Mitä Tehdä Kun Elämä Koskee?

En tunne sinua lainkaan enkä tiedä tilannettasi.

Netin kautta keskustelu on aina arvaamista, koskaan ei voi tietää mikä on toisen todellinen tilanne.

En missään nimessä halua haavoittaa sinua tai loukata millään tavalla.

Omasta tilanteestani käsin tahtoisin sanoa että, katso Jeesukseen.

Monesti kun olen oikein ahdistunut ja surullinen ja sattuu, huomaan että olen katsonut itseeni, kipuuni, tilanteeseen, toiseen ihmiseen tai jonnekin aivan muualle, enkä Jeesukseen.

Oletko sinä katsonut kipuusi? Siihen tuskaan jossa olet? Jäänyt tuijottamaan haavaa joka sinussa on?

Jos olet niin tehnyt, olet vain ihminen. Niinkuin minäkin.

Oletko katsonut toiseen joka on sinua haavoittanut? Ihmiseen, tai ihmisiin, jotka ovat saaneet sinut kärsimään? Tuijottanut kipusi aiheuttajaa?

Jos olet niin tehnyt, olet vain ihminen. Niinkuin minäkin.

Oletko katsonut tilannetta joka kipusi aiheuttaa? Vaikeutta joka on tunkeutunut elämääsi? Hankaluutta joka aiheuttaa sinulle mahdotonta tuskaa?

Jos olet niin tehnyt, olet vain ihminen. Niinkuin minäkin.

Oletko muistanut katsoa Jeesukseen? Häneen joka kärsii rinnallasi, joka kantaa sinua käsivarsillaan?

Häneen joka kulkee edelläsi? Seisoo vierelläsi? Vartioi selkäsi takana? Valvoo sinun ylläsi? Häneen joka käärii sinut rakkauteensa kuin äiti lapsensa kapaloihin?

Jeesus on hellä. Hän ei koskaan tahdo pakottaa. Hän ei tule väkisin sinun elämääsi ja tilanteeseesi.

Vaan odottaa että sinä kutsuisit hänet sisälle.

Jeesus on kärsivällisesti seisonut rinnallasi ja kannatellut sinua käsivarsillaan ja odottanut että huomaisit hänet.

Itse olen monesti ihmetellyt että miten voin katsoa johonkin jota ei voi nähdä. Miten voin katsoa Jeesukseen ja kiinnittää silmäni vain häneen?

Siksi rukoilin että Jumala näyttäisi minulle itsensä. En häntä ole nähnyt maallisilla silmilläni mutta sydämen ja sielun silmillä kyllä ja hän on aina läsnä ja vierellä, varsinkin kun minuun koskee ja on vaikeaa.

Muista että Jumala kärsii meidän kanssamme. Hän itkee sinun kanssasi ja suree. Häneen koskee, aivan niin kuin sinuunkin koskee.

Jeesus ei ole kuin ihmiset, hän ei vain kuvittele miltä sinusta tuntuu tai yritä ymmärtää tilannettasi ja tunteitasi. Hän tuntee ne aivan samalla tavalla kuin sinä tunnet. Ja hän tahtoo lohduttaa sinua ja antaa sinulle oman ilonsa.

Jumalan rakkautta sinulle!

Torakkatanssiaiset - Toinen Erä

Manta, viralliselta nimeltään San Pablo de Manta, on noin 200 000 asukkaan kaupunki Manabin provinssissa Ecuadorissa Tyynenmeren rannikolla. Kaupungissa on maan suurin satama ja useita tonnikalatehtaita. Kaupunki perustettiin virallisesti 1922.

Mantassa on paljon kalastajia. Kalastusta tehdään sekä suurilla laivoilla että pienillä veneillä vain muutaman hengen voimin.

Mantan kaupungissa on kaksi hiekkarantaa ja useita hotelleja. Turismi on kalastuksen lisäksi tärkeä elinkeino.

Kun muutin rannikolle asumaan oli pakko hyväksyä että viemäreistä saapui taloon sisälle valtavia torakoita. Kerran odotin miestäni kotiin kotioven ulkopuolella, koska vessassa oli melkein kymmenensenttinen torakka. Hän saapui töistä kotiin ja tappoi torakan, en ole varmaan ikinä ollut yhtä kiitollinen, vaikka hän kovasti moittikin minun pelkuruuttani.

