keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Mitä Kaipaisit Suomesta Jos Olisit Kauan Poissa?




Mitä sinä kaipaisit Suomesta jos olisit kauan poissa?

Itse kaipaan Fazerin suklaata, salmiakkia ja sinappia. Muitakin asioita on, kuten ruisleipä ja punajuurisalaatti sekä graavilohi. Suomalaiset juustot ovat myös ehdottomasti kaipauslistan kärkipäässä.

Monesti näihin makuihin liittyy muistoja. Ja huomaankin että kun syön ruisleipää jossa on päällä ruohosipulilla maustettua sulatejuustoa, meetwurstia ja Kippari-juustoa, olen oikeasti kotona.




Samanlaisen reaktion saavat aikaat tuoreet marjat, mansikat ja mustikat, erityisesti kesäiltana kermaisen jäätelön kanssa syötynä.

Suklaasta tulee taas mieleen erityisesti joulu. Samoin kuin sinapista. Tai uusi vuosi kun levitän sitä makkaran päälle. Salmiakki, tai erilaiset karkit , tuovat mieleen lapsuuden karkkipäivät.

Mieleen nousee nuotion savu, käristyvän makkaran haju, sinapin kirpeys suussa, hyttysten ininä ja suomalainen kesäilta jossa sininen hämärä kantaa järvimaiseman yli. Hiukset ovat vielä märkänä saunan ja uinnin jälkeen, varpaita vähän paleltaa ja onneksi järveltä nousee tuuli joka tuo mukanaan suon ja männyn tuoksua ja helpotuksen hyttysistä.




Suomea tulee ikävä kun on joulu. Silloin on helppo hamstrata Juulia karkkeja tai Vihreitä kuulia. Mutta todellisuudessa ikävä on valkeita hankia, pakkasta, pulkkamäkeä ja lapsuuden joulua. Perheen kanssa yhdessä olemista ja kokemista.

Ecuadorissa ei ole vuodenaikoja ja tärkeät päivämäärät tulevat yllätyksenä. Laskiainen meni ohi, silloin olisi pitänyt saada laskiaispullia. Kohta on jo pääsiäinen, olisi aika syödä mämmiä, suklaamunia ja pääsiäisrakeita.

Samalla sydäntä pistelee ikävä päästä virpomaan, tekemään yhdessä pääsiäiskoristeita, kasvattamaan rairuohoa kuin pienenä ja kokemaan juhla yhdessä lapsuuden perheen kanssa. Mieleen nousee muisto mummosta koristelemassa oikeita kananmunia, ensin niistä piti saada sisus pois. Me pienet emme saaneet koskeakaan, etteivät munat vain rikkoontuisi.




Aisteihin liittyy niin monta muistoa. Kylmästä tulee mieleen syksy ja edellisenä yönä ensimmäisen kerran jäätyneet lätäköt tien pinnalla. Tuuli puhaltaa ja etsin ympäriltäni ruskan värjäämiä lehtiä.

Muistot eivät enää liity vuodenaikaan, koska niiden kulun on hukannut täällä. Niitä nostattavat aistihavainnot ja tärkein niistä on makuaisti ja ruoka. Riisipuuro ja kaneli kuuluvat jouluun. Mansikat kesään.

Eniten kaipaan varmasti lapsuutta ja omaa perhettä. Mutta lapsuuteen ei enää pääse. Perheen luona voi onneksi vierailla. Sukuun on tullut uusia jäseniä. On pieniä jotka kasvavat niin kovin nopeasti isoiksi poissaollessani.

Mutta kun lämmitän nyppylämuussin mikrossa ja syön sen yhdessä punajuurisalaatin kanssa, tiedän tulleeni kotiin.



26 kommenttia:

  1. Minä kaipaan eniten perhettä ja ystäviä, mutta toki tulee myös mielihaluja, ikävöin ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Nykyään Lontoosta saa aika paljon myös suomalaisia tuotteita ja onneksi minulla on ollut mahdollisuus matkustaa kotiin suomeen melko usein kun en kuitenkaan niin kaukana ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ihana olla niin lähellä! Toisaalta en vaihtaisi Ecuadoria mihinkään mutta joskus vaan tulee todella kova ikävä.

      Poista
  2. Briteissä asustellessa kaipasin eniten unnolla tiivistettyjä ikkunoita. Kavereita oli välillä ikävä, mutta noina vuosina britannia oli koti, enkä oikein osannut isommin mitään ikävöidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistetyt ikkunat ja ovet ja lämmitys olisivat todella mahtavia. Täällä ei kukaan ymmärrä mitä ne on kun niistä puhuu. Tai no, sähkölämmittimiä löytyy mutta tiivistys on ihan hepreaa.

      Poista
  3. Ihania kuvia sinulle postauksessa - niin suomalaisia ♥

    Minä kaipaisin varmaan rauhaa ja hiljaisuutta Suomessa. Puhdasta luontoa,
    turvallisuutta, läheisiä ja ystäviä. Ikävöisin varmaan myös suomalaista maisemaan, koivuja, kesää ja talveakin. Varmasti myös ruisleipää, vispattua puolukkapuuroa, karjalanpiirakoita ja muikkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi ei! Vispattu puolukkapuuro ja muikut (ei tosin yhdessä), pakko saada!

      Poista
  4. Kovin on suomalaiset valokuvat tässä postauksessa. Kerran olen ollut 3kk ulkomailla. Kotiin palatessa halusin syödä ensimmäisenä karjalanpiirakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä juhannuksena otettuja kuvia. Halusin kuvata juuri asioita mitä on Suomesta ikävä.

