Raamatun alkuvaiheita - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 2

 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

1 Tess 2:13 

Olen varma, että tiedät, että Raamattu ei pudonnut taivaalta enkelikuoron mukana ja laskeutunut jalustalle Jerusalemissa. Se ei ilmestynyt turmeltumattomana nahkakantisena kirjana jossa Jeesuksen sanat oli painettu punaisella ja mukana tulivat johdannot, kaaviot, taulukot, ristiviittaukset ja tutkimusmuistiinpanot. Ei, Raamattusi ei tietenkään ole ilmestynyt tällä tavalla.

Totuus on, että Raamattusi on peräisin kustantajalta. Kustantaja painoi tietyn suomenkielisen käännöksen. Tuo käännös perustui käännösryhmän ponnisteluihin, jotka työskentelivät Vanhan ja Uuden testamentin tekstien julkaisujen parissa niiden alkuperäisellä kielellä.

Näitä heprealaisten ja kreikkalaisten tekstien tieteellisiä painoksia on useita, jotka perustuvat monien saatavilla olevien käsikirjoitusten ja lähteiden tutkimukseen. Näitä on tehty renessanssista lähtien. Käsikirjoituksia on vähitellen löydetty, kerätty ja koottu viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana, ja niitä on säilytetty museoissa, kirjastoissa ja yksityisissä kokoelmissa kaikkialla maailmassa.

Valokuvia, mikrofilmejä ja digitaalisia kopioita näistä käsikirjoituksista säilytetään esimerkiksi Uuden testamentin tekstintutkimuksen instituutissa Münsterissä, Saksassa. Ja Uuden testamentin käsikirjoitusten tutkimuskeskus Dallasissa, Texasissa.

Nämä käsikirjoitukset ovat peräisin keskiajalta aina toiselle vuosisadalle jKr., ja kirjurit kopioivat niitä vielä aikaisempien käsikirjoitusten perusteella, jotka ovat itse asiassa kopioita vielä aikaisemmista käsikirjoituksista, jotka juontavat juurensa tekstin levittämiseen sen alkuperäisiltä vastaanottajilta. Joka puolestaan ​​perustuu tekijän kirjoittamaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen tai alkuperäiseen tekijän kopioon.

Raamattu on 66 kirjaa sisältävä ”kirjasto”, johon kuuluu 39 Vanhan ja 27 Uuden testamentin kirjaa. Vanha testamentti alkaa maailman luomisesta ja päättyy ennustukseen Johannes Kastajan tulosta. Vanha testamentti kertoo Israelin kansan vaiheista n. 1500 vuoden ajalta. Sen kirjat voidaan jakaa laki-, historia-, runous-, viisaus- ja profeetallisiin kirjoihin.

Ensimmäinen asia, jota haluan tutkia, on Raamatun alkuperä. Ehkä käyttämäsi Raamattu on sovellus puhelimessasi tai tabletissasi, kuten minun omani. saatat käyttää verkkosivustoa, raamattuohjelmaa tai hyvää vanhanaikaista, nahkakantista kirjaa, jossa on kaikenlaisia ​​apuvälineitä lukijalle.

Riippumatta siitä, miten käytät Raamattuasi, lukemasi Raamattu on peräisin pitkästä kooste-, kopiointi-, kanonisointi- ja käännösprosessista joka on kestänyt noin kolmen vuosituhannen ajan. Raamatulla on oma elämäkerta, oma tarinansa siitä, kuinka se kasvoi ja tuli olemaan. Vuosisatojen varrella Raamattu eteni muinaisista uskonnollisista kääröistä painettuun kirjaan, jota voit pitää kädessäsi. 

"Kristillinen kirkko on syntymästään asti uskonut ja ymmärtänyt, että Jumalan tahdon ja hänen ajatustensa perustulkki on juuri tuo Kirja, Raamattu.".

Rajaton Kirja, Hannu Nyyman 

Raamatunkäännöstyö alkoi antiikin aikana ja silloin syntyi joukko hyvin merkittäviä käännöksiä. Nämä käännökset ovat vaikuttaneet syvästi siihen, kuinka Raamatun sanoma ymmärretään ja kuinka se käännetään. Osa näistä käännöksistä kattaa vain Vanhan testamentin, ja koska antiikin aikana myös kirjoitettiin osa sekä Vanhan testamentin kirjoista että koko Uusi testamentti, Raamatun kirjoittaminen ja sen kääntäminen olivat tuolloin limittyneet. Erityisesti Vanhan testamentin kreikankielinen käännös vaikutti siihen, millaiseksi Uusi testamentti sanamuodoiltaan ja termistöltään muodostui.

