keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Mitä maksaisit hyvästä päiväkodista ja koulusta?





Ecuadorissa esikouluun mennään neljävuotiaana, silloin aloitetaan kouluvelvollisuus tai pakollinen koulussa istuminen.

Esikoulussa istutaan paikoillaan, harjoitellaan kynän käyttöä, opetellaan vokaaleja ja numerot yhdestä viiteen. Leikkimiselle on aikaa varattuna yksi puolentunnin välitunti päivässä. Välitunnin aikana syödään myös eväät, joten leikkimiseen ei lopulta jää paljoa aikaa.

Päiväkoti ei ole pakollinen mutta ecuadorilainen äitiysloma on kolme kuukautta. Mikä tarkoittaa että moni kolmekuukautinen vauva aloittaa silloin päiväkotielämänsä.




Kouluja on sekä yksityisiä että valtion ylläpitämiä. Valtion kouluissa ei ole kuukausimaksuja ja kirjat saa ilmaiseksi. Koulumateriaalit ja –puvut on kuitenkin vanhempien ostettava. Koulupäivä alkaa esikoulussa yleensä kello 8, ensimmäisestä luokasta lähtien oppilaat menevät kouluun kello 7 aamulla.

 Päiväkodit aloittavat päivänsä yleensä myös seitsemältä. Lapset saapuvat unisena paikalle, myöskin virallisiin päiväkodin omiin koulupukuihin pukeutuneina. Pienten lasten päivä saattaa jatkua hyvinkin myöhään, joissakin päiväkodeissa lapset lähtevät kotiin vasta kello kuusi illalalla, tai myöhemmin.

Päiväkodit ovat Ecuadorissa kaikki yksityisiä, rahaa tavoittelevia yrityksiä. Ne saattavat olla suuria laitoksia joissa on satoja lapsia, tai pienempiä vain muutaman kymmenen lapsen yksiköitä. Jokainen päiväkoti maksaa ja vanhemmat valitsevat päiväkodin lapselleen maksukykynsä mukaan.





Joissakin päiväkodeissa ollaan kielikylvyssä, käydään maatilalla tai vuoristokiipeillään. Toisissa lapset istuvat päivän sisällä ja ainoa ulkoilumahdollisuus on pieni sementillä päällystetty piha.

Henkilökunnan taso vaihtelee huimasti. Nykyisen lainsäädännön mukaan päiväkodissa pitäisi olla lastenpsykologi ja lastentarhanopettaja, aina tiettyä lapsimäärää kohden. Käytännössä kalleimmissa päiväkodeissa löytyy lastenpsykologeja ja lastentarhanopettajia lain määräämä määrä ja jopa enemmän, halvemmissa niitä on hyvällä onnella yksi tai ei lainkaan.

Monesti edullisten päiväkotien henkilökunta koostuu yhteisöäideistä, eli kouluttamattomista naisista joilla on omia lapsia ja jotka sen tähden nähdään päteviksi pitämään huolta myös toisten lapsista.




Yhteisöäidit osaavat pukea lapset ja syöttää heidät. He osaavat myös valvoa kun lapset leikkivät sisällä tai ulkona. Mutta heillä ei ole kykyä valvoa lapsen kehitystä ja tukea sitä.

Joka vuosi Quitoa, ja Ecuadoria, ravistelevat päiväkotiskandaalit. Lapsia pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi. Vauvat kuolevat päiväkoteihin koska heistä ei ole pidetty huolta. Tai käy ilmi että kaikki päiväkodin lapset on huumattu opiaateilla päivän ajaksi jotta he nukkuisivat kiltisti eivätkä häiritsisi henkilökuntaa.

Kukaan ei oikeastaan valvo mitä päiväkodissa tapahtuu, jos lapsen vanhemmat eivät sitä tee. Eikä kukaan arvosta päiväkodin henkilökunnan työtä. He saavat minimipalkan, vähän päälle 320 euroa kuukaudessa. Monesti saman palkan saa, oli yhteisöäiti tai yliopistosta valmistunut lastentarhanopettaja.

Opetusala on Ecuadorissa yksi vähiten arvostetuista aloista. Sitä opiskellaan jos ei osaa mitään muuta. Ja tulokset ovat sen laatuisia.




Itse olen opettaja, Ecuadorissa opiskellut. Kun poikani alkoi kasvaa, menin töihin päiväkotiin jossa hän oli oppilaana. Kun hän lähti kouluun, tahdoimme miehini kanssa mieluummin maksaa vähän enemmän jotta hän voisi olla turvallisesti koulussa ja lisäksi oppisi jotakin. Kaikilla ei kuitenkaan ole tätä mahdollisuutta.

Vuosien varrella erityisopetuksessa työskennellessäni olen törmännyt liian suureen määrään lapsia joita on pahoinpidelty tai hyväksikäytetty seksuaalisesti päiväkodissa tai koulussa. Liian suuri määrä on jo yksi, mutta valitettavasti lapsia on tullut huomattavasti enemmän vastaan.

