Minä Tiedän Vain Hänestä

Olen huomannut itsessäni suorastaan hassun ja kummallisen, ja samalla niin tappavan myrkyllisen, asian viime kuukausien aikana. 

Minulla on niin kiire juosta toimittamassa "Jumalan asiaa" ja tekemässä "Hänen työtään" että en ehdi pysähtyä paikoilleen ja keskittyä Häneen.

Olen aina kokenut itseni enemmän Mariaksi kuin Martaksi. Paras paikka on Jeesuksen jalkojensa juurella, kuuntelemassa Hänen sanojaan. Mutta kun tosipaikka tulee vastaan, alas istuminen ja paikoillaan pysyminen onkin hämmästyttävän vaikeaa.

Eikö se ole suorastaan syntiä olla tekemättä mitään? Miksi minut on oikein tänne lähetetty, istuskelemaan paikoillaan vai tekemään työtä? Satoa on paljon, työmiehiä vähän, minun pitää olla kentällä ja ansaita palkkani. 

Minunko pitää ansaita palkkani? Voinko edes ansaita palkkaani? Voinko itse omalla työlläni ansaita yhtään mitään? Tai lisätä millään tavalla Jumalan rikkautta?

Kaikki on Hänen kallisarvoisesta armostaan kiinni. Vain siinä armossa riippumalla voin saada jotakin. Ja se armo vaatii että katson vain Häneen, katson vain Jeesukseen. Etten korvaa Häntä työllä, työkentällä, toimittamisella ja ansaitsemisella.

Nyt on aika katsoa Jeesukseen. Ottaa vastaan Hänen armonsa.

Vain Hän tietää mitä tulevaisuudessa on vastassa.

Minä tiedän vain Hänestä.

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen

9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,

Filippiläisille 3:8-10