Varhaisimmat Raamatun käännökset syntyvät jo ennen ajanlaskumme alkua. Raamatunkäännöstyön alkukohtana pidetään Nehemian kirjan 8. luvussa olevaa kertomusta siitä, kuinka leeviläiset lukivat kansalle Esran johdolla Mooseksen lakia ja selittivät sitä.

Raamatunkääntämisen historia limittyy läheisesti sen käytön ja leviämisen historiaan. Toisin kuin eräät muut maailman valtauskonnot, kristinusko on aina suhtautunut periaatteellisen myönteisesti oman pyhän tekstinsä kääntämiseen. Tämä on ensisijaisesti käytännöllinen seikka, sillä vain häviävän pieni vähemmistö kristityistä pystyy lukemaan Raamattua sen alkuperäisillä kielillä, hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Valtaosa kristityistä on aina lukenut tekstiä käännöksenä ja tulee aina tekemään niin, ja koska Raamatun kääntämiseen suhtaudutaan myönteisesti, Raamattua myös käännetään.

ESITTELY JA LUUKKAAN TARKOITUS EVANKELIUMIA KIRJOITTAESSA - LUUKKAAN EVANKELIUMI 1

 

Mikä on Luukkaan evankeliumin tarkoitus? Mitä hän tahtoo meille kertomuksellaan välittää ja minkälaisia kirjallisuuden menetelmiä hän käyttää? Mitä kirjallisuuden lajia Luukkaan evankeliumi edustaa?

Luukas vastaa näihin kysymyksiin evankeliuminsa ensimmäisen luvun neljässä ensimmäisessä jakeessa: Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Luukas 1:1-4

Teofiluksen identiteetistä ei ole säilynyt tietoa. Hän saattoi olla joko yksittäinen korkea-arvoinen uskova henkilö, luultavasti hän asui Roomassa, tai joukko ihmisiä joista Luukas käytti tätä ilmeusta "Jumalan ystävä" (teofilos). Koska kyseistä henkilöstä ei ole olemassa mitään historiallisia merkintöjä tai todisteita, käytännön syistä meidän on oletettava, että Luukkaan tarkoitettu lukija saattoi olla kuka tahansa "Jumalan ystävä". Eli se oli osoitettu kaikille kristityille jotka tahtoivat tuntea Jeesuksen paremmin. Ja koska me voimme sanoa olevamme Jumalan ystäviä, voimme tuntea evankeliumin olevan kirjoitettu myös meitä varten.

Luukkaan pyrkimys esittää periaatteensa, historiallinen kontekstinsa, diskurssin tyylilaji (diegesis, "kerrollinen kertomus") ja kirjallinen tarkoitus tarjota luotettava historia ovat pysyneet selkeinä. Niin että ne vaikuttavat vuosisatoja kestäneeseen pohdiskeluun pyhän kirjailijan työn kirjallisiin näkökohtiin. Ei tarvitse olla kirjallisuudentutkija huomatakseen sen tarkan kielen, jota Luukas käyttää.

Luukas tunnustaa aiempien kertomusten olemassaolon ("kuten monet ovat ottaneet käsiinsä"), jotka on kirjoitettu tarkoituksena julistaa kristillisen yhteisön yhteisen uskon peruselementtejä, "julistus niistä asioista, joihin keskuudessamme uskotaan mitä todennäköisimmin" (Luuk. 1:1). Luukas oli selvästi tietoinen ensimmäisen vuosisadan yrityksistä kertoa keskeisimmät tapahtumat. Luukkaan tarkoitus oli pohtia kaikkea, mitä hän saattoi saada selville siitä, mitä Jeesus teki ja opetti. Ja kutoa näistä monista yksityiskohdista uskollinen kertomus joka ei sisältäisi kaikkea mitä voitaisiin paljastaa, vaan ne asiat, jotka ovat sekä vahvistettavia että tarpeellisia uskon ymmärtämiseksi.

Luukas valmistelee meitä evankelinsa pääasiaan esittelemällä ensin muita henkilöitä. Hänen kertomuksensa päähenkilö ja keskimmäinen tarkoitus on Jeesus. Mutta nimeä Jeesus ei mainita lainkaan ensimmäisten 30 jakeen aikana (Luuk 1:1-30). Luukas tietää että meidän tulee valmistaa mielemme ja sydämemme tätä kertomusta varten. Joten hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla hurskaasta pariskunnasta joka elää heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Vaikka Matteuksen kertomus on tyypillisesti seemiläinen kertoessaan Jeesuksen syntymän olosuhteet Joosefin näkökulmasta, Luukkaan näkökulma on hämmästyttävän erilainen. Sen sijaan, että Luukas tarjoaisi tavanomaista patriarkaalista sukututkimusta, hän kertoo läheisemmän Jeesuksen sukuhistorian ja keskittyy itse ilmoitukseen ja syntymään. Hän ottaa mukaan kertomukseensa yksityiskohdat jotka puuttuvat muista evankeliumikertomuksista.

