Samalla ajattelen, että samoin kuin opimme historiasta,
opimme myös filosofiasta, jos vain olemme valmiita oppimaan. Ja oppiminen
vaatii muuttumista, rehellisyyttä itseään kohtaan ja totuuden hyväksymistä,
vaikka se ei olisikaan itselleen miellyttävä. Historiasta ja filosofiasta
voimme nähdä ihmisten virheet ja myös sen, milloin ihmiskunta on löytänyt
jonkin tärkeän totuuden.
”Ihminen on kaiken mitta.” Tämä on se ääripää mihin pääsemme
ilman Kristusta. Toisaalta se on myös totta. Jumala loi ihmisen maailmaan
omaksi kuvakseen, omaksi edustajakseen maan päällä. Me olemme siis se mitta,
jonka Jumala on tänne asettanut. Onneksi emme kuitenkaan ole niin yksin kuin
Sartre ajatteli.
Filosofiset argumentit voivat olla valideja, mutta johtopäätös
ei olekaan totta. Samoin johtopäätös voi olla totta mutta argumentit eivät
olekaan kaikki valideja. Filosofiassa onkin tärkeää oppia tekemään ero, sen
välillä mikä on validia, ja sen mikä on totta.
Kun tähän vielä liitetään se, että filosofisessa väittelyssä,
tai melkein missä tahansa väittelyssä, voittaja on se, joka osaa esittää ja
perustella oman kantansa parhaiten, ei se, joka on oikeassa. Voimme tulla
tulokseen, että filosofia ei käsittele totuutta vaan erilaisia mahdollisia
totuuksia.
Filosofia ei voi määrittää onko Raamattu esimerkiksi totta.
Se voi sanoa, että monet Raamatun väittämistä ovat valideja ja totuuksia mutta
se ei voi sanoa onko Jumala olemassa tai kuoliko Jeesus ristillä ja nousi
uudelleen. Kun tähän lisätään se, että väittelyitä ja keskusteluja eivät
voita tosiasiat vaan parhaat ja perustelluimmat argumentit, jotka on osattu
esittää kuulijoihin eniten vetoavalla tavalla, voimme olla varmoja, että
filosofia kertoo enemmän meistä ihmisistä kuin todellisesta maailmasta.
Toisaalta keskiajalta lähtien filosofit, filosofiset koulukunnat ja filosofiset aatteet, erinomainen esimerkki tästä on Kant, ovat saaneet Euroopassa ja läntisessä maailmassa vaikutteita kristinuskosta tai ne ovat vastustaneet kristinuskon periaatteita.
Filosofia on siis myös osa
ihmiskunnan keskustelua, siitä onko kristinusko totta ja tuleeko meidän elää
sen mukaan mitä Jeesus on meille opettanut. Jos lähestymme filosofisia
kysymyksiä rehellisesti ja avoimin mielin saatamme yllättyä totuudesta, jonka
löydämme.
Meille uskoville on tarpeen osata käyttää filosofian antamia työkaluja. Totuus ja voima tulevat kuitenkin Jumalalta, ei meidän argumenteistamme, perusteistamme tai esiintymistavastamme. Tämä on hyvä muistaa nykypäivänä, joka on aivan yhtä huumaantunut hienoihin väittelytaitoihin kuin Paavalin aikainen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti