Elämä Sujuu Kuin Tanssi - Ainakin Torakan Lähestyessä

Atacamesin rantakaupunki sijaitsee Ecuadorin pohjoisosassa Tyynen Valtameren rannalla. Kaupunki sijaitsee Esmeraldasin provinssissa, sen asukasmäärä oli vuonna 2005 11,251 asukasta. Atacamesissa on yksi provinssin alhaisimmista köyhyysprosenteista, vain 68% prosenttia asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Fracisco Pizarro rantautui toisen valloitusretkensä aikana vuonna 1526 Atacamesiin mutta paikalliset olivat niin sotaisia että hänen oli mahdoton valloittaa aluetta itselleen. Siihen aikaan valtaa alueella pitivät Inkat. 

Espanjalaisten valloitettua Ecuadorin alueen Atacamesin alueelle saapui orjalaivoja Afrikasta. Vuonna 1553 Perusta Panamaan matkalla oleva orjalaiva haaksirikkoutui Esmeraldasissa ja 25 ihmistä onnistui karkaamaan heidän kiinnipitäjiltään. Vuosien varrella enemmänkin orjia onnistui karkaamaan ja he, sekä muiden orjien jälkeläiset, muodostavat nyt suurimman osan Esmeraldasin provinssin asujaimistosta.

Näin ensimmäistä kertaa eläissäni torakan Ecuadorissa. En muista tarkkaa hetkeä mutta nyt jälkeenpäin ihmetyttää mistä tiesin mokoman ötökän olleen torakan jos en niitä ollut ennen tavannut.

Sen sijaan muistan kuinka olin rantalomalle ystäväni kanssa ja illalla eksyimme lähelle roskiksia jotka olivat täynnä ravintoloiden jätteitä. Niitä reunaa pitkin juoksi edestakaisin kuhiseva peitto isoja yli viiden senttimetrin pituisia koppakuoriaisia.

Kysyin ystävältäni järkyttyneenä ovatko nuo torakoita ja kun hän vastasi kyllä, aivoni pimenivät. Valtava kauhun hyöky otti minut valtaansa ja aloin kirkua ja tarrasin ystävääni käsivarresta. Käsivarresta jonka hän oli polttanut punaiseksi ja kivuliaaksi aikaisemmin päivällä ja josta iho oli alkanut hilseillä irti.

Tarrasin häntä käsivarresta, kirkuen hänen korvaansa ja upotin kynteni hänen palaneeseen ihoonsa.

Ymmärrettävästä syystä ystäväni ei ollut tästä iloinen. Varsinkin kun samaan aikaan hypin järjettömästi ympäriinsä enkä suostunut kuuntelemaan häntä.

Kun hän vihdoin sai herätettyä minut takaisin järkiini, raahattuaan minut ensin pois roskisten luota, ystäväni kysyi minulta miksi pelkäsin niin paljon torakoita.

Mitä ne tekevät? Miksi ne ovat niin pahoja?

Turismi on Atacamesin pääelinkeino. Atacamesissa on kaikkein eniten hotelleja koko Esmeraldasin provinssista. Sinne pääsee myös helposti bussilla maan pääkaupungista Quitosta ja provinssin pääkaupungista Esmeraldasista.

Ihmiset matkustavat ympäri maailmaa Ecuadoriin surffaamaan. Atacamesin ranta sopii parhaiten aloittelijoille mutta ilmat ovat lämpimät ympäri vuoden, samoin kuin vesi.

Atacamesin yö- ja iltaelämä ovat hyvin kiireisiä. Syynä on kuuma ja kostea ilmasto joka tekee päivällä liikkumisen hankalaksi. Monet ravintolat ovat auki myöhään iltaan saakka ja rannalla on pieniä rantamajaravintoloita ja -baareja jotka aukaisevat ovensa vasta illan tultua.

En oikein osannut vastata mitään. Ne ovat niin yököttäviä, ei tuntunut järkevältä vastaukselta. Eikä myöskään kuvannut vastenmielisyyttäni ja kauhuani. Vihdoin mutisin jotain siitä miten likaisia ne ovat ja miten ne levittävät sairauksia. Mutta sekään ei ystäväni mielestä riittänyt selittämään reaktiotani.

Jotenkin sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä paniikkia joka aiheutui pelkästä ajatuksesta että yksi noista elikoista tulisi edes minun lähelleni.

Myöhemmin, toisella rantalomalle, odotin bussia matkalaukkuni kanssa ja katselin varautuneesti ympäriinsä viemärinraoista sisään ja ulos pujahtelevia torakoita. Kaiken varalta tömistelin jalkojani että ne tajuaisivat että minun lähelleni ei kannata tulla. Kun yksi jättiläismäinen (rannikolla kaikki torakat tuntuvat olevan vähintää viisi senttimetriä pitkiä ja vähintään kaksi leveitä) lähti lentoon, suoraan minua päin.

