Ibarra ja Locro de Papa

Ibarra on Imbaburan maakunnan pääkaupunki Ecuadorissa. Vuonna 2010 siellä oli noin 132 000 asukasta. Kaupungin perusti vuonna 1606 Cristóbal Torre, joka nimesi sen Quiton maaherran Miguel de Ibarran mukaan.

Kun ensin saavuin Ecuadoriin asuin Pohjois-Ecuadorissa Imbaburan provinssissa, kaupungissa jonka nimi on Ibarra.

Ibarran koko nimi oli ennen itsenäistymistä Espanjasta Villa Muy Real y Muy Leal de San Miguel de Ibarra. Se on nimetty entisen Quiton maaherran Miguel de Ibarran mukaan. San Miguel nimessä tulee myös Ibarran pyhimyksestä, arkkienkeli Mikaelista.

Ibarraa kutsutaan Ecuadorin kulttuurin pääkaupungiksi. Se on lähellä Otavaloa joka on Ecuadorin alkuperäiskansojen kulttuurillinen keskus, sekä Valle de Chotaa joka on taas Ecuadorin Andien alueen afrikkalaisperäisten ecuadorilaisten kulttuurin keskus.

Ibarraa kutsutaan nimellä, Valkoinen Kaupunki, La Ciudad Blanca. Ibarra on Ciudad de la Luz de Ecuador, eli Ecuadorin Valon Kaupunki. Ibarra on Kaupunki Jonne Aina Palaat, La Ciudad  Donde Siempre Se Vuelve koska sen asukkaat ovat niin ystävällisiä että tahdot aina palata sinne. 

Paikallisten mukaan Ibarra on niin kaunis ja sen ilmasto on niin lämmin ja miellyttävä että kun kerran käyt siellä sydämesi jää sinne ainiaan ja palaat sinne aina uudestaan koska et voi pysyä poissa.

Minun elämässäni tämä on ollut hyvinkin totta.

Kaupunki rakennettiin uudelleen vuonna 1872 vuoden 1868 maanjäristyksen jälkeen joka tuhosi melkein koko kaupungin rakennuksineen. Sen jälkeen talojen ulkosivut piti kaupungin sääntöjen mukaan maalata valkoisiksi, josta Ibarra sai nimen Valkoinen Kaupunki, La Ciudad Blanca. 

Ibarra on kaupunki jossa synnyin Ecuadoriin. En ole asunut siellä vuosiin mutta ne neljä vuotta jotka vietin Ibarrassa olivat minulle monella tavalla hyvin merkityksellisiä.

Opin puhumaan espanjaa Ibarrassa. Aviomieheni, joka on itse pääkaupungista Quitosta, kiusoittelee minua etten ole suomalainen vaan ibarralainen. Mikä ei quitolaisesta näkökulmasta ole laisinkaan kohteliaisuus, ibarralaisia kun pidetään vähintään pikkukaupunkilaisina, ehkä jopa maalaisina, täältä pääkaupungista katsoen.

Ibarrassa oli vuoden 2010 väestönlaskun mukaan 139 721 asukasta. Alkuaan paikalla asui Karanki-alkuperäiskansaa ja myöhemmin saapuivat inkat joista syntyi nykyinen alkuperäiskansa Karanki-Kichwat. Espanjan valta-aikana Ibarraan asettui asukkaita Espanjasta, Kreikasta, Portugalista ja muista Euroopan maista. Myöhemmin ovat saapuneet afrikkalaisten orjien jälkeläiset.

Suomessa koin itseni aina enemmän pikkukaupunkilaiseksi tai maalaiseksi. Siksi myös Ibarran elämäntyyli sopi minulle hyvin. Siellä saattaa olla yli satatuhatta asukasta mutta elämä on verkkaista ja rauhallista.

Monella tapaa Ibarra oli minulle Ecuador ja oli yllättävää ja jännittävää löytää miten erilaisia paikkoja Ecuadorissa on. Ja miten suuresti kulttuuri, kieli, maisemat, ilmasto, perinne ja ruoka vaihtelee niiden välillä.