Se on vain torakka! Ota lattianharja ja tapa se!

Kuoleeko se varmasti vain lattiaharjalla?

Mieheni katsoi minua kuin vähäjärkistä ja lupasi että kyllä torakat kuolevat kun niitä hakkaa lattiaharjalla tai jollain muulla vastaavalla.

Lattiaharja kuulosti lupaavalta, siinähän on pitkä varsi joka takaa että saisin olla kaukana torakasta samalla kun tappaisin sen. Ei vahingossakaan pirskahtaisi torakkasaastetta minua päin!

Kun seuraava torakka ilmestyi, hakkasin sitä lattiaharjalla, sen harjoilla toisin sanottuna. Torakka sujahti harjasten väliin ja minä heitin harjan pihalle ja sen jälkeen en uskaltanut mennä sisälle enkä jäädä pihalle.

Hypi-kilju-heiluta käsivarsia-ja-juokse ympäriinsä-tanssiani esittäen soitin miehelleni töihin ja vaadin että hän saapuisi heti kotiin pelastamaan minut. Käsilaukku ja avaimet olivat sisällä joten en voinut lähteä edes ostoskeskukselle.

Manta oli Mantan kulttuurin keskus vuosista 500-1526 jKr. Sen alkuperäisasukkaat kutsuivat Mantaa nimellä Jocay, joka heidän kielellään tarkoitti "Kalojen koti".

Jocayn asukkaille oli tunnusomaista kotkannenä joka oli lävistetty nenärenkailla, he käyttivät myös korvakoruja. Jocayn asukkaat harjoittivat myös kallonlitistystä. 

Jocayn asukkaat olivat maanviljelijöitä. Heidän viljelmyksiään on löydetty Hojasin ja Jupen kukkuloilta. Miehet olivat metsästäjiä ja naiset keskittyivät maanviljelykseen. Jocayn asukkaat kävivät myös kauppaa laajalti ympäristössä.

Mieheni pinna ei sinä päivänä kestänyt kotiin saapumiseen. Kun selitin että olin hakannut torakkaa harjalla, kuten hän oli käskenyt. Mieheni kysyi millä osalla. Selitin että harjasosalla ja hän, uskomattoman kärsivällisesti ja sarkastisesti, totesi että ilman muuta se ei tappaisi torakkaa.

Hän käski minua ottamaan harjasta kiinni ja hakkaamaan reunalla. Minä vastasin että torakka oli vieläkin harjasten seassa enkä voisi mitenkään koskettaa harjaa. Hän totesi että ota varren päästä kiinni ja napauta sementtiä vasten niin että torakka lähtee irti.

Mieheni ohjeita, ja rauhoittavaa ääntä, kuunnellen napautin harjaa pihasementtiä vasten. Kiljuin hetken kun torakka lähti liikkeelle ja esitin hypi-kilju-heiluta käsivarsia-ja-juokse ympäriinsä-tanssini. Joka yllättävästi toimi.

Torakka säikähti maan tärähtelyä ja jähmettyi paikalleen ja tämä antoi minulle tarpeeksi aikaa ottaa uudestaan kiinni harjasta ja hakata sitä nyt harjan reunalla. Tanssiesitykseni aikana puhelu oli katkennut joten soitin uudelleen aviomiehelleen ja kehuskelin tappaneeni torakan ihan itse.

Hän kysyi rauhallisesti olinko aivan varma että torakka oli kuollut. Ne kun ovat varsin hyviä teeskentelemään kuollutta. On hyvin normaalia löytää selällään makaava "kuollut" torakka joka sitä lähestyessäsi hypähtääkin ympäri ja lähtee kivittämään karkuun.

Varovasti, harja kädessä, lähestyin torakkaa ja totesin että kyllä se ihan varmasti on kuollut. Mieheni kysyi että mistä tiesin sen. Koska se on ainakin viitenä kappaleena, totesin.

Manabí on yksi Ecuadorin 24 maakunnasta. Sen pääkaupunki on Portoviejo, pinta-ala 18 894 km² ja vuonna 2010 väkiluku oli 1 345 779. Manabí sijaitsee Tyynenmeren rannikolla. Siellä on ainutlaatuisia kuivia trooppisia metsiä ja upeita hiekkarantoja.