Lisäksi olen työskennelly aivan liian suuren lapsimäärän kanssa joka ei ole koulussa oppinut lukemaan tai laskemaan, koska opettajaa ei ole ollut. Tai opettaja ei ole halunnut opettaa kyseistä oppilasta tai opettajalla ei ole ollut aikaa koska luokkakoko on liian suuri. Tai joskus jopa koska opettaja ei ole itse osannut.




Jos et mitään muuta osaa, ainakin voit opiskella opettajaksi.

Ja tämä asenne näkyy. Se näkyy lasten elämässä, se näkyy perheiden elämässä ja se näkyy koko valtion elintasossa.

6,8% ecuadorilaisista on täysin lukutaidottomia. 20,4% intiaaneista Ecuadorissa on myöskin täysin lukutaidottomia. 9% ecuadorilaisista ei ole käynyt peruskoulua. Ecuadorissa peruskoulu kestää kymmenen vuotta. Kaupungeissa peruskoulua käydään täydet kymmenenvuottaa, maaseudulla peruskoulussa viivytään noin seitsemän vuotta.

Opetuksen tasosta ei kannata kauheasti puhua. Nyt opettajilta jo vaaditaan alemman asteen yliopistotutkintoa. Silti käytännössä maaseudulla vielä moni opettaja on käynyt vain opettajan ammattikoulun tai lukion.




Jos jollakin on arvoa, niin lastenkehityksellä, siitä huolehtimisella ja sen takaamisella. Ja sen pitäisi näkyä myös rahamääränä joka siihen laitetaan.

Totuus on että jos opetuksesta ja lasten kehityksestä ei makseta rahana, se maksu lähtee irti jollain muulla tavalla. Ja tuo toinen tapa voi olla yhteiskunnalle, perheille ja varsinkin lapsille itselleen paljon kalliimpi.

Tahdotaanko Suomessa tulla samaan tilanteeseen kuin Ecuadorissa? Kuinka paljon Suomi on valmis maksamaan?


24 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista lukea kouluista ja päiväkodeista siellä Ecuadorissa.

    VastaaPoista
  2. Olenkin lukenut aikaisemmin Ecuadorin tilanteesta ja hiljaiseksi vetää. Tämä on skenaario mitä pelkään Suomessa tapahtuvaksi, kun kaikki yksityistetään ja kunnallisten päiväkodin työntekijöiden palkkoja poljetaan. Henkilökunta ei sitoudu ja päteviä ei ole tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama huoli minullekin on syntynyt nyt viimeaikojen keskustelua seuratessa. Tämä ei ole hyvä esimerkki, ei kannata kopioida.

      Poista
  3. Huh, huh! Mietteliääksi pistää minutkin. Samalla pallolla eletään, mutta niin eri todellisuuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ja ihan molemmissa päissä tekee hyvää tutustua siihen toiseen todellisuuteen.

      Poista
  4. Voi mahdoton! Neljävuotiaana kouluun kuullostaa niin kovin väärältä. Silloin pitäsi vielä leikkiä ja elää huoletonta elämää. -pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Mutta toisaalta moni nelivuotias ei saa olla täällä lapsi kotonakaan kun pitää tehdä töitä, huolehtia kodista ja nuoremmista sisaruksista.

      Poista
  5. Kyllä tuntuu hurjalta ja juurikin kaikki mikä kohdistuu lapsiin siellä. En tiedä pystyisinkö itse edes nielemään tuon kaiken. Saa olla onnellinen omien lapsien tämän hetkisestä tilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä muistaa miten hyvin moni asia on Suomessa ja taistella että ne asiat eivät katoaisi. Ecuadorissa on tarvetta paljoon työhön jotta lasten oikeudet toteutuisivat.

      Poista
  6. Huh! Hiljaiseksi kyllä vetää! mielenkiintoista luettavaa :)

    VastaaPoista
  7. Tietysti Suomen tilanne on aika kaukana Ecuadorin tilanteesta, joten ihan sellaisenaan asioita ei varmaan voi vertailla. Suomessahan tätä nykyä on vähän ongelmana se, että vähänkään pienemmällä palkalla ihmiset eivät päädy tekemään töitä lainkaan, kun työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki tai muut tuet antavat enemmän. Ja sitten tietysti päästään myös siihen, että jos vanhemmat ovat kotona, niin pitääkö lasten olla kokopäiväisesti hoidossa. Jossain sosiaalisissa tilanteissa varmaan hyvä asia - mutta ei siitä niin kauan aikaa ole, kun lapset, etenkin päiväkoti-ikäiset, enimmäkseen hoidettiin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tilanne ei mene samaan. Täällä tukien puute tarkoittaa sitä että hyvin pienet lapset tekevät jo työtä tai ovat vastuussa pienemmistä sisaruksistaan sillä aikaa kun vanhemmat lähtevät koko päiväksi töhin.
      Uutisissa on aina tapauksia missä lapset ovat kuolleet kotona tulipaloon koska vanhemmat ovat olleet töissä, ovi on ollut lukossa ja hyvin pieni lapsi on yrittänyt tehdä ruokaa kaasuhellalla pienemmille sisaruksilleen.
      Tai tapauksia joissa pienet lapset on raiskattu tai ryöstetty koska vanhemmat ovat olleet töissä ja lapset yksin kotona ja heihin on päässyt helposti käsiksi.
      Vasta oli iso uutinen kun taksi varastettiin ja siellä oli kaksi nukkuvaa lasta sisällä. Äiti oli jättänyt lapset nukkumaan veljensä taksiin sillä aikaa kun hän oli kadulla jalkapallostadionin ulkopuolella iltamyöhään myymässä karamelleja. Joku varasti taksin ja vei lapset mukanaan.