Luukas paikantaa tarkasti Jeesuksen syntymän tapahtumat juuri Herodes Suuren hallituskaudelle. Herodes oli juutalainen nukkehallitsija Rooman miehittämässä Juudeassa vuosina 37-4 eKr. Tacituksen mukaan hänen toimeksiantonsa, Markus Antoniukselta ja senaatilta, oli saattaa Galilea, Syyria ja osa Pereaa sekä Juudea yhtenäisemmän Rooman provinssihallinnon alle.

Herodeksen hallituskausi koki pappeuden hallitsevan voiman maallisen syrjäytymisen, Heidän valtansa rajoittui nyt yksinomaan palvontatehtäviin. Näin ollen hyvin poliittisessa mielessä Sakariaan kertomuksella aloittaminen tarkoittaa sitä, että Luukas aloittaa kertomuksensa koskettavalla mutta hirvittävän osuvalla muistolla, että vain haavoittuva jäännös juutalaisesta elämästä Jerusalemissa keskittyi edelleen temppelin palvontaan. Mitä tulee Vanhan testamentin uskollisuuden ja liittosuhteen suureen vertauskuvaan, jossa Israelin profeetat ja runoilijat olivat nähneet valitun kansan "naimisissa" Jumalan kanssa, Israel on tähän mennessä suurelta osin unohtanut "nuoruutensa" ja "morsiusaikansa" armauden ja rakkauden. (Jer 2:2). Se on saastuttanut maan haureellisella menollaan ja pahuudellaan (Jer 3:2). Ja jopa "tehnyt aviorikoksen kiven ja puun kanssa" (Jer 3:9).

Kontekstissa, jossa vain jäännös uskollisista voi muistaa Jeremian valituksen, jonka mukaan "ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel" (Jer 18:13). Ehkä harvat muistivat nyt ajatella Jumalaansa niin kuin profeetat kuvasivat häntä, vakavasti haavoittuneena rakastajana, jonka on monissa paikoissa kerrottu sanovan, kuten hän sanoo Jeremiassa: "Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut" (Jer 8:21). Ja silti kuka on myös muistuttanut uskotonta puolisoaan, että hänen lukemattomista uskottomuudestaan ​​huolimatta hänen oma rakkautensa on iankkaista rakkautta (Jer 31:3-4).

Hoosean profetiassa hän oli luvannut, että hän uudistaa jonain päivänä oma-aloitteisesti rikotun liiton: ... rakastavassa hyvyydessä ja laupeudessa; minä kihlaan sinut minulle uskollisuudessa ja sinä tulet tuntemaan HERRAN. Sinä päivänä tapahtuu, että minä vastaan, sanoo HERRA... 'Minä sanon niille, jotka eivät olleet minun kansani: "Sinä olet minun kansani!" "Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, ...armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. ... Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani..." (Hos 2:19-23)

Jopa Rooman miehityksen synkkinä päivinä Israelissa on muutamia, jotka muistavat. Ja tämän jäännöksen palvonta asettaa pohjan draamalle, jonka täysi vaikutus on meidän elämiimme, kuten heidänkin, on ymmärrettävissämme juuri siinä määrin, että ymmärrämme profeettojen puhumisen ratkaisevana edeltäjänä sille, mitä täällä on tallennettu. Kun Luukas kääntyy digesis-kertomuksensa ensimmäiseen kohtaukseen ja esirippu kohoaa, meille esitellään ensimmäinen merkkimme siitä, että Israelin todellinen aviomies on kohottamassa kätensä.

Luukas seuraa pelastushistorian kulkua. Hän näkee evankeliumissaan ja Apostolien teoissa Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtumat sekä seurakunnan laajentumisen huipentumana Jumalan maailmanlaajuiselle lunastussuunnitelmalle. Ja hänen Israelin kansalle antamiensa lupausten täyttymyksenä.

Rakas Jumala, kiitos siitä että minäkin olen Jumalan ystävä ja siten tämä evankeliumi ja sen sanoma ovat osoitettuja myös minulle. Minä myös saan olla osa sinun pelastussunnitelmaasi. Sinä olet lunastanut minut omaksesi ja minä olen sinun lapsesi ainiaan. Anna Pyhän Henkesi ohjata minua kun luen ja opiskelen sanaasi. Avaa silmäni näkemään, korvani kuulemaan, mielini ymmärtämään ja sydämeni rakastamaan ja anna minun käsieni tehdä tekojasi, jalkojeni kulkea tietäsi ja kieleni ylistää sinua joka päivää ja kertoa sinun ihmeellisiä tekojasi. Aamen.