San Lorenzon ranta on kolme kilometriä pitkä ja siellä ovat yhdet Manabin provinssin isoimmista aalloista mikä tekee paikkakunnasta täydellisen surffaamiseen.

San Lorenzo on pieni paikkakunta Mantan kaupungista 32 km etelään päin. Paikka on hyvin turvallinen ja sopii hyvin lapsiperheille jotka haluavat nauttia rannasta ja auringosta rauhassa.

Jätin kuolleen torakan pihalle jotta voisin esitellä sen miehelleni hänen tultuaan kotiin. Jostain syystä mies ei innostunut metsästystrofeostani vaan vaati minua siivoamaan sen. Sitten hän totesi että toivoi minun pystyvän tappamaan seuraavan torakan aivan itse, soittamatta hänelle.

Hysteeriset torakka-puheluni kuulemma häiritsivät hänen työpäiväänsä ja aiheuttivat suurta iloa ja riemua työkaverien piirissä. 

Minun ainoa ajatukseni oli. Tuleeko meille torakoita vielä tulevaisuudessakin. Jotenkin olin voitonriemussani unohtanut tämän puolen aivan kokonaan.

Vuosien kuluessa, asuin kaikkiaan neljä vuotta rannikolla kunnes palasimme Andien pienempien ja harvinaisempien torakoiden pariin, totuin torakoihin niin paljon että pystyin tappamaan ne kengälläni. Jopa silloin kun kyseinen kenkä oli jalassani.

Aviomieheni tottui myös hysteerisiin tanssiesityksiini kun törmäsimme jossakin torakkaan. Hypin, pompin, loikin ja astuin päälle niin usein että torakoista oli pelkästään muruja jäljellä.

Opin jopa ottamaan kuolleen torakan käteeni, ilman että tarvitsin koko vessapaperirullallisen ja kumikäsineet, ja kantamaan sen vessapaperikääreessään vessaan jossa hävitin vesihautaan todisteet.

Monet Manabin provinssin asukkaista elävät kalastuksesta. Tyynen Valtameren rannalta löytyy useita pieniä kalastajakyliä joissa voi seurata kalastajien toimia ja ostaa heiltä tuoretta kalaa vaikka aamupalaksi.

Manabi on hyvin suurelta osin maaseutua. Ihmiset kulkevat vielä aaseilla ja hevosilla, tai muuleilla, kaupungille asioille ja elämä sujuu verkkaisen rauhallisesti.

Puerto Lopezin kanttooni on kuuluisa hiekkarannastaan sekä mahdollisuudesta käydä katsomassa valaita kun ne tekevät jokavuotisen vaelluksensa pohjoisesta etelään.

Kerro oma tarinasi. Onko sinulla fobiaa? Mikä se on?

Elämä Sujuu Kuin Tanssi - Ainakin Torakan Lähestyessä

Atacamesin rantakaupunki sijaitsee Ecuadorin pohjoisosassa Tyynen Valtameren rannalla. Kaupunki sijaitsee Esmeraldasin provinssissa, sen asukasmäärä oli vuonna 2005 11,251 asukasta. Atacamesissa on yksi provinssin alhaisimmista köyhyysprosenteista, vain 68% prosenttia asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Fracisco Pizarro rantautui toisen valloitusretkensä aikana vuonna 1526 Atacamesiin mutta paikalliset olivat niin sotaisia että hänen oli mahdoton valloittaa aluetta itselleen. Siihen aikaan valtaa alueella pitivät Inkat. 

Espanjalaisten valloitettua Ecuadorin alueen Atacamesin alueelle saapui orjalaivoja Afrikasta. Vuonna 1553 Perusta Panamaan matkalla oleva orjalaiva haaksirikkoutui Esmeraldasissa ja 25 ihmistä onnistui karkaamaan heidän kiinnipitäjiltään. Vuosien varrella enemmänkin orjia onnistui karkaamaan ja he, sekä muiden orjien jälkeläiset, muodostavat nyt suurimman osan Esmeraldasin provinssin asujaimistosta.

Näin ensimmäistä kertaa eläissäni torakan Ecuadorissa. En muista tarkkaa hetkeä mutta nyt jälkeenpäin ihmetyttää mistä tiesin mokoman ötökän olleen torakan jos en niitä ollut ennen tavannut.

