Ecuadorista löytyvät Andit, amatsonian sademetsän ylängöt, Tyynen valtameren rannikko sekä Galapagos.
Majesteettiset Andit
Andeihin kuuluu sekä lumihuippuisia
vuoria, toimivia ja sammuneita tulivuoria, että vuoristolaaksoja,
pilvisademetsää, aavikkoa, vuoristoylänköä ja hyvin erilaista luontoa.
Sademäärät ja lämpötilat vaihtelevat hyvin paljon ihan lyhyen matkan sisällä,
lisäksi kasvillisuuteen ja eläimistöön vaikuttaa korkeus ja ollaanko Andien
länsi- vai itäpuolla.
Länsipuolella tuulet tulevat
Tyyneltä valtamereltä ja tuovat mukanaan valtavan määrän kosteutta joka sataa
matalamman vuoriston ylle luoden sademetsä ja pilvisademetsa alueita jotka ovat
yhtiä maailman lajirikkaimpia alueita. Ecuadorissa on eniten kotoperäisiä
orkidealajeja sekä kolibrilaleja, täällä esiintyy myös valtava määrä maailman
kaikista lintulajeista. Lisäksi Ecuadorista löytyy yli sata kotoperäistä
palmulajia.
Riobamban kaupungissa, Ecuadorin
keskivaiheilla, Chimborazon lumihuippuinen sammunut tulivuori on maapallon
korkein kohta maan keskipisteestä ylöspäin ja lähimpänä aurinkoa. Jos jatkat
matkaasi voit onnistua näkemään Mama Tungurahua purkauksen, Bañoksen kaupungin
vierellä sijaitseva tulivuori on purkaantunut aktiivisesti jo yli kymmenen
vuotta ja on tärkeä turistinähtävyys.
Perun rajaa kohti
matkustaessasi maisemat muistuttavat usein Suomea. Sieltä löytyy havumetsiä
sekä Lapin tuntureita muistuttavaa kasvillisuutta ja näkymää. Eläimet ovat
enimmäkseen pieniä, lintulajeja sekä hyönteisiä on paljon mutta niiden väritys
on harmahtavaa ja ruskehtavaa ja ne jäävät helposti piiloon. Ainoat väripilkut
maisemassa ovat eri alkuperäiskansojen kansallispuvut.
Pohjoisen Andit
ovat matalampia ja niitä peittävät tilkkutäkkipellot joilla intiaanit
viljelevät tuotteitaan. Quitosta vain vähän pohjoiseen alkaa Ecuadorin
järvialue jonka sammuneista ja romahtaneista tulivuorenkraatereista löytyy
erilaisia järviä joiden vesi on jääkylmää. Luonto on teidän varrella
puistomaista ja on luultavampaa että näet lehmän kuin Etelä-Amerikan
kotoperäisen laaman tai alpakan. Kun lähdet pois kaupunkien ja valtateiden
varrelta tulet huomaamaan että luonto on villiä ja vapaata, lintuja,
hyönteisiä, matelijoita sekä isompiakin eläimiä löytyy hyvin nopeasti.
Kasvillisuus on runsasta ja vihreää. Orkideojakin on, mutta ne ovat
pikkuruisia.
Ecuadorissa puhutaan edelleen 13 kieltä ja alkuperäiskansanryhmiä on paljon useampia. Andeilla alkuperäiskansojen kulttuuriin törmää joka puolella mutta erityisesti maaseudulla. Kylissä ihmiset edelleen puhuvat omia kieliään, käyttävät perinteisiä pukujaan ja ylläpitävät omaa kulttuuriaan. Kylien kouluissa lapsia opetetaan sekä espanjaksi että omalla kielellään. Varsinkin viime vuosina on herätty siihen että kielet ja kulttuurit tarvitsevat tukea säilyäkseen ja ne kannattaa säilyttää.