Mistä Raamattu saapui meille? - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 1

 

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

2 Tim 3:14-17 

Tuntuuko Raamatun lukeminen sinusta vaikealle? Ovatko eri kohdat ristiriidassa toisiaan vastaan? Tai oletko epävarma siitä mitä jokin kohta oikein tarkoittaa? Tai kauhistuttaako sinua kuva jonka olet saanut Jumalasta Raamatun perusteella?

Raamattua ei ole aina helppo ymmärtää, ainakaan kun alkaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja syventyä niihin. Et voi vain saada Raamattua tarkoittamaan mitä haluat. Jokainen, joka ottaa Raamatun vakavasti, tietää tämän.

Tässä blogissa haluan jakaa kanssasi, mitä olen oppinut Raamatusta. Kaiken sen ihanuuden ja ihmeellisen mitä olen Raamatusta löytänyt ja joka on muuttanut minun elämäni. Ja asiat, jotka olen oppinut ihmisistä, jotka lukevat Raamattua. Jotka valitettavasti ovat joskus outoja ja jopa pelottavia.

Raamattu sanoo paljon asioita ja ihmiset sanovat paljon Raamatusta. Mutta asiat, joita ihmiset toisinaan sanovat Raamatusta, eivät aina ole totta tai edes hyödyllisiä. Siksi halusin kirjoittaa tämän sarjan. Tämä ei ole täydellinen totuus Raamatusta vaan sarja kirjoituksia yleisesti ja historiallisesti hyväksytyistä totuuksista siitä miten Raamattu on ymmärrettävissä.

”Yksin Raamattu on kaikkien maanpäällisten kirjoitusten ja oppien todellinen herra ja valtias.”

Martin Luther

Raamattu on tärkeä kirja. Minulle se on maailman tärkein kirja. Se on Jumalan viesti meille. Joten meillä on oltava vankka käsitys siitä, mitä se todella on, mistä se tulee ja mitä teemme sen kanssa. On aina hyödyksi lukea Raamattua ja se voi muuttaa elämiä ilman koulutusta tai suurempaa tuntemusta.

Itse tunnen henkilökohtaisesti ecuadorilaiseen alkuperäiskansaan kuuluvan lukutaidottoman naisen joka aikuisena tahtoi oppia tuntemaan Jumalaa ja rukoiltuaan hän pystyi lukemaan vain ja ainoastaan Raamattua. Pyhä Henki voi vaikuttaa meihin jotta ymmärtäisimme Raamattua ja joka kerta kun lähestymme Raamattua haluten ymmärtää sitä ja Jumalaa paremmin, Pyhä Henki on paikalla. Me emme tarvitse teologian maisterintutkintoa voidaksemme lukea Raamattua mutta mitä enemmän tiedämme Raamatusta, siitä milloin ja kenelle se on kirjoitettu ja mitä varten, sitä helpommin voimme sitä ymmärtää.

Toivon, että tämä sarja voi vastata joihinkin Raamattua koskeviin kysymyksiisi. Sekä parantaa kokemustasi Raamatusta. Ja terävöittää ymmärrystäsi sen sisällöstä. En ole teologian professori ja monesti minäkin olen väärässä. Kirjoitan sarjan sen pohjalta mitä itse olen vuosien varrella kristittynä Raamatusta oppinut ja mitä minua viisaammat ovat siitä kirjoittaneet ja puhuneet.

Tämä sarja on kirjoitettu kristityille, ihmisille, jotka ovat jo lukeneet Raamattua. Toivon, että nämä viestit varustavat ja rohkaisevat sinua puhumaan Raamatusta luottavaisesti ja uskottavasti. Sekä käsittelemään sitä vastuullisesti, painimaan sen kanssa hartaasti ja tottelemaan sitä uskollisesti.

Raamattu on iso kirja, mutta sitä on hyvä lukea. Se on sekoitus historiaa, kirjallisuutta ja teologiaa. Se sisältää monenlaisia ​​genrejä, mukaan lukien Lähi-idän luomistarinoita, pronssikauden lakikoodeja, historiallisia kertomuksia, heprealaista runoutta, viisauskirjallisuutta, profetioita, kreikkalais-roomalaista elämäkertaa, antiikin kreikkalaista historiografiaa, kirjeitä ja apokalyptisiä kirjoituksia.