Sen sijaan muistan kuinka olin rantalomalle ystäväni kanssa ja illalla eksyimme lähelle roskiksia jotka olivat täynnä ravintoloiden jätteitä. Niitä reunaa pitkin juoksi edestakaisin kuhiseva peitto isoja yli viiden senttimetrin pituisia koppakuoriaisia.

Kysyin ystävältäni järkyttyneenä ovatko nuo torakoita ja kun hän vastasi kyllä, aivoni pimenivät. Valtava kauhun hyöky otti minut valtaansa ja aloin kirkua ja tarrasin ystävääni käsivarresta. Käsivarresta jonka hän oli polttanut punaiseksi ja kivuliaaksi aikaisemmin päivällä ja josta iho oli alkanut hilseillä irti.

Tarrasin häntä käsivarresta, kirkuen hänen korvaansa ja upotin kynteni hänen palaneeseen ihoonsa.

Ymmärrettävästä syystä ystäväni ei ollut tästä iloinen. Varsinkin kun samaan aikaan hypin järjettömästi ympäriinsä enkä suostunut kuuntelemaan häntä.

Kun hän vihdoin sai herätettyä minut takaisin järkiini, raahattuaan minut ensin pois roskisten luota, ystäväni kysyi minulta miksi pelkäsin niin paljon torakoita.

Mitä ne tekevät? Miksi ne ovat niin pahoja?

Turismi on Atacamesin pääelinkeino. Atacamesissa on kaikkein eniten hotelleja koko Esmeraldasin provinssista. Sinne pääsee myös helposti bussilla maan pääkaupungista Quitosta ja provinssin pääkaupungista Esmeraldasista.

Ihmiset matkustavat ympäri maailmaa Ecuadoriin surffaamaan. Atacamesin ranta sopii parhaiten aloittelijoille mutta ilmat ovat lämpimät ympäri vuoden, samoin kuin vesi.

Atacamesin yö- ja iltaelämä ovat hyvin kiireisiä. Syynä on kuuma ja kostea ilmasto joka tekee päivällä liikkumisen hankalaksi. Monet ravintolat ovat auki myöhään iltaan saakka ja rannalla on pieniä rantamajaravintoloita ja -baareja jotka aukaisevat ovensa vasta illan tultua.

En oikein osannut vastata mitään. Ne ovat niin yököttäviä, ei tuntunut järkevältä vastaukselta. Eikä myöskään kuvannut vastenmielisyyttäni ja kauhuani. Vihdoin mutisin jotain siitä miten likaisia ne ovat ja miten ne levittävät sairauksia. Mutta sekään ei ystäväni mielestä riittänyt selittämään reaktiotani.

Jotenkin sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä paniikkia joka aiheutui pelkästä ajatuksesta että yksi noista elikoista tulisi edes minun lähelleni.

Myöhemmin, toisella rantalomalle, odotin bussia matkalaukkuni kanssa ja katselin varautuneesti ympäriinsä viemärinraoista sisään ja ulos pujahtelevia torakoita. Kaiken varalta tömistelin jalkojani että ne tajuaisivat että minun lähelleni ei kannata tulla. Kun yksi jättiläismäinen (rannikolla kaikki torakat tuntuvat olevan vähintää viisi senttimetriä pitkiä ja vähintään kaksi leveitä) lähti lentoon, suoraan minua päin.

Tätä seurasi uusi paniikin omainen kirkumis-huitomis-pomppimis-ympäriinsä juoksu kohtaus.

Paikallisista sitä oli varmasti mielenkiintoista seurata. Minua ei edes hävettänyt. Ainut mistä välitin oli päästä pois kadulta, paikkakunnalta ja koko alueelta. Jonnekin missä ei varmasti olisi torakoita.

Ibarrassa asuessamme asuntoomme tuli torakkainfestaatio. Ensin taistelin sitä vastaan myrkyin ja muin asein. Sitten kun torakoita alkoi juoksennella keittiönkaappeka pitkin ja tippua päälleni yläkaappeja avatessa, muutin pois.

Tietenkin muutossa tarkistin että yksikään torakka, poikanen tai muna ei lähtisi meidän mukaamme. Ja olin valmis käyttämään kaikkea arsenaalia, vaikka atomipommia jos tarvittaisiin, varmistaakseni että uusi kotini olisi vapaa torakoista.

Kesä-, heinä- ja elokuussa Atacamesin rannat täyttyvät turisteista jotka saapuvat Quitosta ja muista Pohjois-Ecuadorin kaupungeista. Atacames on Ecuadorin rantakaupungeista lähin pääkaupunkia ja helpoimman matkan päässä.

Atacamesissa tarjoillaan tyypillistä Ecuadorin rannikkoruokaa. Monet Atacamesin paikalliset asukkaat ovat kalastajia ja ravintoloista saa aina tuoretta kala- ja äyriäisruokaa. Erityisen suosittuja aterioita ovat kookoskastikkeessa tarjoillut kala ja katkaravut. Myös hedelmiä on tarjolla paljon ja sekä rannalla että itse kaupungissa on useita kojuja joissa myydään hedelmiä, tuoreita mehuja sekä hedelmäsalaatteja. 

Atacamesin ranta on pitkä ja leveä, sen pituus on kaikkiaan yli 4 km. Atacamesin ranta on täydellinen juoksemiseen. Ranalla on mahdollisuus harrastaa monia eri vesiaktiviteetteja kuten surffaamista, kalastusta, banaaniveneellä-ratsastamista ja venematkoja katsomaan delfiinejä, lintuja sekä valaita kun on niiden vaellusaika.

Kun uuden kotimme mikroaaltouuniin muutti torakka, se vilahti aina näytöllä ja katosi sitten takaisin koneen uumeniin, olin valmis muuttamaan uudelleen. Sitten selvitin torakan lajin ja lahjoitin mikroaaltouunin pois. Ilmeisesti torakka oli tullut torilta banaanien mukana kotiin, mutta kaikenvaralta myrkyttin kotimme kaikkea vastaan.

Mikron uudet omistajat kysyivät että oikeasti aioinko antaa sen pois, torakan takia. Ilmoitin etten voi ottaa heiltä maksua, koska siinä asuu torakka ja aioin heittää sen menemään. He varmistivat että olin tosissani ja veivät mikron mukanaan, vielä heidän lähtiessään varoitin että siellä asuu torakka. He kehoittivat etten huolehtisi asiasta, mutta minusta tuntui eettisesti väärältä siirtää oma torakkaongelmani toisten harteille.

Myöhemmin kun kysyin olivatko he päässeet torakasta eroon vai oliko se tehnyt munia ja lisääntynyt, ystäväni hätääntyivät että tahdoin mikron heiltä takaisin. Minä totesin etten voisi ottaa mikroa enää kotiini, koska siinä oli asunut torakka. Hepusitivat päätään ja kertoivat tappaneensa ötökän. Minä ihastelin heidän rohkeuttaan ja molemmat totesimme ettemme ymmärrä toisiamme lainkaan.

Kerro oma kokemuksesi. Oletko sinä tavannut oikeaa torakkaa? Milloin? Ja missä?

Kalastajapatsas Atacamesin kadulla.

Katuravintola - nämä ovat erittäin suosittuja turistien parissa ja niistä saa tuoretta ja valtavan herkullista cevichea. Suosittelen!

Esmeraldalaisia poliiseja valvomassa liikennettä. Atacamesin rantakadulle pääsee autolla mutta se on yleensä aivan tukossa. Helpompi on liikkua kaupungissa ritsatakseilla jotka kulkevat joko polkupyörän tai useammin kevytmoottoripyörän voimin.

Jos tahdot lukea enemmän elämästäni Ibarrassa löydät tietoa postauksesta Ibarra ja Locro de Papa.

Mikä On Todella Tärkeää?

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.

1 Korinttilaisille 15:57-58

Maailmassa on monia asioita jotka vaativat tai tarvitsevat huomiotani. Miten voin valita niistä tärkeimmät? Ne, joilla on todellista merkitystä?

Täytämme kotimme ja elämämme kaikelle tarpeettomalla. Mutta mitä me todella tarvitsemme?

Anna minulle viisautta ja ymmärrystä, Herra. Vaikka se koskisi ja tekisi kipeää. Vaikka se tarkoittaa että joudun luopumaan asioista joihin olen kiintinyt. Ja jotka tuntuvat minusta tärkeiltä.

Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

Ps. 34:19-20

Monesti epäilen että kipu tulee koska teen Jumalan tahdon. Tai koska Jumala rankaisee minua kun en toiminut Hänen tahtonsa mukaan.