Vuosisatoja ja -tuhansia vanhat kulttuurit ovat erityisesti näkyvillä eri juhlapäivinä. Päivänseisaukset ovat tärkeitä Andien alkuperäiskulttuurille ja niitä juhlitaan monella tapaa ja pitkään. Monet juhlapäivät ovat sekaantunet katolilaisten pyhimysten palvonnan kanssa ja niiden nimet ovat muuttuneet. Vanhoja tapoja kunnioitetaan kuitenkin edelleen, vaikka nimi onkin eri. Viime vuosina vanhat tavat, kulttuuri ja uskonnot ovat kokeneet renesanssin ja yhä useampi on jättänyt katolilaisen kirkon palatakseen juurilleen.
Amatsonian alkulähteet
Quitosta itään on ensin ylitettävä
ylänköalue jossa maantie nousee yli 4000 metrin korkeudelle. Ympärillä kohoavat
lumihuippuiset vuoret ja kaikkialla kasvaa pelkkää ylängön heinää jossa elää
silmälasikarhuja, kauriita, ylängön jäniksiä ja susia, jotka ovat oikeasti
kettulaji, sekä valtava määrä eriaisia lintuja. Kun laskeudutaan alemmas, alle
3000 metrin, alkavat pilvisademetsät jotka ovat saaneet nimensä höyrystä joka
nousee kasvillisuudesta ja muistuttaa pilviä. Täälläkin elää silmälasikarhuja,
mutta sen lisäksi jo useampia isompia eläimiä kuten puumia ja monia erilaisia
lintuja sekä hyönteisiä, kuten perhosia joilla on läpinäkyvät siivet, ja
erilaisia selkärangattomia, sammakoita ja eteläamerikkalaisia jyrsijöitä.
Vähitellen tie laskeutuu yhä
alemmas, ympärillä alkaa oikea viidakko. Jos satut ajamaan oikeaan aikaan, tien
varret ovat täynnä hempeän violetteja isoja orkideoja ja jalokiven väriset
kolibrit vilahtavat kasvista toiseen. Viidakon sisällä asuu useampia erilaisia
kissapetoja kuten jaguaareja ja oselotteja sekä apinoita, papukaijoja,
tapiireja villikalkkunoita ja hyönteisiä. Tien yli saattaa lentää tukaani tai
tallustella kämmenen kokoinen tarantella.
Välillä tietä halkoo Reventador
tulivuorelta saapuneet jäähtyneet (tai jos satut todella sopivaan aikaan)
tappavan kuumat laavavirrat. Viimein melkein koko vuorokauden ajettuasi saavut
Cocan, eli Francisco de Orellanan kaupunkiin Napo-joen varrella. Napo-joki on
Amatson-joen alkulähde ja sen vesissä elää sekä useita metriä pitkiä anakondia
että vaaleanpunaisia delfiinejä. Ympärilläsi voit kuulla meluapinoiden korviariistävän
huudon.
Amatsonia on täynnä elämää, siellä viihtyvät valtavat määrät hyönteisiä, lintuja, matelijoita ja nisäkkäitä. Suurin osa maailman biodiversiteetistä löytyy Amatsoonasilta. Yhdestä ainoasta puusta voi löytyä kymmeniä tuhansia eri lajeja.
Elämä ja eläimet tunkevat joka puolelle. Hyönteiset ovat valtavan kokoisia ja värikkäitä ja kova äänisiä. Linnut ovat värikkäitä ja kulkevat usein valtavissa parvissa, samoin kuin erilaiset nisäkkäät Usein sitä löytää itsensä eläinten tieltä ja huomaa että oma elinala kutistuu kun ympäröivä elämä ottaa itselleen tilaa.
Viidakossa ei koskaan ole hiljaista. Päivällä äänessä pysyvät linnut ja nisäkkäät, yöllä matelijat ja erilaiset hyönteiset. Nukkumaan on hyvä mennä sammakoiden tuudittaessa uneen. Päiväällä voi nauttia huudon ja kiljunnan lisäksi laulusta ja sirityksestä. Äänet vaimenevat vain metsästäjien lähestyessä, olivat nämä ihmisiä tai toisia eläimiä.
Alueen vaikeakulkuisuus on taannut sen että Amatsonian alkuperäiskansat ovat saaneet olla rauhassa ja elää omien kulttuuriensa ja perinteidensä mukaan, aivan viime vuosikymmenille saakka. Moniin kyliin ei ole teitä olleenkaan tai perille pääsee korkeintaan kapeaa ja vaikeakulkuista hiekkatietä pitkin. Usein joet toimivat kulkuväylinä joita pitkin ihmiset pääsevät kylästä toiseen tai kaupunkiin saakka.
Alueella puhutaan monia eri kieliä ja murteita, sen lisäksi eri alkuperäiskansojen kulttuurit ja perinteet eroavat suuresti toisistaan. Ecuadorissa on myös täysin tavoittamattomia kansoja jotka eivät ole lainkaan tekemisissä sivistyksen kanssa.
Satoja kilometrejä hiekkarantaa
Jos lähdet länteen Quitosta ajat
ensin pitkin vuorenrinteitä, halki ylängön kunnes saavut kiemurtelevalle
kapealle tielle joka vie sinut jyrkkien rotkojen viertä keskelle sumuista
pilvisademetsää. Joka puolella on vettä, sitä tulee taivaalta, kohoaa maasta ja
virtaa tienvierellä ja välillä tielläkin, pulppuaa lähteinä sekä kuohuu
vesiputouksina rotkojen seiniä pitkin. Ympärilläsi kuuluu lintujen ääniä ja
niitä lentelee valtavia parvia puiden yllä ja istuu niiden oksilla. Pilvisademetsän
jälkeen alkaa rannikon sademetsä, siellä viidakon keskellä elävät myös
erilaiset apinalajit, jaguaarit ja muut viidakon eläimet kuten valtavat boat ja
värikkäät linnut.
Kun jatkat matkaasi saavut viimein
toisen, pienemmän vuoriston rinteille. Nämä rannikon vuoret ovat kaikki alle
3000 metriä korkeita ja ne ovat viidakkomaisen kasvillisuuden kattamia. Niiden
keskellä on useita pieniä kyliä ja jopa joitakin kaupunkeja mutta enemmäkseen
ne ovat kesyttämätöntä luontoa. Vuorten jälkeen saavut kuivan heinän ja
kuivettuneiden pensaiden peittämään autiomaahan jossa kasvaa kummallisesti
vääntyneitä ceiba tai kapokkio puita joiden rungot saattavat olla tynnyrimäisen
paisuneita sadekauden jälkeen tai näyttää aivan esiaikaisilta hirviöiltä.
Sadekauden päätteeksi niihin tulee suuria kukkia joihin tulee kuivan kauden
alusta siemenkotia joiden sisällä on puuvillamaista-ainetta josta puu on saanut
englanninkielisen nimensä silk-cotton tree.
Viimein autiomaan jälkeen matkasi
päättyy hiekkarannalle Tyynen valtameren rannalle. Siellä hiekkaranta jatkuu
kilometerejä pitkänä molempiin suuntiin. Mereltä saapuu aaltoja ja kilpikonna
on saattanut käydä jättämässä munansa juuri sinun löytämällesi rannalle ja sen
poikaset lapioivat itsensä hiekan pinnalle ja hitaasti köntystävät veden ääreen
ja sukeltavat mereen. Tuulen mukana leijuvat pelikaanit ja albatrossit ja
rannalla seisoskelee sinijalkasuula joka on saapunut tuulien mukana
piipahtamaan Galapagokselta.
Ecuadorin yksi nautinnollisimmista piirteistä ovat sen hiekkarannat, joita riittää satoja kilometrejä. Sanonta kuuluukin ettei pidä antaa kenenkään kertoa sinulle mikä on lempirantasi vaan sinun pitää itse käydä paikalla ja valita se, kokeiltuasi useampaa. Valinnanvaraa löytyykin, kaupungin keskellä sijaitsevista suosituista rannoista, autiorantoihin ja luonnonpuistoista löytyviin neitseellisiin rantoihin.
Samoin rantojen käyttötarkoitukset ovat erilaisia. On rantoja jotka soveltuvat lapsiperheille mataline aaltoineen ja pohjineen, toiset soveltuvat taas uimiseen, rannalla auringonottamiseen, snorklaamiseen tai surffaukseen.