Tätä seurasi uusi paniikin omainen kirkumis-huitomis-pomppimis-ympäriinsä juoksu kohtaus.

Paikallisista sitä oli varmasti mielenkiintoista seurata. Minua ei edes hävettänyt. Ainut mistä välitin oli päästä pois kadulta, paikkakunnalta ja koko alueelta. Jonnekin missä ei varmasti olisi torakoita.

Ibarrassa asuessamme asuntoomme tuli torakkainfestaatio. Ensin taistelin sitä vastaan myrkyin ja muin asein. Sitten kun torakoita alkoi juoksennella keittiönkaappeka pitkin ja tippua päälleni yläkaappeja avatessa, muutin pois.

Tietenkin muutossa tarkistin että yksikään torakka, poikanen tai muna ei lähtisi meidän mukaamme. Ja olin valmis käyttämään kaikkea arsenaalia, vaikka atomipommia jos tarvittaisiin, varmistaakseni että uusi kotini olisi vapaa torakoista.

Kesä-, heinä- ja elokuussa Atacamesin rannat täyttyvät turisteista jotka saapuvat Quitosta ja muista Pohjois-Ecuadorin kaupungeista. Atacames on Ecuadorin rantakaupungeista lähin pääkaupunkia ja helpoimman matkan päässä.

Atacamesissa tarjoillaan tyypillistä Ecuadorin rannikkoruokaa. Monet Atacamesin paikalliset asukkaat ovat kalastajia ja ravintoloista saa aina tuoretta kala- ja äyriäisruokaa. Erityisen suosittuja aterioita ovat kookoskastikkeessa tarjoillut kala ja katkaravut. Myös hedelmiä on tarjolla paljon ja sekä rannalla että itse kaupungissa on useita kojuja joissa myydään hedelmiä, tuoreita mehuja sekä hedelmäsalaatteja. 

Atacamesin ranta on pitkä ja leveä, sen pituus on kaikkiaan yli 4 km. Atacamesin ranta on täydellinen juoksemiseen. Ranalla on mahdollisuus harrastaa monia eri vesiaktiviteetteja kuten surffaamista, kalastusta, banaaniveneellä-ratsastamista ja venematkoja katsomaan delfiinejä, lintuja sekä valaita kun on niiden vaellusaika.

Kun uuden kotimme mikroaaltouuniin muutti torakka, se vilahti aina näytöllä ja katosi sitten takaisin koneen uumeniin, olin valmis muuttamaan uudelleen. Sitten selvitin torakan lajin ja lahjoitin mikroaaltouunin pois. Ilmeisesti torakka oli tullut torilta banaanien mukana kotiin, mutta kaikenvaralta myrkyttin kotimme kaikkea vastaan.

Mikron uudet omistajat kysyivät että oikeasti aioinko antaa sen pois, torakan takia. Ilmoitin etten voi ottaa heiltä maksua, koska siinä asuu torakka ja aioin heittää sen menemään. He varmistivat että olin tosissani ja veivät mikron mukanaan, vielä heidän lähtiessään varoitin että siellä asuu torakka. He kehoittivat etten huolehtisi asiasta, mutta minusta tuntui eettisesti väärältä siirtää oma torakkaongelmani toisten harteille.

Myöhemmin kun kysyin olivatko he päässeet torakasta eroon vai oliko se tehnyt munia ja lisääntynyt, ystäväni hätääntyivät että tahdoin mikron heiltä takaisin. Minä totesin etten voisi ottaa mikroa enää kotiini, koska siinä oli asunut torakka. Hepusitivat päätään ja kertoivat tappaneensa ötökän. Minä ihastelin heidän rohkeuttaan ja molemmat totesimme ettemme ymmärrä toisiamme lainkaan.

Kerro oma kokemuksesi. Oletko sinä tavannut oikeaa torakkaa? Milloin? Ja missä?

Kalastajapatsas Atacamesin kadulla.

Katuravintola - nämä ovat erittäin suosittuja turistien parissa ja niistä saa tuoretta ja valtavan herkullista cevichea. Suosittelen!

Esmeraldalaisia poliiseja valvomassa liikennettä. Atacamesin rantakadulle pääsee autolla mutta se on yleensä aivan tukossa. Helpompi on liikkua kaupungissa ritsatakseilla jotka kulkevat joko polkupyörän tai useammin kevytmoottoripyörän voimin.

Jos tahdot lukea enemmän elämästäni Ibarrassa löydät tietoa postauksesta Ibarra ja Locro de Papa.