Miksi on niin helppo yhdistää Jumala ja kipu? Miksi on niin vaikea nähdä rakastava Jumala, Jumala jonka kädet naulat ovat läväisseet ja joka kulkee minun vierelläni ja kantaa minua kipuni keskellä?

Miksi tuntuu että ilo ja onni löytyvät maailmasta? Ja kirkossa ei saisi edes nauraa?

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

Jaakobin kirje 3:17

Poikani kysyi minulta, miksi Jumala sallii ihmisten kärsiä? Miksi Hän ei auta köyhiä ja kurjia? Miksi Hän ei ota ihmisten kärsimystä pois?

Oli niin helppo hymyillä ja vähän hymähtää. Mutta hänelle tämä oli ensimmäinen kerta. Hän oli nyt juuri kärsimyksen äärellä. Näki miten maailmassa on tuskaa ja Jumala tuntuu olevan niin kaukana.

Miksi Jumala loi maailman jossa on syntiä, sotia, maanjäristyksiä, sortoa, sairautta, nälänhätää ja julmuuttu?

”Uskon aurinkoon silloinkin kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin kun Hän on hiljaa.”

Graffiti kellarin seinässä Kölnissä v. 1945

Elämän tarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen.

Mikä on todella tärkeää tässä maailmassa? Mikä vain vie aikaani ja ajatukseni pois siitä tärkeästä? 

Piiloudunko tavaran taakse? Peitänkö itseni tarpeettomaan? Yritänkö paeta Jumalaa itselleni haitallisten ihmissuhteiden taakse?

”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille, omassatunnossamme Hän puhuu, mutta tuskissamme Hän huutaa; kärsimys on hänen huutotorvensa, jolla kuuro maailma herätetään.”

C.S. Lewis

Rakas Jumala, ole meitä lähellä kärsimyksessä. Anna minun tuntea läsnäolosi pyhyys tuskan keskellä.

Monella meistä on särjetty sydän, toisten ihmisten ja elämän hajoittama. Liian monella on murtunut mieli, enää ei ole toivoa elämässä. Liian moni harjailee vailla selkeää suuntaa.

Ota meitä kädestä kiinni, ohjaa uuteen elämään, anna meidän astua kanssasi seikkailuun. Anna löytää suunta, toivo ja tulevaisuus, luottamuus siihen että sinä ohjaat. Aina, jokaikinen hetki. Aamen.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.

Psalmi 25:5 

Gálapagossaaret - Paratiisi Maan Päällä

Minkälainen on paratiisi maan päällä? Onko se turkoosin sinistä vettä silmän kantamattomiin? Valkoisia hiekkarantoja, palmuja ja auringonpaistetta? Eläimiä jotka eivät pelkää ihmisiä vaan tulevat luoksesi uteliaina ja ystävällisinä?  Koskematonta ja puhdasta luontoa jonka kauneus salpaa hengen?

Jos näin on, sinun täytyy vierailla Galápagossaarilla.

Galápagossaaret on 13 vulkaanisen pääsaaren ja kuuden pienemmän saaren muodostama ryhmä Tyynessä valtameressä 1000 kilometriä länteen Etelä-Amerikassa sijaitsevan Ecuadorin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Ecuadorille. Unesco lisäsi Galápagossaaret vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2007. Saaria uhkaavat järjestön mukaan turismin lisääntyminen, tulokaseläinlajit ja maahanmuutto.

Itse vierailin kolmella saarella, San Cristobalilla, Santa Cruzilla ja Baltralla. Matka oli aivan liian lyhyt, olen varma että minun on tarkoitus asua Galapagoksella. Tai ainakin viettää mahdollisimman paljon aikaa siellä, nauttien hiekkarannoista, aurinkoisesta säästä, ystävällisistä eläimistä ja ottaen valokuvia kaikesta tästä.

Galápagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä eli vain saarella elävistä kasveista ja eläimistä. Charles Darwinille niiden tutkiminen loi perustan teorioille luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Saarilla pesii useita lintulajeja, jotka monet ovat asuneet siellä vuosituhansia. Joitakin eläinlajeja ei tavata missään muualla. Saarilla elää muun muassa jättiläiskilpikonnia, joiden mukaan saariryhmä on saanut nimensä. Galapagossaarilla eläimet saivat elää rauhassa pitkään ihmisten tuloon saakka. Saariryhmältä tavattavat darwininsirkut muodostavat parhaan lintumaailmassa tavattavan esimerkin sopeutumisen suuntautumisesta eri ekologisiin lokeroihin.

