ehkä lohduta se että jonakin päivänä voit itse tuoda suurta lohtua toisille.

joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
2 Korinttilaisille 1:4

He jotka ovat itse kärsineet ymmärtävät toisten kärsimystä kaikkein parhaiten. Ja he joita on lohdutettu voivat lohduttaa toisia parhaiten.

Kärsimys muuttaa meitä. Ahdistus ja kärsimys tuottaa meissä lohdutusta ja pelastusta, kestävyyttä ja vahvaa toivoa. Ahdistus ja kärsimys muuttavat meidän luonteemme.


Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
2 Korinttilaisille 1:6

Me emme ole yksin kärsimyksen ja ahdistuksen keskellä. Kuten me jaamme kärsimyksen, tulemme myös jakamaan lohdutuksen.

koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
2 Korinttilaisille 1:7

Jaettu kärsimys tuottaa läheisimmän mahdollisen suhteen toiseen. Kärsimyksen keskellä voimme kokea uskomatonta läheisyyttä toisten kanssa kun lohdutamme ja rohkaisemme toisiamme.

Sinun kärsimyksesi on myös minun kärsimystäni. Me kärsimme yhdessä.

Opit luottamaan Jumalaan. Kun elämämme on helppoa, on helppo luottaa minuun itseeni. Mutta kun kaikki menee huonosti ja emme pysty, emmekä jaksa enää yksin. Silloin meidän on pakko luottaa Jumalaan.


ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
2 Korinttilaisille 1:9

Sinut pelastetaan!

 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
2 Korinttilaisille 1:10

Kun katsomme taaksepäin elämässämme, voimme nähdä miten Jumala on tuonut meidät vaikeuksien keskeltä. Voimme olla myös varmoja että Hän tulee tekemään näin tulevaisuudessa.

Rukouksesi tulee auttamaan muita. Rukous on voimakasta. Jumala todella vastaa rukouksiin. Yksi parhaista tavoista auttaa muita on rukoilla heidän puolestaan.

kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
2 Korinttilaisille 1:11

Kun sinun rukouksiisi tulee vastaus, Jumala saa kunniaa.



Rakas Jumala, auta minua näkemään hyvät puolet jokaisessa vaikeuksessa, kivussa, ahdistuksessa ja ongelmissa mitä minulla on.

Auta minua kokemaan Sinun lohtusi ja etten luottaisi itseeni vaan Sinuun. Rakas Jumala, pyydän apuasi kaikilla osa-alueilla elämässäni missä minulla on menetyksiä ja vaikeaa.

Jumala poista minusta tämä rajoitus ja tuo rauha, pyhyys ja voima elämääni. Anna minun luottaa siihen että olet kanssa, kärsimyksen ja ahdistuksenkin hetkellä. Täytä minut tänään hellyydelläsi, myötätunnollasi ja armollasi.



Miksi rauha vaatii hellyyttä yhtälailla kuin voimaa, puhtautta yhtälailla kuin myötätuntoa?

tiistai 2. tammikuuta 2018

Archidona La Bella - Pieni Viidakkokaupunki Ecuadorissa

Archidonan kaupunki, tai Archidona la Bella, sijaitsee Ecuadorin Amatsonian alueella. Archidonan kaupunki on Archidonan kanttoonin hallinnollinen keskus.

Archidona sijaitsee Andien alareunoilla, 577 metrin korkeudella. Archidonan kaupungissa on 5478 asukasta ja koko kanttoonissa asuu noin 18 551.

Archidona sijaitsee Misahualli-joen laaksossa. Vuorokauden keskimääräinen lämpötila on +25 C ympäri vuoden ja kosteusprosentti vaihtelee 90-100%.

Minulla on monta rakasta muistoa Archidonan kaupungista. Ensimmäisen kerran kävin Archidonassa yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin kunnon tie oli rakennettu Baezasta Tenaan.

Silloinen tie oli mutaa ja savea. Koska kyseessä on Amatsonia eli sademetsä, matkalla yleensä sataa aina. Ja tie näytti ja tuntui sille.


Archidona perustettiin espanjalaisten toimesta 21.04.1560. Kaupungin perustaja, Bartolomé Marín, oli kotoisin Espanjan Archidonasta ja nimesi uuden kaupungin kotikaupunkinsa mukaan.

 Intiaanipäällikkö Jumandy taisteli espanjalaisia vastaan Archidonassa ja sytytti kaupungn palamaan 29.11.1578. Taistelujen jälkeen kaupungin asukkaat hylkäsivät sen ja kaupunki rakennettiin uudelleen vasta vuonna 1638 kun Jesuiitat saapuivat alueelle.

Archidona oli vuosikymmenten ja satojen ajan Ecuadorin Amatsonian alueen tärkein kaupunki. Ecuadorin presidentti, Gabriel García Moreno, loi Orienten provinssin 11.05.1861 jolloin Archidonasta tuli uuden provinssin hallinnollinen keskus.

Yksi tietty parin kilometrin pituinen pätkä oli aina kuin liukumäki. Märkä savi sai autonrenkaat liukumaan ja sutimaan. Toisella puolella oli jyrkkä vuorenseinämä ylöspäin, toisella puolella alaspäin.

