maanantai 19. helmikuuta 2018

Olet Ihan Kuin Prinsessa - Suomalainen Ohuthiuksinen Blondi


Suomessa olin aina se tummahiuksinen ja tuuheatukkainen tyttö, tai nainen. Hiusten väriä ja tuuheutta ihasteltiin ja siitä kommentoitiin. Monella ei ollut yhtä tummanruskeita hiuksia kuin minulla, ainakaan lapsuuteni Suomessa.

Ecuadoriin saavuttuani sain kuulla olevani blondi ja monet, tuntemattomatkin, ällistelivät miten ohuet hiukset minulla oli. Se oli todellisen identiteettikriisin paikka.

Monesti väitin vastaan. Sanoin että Suomessa hiukseni ovat tummat. Tuuheasta en viitsinyt edes puhua, riitti että vilkaisin ympärilleni.


Itsestäni tummahiuksisena puhuminen saa usein naurunpyrskähdyksen aikaan. Sitten ihmisten kasvoille nousee hämmästelevä ilme.

Miten vaaleita suomalaiset oikein ovatkaan?

Meni monta vuotta että hyväksyin että minua kutsuttiin blondiksi, sinisilmäiseksi suomalaiseksi. Silmäni ovat aina olleet siniset. Tosin moni täällä kutsuu niitä vihreiksi.

Ecuadorissa kun ei ole luonnostaan sinisilmäisiä ihmisiä. Ne joilla ei ole ruskeat silmät ovat vihreäsilmäisiä.


Joten silmienkin väri muuttuu monien puhuessa minusta. Olen siis se blondi suomalainen jolla on ohuet hiukset ja vihreät silmät.

Se en ole minä, sisimpäni parahtaa aina.

Vieläkin katson itseäni peilistä ja totean että kyllä minun hiukseni ovat ihan paksut, ainakin suomalaisiksi. Ja ehkä ne eivät ne enää ole niin tummat kun aurinko on ne polttanut. Mutta ainakin ne ovat ruskeat.

Ja silmät kyllä ovat ihan siniset!


Vähitellen vuosien varrella ymmärsin ihmisten kehuvat hiuksiani ja silmiäni ja tarkoittavan sanottavansa kohteliaisuudeksi.

Tutustuttuamme tuleva aviomieheni moneen otteeseen ihmetteli miten kauniin vaaleat hiukset minulla oli. Ja kun tulimme tarpeeksi tutuiksi että hän sai ihan koskea hiuksiini, hän aina ihmettelyä täynnä totesi että miten pehmeät ja ohuet sinun hiuksesi ovatkaan.

Alkuun se ei tietenkään saanut mitään iloreaktiota aikaiseksi. Viimein kysyin että oliko se hyvä asia että hiukseni olivat ohuet ja pehmeät.

Mies jäi tuijottamaan minua ihmeissään ja totesi että tietenkin.


Ja hän jatkoi selittämällä miten ihmisillä täällä Ecuadorissa on niin kauhean paksut hiukset ja ne tuntuvat niin karkealle käteen. Esimerkkinä hän piti itseään ja yhtä sisartaan joilla molemmilla on aivan uskomattoman paksu tukka.

Lisäksi vaaleat hiukset ovat kauneuden huippu, aivan kuin vihreät, ei kun siis siniset, silmät. Semmoisia on vain malleilla, elokuvatähdillä ja prinsessoilla.

Valitettavasti näin on. Satujen prinsessoilla on yleensä aina siniset silmät ja vaaleat hiukset sekä valkoinen iho. Ihan vasta viimevuosina on alkanut ilmestyä tummahiuksisia prinsessoja.

Olin siis mieheni mielestä aivan prinsessan näköinen.


En tiedä vieläkään miten suhtautua tähän löydökseen. En pidä itseäni mitenkään prinsessamaisena. Enkä osaa ajatella itseäni blondina.

Hyväksyn kohteliaisuudet nykyään hymyillen ja kiittelen kovasti. Onhan moni mielestään sanonut minulle parasta mitä voi.

Olet aivan kuin lapsuuteni satujen prinsessa.

Sisälläni mutisen joka ikinen kerta, mutta minulla on suomalaiseksi tummat hiukset, ainakin siis jos aurinko ei olisi niitä polttanut. Ja ne ovat kyllä suomalaiseksi tosi tuuheat ja paksut.