Älä siis anna kenenkään muun valita lempirantaa puolestasi vaan käy kokeilemassa mahdollisimman monta ja päätä itse mistä pidät eniten. Samalla voit maistella eri aluieden perinteisiä herkkuja ja tuoreista merenelävistä tehtyjä maistuvia ruokalajeja. Näiden suhteen pätee sama sääntö, älä anna kenenkään valita herkkuasi puolestasi, kokeile kaikkia ja päätä itse.
Hiekkarantojen lisäksi Tyynen valtameren rannikkoalueelta löytyy mielenkiintoisia kyliä ja kaupunkeja omine historioineen ja maamerkkeineen. Manabín ja Santa Elenan provinssien alueiden historia on tuhatvuotista ja molemmissa oli oma kulttuurinsa jo tuhansiavuosia ennen Inka-valloittajien saapumista. Rannikolta löytyykin pieniä museoita ja arkeologisia kaivauksia joilla voi vierailla ja tutustua alueen historiaan.
Tämän lisäksi Tyynen valtameren rannikkoalueella on omat sademetsä ja viidakkoalueensa joissa elää erilaisia eläimiä ja joiden keskellä elää edelleen alkuperäiskansoja ja joihin on myös vuosien ja vuosisatojen kertyessä syntynyt erilaisia kulttuureja eri kansakuntien: alkuperäiskansojen, afrikkalaisten orjien sekä eurooppalaisten valloittajien jälkeläisten kohdattua. Erilaiset maantieteelliset piirteet tekevät vain muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevista kylistä ja pikkukaupungeista täysin poikkeavia toisistaan.
Lumotut saaret, Galapagos
Kun jatkat matkaa useamman sata
kilometriä, suoraan päiväntasaajaa pitkin, pääset Galapagos-saarille missä
valtavat kilpikonnat ja iguaanat kulkevat hitaasti pitkin maata ja pysäyttävät
liikenteen yhdessä merileijonien kanssa. Täällä etuajooikeus on eläimillä ja ne
saavat koskea sinuun mutta sinä et saa koskettaa niitä. Taas kerran lintuja
tuntuu olevan joka puolella, meri on täynnänsä erilaisia eläimiä ja jokaisella
saarella on oma kilpikonnalajinsa.
Minun suosikkisaareni on San Cristobal. Monet kehuvat Isabelaa, itse en ole sinne vielä päässyt mutta haaveissa ja suunnitelmissa se on. San Cristobalissa minua ihastuttivat sen merileijonat. Niitä löytyy joka puolelta meren läheltä ja koska ne ovat tottuneet siihen että ihmiset eivät niitä häiritse, niitä pääsee hyvin lähelle ja kuvien ottaminen on helppoa. Merileijonia löytyy saaren pääkadun lisäksi eri hiekkarannoilta. Vesi on Galapagoksella vipoista, joten uiminen ei välttämättä kiinnosta mutta hiekkarannat ovat kauniita, vesi on kristallinkirkasta ja seura, eli eläimet, on kaikkein parhainta.
Lisäksi San Cristobalin kilpikonnapuisto on todella mielenkiintoinen, San Cristobalin kilpikonnat eivät ole suurimmasta päästä mutta puistossa niitä on helppo nähdä ja kuvata luonnollisessa ympäristössään. Puistossa kulkee polku jota pitkin pääsee kilpikonnien hautomoon ja se menee eri ruokintapaikkojen ohi. Polulta ei saa lähteä pois eikä kilpikonniin saa koskea.
Polku on todella vaikea liikuntavammaiselle epätasaisten kivien vuoksi, tavallisessa pyörätuolissa kulkevalle se on myös varsin mahdoton. Näkövammainen tarvitsee polulla kulkeakseen mukaan avustajan, juuri tuon epätasaisen pinnan vuoksi ja koska polulla ei ole selkeitä reunoja. Muutenkin näkövammaiselle kokemus on paljon parempi jos mukana on joku joka kuvailee ympärillä olevaa ja löytyvää heille.
Liikkumisen puolesta paras paikka saarilla on Darwinin mukaan nimetty puisto Puerto Ayoran saarella. Siellä on hyvin päällystetyt kulkuväylät joilla on helppo kulkea. Puistosta löytyy myös kaikki saarilla esiintyvät kilpikonnalajit. Ja sen yhteydessä on todella kaunis pikkuinen uimaranta. Rannan viereisessä kivikossa asuu valtava määrä galapagoksen iguaaneja ja hiekkarannan ympärillä on mangroveja joissa pesii erilaisia saarten lintuja.