      Poista
  8. Kuulostaa tosi karulle tuo meininki siellä päin.
    Ihan käsittämättömän kuulostaa nuo lasten kohtelut ja hyväksikäytöt, hiljaseksi vetää..
    Päiväkodin kuuluisi olla iloinen, mukava ja turvallinen paikka, jossa luodaan pohjaa taas tulevalle.
    Tuo opetustaso ja ammattitaito paikallisilla on varmaan oma stoorinsa.

    Olisi mielenkiintoista kuulla mimmonen sun työ opettajana siellä on, sulla on varmaan vähän erilaiset näkemykset / tekemisen meininki opetuksen suhteen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi iso muutos mitä täällä on viimeiset kaksikymmentä vuotta taisteltu että saataisiin aikaan on se että lapsia ei saa tarkoituksella pahoinpidellä opetuksessa, sekä peruskoulussa että päivähoidossa. Aikasemmin sekä fyysinen että henkinen pahoinpitely kuuluivat opettajan kurinpidon arsenaaliin ja monelle vanhemmalle opettajalle tämä on ollut hyvin vaikea paikka eivätkä he ole pystyneet muuttamaan tapojaan. Toisaalta uusia opettajia ei kouluteta siitä miten oppilaiden mielenkiintoa voi pitää yllä tai miten heitä voi motivoida oppimaan joten oppislasryhmien hallinta on monelta opettajalta ihan hukassa. Sekään ei auta siihen että päiväkoti tai koulu olisi iloinen, mukava ja turvallinen paikka kuten sanoit.
      Täytyy miettiä blogipostauksia opettajantyöstä. Siitä riittää kyllä kerrottavaa, kiitos ideasta :)

      Poista
  9. Ecuadorissa on yhdet maailman edistyneimmistä laeista, samoin perustuslaissa otetaan huomioon Mama Pacha, eli Äiti Maa. Mutta minkään toteutumista ei valvota. Valvontaelimiä on hyvin vähän, niihin ei laiteta rahaa ja se valvonta mitä on olemassa on valtavan korruptoitunutta.
    Rahaa laitetaan sinne mitä arvostetaan ja minkä koetaan olevan tärkeä. Valitettavasti politiikassa lapset eivät ole tärkeitä, eivätkä nuoretkaan. Sen saa nähdä ihan joka päivä.

    VastaaPoista
  10. Hui, kuinka kamala tilanne on sikäläisillä lapsilla :( Lapsuuden pitäisi olla huoletonta ja iloista, mutta ei oikein kuulosta siltä ecuadorilaisten lasten kohdalla, kun joutuvat olemaan puolet vuorokaudessa päiväkodissa, jonka työntekijät ovat epäpäteviä tai epämotivoituneita :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tekemistä on vielä ja paljon. Ja tärkeää on että ihmiset ymmärtävät miten tärkeää koulutus ja lapsuusvuodet ovat.

      Poista
  11. Voi kuinka surullista! Mitä pitäisi tapahtua, että lasten arvo yhteiskunnalle ymmärrettäisiin siellä? Kiinnostava postaus, luen mielelläni lisää.

    VastaaPoista
  12. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, tätä on surullista lukea, mutta tärkeää tietää ja kuulisin mielelläni lisää työstäsi. Kumpa siellä Ecuadorissa saataisiin muutosta aikaan, koulutus ja lasten tulevaisuus ovat niin arvokkaita asioita.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen postaus mutta hiljaiseksi veti! Todella karua, kun ajattelee, että nuorissa ja lapsissa on meidän tulevaisuus!

    VastaaPoista
  14. Tämä oli kyllä aika hurjaa luettavaa, alkoi säälittää kovasti lapset siellä. Toivottavasti tulevaisuudessa sielläkin ymmärretään lapsuuden ja varhaiskasvatuksen arvo.

    VastaaPoista
  15. Huh huh. Hyvin kirjoitettu teksti ja todella pisti miettimään.

    VastaaPoista