Kerro oma tarinasi. Miten omakuvasi on vuosien varrella muuttunut, muiden vaikutuksesta tai itsestään.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikon Kuva Maailmalta 5 - Link Up Party


Viikon Kuva Maailmalta on uusi Link Up Party suomalaisille bloggaajille. 

Joulukuussa aloitimme testillä joka ylitti kaikki odotukseni. Toivon että saamme tästä Link-Up Partyn joka tuo yhteen bloggaamista ja valokuvaamista rakastavia sisällöntuottajia ja bloggaajia ja tekee meidän kaikkien blogeistamme entistä parempia. Ja lisäksi saa meidät tutustumaan uusiin ja mielenkiintoisiin blogeihin, paikkoihin ja ihmisiin.

Uusille ystäville!



Jätä linkki omaan blogipostaukseesi jossa on ainakin yksi kuva jostakin puolelta maailmaa ja liity muiden bloggaajien seuraan. Muista mainostaa postaustasi käyttäen hastagia #viikonkuvamaailmalta

Tammikuun alussa aloitimme uuden perinteen. Valitsen jokaisesta Link-Up Partysta oman suosikkini. Eli Hostess Favorite palkinnon voittajan.

Tämä on täysin subjektinen valinta joka perustuu minun mielipiteeseeni. Yritän kuitenkin aina perustella sen kaikille osallistujille.



Viikon Kuva Maailmalta 4 - Link Up Partyn Hostess Favorite palkinnon voittaja on

RAUHALLINEN RAYONG JA VIIDAKKORETKI KWAI-JOELLE



Blogissa kerrotaan matkasta Rayongiin joka oli rauhan tyyssija, keskellä ei-mitään Thaimaassa. Matkan hienoin retki tehtiin Kwai-joelle.

Lisäksi joka viikko yksi blogipostaus voittaa Yleisön Suosikki palkinnon. Tämä palkinto perustuu tilastoihin, mikä on postaus joka on kaikkein eniten saanut klikkauksia. Eli joka on luettu kaikkein useimman kertaa ja josta siis te lukijat ja bloggaajaystäväni piditte kaikkein eniten.


Viikon Kuva Maailmalta 4 - Link Up Partyn Yleisön Suosikki palkinnon voittaja on

Martan Matkassa - Via Jakobi: 2 St Sulpice - Morges


Bloggissa kerrotaan Jaakobinreitistä Sveitsissä ja kuinka blogin pitäjä alkoi kävellä reittiä kuntoilumielessä, tutustuen samalla lähikyliin. 


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Raamatun tarinoita Santiago de Chilessä

Lentokentällä Quitossa odotamme lähtövuoroamme samalla kun toinen lentokone laskeutuu. Taustalla näkyy Cotopaxi (oikealla) ja Rumiurku (vasemmalla). Lähtiessäni oli ennätysmäisen kylmää ja sateista ja siksi melkein kaikki vuoret Quiton ympärillä olivat lumihuippuisia.

Ilmassa Quiton yllä. Kuvassa näkyy Pohjois-Quitoa ja Pichincha tulivuoren helmoja. Oli kuvin tuulista ja kone heilui edestakaisin tuulen mukana.

Tammikuun alusta lähdin kohti Chileä. Siellä oli Santiago de Chilessä STS, eli Raamatun tarinoiden kertomiskurssi suullista menetelmää käyttäen.

Kaikenlaista ehti sattua ja tapahtua ennen kuin pääsin perille. Koulutuksen järjesti Chilen anglikaaninen kirkko ja paikallisseurakunnan jäsen joka oli vastuussa koulutuksen koordinoinnista oli uusi ja kokematon. Ja lisäksi hänen vaimonsa synnytti perheen ensimmäisen vauvan juuri samana päivänä kuin saavuin maahan.
  
Andit on Etelä-Amerikan länsirannikkoa myötäilevä vuorijono ja ylänkö. Se on noin 7 500 kilometriä pitkänä maailman pisin vuorijono, ja paikoin 160 kilometriä leveä. Andien keskikorkeus on noin 4 000 metriä. Sen korkein huippu on 6 959 metriä korkea Argentiinassa sijaitseva Aconcagua.

Andit alkavat Karibianmereltä ja kulkevat useiden Etelä-Amerikan maiden – VenezuelaKolumbiaEcuadorPeruBoliviaChile ja Argentiina – läpi aina Etelä-Amerikan eteläkärkeen Kap Hornin asti.

