Tiedän että isäni ja poikani ovat
Jumalan kämmenellä, hänen vallassaan on koko maailmankaikkeus ja meidän
kaikkien elämämme. Me olemme Kristuksessa, me olemme turvassa koska olemme hänen
omiaan.
Tämä ei tarkoita ruumiillista
turvaa, kuten sain jälleen kokea. Moni hyvin läheinen ja rakas ihminen on
menettänyt elämänsä pandemian aikana ja sen tähden. Elämän kovia lyöntejä ei
voi paeta mutta en voi kohdata yhdessä Jumalan kanssa. Vaikka mikään ei näytä
muuttuvan kun meistä tulee Jumalan omia, kun saamme olla Kristuksessa, kaikki
muuttuu. Meidän sisimpämme muuttuu ja meidän tulevaisuutemme muuttuu, se mitä
varten elämämme muuttuu ja mihin olemme menossa.
Ennen minä vaelsin maailman menon
mukaan, pahan tahdon mukaan joka vei minut yhdestä tyhjästä himosta toiseen.
Silloin nuo halut tuntuivat valtavan tärkeiltä, maailman tärkeimmiltä asioilta.
Minun oli saatava itselleni mitä silmäni näkivät, mitä korvani kuulivat ja mitä
ruumiini kaipasi. Kuitenkin kun saavutin haluni kohteen sillä ei lopulta ollut
merkitystä, jäin aivan yhtä tyhjäksi.
Mutta Jumala rakasti minua, hän
rakasti minua ensin ja etsi minut tyhjyyden keskeltä. Hänen rakkautensa tähden
minä saatoin rakastaa ja löytää hänet. Hän teki minut, joka olin kuollut
rikoksiini, joka elin janoisena erämään keskellä ja nälkäisenä ilman ymmärrystä
mistä löytää tyydytystä tarpeiseeni, hän teki minut eläväksi.
Jumala on asettanut minut, minut
joka ei sitä mitenkään ansaitse, taivaisiin Kristuksen kanssa. Kristuksessa
minä olen Jumalan lapsi, hänen omansa, hänen tunnustettu perillisensä,
kallisarvoinen ja rakastettu, suojattu ja turvattu.
Minun ei tarvitse pelätä yön
kauhuja eikä kulkutautia. Mikään ei voi horjuttaa rauhaani kun olen
Kristuksessa. Voin asustaa aina hänen suojaamanaan ja olla turvassa. Pelko pakenee
pois ja sydämeni saa rauhan. Jumalan oma käsi suojelee minua, minua joka ei
ansaitse edes nähdä Jumalaa, minua joka hänen rakkautensa tähden on saanut
suurimman kunnian ja jota rakastetaan joka hetki, ihmeellisellä ja valtavalla
tavalla.
Minua ei koskaan jätetä yksin koska minut on pelastettu armossa jotta Jumala voisi osoittaa minulle ylenpalttista siunausta ja armonsa runsautta. Koska hänellä on hyvyyttä minua kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Mihin muualle minä voisin mennä?
Missä voisin olla? Kaikkialla ympärilläni on vain kipua, pelkoa ja tuskaa. Vain
Jumalan kanssa voin olla rauhassa ja saan olla turvassa, vain hänen kanssaan voin
olla onnellinen saan elää hänen siunauksessaan. Vain Kristuksessa voin kokea
hänen läsnäolonsa.
Minut on pelastettu armosta,
uskon kautta. Minulla ei ole mitään kerskattavaa, en voi kehua millään tavalla
itsessäni koska kaikki mitä minulla on, on lahjaa Jumalalta ja kaikki mitä olen
tehnyt yksin on vain tuottanut kipua minulle itselleni ja toisille. Jumalaan
verrattuna minun tekoni eivät ole mitään, hänen rakkautensa on lahja, valtava
lahja, suunnaton armo jota en voi ymmärtää. Ja voin vain kiittää ja antaa
takaisin, edes tuhat vuotta eivät ole tarpeeksi jotta voisin korvata hänelle
kaiken sen mitä hän on tehnyt puolestani. Ikuisuuskaan ei riitä kiittämään häntä
hänen armostaan ja rakkaudestaan.
Silti minut on valmistettu hyviin tekoihin ja luotu Kristuksessa jotta voisin vaeltaa Jumalan minulle edeltäpäin valmistamissa hyvissä töissä. Miten suuri onni ja ilo tämä on, että saan tehdä mitä hän tahtoo, sitä mitä hän on etukäteen minua varten valmistanut ja toteuttaa itseäni kuten hän vain minut tietää.
En voi ymmärtää tätä lahjaa tai
hänen valtavaa rakkauttaan. Tiedän vain että ilman Jumalaa en enää jaksaisi.
Maailma on liian suuri ja armoton ja elämän aiheuttamat kivut liian syviä.
Ilman häntä ei ole mitään, Kristuksessa minulla on kaikki.
Ef. 2:1-10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti