tiistai 16. toukokuuta 2017

Minä Tiedän Vain Hänestä


Olen huomannut itsessäni suorastaan hassun ja kummallisen, ja samalla niin tappavan myrkyllisen, asian viime kuukausien aikana. 

Minulla on niin kiire juosta toimittamassa "Jumalan asiaa" ja tekemässä "Hänen työtään" että en ehdi pysähtyä paikoilleen ja keskittyä Häneen.

Olen aina kokenut itseni enemmän Mariaksi kuin Martaksi. Paras paikka on Jeesuksen jalkojensa juurella, kuuntelemassa Hänen sanojaan. Mutta kun tosipaikka tulee vastaan, alas istuminen ja paikoillaan pysyminen onkin hämmästyttävän vaikeaa.

Eikö se ole suorastaan syntiä olla tekemättä mitään? Miksi minut on oikein tänne lähetetty, istuskelemaan paikoillaan vai tekemään työtä? Satoa on paljon, työmiehiä vähän, minun pitää olla kentällä ja ansaita palkkani. 


Minunko pitää ansaita palkkani? Voinko edes ansaita palkkaani? Voinko itse omalla työlläni ansaita yhtään mitään? Tai lisätä millään tavalla Jumalan rikkautta?

Kaikki on Hänen kallisarvoisesta armostaan kiinni. Vain siinä armossa riippumalla voin saada jotakin. Ja se armo vaatii että katson vain Häneen, katson vain Jeesukseen. Etten korvaa Häntä työllä, työkentällä, toimittamisella ja ansaitsemisella.

Nyt on aika katsoa Jeesukseen. Ottaa vastaan Hänen armonsa.
Vain Hän tietää mitä tulevaisuudessa on vastassa.

Minä tiedän vain Hänestä.


8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
Filippiläisille 3:8-10

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vierailulla Viidakossa


Maaliskuussa kävimme Teijon ja Marjan kanssa vierailulla viidakossa, Tenan ja Archidonan alueella Napon provinssissa.


Keskustelimme yhdessä UDAIn (Opetusalueen erityisopetustoimiston) johtajan Nelly Españan kanssa. 
Hän kertoi monia hyviä uutisia ja myös surullisempia.


 Rohkaisevaa oli kuulla että erityisopetus kouluissa jatkuu edelleen ja paikallinen opetushallitus on jopa palkannut sitä varten uusia opettajia sekä perustanut erityisluokkia uusiin kouluihin.


Kannustavaa on myös että opetushallitus on muuttanut erityisopettajien työsopimukset luokanopettajasta, erityisluokanopettajaksi normaalikoulussa, eli vähän kuin suomalainen laaja-alainen erityisopettaja. 


Nyt ei siis tarvitse pelätä että opettajat irtisanotaan koska heillä ei ole tarpeeksi oppilaita, laki vaatii 30 oppilasta per opettaja ja erityisluokissa on yleensä alle 10 oppilasta. Tämä on myös yksi askel tulevaa virkaa varten.


Valitettavasti opetushallitus ei ole pystynyt tarjoamaan laisinkaan opetusmateriaalia erityisluokkia varten. 
Opettajat esittelivät meille materiaalia jotka he olivat onnistuneet säästämään hankkeen lahjoittamista materiaaleista vuosien takaa. 
Ja osan he olivat myös itse omilla rahoillaan ostaneet.


Onneksi koulut ja kylät kuitenkin tukevat nykyään erityisluokkia ja näkevät niiden arvon. 


Panossa kylän johto pohti voisiko jostakin saada rahoitusta toisen erityisluokan rakentamiseen ja haaveilee tulevaisuudessa kylässä olevasta erityiskoulusta johon koko Panon sekä Talagin ja muiden ympärillä olevien kirkonkuntien erityisoppilaat voisivat tulla opiskelemaan.


Archidonan Porotoyakun kylässä koulu ja kylä ovat yhdessä taistelleet erityisluokan puolesta. Oppilaat olisi haluttu viedä pitkän matkan päähän Archidonan kaupunkiin erityiskouluun, mutta heille ei kuitenkaan tarjottu kyytiä. 


- Nyt jo monet oppilaat kävelevät viiden tai melkein kymmenen kilometrin päästä koululle. Miten he olisivat voineet kulkea Archidonaan saakka, kertoi erityisluokan opettaja Maria Belen Shiguango.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Cancaguan intiaaniseurakunta

Vierailulla Cancaguan intiaaniseurakuntaan kuvasin naistenryhmän kuoroharjoituksia. Naiset valmistivat ohjelmaa seuraavan sunnuntain jumalanpalvelukseen.



Naiset laulavat että Jeesuksen paluu on lähellä ja meidän pitää valmistautua siihen. 
Älkää väsykö odottamaan, Raamatussa sanotaan että Herramme Jeesus on meitä lähellä. 
Älä huolehdi jos ihmiset puhuvat sinusta pahaa, Jeesus on sinun vierelläsi. 
Opiskellaan veljet ja sisaret, luetaan Raamattua, Jeesuksen paluu on lähellä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Cayamben seurakunta

Cayambe on pieni kaupunki Ecuadorin pohjoisosassa Cayamben tulivuoren vieressä. 

Kaupunki on päiväntasaajan vierustalla.

Pacto-kirkolla on seurakunta Cayambessa, nimeltä El Nazareno.

Suurin osa seurakunnan jäsenistä, ja Cayamben kaupungin asukkaista, on mestitsejä.

Mutta seurakunta sijaitsee Pacto-kirkon Kichwa-työalueella.

Seurakunta työskentelee Compassion-hankkeen kanssa tukien vähävaraisia lapsia heidän läksyissään ja opettamalla heille koulun jälkeen Jeesuksesta ja Raamatusta.

Tässä valokuvia ja videota vierailulta Cayamben El Nazareno seurakuntaan.







El Nazarno seurakunnan pastori Carlos Montenegro ja hänen vaimonsa.



keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Vierailulla Magdalenan seurakunnassa


Vierailin Magdalenan seurakunnassa Imbaburan provinssissa missä Teijo ja Marja ovat olleet karanki-intiaani seurakunnan tukena.

Kuvassa seurakunnan naisten ryhmä ylistää yhdessä muun seurakunnan kanssa.

Joka vierailulla seurakuntalaiset muistavat kiittää suomalaisten tuesta ja rukouksista sekä lähettävät terveisiä ja siunaavat suomalaisia ja rukoilevat heidän puolestaan.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Perhekuvia

 Napoleon, Mikael ja Joanna. Kuva on otettu meidän makuuhuoneessa ikkunaa vasten, eli takana on meidän ikkunaverhomme.

 Jonathan sai syntymäpäivälahjaksi puhallettavan uima-altaan ja sitä piti heti kokeilla serkkujen kanssa.

 Napo ruokkii Jonathania jugurtilla leikin kesken. Ja Bailarina haluaa päästä apajille.

 Mikael ja Jonathan sapelihammastiikerin selässä. Ei ole oikea tiikeri, vain patsas.

 Jonathanin mielestä parasta eläintarhassa oli päästä syöttämään eläimiä kotieläinpuistossa.

Ja oli hienoa katsoa kun muut syöttivät niitä myös.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Pakolaiskeskus Pacto-kirkon leirikeskukseen Santo Domingon kaupunkiin

Pakolaistiimi järjestää majoitusta vanhemmille jotka on siirretty sairaalahoitoa tarvitsevien lastensa mukana Quitoon tai Guayaquiliin. Quiton lastensairaalassa on tällä hetkellä 40 lasta joiden vanhemmilla ei ole majapaikkaa eikä myöskään Quiton kylmään ilmanalaan sopivaa vaatetusta.

Lisäksi pakolaistiimi on vastuussa pakolaiskeskuksen perustamisesta ja ylläpitämisestä Pacto-kirkon leirikeskuksen tiloissa Santo Domingon kaupungissa.

- Santo Domingo on Ecuadorin rannikkoalueella, noin puolessa välissä matkalla Quitosta Manabin. Se myös selvisi maanjäristyksestä vähmmin vaurioin. Tämän takia se soveltuu erinomaisesti pakolaiskeskukseksi.

Avustuskuorma ja vapaaehtoisia lähdössä Santo Domingon pakolaiskeskukseen.

Ecuadorin viranomaiset ovat ilmoittaneet tyhjentävänsä eniten kärsineen Pedernalesin kaupungin ja julistavansa kaupunkiin sen jälkeen 40 päivän karanteenin. Tänä aikana paikalle saavat jäädä vain puollustusvoimien ja poliisin edustajat jotka tulevat polttamaan ja hautaamaan ruumiit sekä kaatamaan ja siivoamaan rauniot. Tämä tehdään jotta estettäisiin tautien leviäminen.

- Pacto-kirkko on tehnyt päätöksen ottaa vastaan Pedernalesin alueelta lapsiperheitä jotka ovat menettäneet kotinsa. Heille tarjotaan majoitus seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen toivomme että ihmiset voivat palata koteihinsa ja uudelleen rakennus kaupungissa on jo aloitettu valtion toimesta.

Pakolaiskeskuksen toimintaa varten tarvitaan sekä materiaalilahjoituksia että vapaaehtoisia.

- Ihmiset tarvitsevat ruokaa, saippuaa, vessapaperia sekä tekemistä. Myös lapsille tarvitaan ohjattua toimintaa. Rannikolla julkiset rakennukset ovat sortuneet tai vaurioituneet, myös koulut, joten lukuvuoden alkua joudutaan luultavasti lykkäämään. Sillä aikaa lapsille pitää löytyä mielenkiintoista tekemistä. Tarvitsemme sekä aineellista että rukoustukea saadaksemme vapaaehtoisia työntekijöitä ja seurakuntien ja valtion tukea kaikkien ihmisten ruokkimiseen ja kunnossa pitämiseen.


Paikalla pakolaiskeskuksessa on tällä hetkellä jo yli 60 henkeä. Osalla heistä on hengitysteiden sairauksia ja muita terveysongelmia, sekä psyykkisiä ongelmia jotka johtuvat järistyksestä ja sen aiheuttamasta stressistä. Quitosta lähti ryhmä vapaaehtoisia ammattilaisia tukemaan pakolaiskeskuksessa olevia ja lisää koulutetaan koko ajan.