      Poista
  5. Hienoja kuvia Sinulla ainakin on muistella Suomea! Itse en ole 5 viikkoa enempää ollut Suomesta poissa - paitsi Ruotsissa asuessamme, mutta Ruotsi nyt on melkein Suomi ja silloinkin kävimme Suomessa aika taajaan, joten ainakaan mitään erityisiä ruokia ei ehtinyt kaipaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo on juuri Suomen muistelukuvia. Tosin en tiedä auttaako ne ikävään vai pahentaako vain :)

      Poista
  6. Arkea, säännöllisyyttä, omaa kotia ja ystäviä. Tuttuja paikkoja ja ruoan laittoa tutussa keittiössä :) Niitä tulee aina jossain vaiheessa ikävä, jos poissa on pidempiä aikoja ja minun kohdallani se tarkoittaa maksimissaan muutamaa kuukautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa keittiötä tulee kieltämättä ikävä ja omaa sänkyä. Ei ole oman patjan voittanutta :)

      Poista
  7. Olen ollut kuusi vuotta poissa Suomesta. Kaipaan eniten ihmisiä - perhettä ja ystäviä. Suomen luonnossa ihaninta on valkoiset kesäyöt, rantasauna ja mökkinuotiot järven rannalla. Onneksi niistä pääsee silti nauttimaan lähes joka kesä! Ruokia minulla ei ole kovasti ikävä, toki täältä Etelä-Espanjan Málagasta voi hurauttaa puolessa tunnissa Fuengirolaan, jossa monet kaupat myyvät Suomi-tuotteita. Niistä voi hädän hetkellä hakea salmiakkia ja karjalanpiirakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kätevää tuo että Suomi-tuotteita on noin lähellä. Ja ihan olen samaa mieltä, perhe ja ystävät ovat ne joita todella kaipaa.

      Poista
  8. Kyllä se suomen luonto metsineen ja järvineen on niin upea. Vaikka täällä Irlannissakin luonto on aivan upea niin kaipaan silti kesän järveä soutaen hiljaisuudessa. Ruisleipä ja karjalanpiirakat ovat ruuista sitä mitä kaipaan. Ja kunnon suomalainen sauna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen järvi- ja metsämaisema on aivan erilainen kuin missään muualla. Se rauha ja hiljaisuus on aivan uskomatonta.

      Poista
  9. Ihmisiä tietty eniten! Omia rakkaita, mutta myös ihan vaan suomalaisia. Kaipaisin varmasti myös Suomen luontoa. Ja ruisleipää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen voi olla oma itsensä vain toisten suomalaisten seurassa :)

      Poista
  10. Mulla ei ole kokemusta, mutta uskoisin että eniten kaipaisin säätilan vaihteluita. Ne on niin ärsyttäviä mutta mun kyllästyvälle luonteelle ihan ehdottomia. Musta on upeeta että just oli -20, ja neljän kuukauden päästä tulee olemaan +20. -vähintään.
    Sisko asuu ulkomailla ja kaipaa itse lenkillä poimittuja metsämarjoja sekä mustia karkkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodenajat ovat todella hienoja Suomessa. Säätilan vaihtelu voi olla muualla paljon rankempaa kuin Suomessa. Quitossa aina sanotaan että täällä on neljä vuodenaikaa saman vuorokauden aikana koska lämpötilat vaihtelevat niin paljon vuorokauden sisällä.

      Poista
  11. Ulkomailla pidempään ollessaan kaipaa helposti suomalaisia ruokia, ruisleipää, salmiakkia ja suklaata. Jouluna täytyy saada riisipuuroa. Espanjassa asuessani teimmekin sitä paellariisistä. Riittävän lähellä.
    Arkisemmista asioista kaipaa kunnon lämmitystä talvella, puhdasta luontoa ja torakattomia asuntoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torakattomuus on kieltämättä todella positiivinen piirre asunnossa :D Itsekin kaipasin sitä kun asuin lämpöisemmässä. Täällä Quitossa en ole vielä kotona onneksi törmännyt torakoihin.

      Poista
  12. Koti-ikävä varmasti tuli kun tätä kirjoitettiin? Itse kaipaisin varmaan kaiken toimivuutta. Mutta myös omia läheisiä. Sitten seuraavaksi tulisi ikävä suomalaista ruokaa. Olen ollut poissa pidemmän jakson vain 3 kk ja siitä on jo aikaa. Silloin en ehtinyt ikävöimään vielä mitään, olin nuori ja asuin vielä kotona. Kavereita korkeintaan taisi olla ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varsinaisesti koti-ikävä koska koti on jo täällä. Lapsuuden kaihuu tai ja ikävä tiettyjä asioita ja ihmisiä kyllä. Mutta Suomessa ollessa koittaa aina koti-ikävä kun kaipaa takaisin Ecuadoriin.

      Poista
  13. Lipas kiva kirjoitus. Itse kaipasin mm. Vastaleikatun nurmikon tuoksua, paljain varpain kävelyä ja autoilua.. Kirjoitin niistä tänne loppuun: http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/04/yhteenveto-vietnamista.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaleikatun nurmikon tuoksu Suomessa on ihan uskomaton. Ja jostain syytä se ei tuoksu ollenkaan samalla muuallapäin maailmaa. Ja paljain varpain kävely. Täällä se on ihan uskomattoman kummallista ja vähän vaarallistakin.

      Poista