Ibarrassa on Ecuadorin puhtain kaupunki-ilma ja sen ilma on toisiksi puhtainta Etelä-Amerikkalaisista kaupungeista. Kaupungin asukkaat saavat myös nauttia alhaisesta rikollisuudesta ja työttömyydestä, Etelä-Amerikkalaisittain loistavasta terveydenhuollosta ja hyvästä elämänlaadusta.

Ibarraa ynpäröivät Andit jotka eivät pohjoisessa ole enää niin korkeita vaan pikemminkin pehmeän kaartuvia ja niitä peittävät tilkkutäkki pellot ja viljelmykset. Tulivuoriperäinen maa on hedelmällistä ja korkealta Ibarran ympäriltä löytyy monia pieniä ja vähän suurempiakin intiaanikyliä joissa elämä on pysynyt monella tapaa samanlaisena vuosisatoja.

Ibarraa ympäröivä maaseutu on monella tavalla sekoitus paikallista Karanki-Kichwa alkuperäiskulttuuria ja sieltä löytyy myöhemmin tulleiden inkojen vaikutusta. Viimeisen inkakuninkaan, Atahualpan äiti, Pacha oli Karanki-intiaani ja Imbaburasta kotoisin.

Maaseutua Andeilla Ibarran ympärillä. Kuva on otettu Zuletan kylästä, alhaalla vuorien keskellä näkyy Rinconadan kylää.

Vaikutuksia itse kaupunkiin mutta myös maaseudulle sen ympärille on tullut myös espanjalaisilta sekä afrikkalaisten orjien jälkeläisiltä joita tuotiin Imbaburaan työskentelemään sokeriruokoviljelmillä.

Ecuadorissa kulttuurin kohokohta ja perinnematkailun odotetuin asia on paikallinen ruoka. Yksi Imbaburan herkuista on Locro de papa, eli perunakeitto. Lokro, espanjalaisittain locro, tarkoittaa kichwaksi yksinkertaisesti perunakeittoa, tai keittoa jossa on perunaa. Eli tämä keitto on peruna-perunakeitto.

Pieni Karanki-Kichwa intiaanityttö päällään perinteinen asu.

Valmistaaksesi locro de papan tarvitset:

- kolmea eri laijia perunaa, yhden niistä pitää olla tarpeeksi jauhoinen hävitäkseen kokonaan liemen suurustimeksi, toinen laji leikataan isoiksi lohkoiksi joiden pitää keittämisen aikana pehmetä niin että se ei oikein pysy koossa ja kolmas laji pitää olla tiukasti koossaopysyviä perunoita jotka leikataan pieniksi palasiksi ja jotka pysyvät kokonaisina.

- Yksi pieni sipuli, voit joko pilkkoa sen sekaan tai keittää sen kokonaisena jos haluat vain maun mukaan liemeen.

- Tuorejuustoa, eli queso fresco. Jos et löydä tämäntyyppistä juustoa mozarellakin käy pahimmassa tapauksessa. Paloittele se kuutioiksi.

- Maitoa

- Suolaa, pippuria

- Tarjoilua varten varsisipuli ja tuoretta korianteria, molemmat silpotaan aivan pieneksi sekä avocado.

Valmistus:

Kuori ja leikkele perunat. Kaikkein jauhoisimmat pieniksi palasiksi jotka katoavat keittoon, keskimääräisen jauhoiset isoiksi palasiksi jotka keitetään pehmeiksi ja kovimmat pieniksi palasiksi joiden pitää jäädä kokonaisiksi.

Keitä perunat ja sipuli, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kun perunat ovat pehmeitä voit joko jäättää paloitellun sipulin keittoon tai ottaa kokonaisen pois. Lisää sekään paloiteltu juusto ja anna sen pehmentyä.

Kun juusto on pehmeä, lisää sekaan maito ja anna sen kiehahtaa. Ota kattila pois hellalta.

Laita keitto lautaselle, ripottele sen päälle tuoretta varsisipulia ja korianteria pieneksi pilkottuna sekä viipale avokadoa. Nauti!