Raamattu ei ole vain kirja. Se on kirjasto, kirjakokoelma. Se kuvaa heprealaisten alkuperää ja historiaa, Jeesuksen Kristuksen henkilöä ja työtä sekä kristillisen kirkon leviämistä. Silti sen keskeinen hahmo on Jumala. Jumala, joka luo, säätää lakeja, pelastaa kapinalliset, josta tulee ihminen ja joka tekee kaiken uudeksi.

Ei ole olemassa kirjaa, joka olisi vaikuttanut niin paljon länsimaisen sivilisaatioon ja maamme politiikkaan, historiaan, taiteeseen, kirjallisuuteen, musiikkiin ja kulttuuriin kuin Raamattu. Raamatun kaikuja voi kuulla kulttuurimme eri puolilla, mukaan lukien kirjallisuus, musiikki, viihde ja politiikka. Raamattu tuntuu kaikkialla, vaikka sitä harvoin kunnioitetaan. Ja nykyään yhä harvemmin sen vaikutukset tunnistetaan.

Raamattu on myös kiistanalainen kirja. Kommunistiset ja islamilaiset hallitukset pitävät Raamattua salakuljetuksena kaikkialla maailmassa. Ilmeisesti monet ihmiset eivät halua, että Raamatun sanomaa tunnetaan ja jaetaan. Joissain paikoissa Raamattu on kumouksellista kirjallisuutta ja voimakas uhka status quolle. Jos minulta kysytään, tämä on yksi syy lisää miksi meidän pitäisi lukea se.

On yksi asia on lukea Raamattua ja aivan toinen asia ymmärtää lukemamme. Ja on vielä toinen asia käyttää sitä vastuullisesti. Raamattua on paikoin hyvin vaikea ymmärtää. Ei siksi, että se on mysteerin, taikuuden tai sekasorron kirja. Pikemminkin siksi, että se sisältää historiaa joka on kaukana omasta. Se kirjoitettiin alun perin muinaisille yleisöille tietyissä yhteyksissä. Raamattu on kirjoitettu meitä varten, mutta ei meille.

Jos aiomme ymmärtää Raamattua, mitä se merkitsi alkuperäiselle yleisölleen ja mitä se merkitsee meille nykyään, meidän täytyy kulkea historiallisten kuilujen läpi ja oppia tulkitsemaan muinaisia ​​kulttuureja yhtä paljon kuin omaa kulttuuriamme. Raamatun ymmärtäminen on palkitsevaa. Mutta se vaatii työtä, kovaa työtä.

Häpeästä kylläisenä - Häpeästä vapauteen

Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

Psalmi 44:16

Häpeä sai minut uskomaan että sisälläni oli hirviö. Minun todellinen minäni oli se hirviö ja jotta muut ihmiset eivät hylkäisi minua, lopettaisi minun rakastamistani ja jättäisi minua yksin, minun piti käyttää koko olemukseni peittävää naamiota joka piilotti todellisen minäni.

On valtavan raskasta kantaa häpeää sydämessään, on vielä raskaampaa piilotella sitä jatkuvasti.

Häpeä on siitä ovela sairaus että se saa automaattisen hermoston taistelemaan puolestaan. Kun edes ajattelet asiaa joka aiheuttaa sinulle häpeää, sydämesi alkaa pamppailla, alat hikoilla, sinua alkaa ahdistaa ja tahdot paeta tai piiloutua. Häpeä vakuuttaa sinulle että maailma on vaarallinen. On vaarallista edes yrittää katsoa häpeää ja aivan mahdotonta ikinä kertoa siitä kenellekään.

He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus, kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajellut.

Hesekiel 7:18

Häpeä on myös ovela koska se naamioituu toiseksi tunteeksi. Se voi tuntea kiukulta, vihalta, katkeruudelta, surulta, yksinäisyydeltä, kivulta ja niin monelta muulta asialta. Moni meistä joka on kantanut tai kantaa häpeää sisimmässään ei edes tiedä että heidän hirviöllään on nimi ja se on häpeä.

Häpeä vakuuttaa sinulle että kaikki on sinun vikaasi. Kaikki mitä yrität epäonnistuu sinun tähtesi. Sinä olet vanhingoksi ihmisille ympärilläsi. Sinä et ansaitse heitä. Ja sinun pitää koko ajan yrittää kovemmin, tehdä enemmän ja olla parempi, koska vika on sinussa.

Minä kannoin häpeää sisimmässäni vuosikymmeniä. En edes tunnistanut tunnetta ennen kuin joku muu sanoi minulle että tunnet häpeää. Ja olin aivan varma että kaikki mitä häpeä kuiski minulle oli totta.

Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?

Jeremia 20:18

Häpeä sai minut sairastumaan ensin voimakkuuteen. Minun piti olla aina valmiina, aina voimakas, aina kannatella toisia. Ja jos sekunniksikaan väsyin tai menetin keskittymiseni, häpeä muistutti minua siitä jatkuvasti. Joten kun sairastuin masennukseen, olin jo täysinoppinut häpeän tulkitsija.