Yksi STS-kurssin vaatimuksista on että kouluttajille järjestetään kurssin ajaksi asumispaikka ja ruoka. Chilessä tätä ei ollut aivan ymmärretty, joten asumispaikka järjestyi vasta lähtöä edellisellä viikolla ja ruokaa emme saaneet järjestävän seurakunnan puolesta koskaan.

Sain kuitenkin asua yhdessä kurssin pääkouluttajan ja hänen vaimonsa kanssa yhden seurakuntalaisen asunnossa. He itse lähtivät sukulaisten luokse toiseen kaupunkiin ja asunto jäi meidän käyttöömme. Lisäksi STSn päätoimisti päätti rahoittaa päiväruokailumme ja Jumala piti huolta niin että sain tehtyä aamu- ja iltapalat asunnon keittiössä edullisesti.

Andit ovat edelleen kohoava vuoristo. Eroosio kuitenkin kuluttaa vuoristoa suunnilleen samaa tahtia, minkä vuoksi vuoriston korkeus ei juurikaan kasva. Kohoaminen johtuu kahdesta toisiaan vasten törmäävästä tektonisesta laatasta, joiden rajalla vuoristo sijaitsee. Painavamman Tyynenmeren laatan reuna työntyy Etelä-Amerikan laatan alle, jonka päälle Andit muodostuvat.

Kordillieerit koostuvat pitkistä yhdensuuntaisista vuoristoista, joissa Etelä-Amerikan rannikon kallioperä on poimuuntunut ylöspäin. Joissakin paikoin vuoristot ovat toisistaan erillään, missä niiden välissä sijaitsee laaja-alaisia painanteita. Tällaiseen painanteeseen on muodostunut myös Etelä-Amerikan suurin järvi, Maracaibojärvi sekä maailman korkeimmalla sijaitseva vesiteitse saavutettava järvi, Titicaca. Järvet ovat syntyneet vuorille sataneesta sadevedestä ja jäätiköiden sulamisvesistä. Vuoriston ylängöillä sijaitsevista laaksoista käytetään niin Perussa, Boliviassa kuin Chilessä nimitystä ”altiplano”. Tällaiset laaksot ovat eräitä maailman korkeimmista asutetuista paikoista.

Chilessä oli kesä joten tarjolla oli kirsikoita, viinirypäleitä, mustikoita ja mansikoita joita söin onnellisena gluteenittomien riisikeksieni höysteeksi. 

Mustikat olivat pensasmustikoita mutta kuka monen vuoden mustikattomuuden jälkeen siitä välittää. Viime kesänäkin oli niin huono tuuri etten päässyt syömään mustikoita ollenkaan kun sateisen tähden niiden kypsymisessä meni niin pitkään että ehdin jo lähteä takaisin Ecuadoriin.

Chile sijaitsee Tyynenmeren rannikolla Etelä-Amerikassa. Se rajoittuu pohjoisessa Peruun, koillisessa Boliviaan ja idässä Argentiinaan. Tyynenmeren saarista Chilelle kuuluu muun muassa Pääsiäissaari.

Chile on luonnonolosuhteiltaan äärimmäisyyksien maa. Etelä-pohjoissuunnassa on maa yli 4 300 kilometrin mittainen, mutta leveyttä sillä on keskimäärin alle 200 kilometriä. Pääkaupunki Santiago sijaitsee maan keskiosassa, kilometrien korkuisten Andien ja rannikkovuoriston keskellä Maipo-joen laaksossa.

Kesä näkyi sekä lämpötilassa että ihmisten vaatetuksessa ja asenteissa. Lämpöä riitti, kaikilla oli päällään rennot kesävaatteet ja muutenkin elämä oli stressitöntä ja rentoa. Nautin aivan valtavasti +30-32 Celsiuksen lämpötiloista ja lämmön tunteesta. Lisäksi yöt olivat vilpoisempia joten sain nukuttua hyvin.

Koulutus oli taas kerran aivan uskomaton kokemus Jumalan sanan äärellä. Kävimme yhdessä isona ryhmänä läpi Raamatun kertomuksia sekä pienryhmissä. Itse vedin ensimmäiset päivät heimoa jonka jäsenet viimein kasvoivat johtajiksi ja tarinankertojiksi ja sain olla vain heidän tukenaan.

STS, Simply TheStory, eli Vain Kertomus-järjestö on kehittänyt menetelmän jolla voidaan opettaa Raamattua ihmisille jotka eivät osaa lukea, joiden lukutaito on heikko tai jotka mieluummin oppivat muulla tavalla kuin lukemisen kautta.

STS -menetelmä on hyvä työväline kehitysmaihin alkuperäiskansojen,  maaseudulla asuvien ja kaupunkien syrjäalueilla asuvien kanssa tehtävään työhön.

USAlaisten tilastojen mukaan yli 80% heidän asukkaistaa on joko lukutaidottomia, heikosti lukevia tai ihmisiä jotka oppivat mielluummin muulla tavalla kuin lukemalla. Miten suuri tämä luku onkaan Ecuadorissa? Tai koko Latinalaisessa Amerikassa?

Osa Chilen STS-kurssin opiskelijoista ja kouluttajista. Oli harvinaisen vaikea saada kaikki samaan kuvaan, mutta tässä on edes suurin osa meistä.

Yksi heimolaisistani oli Ignacio, nuori poika joka täytti 14-vuotta koulutuksen aikana. Alkuun hän ei halunnut lainkaan puhua julkisesti, tai edes pienryhmässä. Koulutuksen loputtua hän oli kertonut Raamatun tarinan toiselle pienryhmälle sekä johtanut meidän heimoamme yksin ja toisen heimolaisen tukemana.


Tunnen että Jumalalla on suuria suunnitelmia kurssilaisillemme. Rukoilettehan heidän puolestaan että he jatkavat Raamatun tarinoiden kertomista ja voivat kohdata niiden kautta sekä uskovia että uskosta osattomia.

Santiago de Chile sijaitsee Chilen keskellä yli puolen kilometrin korkeudessa meren pinnasta, sata kilometriä Tyynestä valtamerestä itään Tyynenmeren rannikkovuorten ja Andien välissä.

Santiago de Chile (lyhyemmin Santiago) on Chilen pääkaupunki. Kaupungissa elää lähes viisi miljoonaa ihmistä eli lähes kolmasosa koko maan väkiluvusta.

Kaupungissa vallitsee välimerenilmasto, jolle ovat tyypillisiä kuumat, kuivat kesät ja lyhyet, sateiset talvet.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikon Kuva Maailmalta 4 - Link Up Party


Viikon Kuva Maailmalta on uusi Link Up Party suomalaisille bloggaajille. 

Joulukuussa aloitimme testillä joka ylitti kaikki odotukseni. Toivon että saamme tästä Link-Up Partyn joka tuo yhteen bloggaamista ja valokuvaamista rakastavia sisällöntuottajia ja bloggaajia ja tekee meidän kaikkien blogeistamme entistä parempia. Ja lisäksi saa meidät tutustumaan uusiin ja mielenkiintoisiin blogeihin, paikkoihin ja ihmisiin.

Valitettavasti tammikuussa en matkanvarrelta pystynyt teknisistä syistä ylläpitämään link-up partya. Mutta nyt aloitamme sen uudelleen ja toivon että kaikki nauttivat yhtä paljon, tai enemmän, kuin ennen.

Uusille ystäville!




Jätä linkki omaan blogipostaukseesi jossa on ainakin yksi kuva jostakin puolelta maailmaa ja liity muiden bloggaajien seuraan. Muista mainostaa postaustasi käyttäen hastagia #viikonkuvamaailmalta

Tammikuun alussa aloitimme uuden perinteen. Valitsen jokaisesta Link-Up Partysta oman suosikkini. Eli Hostess Favorite palkinnon voittajan.

Tämä on täysin subjektinen valinta joka perustuu minun mielipiteeseeni. Yritän kuitenkin aina perustella sen kaikille osallistujille.



Viikon Kuva Maailmalta 3 - Link Up Partyn Hostess Favorite palkinnon voittaja on



Blogipostauksessa muistellaan Kuuban ratsastusreissua sekä kerrotaan kokemuksista Fuerteventuran ratsastusretkestä Espanjan lomalla. 

Lisäksi joka viikko yksi blogipostaus voittaa Yleisön Suosikki palkinnon. Tämä palkinto perustuu tilastoihin, mikä on postaus joka on kaikkein eniten saanut klikkauksia. Eli joka on luettu kaikkein useimman kertaa ja josta siis te lukijat ja bloggaajaystäväni piditte kaikkein eniten.


Viikon Kuva Maailmalta 3 - Link Up Partyn Yleisön Suosikki palkinnon voittaja on 



Kati kertoo matkastaan Lünersee vuoristojärvelle. Matka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan ja kaikkea ehti sattua ja tapahtua.


maanantai 29. tammikuuta 2018

Andit - La Avenida De Los Volcanes - Tulivuortentie Ecuadorissa




Kun saavuin Ecuadoriin tuntuivat ympärillä olevat vuoret ahdistavilta.

Quito on Andien laaksossa ja jokapuollella on vuoria. Etelään päin mennessä edessä näkyvät selvimmin Cotopaxi ja Illinizas mutta myös Rumiurcu ja Rumipamba. 


Oikealla ovat Guagua Pichicha ja hänen kaverinsa Rucu Pichincha. Vasemmalta löytyvät Antisana ja takaa Cayambe. 

Näiden kaikkien lisäksi on lukematon määrä pienempiä vuoria joiden nimiä en edes tiedä.


Alkuun oli vaikeaa kun horisontti tuntui katkeavan kesken. Tiellä oli aina jotakin, vihreitä vuortenseinämiä siis, tarkemmin sanottuna. Tai lumihuippuisia tulivuoria. 

Kauneutta oli valtavin määrin, mutta kaipasin sitä avaruutta mikä suomalaisessa järvimaisemassa on.


Kun Quitosta lähtee ajamaan etelään päin alkaa Avenida de los Volcanes, eli Tulivuortentie. Maantie kulkee useiden lumihuippuisten tulivuorten ohitse joiden korkeus on yli 5000 metriä. 

Molemmilla puolilla tietä, sekä edessä että takana, kohoaa henkeäsalpaavia näkymiä kun valkoisten huippujen keskellä avautuu ammottavia mustia kraaterinsuita, tilkkutäkkipeltoja ja lumoavia laaksoja.


Kaikkein parasta on kun matkaa pystyy tekemään rauhallisesti. Välillä voi pysähtyä ottamaan valokuvia yhdestä tai toisesta tulivuoresta, vuorenrinteestä tai huipusta. Laaksoja on myös hyvä ihailla, samoin kuin pieniä ja suurempia kaupunkeja jotka usein ilmestyvät eteen mutkan takaa tai laakson pohjalla.

Kesken matkan saattaa löytyä kohta jossa laakso laskeutuu alas, kohti Tyyntävaltamerta. 


Ympärillä nousevat vuoret, edessä Andien niitty jatkuu äärettömiin ja perillä alhaalla sen peittävät valkoiset pilvet joiden seasta kuuluu merilintujen alakuloista ääntelehtimistä. 

Ilmassa saattaa vaimeana tuntea, tai ainakin kuvitella tuntevansa, suolan tuoksun.


Matkaa ei saa tehdä liian kiireellä ettei tuo kaikki jää näkemättä. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma viehätyksensä ja vetovoimansa. 

Kun maantieltä poikkeaa ja uskaltaa lähteä pikkuteille löytyy ennen Inkoja rakennettu vanha linnoitus, luonnonpuisto, konkistadorien rakentama kirkko, vesiputous, upea maisema tai jokin muu uskomaton aarre muistojen arkkuun.

Andien lisäksi olen asunut Ecuadorissa Tyynenvaltameren rannalla ja Amatsonian sademetsässä. Meren rannalla nautin parvekkeella katsellen kun valaat leikkivät meressä. 


Amatsoniassa katse lepää jokea seuraten ja metsän vehreyttä ihaillen.

Jokaisessa maisemassa on oma viehätyksensä. Enkä osaisi valita mikä niistä on minulle rakkain. Kaikki ovat erityisen merkityksellisiä.

Enää en koe Quitoa saartavia vuoria ahdistavana. Ne ovat koti minulle ja asun niiden keskellä turvassa tulivuoren vierellä.



maanantai 22. tammikuuta 2018

Arca de Noe - Nooan Arkki, Erilainen Eläintarha Ecuadorissa



Arca de Noe, eli Nooan Arkki, on eläintarha Archidonan viidakkokaupungissa Ecuadorissa.

Monien vuosien ajan se on ollut meidän teinimme suosikkieläintarha. Olemme käyneet siellä lukemattomia kertoja. Nyt haaveenani on saada vietyä meidän nuorempi poikamme sinne.


Kuten kaikki ecuadorilaiset eläintarhat, Arca de Noe on villieläinten pelastuskeskus. Sinne viedään eläimet jotka on pelastettu salametsästäjiltä, salakuljettajilta, sirkuksista tai laittomista yksityisistä eläintarhoista.