Valitettavan moni auto ja bussi suistui tällä kohdalla tieltä alas rotkoon. En osaa sanoa monetko kymmenet, tai sadat, ihmiset ovat siinä kuolleet. Mutta paljon heitä oli. Tuntui että ainakin yksi bussi tipahti kerran kuukaudessa.




Tämä oli aikanaan ainoa tie Tenaan ja siitä seuraaviin intiaanikyliin. Ei ollut muuta kulkumahdollisuutta, joten ihmiset ottivat riskin ja toivoivat ettei heidän matkansa aikana sattuisi onnettomuutta.

Kun uusi tie oli rakennettu ja vuorenrinteet vahvistettu kivenmurikoin ja insinöörien taidennäyttein, onnettomuudet alkoivat vähentyä. Valitettavasti alueella sataa edelleen päivittäin ja se aiheuttaa mutavyöryjä. Monet bussit ja autot ovat jääneet mutavyöryn alle.

Itsekin olen ajanut autolla kun mutaa on alkanut yhtäkkiä valumaan ylhäältä auton eteen ja on pitänyt hätäisesti jarruttaa ja peruuttaa ettei muta tule päälle. Tai vuorenrinne on murtunut vierestä, edestä tai takaa sateiden takia ja ryhmähtänyt alas rotkoon.



Onneksi siunausta on ollut mukana ja kertaakaan en ole itse lähtenyt mudan mukana. Ymmärrettävistä syista suhtautumiseni alueeseen on varsin kaksijakoinen.

Toisaalta rakastan viidakkoa ja siellä asuvia ihmisiä. Sinne on aina ikävä. Tuntuu että sydämessä on tyhjä paikka jota ei voi täyttää kuin viidakko ja viidakon intiaanit. Se on matkustamisen ja monissa paikoissa elämisen surullinen puoli, miten valtava ikävä voi olla kun muuttaa seuraavaan paikkaan.

Toisaalta joka kerta matkustaessani alueelle pelkään kuoliaakseni. Pälyilen ympärilleni ja lasken uusia mutavyöryjä ja romahtaneita kohtia tiellä. Pudistelen päätäni nähdessäni mutavyöryn alle jääneen talon tai suren viimeisessä pahassa romahduksessa kuolleita ihmisiä.



Monesti mutavyöry tai romahdus tarkoittaa että tie on poikki ja ei ole kulkumahdollisuuksia. Usein se tarkoitti myös että meiltä meni vesi poikki, koska mutavyöry katkaisi vesijohdon. Pahimpien vyöryjen aikana viidakosta tuleva öljyputki katkesi ja aiheutti öljyvuotoja ja valtavaa tuhoa ympärilleen luonnossa.

Useimmat muistoni ovat kuitenkin onnellisia.  Kun teini oli pieni alle kouluikäinen poikanen, otin hänet mukaan useimmille työmatkoille. Jouduinhan olemaan päiväkausia, ja välillä tahtomattani viikkokausia, poissa Quiton kodistamme.




Näillä matkoilla kävimme aina yhdessä Archidonan erilaisissa uima-altaallisissa hosterioissa tai läheisissä joissa uimassa. Teinille on erityisesti jäänyt mieleen paikka jota kutsuttiin Apinoiden Saareksi – Isla de Los Monos. Hosterian lisäksi paikka on Ecuadorin Ympäristöministeriön hyväksymä turvapaikka viidakon eläimille jossa niitä kuntoutetaan takaisin luontoon päästäkseen.

Useimmat eläimet palaavat luontoon. Toiset ovat liian vahingoittuneita, joko metsästäjien tai salakuljettajien käsissä, tai ne on vangittu liian nuorina, jotta ne voisivat enää palata viidakkoon. Tällaiset eläimet joko jäävät Apinoiden Saarelle tai ne sijoitetaan eläintarhoihin eri puolille Ecuadoria.



Nimensä mukaisesti Apinoiden Saarella asuu satoja apinoita. Hosterian alue kattaa useamman hehtaarin ja siellä on paljon viidakkoa missä apinat saavat asua rauhassa, omassa ympäristössään. Välillä ne tulevat ihmettelemään hosteriassa työskenteleviä tai vierailevia ihmisiä.

Pikkuiselle teinille tämä oli minun työpaikkani. Kun lähdin yksin matkaan, hän kuvitteli minun menevän uimaan altaisiin ja leikkimään apinoiden kanssa. Se oli mitä hän teki meidän työmatkoillamme.



Vuosien varrella aloin kuljettaa häntä mukanani intiaanikyliin. Siellä hän näki hyvin erilaisen todellisuuden kuin turistien suosimat hosteriat uima-altaineen. 

Mutta vieläkin hänen muistoissaan Archidona on paikka jossa pääsee uimaan, leikkimään apinoiden kanssa, pitelemään käärmeitä sekä tutustumaan muihin viidakon eläimiin.


Ei varmasti mikään huono lapsuudenmuisto.