Tulkitsin kaikkien muiden ihmisten eleet, ilmeet ja käyttäytymisen häpeän kautta. Etsin pienimpiäkin vihjeitä siitä että he olivat pettyneet minuun ja jos niitä ei näkynyt, totesin että heidän täytyy teeskennellä koska he ajattelevat että en kestä totuutta. Mikä oli heikkoutta ja aiheutti minulle vielä enemmän häpeää.

Kun viimein väsyin ja en pystynyt kantamaan häpeää ja pitämään yllä naamaria koin täydellisen romahduksen. Sairastuin masennukseen ja ahdistukseen ja minulla alkoi olla paniikkioireita. Viimein ymmärsin että minun on pakko hakea apua. Jumalan ääni huusi minulle vihdoinkin tarpeeksi kovaa että se kuului häpeän melun yli.

Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa?

2 Samuel 13:13

Prosessi tuntui alkuun aivan mahdottomalta. Häpeä oli kuin valtava lankavyyhti joka oli mennyt täysin sekasotkuun enkä millään voinut löytää siitä alkua tai loppua. Tuntui että minulla ei ollut energiaa edes alkaa etsiä. Ja häpeä vakuutti minulle että alun tai lopun löytyminen olisi mahdollista ja sitäpaitsi se vain paljastaisi minun häpeäni koko maailmalle. Jotakin mitä häpeävä ihminen ei ikinä koskaan tahdo tapahtuvan.

Mutta elämä oli mahdotonta jos en tehnyt jotakin. Minun oli antauduttava prosessiin oman itseni ja perheeni tähden. Lopulta päätin että mitä tahansa kauheaa sisältäni paljastuisikin, Jumalan avulla rakentaisin itselleni uuden tulevaisuuden. Vaikka sitten ilman ketään muuta jos kaikki muut todella hylkäisivät minut totuuden nähtyään. Olisihan minulla kuitenkin Jumala jäljellä ja sairauteni keskellä olin viimeinkin vakuuttunut että hän on ainoa jota tarvitsen.

Vyyhdin alun löytymisessä meni aikaa. Puhuimme terapeuttini kanssa monista asioista. Mitä tahdoin tulevaisuudelta. Minkä näin tavoitteenani. Mitä asioita halusin tehdä kun olin päässyt masennukseni ja ahdistukseni yli. Mutta kaikki tuo tuntui mahdottomalta koska häpeä vakuutti minulle että minulla ei ollut tulevaisuutta. Kun olisin käynyt asiani läpi, jäljellä ei olisi mitään.

Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvojen yli, ja sinun häpeäsi näkyy.

Jeremia 13:26

Ensimmäinen askel eteenpäin löytyi kun tajusin että minä en ole vastuussa koko universumista. Minun ei tarvitse vahtia että aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. Minun välinpitämättömyyteni, eli huolehtimatta olemiseni, ei aiheuttaisi sitä että perheenjäseneni kuolisivat. Minun huolehtimiseni ei tuonut yhtään ihmistä lähemmäs Jumalaa tai pelastanut kenenkään henkeä. Ja jos lakkaisin huolehtimasta maailma ei pysähtyisikään ja tippuisi aurinkoon.

Minä en ollut vastuussa kaikesta. Ja siksi jos jotain pahaa tapahtui, tai joku erehtyi tai teki virheen, se ei ollut minun syytäni. Ja koko maailma ei loppuisi siihen jos minä tekisin virheen elämässäni tai erehtyisin jossakin.

Tie oli pitkä ja raskas. Tarvitsin Jumalan armoa, rakkauta ja tukea. Sekä monen ihmisen läsnäoloa, rakkautta ja tukea. Ja ensin minun piti opetella ottamaan armo, rakkaus, läsnäolo ja tuki vastaan.

ja minä sanoin: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.

Esra 9:6

Monesti matkan varrella yhdessä terapeuttini kanssa kyselimme, miksi muut ihmiset saavat olla heikkoja? Tai miksi Jumalan armo riittää muille ihmisille? Miksi Jumala rakastaa muita? Miksi muut voivat ottaa tukea vastaan ilman häpeää? Mutta minä en voi.

Moni kysymys oli aika ilmiselvä. Ja aloinkin todeta että inhoan ilmiselviä asioita, koska minulle ne ovat niin vaikeita. Ja kun ne viimein tajuan, niin ne ovatkin aivan ilmiselviä. Vieläkin tahdoin jotenkin hallita tilannetta ja omaa prosessiani. Määrätä sen tahdin ja edistymisaskeleet.