Galápagossaaret sopii luonnosta ja aktiivilomasta kiinnostuneille. Saarilla näkee ainutlaatuisia eläimiä: merileguaaneja, jättiläiskilpikonnia, sinijalkasuulia ja vasarahaita. Vastoin yleistä käsitystä Galápagos sopii mainiosti myös omatoimimatkan kohteeksi: saarilla on majataloja, ravintoloita ja julkista lauttaliikennettä.

Oli todellinen elämys kohdata galapagos-kilpikonnat luonnossa, samoin kuin merileguaanit. Mutta suosikkini kaikista saaren eläimistä olivat merileijonat. Ne veivät sydämeni.

Poikkeuksellisen luotokohteen Galápagossaarista tekee se, että suuri osa eläimistä on täysin pelottomia. Merileijonat, pingviinit ja sinijalkasuulat eivät ole oppineet säikkymään ihmisiä. Pelottomuuden huomaa parhaiten puolimetrisistä merileguaaneista, jotka loikoilevat mustilla laavakivillä kymmenien yksilöiden kasoissa.

Galápagossaaret julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1959. Nykyään huimat 97% pinta-alasta on rauhoitettua aluetta. Saarilla asuu noin 30 000 ihmistä, ja turisteja vierailee vuosittain parisataatuhatta.

Galapagoksen tärkein ja oikeastaan ainoa nähtävyys on luonto. Mutta muuta ei tarvitakaan. Merileijonat, leguaanit, kilpikonnat ja monet lintulajit tarjoavat unohtumattomia elämyksiä moneksi päiväksi. Kävelyretket ympäri saaria sekä snorklaus kirkkaissa vesissä yhdessä merileijonien, kilpikonnien ja haiden kanssa jäävät takuulla mieleen pitkäksi aikaa. Saaret eroavat toisistaan luonnoltaan, joten nähdäkseen edes osan Galapagoksen ihmeistä, on vierailtava useilla saarilla. 

Saarilla sääntönä on että ihmiset eivät saa koskettaa eläimiä, mutta eläimet saavat koskettaa ihmisiä. Tämä kannattaa pitää mielessä luonnossa liikkuessa. Eläimet eivät säiky ihmisiä, mutta se ei tarkoita sitä että ne olisivat kesyjä. Nokkaisu tai puraisu on aivan yhtä vaarallinen vaikka sen tekisi ärtynyt eläin pelokkaan tai agressiivisen sijaan.

Ecuadoriin kuuluvat Galápagossaaret sijaitsevat tuhat kilometriä mantereelta. Niille matkustetaan lentämällä Ecuadorin pääkaupungin Quiton tai satamakaupungin Guayaquilin kautta. Ecuadoriin ei tarvitse turistiviisumia ja paikan päällä Galápagoksella löytyy monia erilaisia, eri tasoisia ja –hintaisi hotelleja. Myöskin saarelta toiselle matkailu lautalla on varsin helppoa.

Menopaluulennon Suomesta Ecuadoriin voi saada parhaassa tapauksessa alle tuhannella eurolla. Quitosta tai Guayaquilista lento Galápagokselle maksaa kolmesta neljään sataa euroa. Kaikilta saarelle saapuvilta turisteilta veloitetaan sadan dollarin kansallispuistomaksu, tämän ansiosta kaikki alueet Galápagoksella ovat maksuttomia.

Parasta kaikessa on että jos matkustat itse suoraan saarille, edullisemman hinnan lisäksi tuet saaren yrittäjiä ja matkailupalvelujen tuottajia, monikansallisten yhtiöiden sijaan.

Sään puolesta Galápagosille voi matkustaa ympäri vuoden. Kaikkein lämpöisin kausi alkaa joulukuussa ja päättyy kesäkuussa. Jos mahdollista, kannattaa kuitenkin välttää vilkkaimpia sesonkiaikoja kesä–elokuuta ja joulun seutua. Silloin majoitukset ovat kalleimmillaan ja esimerkiksi risteilyt niin loppuunmyyty, ettei niille löydä edullisia viime hetken paikkoja.