Kun eläimet kuntoutuvat, ne palautetaan takaisin omalle asuinalueelleen. Jos ne eivät pysty enää elämään normaalia elämää villinä, ne sijoitetaan eläintarhoihin eripuolille Ecuadoria. Ja joskus jopa ulkomaille.


Ecuadorilaisissa eläintarhoissa on tavallisesti vain maassa esiintyviä omia eläinlajeja. Poikkeuksena ovat sirkuksista pelastetut eläimet. Siksi Arca de Noesta voi löytää lauman leijonia.

Ensimmäisen kerran ne nähdessäni olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Leijonat ovat verkkoaidan takana. Ei ole mitään kuoppaa tai kummempaa turvaväliä.


Sieltä ne katselivat nälkäisen näköisenä sisareni lapsia jotka olivat meidän mukanamme eläintarhavierailulla.

Tähän lisäyksesi se, että osa eläintarhan charmia on meille ollut aina se että monet eläimet kulkevat eläintarhassa vapaana. Varsinkin apinat ja linnut, kuten papukaijat, päästetään ihan tarkoituksella irti jotta ne kuntoutuisivat ja tottuisivat vapaampaan elämään.


Toiset eläimet taas karkailevat häkeistä. Yleensä se ei ole mitenkään haitallista. Olemme useamman kerran paijailleet ja sylitelleet eri lajisia apinoita eläintarhavierailun yhteydessä. Kerran, silloin vielä pikkuinen, teini olisi aivan välttämättä halunnut ottaa chorongon poikasen mukaamme, se kun oli hänen mielestään aivan ihana.

Nenäkarhut ovat myös tulleet tällä tavalla tutuiksi. Samoin kuin käärmeet, joita teini kantaa aina mukanaan jos vain on mahdollisuus, papukaijat, tukaanit ja monet muut eläimet.


Palataksemme takaisin leijoniin. Tietäessäni miten helposti eläimet tässä kyseissä eläintarhassa lähtevät kävelylle kyllästyttyään häkkielämään. Ilmoisin siskonlapsille että emme ollenkaan pitäisi turhaa ääntä ja kävelisimme häkiltä hitaasti ja rauhallisesti taaksepäin.

Minkä jälkeen kaksi nuorempaa hihkaisivat, kääntyivät ympäri ja yrittivät lähteä juoksemaan. Kiskaisin molempia kädestä kiinni. Ja kävelimme hitaasta ja rauhallisesti, selkä edellä häkin luota mutkan taakse.



Myöhemmin keskustelin eläintarhan työntekijöiden kanssa ja he vakuuttivat että häkki on varmasti turvallinen. Ja urosleijona oli kuulemma kastroitu sirkuksessa ollessaan. Ja lisäksi leijonat ruokitaan niin hyvin että niillä ei ole tarvetta metsästää.

Koska kyseisestä vierailusta on kohta kymmenen vuotta eivätkä leijonat ole vielä karanneet häkistä tähän mennessä, uskallan suositella eläintarhaa muillekin.

Olemme itsekin käyneet eläintarhassa useamman kerran sen jälkeen ja nauttineet karkailevien eläinten seurasta. Sekä vapaana asuvista eläimistä.



Varsinaisten amatsonian alueen eläinten lisäksi eläintarhasta löytyy muunmuassa galapagos-kilpikonnia. Galapagossaaret kuuluvat Ecuadorille ja kilpikonnia onkin levitetty eläintarhoihin ympäri koko maata.

Teinistä kaikkein kiinnostavimpia kohteita ovat kuitenkin aina olleet apinat sekä erilaiset vapaana kulkevat eläimet. Aina vieraillessamme hän miettii minkä eläimen hän tällä kertaa saa syliinsä.



Itse pidän apinoiden lisäksi erilaisista papukaijoista. Niiden elämää on mielenkiintoista seurata kun ne lentelevät puusta puuhun.

Täällä opin myös että tukaanit ovat aikamoisia petolintuja. Ne tappavat pienemmät linnut, ja jopa nisäkkäät, isolla nokallaan ja syövät sitten ne ateriakseen.


Yksi minun suosikkipaikoistani on pieni bambumetsikkö aivan eläintarhan kiertopolun lopussa. Bambut kaartuvat yläpuolelle luoden taiomaisen tunteen ja lisäksi ne ovat yksi apinoiden suosikkipaikoista. Niiden juttelua voi aina kuulla ja temppuja seurata.