Työ jonka tein päästääkseni irti oli suuri, sanoisin valtavan suuri. Minä päätän kuinka suuri se on ja minä olen auktoriteetti siihen kuinka vakavasti olin sairas. Ja minulla oli oikeus hakea apua ja käyttää yhteiskunnan resursseja minun parantumisprosessiini.

Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

Job 10:15

Nämä varsin itsestäänselvät asiat olivat minulle alkuun aivan mahdottomia ymmärtää. Kuten se että Jumala todella rakastaa minua ja että hänen armonsa riittää minullekin.

Lopulta opin päästämään irti kuvitellusta kontrollista ja kuvitellusta vastuusta. Opin hengittämään rauhallisesti ja ottamaan asiat päivä tai hetki kerrallaan. Opin että minä en vain voinut hallita kaikkia asioita maailmassa. Ei ollut maagista kaavaa jolla voisin pitää perheeni turvassa ja taata heille ikuisen onnen, vaikka sitten hyväksymällä itselleni ikuisen tuskan, surun ja onnettomuuden. Sairauteni keskellä olin hyvinkin valmis tekemään tämän vaihtokaupan.

Kun viimeinkin uskalsin sanoittaa häpeääni, löysinkin pienin tytön jolla oli liian paljon kannettavaa. Joka ei jaksanut vastuunsa alla. Joka joutui huolehtimaan asioista jotka eivät olleet hänen kykyjensä rajoissa. Ja joka kantoi vastuuta sisarestaan, pikkuveljestään ja vanhemmista sekä itsestään ja kaikesta muusta. Ja tunsi että hänen piti olla se joka tekisi koko perheen onnelliseksi ja pitäisi sen turvassa.

Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.

Jesaja 54:4

Oli surullista, ja helpottavaa, nähdä tuo pieni tyttö. Sanoittaa hänen kipunsa, tuskansa, epävarmuutensa ja pelkonsa. Sekä häpeänsä siitä että hän ei onnistunut vaikka hänen olisi pitänyt. Oli ihana päästä lohduttamaan häntä ja kertoa hänelle että hän on hyvä, riittävä, rakastettava ja taitava, juuri sellaisena kuin hän on. Hän oli juuri sitä mitä hän tahtoi olla, ja jopa enemmän.

Ja kun pystyin päästämään irti sen pienen tytön kivusta, surusta ja häpeästä, myös oma häpeäni ja sairauteni alkoivat poistua. Ymmärsin viimeinkin että sisälläni ei ollut hirviötä, minä en ollut hirviö. Olin oma itseni. Ja hirviö oli häpeä jonka olin poiminut mukaani elämän tiellä ja joka oli tehnyt itselleen aivan liian mukavan kodin sisälleni.

Tänä päivänä ymmärrän ettei ole mitään niin suurta häpeää etteikö Jumalan rakkaus ja armo olisi sitä suurempi. Ja että se häpeä jota jokainen meistä kantaa, riippumatta syystä, on aivan liian suuri meille. Sen hirviön voi taltuttaa vain Jumala. Ja vapauden siitä voi antaa meille vain Jumala.

Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

Psalmi 34:6

Onko sielunhoito sama kuin terapeuttinen synninpäästö?

Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Room 14:1

Miten lähellä sielunhoito ja synnintunnustus ovat toisiaan ja miten lähellä niiden tulisi olla? Voiko sielunhoidossa tunnustaa syntejä ja voiko sielunhoitaja julistaa niitä anteeksiannetuiksi ja -saaduiksi?

Kristillinen sielunhoito on kaikkea sellaista keskusteluapua jossa tunnustetaan Raamatun kolmiyhteinen Jumala ja pyritään hänen sanansa valossa ja häneltä apua pyytäen auttamaan ihmisiä heidän hädässään. Kristillisessä sielunhoidossa tulee tunnustaa synnin todellisuus ja anteeksiantamuksen mahdollisuus. Sielunhoitaja ei voi olla rukoilematta ja olematta yhteydessä Jumalaan, ihan koko ajan. Jumala on sielunhoidossa koko ajan taustalla, vaikka puheenaihe olisikin muualla.

Sielunhoidossa Kristus on läsnä. Siinä saa tulla syntisen sielunhoitajan luokse syntinen ihmisen. Perustana Raamattu tuo sielunhoitoon turvaa, siinä meillä on sanat valmiina ja ei tarvitse omia hauraita sanoja etsiä ja tarjota niitä. Meidän tulee myös olla valmiina vastaamaan kysymyksiin uskosta ja siihen että ihmiset ottavat Jumalan ja Jeesuksen sekä Raamatun puheenaiheena esille. Pyhä Henki toimii ihmisen sydämessä ja elämässä, Jumalan voimasta ja meidän rukouksiemme kautta.