Puerto Ayorassa käydessä kannattaa ehdottomasti vierailla Fisherman Wharf- kalatorilla kalastajien saapumisaikaan. Kalastajien lisäksi sinne saapuvat merileijonat ja valtava määrä erilaisia lintuja joita torin myyjät ruokkivat ja joista voi ottaa kuvia aivan lähietäisyydeltä. Minulle tämä oli todella upea kokemus. Tori on myös helppopääsyisesti Puerto Ayoran pikkukaupungin keskustassa.
Varoituksen sana muille maapähkinäallergisille. Vaikka saarten sairaanhoito on hyvätasoista ja siellä on totuttu että vähintään kerran viikossa turisti saa allergisen reaktion maapähkinöistä, en silti suosittele sairaalaan joutumista (ihana ja ammattitaitoinen henkilökunta San Cristobalin saaren sairaalassa saa täydet pisteet).
Galapagos-saaren yksi ominaispiirteistä on että suurin osa ruoasta tuodaan manner- Ecuadorista, tästä johtuen ruokien hinnat ovat todella korkeat. Saarella ei sen omien eläinten tähden saa kasvattaa karjaa, jonkin verran laittomasti pidettyjä vuohia löytyy mutta enimmäkseen ei ole minkäänlaista karjataloutta. Tärkein proteiinilähde on tämän tähden maapähkinä joka kasvaa saarilla todella hyvin. Ja koska ihmiset kärsivät proteiinin puutteesta, maapähkinää laitetaan jopa mehuun.
Joten jos kärsit maapähkinäallergiasta, muista aina mainita se, joka kerta kun ennen kuin pyydät ruokaa. Saarten ruokapaikat osaavat tehdä ruokasi ja juomasi erillään ja käyttää eri astioita, veitsiä ym. Mutta vain siinä tapauksessa että erikseen mainitset allergiasi. Muuten on aika varmaa että ruoassasi on ainakin maapähkinän jäämiä.
Ecuador on kyllä monipuolinen maa, "Etelä-Amerikka pienoiskoossa". Olisi tosiaan mukava tutustua maahan Galapagossaaria laajemminkin. Osaatko sanoa, milloin Ecuadorin Amatsoniassa on sadekausi, tuntuu olevan hieman ristiriitaista tietoa eri sivustoilla?
VastaaPoistaAmatsoniassa sataa käytännössä ympäri vuoden, siitä johtuu varmaan ristiriitaiset tiedot. Syyskuun aikaan (suunnilleen) on yleensä noin kuukauden kestävä kuivakausi. Se voi siirtyä vähän myöhemmäksi mutta yleensä ei koskaan ole aikaisemmin. Sen jälkeen sateet alkavat uudelleen ja pahenevat kohti tammikuuta, helteet pahenevat myös joulukuulta alkaen ja kuumin aika on tuossa tammi- helmikuussa yhdessä valtavien kaatosateiden kanssa. Tämän jälkeen sadekausi, tai pahemman sateen kausi, jatkuu kunnes sateet muuttavat maan liejuksi ja yleensä kesäkuussa alkavat maanvyörymät jotka vievät alueelle johtavat tiet mukanaan. Tätä jatkuu tuohon seuraavaan kuivaan kuukauteen saakka. Joten itse suosittelisin että paras aika vierailla on myöhään syyskuussa ja siitä lähtien joulukuun alkuun saakka. Toisaalta jos olet Tenan alueella, joulukuussa on Tenan juhlat ja tammikuun alussa on Napon provinssin juhlat joissa todella kannattaa vierailla, erityisesti Napu Ñusta eli alkuperäiskansojen kauneuskuningatar-kilpailussa, siinä mitataan myös kulttuurintuntemusta ja kichwa-kielentaitoa joten kokemus on todella hieno. Maaliskuussa taas on Archidonan juhlat joilloin myös on paljon nähtävää.
Poista