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
1 Joh 4:19

Lutherille sielunhoito oli teologista, kyse oli nimenomaan omantunnon vapauttamisesta Jumalan sanalla, evankeliumilla.

Kun teemme sielunhoitoa, laitamme käytäntöön meidän sisäisen teologiamme, oman käsityksemme Jumalasta, siitä kuka hän on, mitä hän tahtoo ihmiskunnalle tehdä ja miksi hän on luonut meidät. Sielunhoitajina heijastamme Jumalaa asiakkaan elämään ja meissä hän näkee ehkä ainoan elämänsä aikana lukemansa evankeliumin.

Sielunhoidon tehtävä on ohjalta ihmisiä Jumalan luo ja aitoon lähimmäisyyteen. Sielunhoito ei kuitenkaan rajoitu vain ihmisen hengelliseen puoleen vaan siinä hoidetaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kristilliseksi sielunhoidon tekee se että siinä haetaan apua myös Jumalan sanasta, rukouksesta ja ripistä.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matt 11:28-30

Sielunhoidon lähtökohta on se että Jumala hyväksyy ihmisen syntisenä, ihmisen arvon perusta on Jumalan kaikkiin kohdistuva armo ja huolenpito. Terapia ei voi tarjota muuta kuin toisten ihmisten ja omaa hyväksyntää mutta kristilliseen sielunhoitoon kuuluu se että on Jumalan hyväksymä.

Entä kun kannetaan syyllisyyttä johon synnintunnustus ei auta? Synnintunnustus vapauttaa synnistä jonka on tehnyt mutta kun ihminen kantaa syyllisyyttä synneistä joita hän ei ole tehnyt tai jotka on jopa hänelle tehty, mitä silloin voi tehdä?

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi antaa anteeksi? Psykoterapiassa anteeksiantamiselle ei ole perustaa muuta kuin että siinä voi olla jotain hyvää koska viha ja katkeruus tuhoavat. Uskolla on eheyttävä vaikutus ja vain usko voi vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta. Erityisesti syyllisyyden kysymykseen tarvitaan kristillistä sanomaa ja sielunhoitoa.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.
Gal 6:2

Syyllisyys on psykiatrian ja psykoterapian vaikeinpia ongelmia. Epäterve syyllisyys on sairaus joka kristillisen sielunhoidon on tarpeen ottaa vakavasti. Vain Jumala voi antaa anteeksi meidän syntimme.

Psykoterapiasta tulee sielunhoitoa vain jos Jumalan, synnin ja anteeksiantamuksen todellisuus otetaan huomioon ja vain jos autettavaa pyritään auttamaan kohtaamaan ongelmansa ja saamaan niihin apua Jumalan sanan avulla ja sen viitoittamalla tiellä. Se ei merkitse että kristillisessä sielunhoidossa olisi pakonomaisesti toistettava raamatunlauseita mutta ilman Jumalan sanan tuomaa valoa ja apua meidän keskustelumme ei kanna kristillistä sisältöä.

Jos emme tietoisesti kerro evankeliumia ja puhu Jumalasta sekä julista hänen sanaansa sielunhoidon aikana, se jää helposti pois tai piiloutuu niin että asiakas ei välttämättä edes tajua saavansa kristillistä sielunhoitoa. Samalla sielunhoitaja eksyy helposti pelkäksi terapeutiksi ja yrittää auttaa omilla inhimillisillä voimillaan ja teorioillaan.

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."
Luukas 5:31-32

Irja Kilpeläisen mukaan sielunhoito on pikä rippi jossa käydään läpi syyllisyyden tunnetta. Jumala hyväksyy ihmisen heikkouksineen, sellaisena kuin hän on vaikka Jumala ei hyväksy syntiä.

Sielunhoitajan työ ei ole luokitella ihmisiä kristittyihin ja ei kristittyihin tai uskoviin ja ei uskoviin, saati pelastettuihin ja kadotukseen meneviin. Meidän tulee pitää ovea avoinna kaikille, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti sanottuna. Voimme luottaa siihen että Jumala tietää kuka on hänen omansa ja se sana jonka ihmisille lausumme, tai rukous jonka rukoilemme heidän puolestaan, ei mene hukkaan.

Syyllisyydestä vapautuminen tapahtuu Jumalan edessä ja Jumala lopulta sen antaa. Jumala voi vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, sekä terveestä syyllisyydestä että epäterveellisestä. Molempiin tarvitaan Kristuksen sovitustyötä ja armoa, jonka sielunhoitoprosessi voi tuoda ihmiselle.

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Kol 3:12-17