Ecuadorissa kadut on koirankakalla päällystetty.
No, ei nyt ihan. Mutta kun ottaa huomioon
että täällä on katukoiria ja lisäksi suurin osa omistajista päästää koiransa
kadulle vapaaksi eikä kukaan siivoa niitä kakkoja, niin kyllä niitä riittää.
Toisaalta väistelen mieluummin koiran
ulosteita kuin ihmisen, joita täältä voi myös löytää kadulta vähän
syrjaisemmistä paikoista.
Katuihmiset käyttävät syrjäisempiä nurkkauksia vessanaan ja siksi kakasta
ei voi aina tietää kuka sen on jälkeensä jättänyt. Mutta sen lisäksi ihan
kaikki miehet pissivät täällä seinien viereen.
Usein seinällä tai muurissa lukee isolla, ei saa heittää roskia. Koska
monet jättävät roskasäkkinsä kadunvarteen minne sattuu. Miksi? En tiedä. Mutta
näin tehdään.
Mutta toisissa seinissä lukee yhtä isolla, pissiminen kielletty.
En ole vielä huomannut pissimiskiellon tehoavan. Usein seinä on märkä juuri
kiellon alla ja maa lainehtii. Varsinkin perjantai- ja lauantai-iltana
kannattaa varoa koska kadut lainehtivat. Ja se ei johdu vesisateesta.
Quiton liikenne on yksi maailmaan
vaarallisimmista. Täällä kukaan ei pysähdy suojatien kohdalle. Jos valot on ja
huomaa että ei ole muuta liikennettä niin punaisilla voi aina vetää ohi. Ja jos
jalankulkija ei väistä, niin se on entinen jalankulkija.
Quiton liikenteessä kuolee vähintään yksi
jalankulkija ja polkupyöräilijä päivässä. Tämä on ihan tilastoista otettua. Sen
lisäksi tietysti huomattavasti useammat loukkaantuvat tai vammautuvat
loppuiäksi.
Quitolainen ei siksi käytä suojateitä vaan juoksee tien yli kun autojen välissä on rako. Se on turvallisempaa.
Täällä ihmiset hymyilevät aina.
Paitsi liikenteessä, toimistoissa ja sairaaloissa.
Liikenteessä puidaan nyrkkiä ja huudellaan
rumia. Lisäksi toisten autojen eteen kiilaamaan tahalleen. Välillä tulee
peltivaurioita mutta mitäs siitä, oppivat vaan muut että minä ole ensin
liikenteessä. Ja joku liikenneonnettomuus tulee niin se on muiden kuskien moka,
koska ne eivät osanneet väistää tarpeeksi aikaiseen kun näkivät että minä
tulen.
Tärkein liikennesääntö Ecuadorissa on että
isoimman ei tarvitse väistää. Pienet menevät pois tieltä tai jäävät alla, tämä
koskee myös jalankulkijoita.
Usein Quiton liikenteessä kiljun pääni sisällä, en viitsi kiljua ääneen
ettei kuski säikähdä ja me kaikki kuollaan muiden mukana. Tai huokaisen syvään.
Tai sanon ruman sanan.
Autoja tunkee eteen ihan mistä tahansa. Jalkakäytävääkin pitkin voi
ohittaa. Jalankulkijoiden on paras ymmärtää väistää. Ja bussi pääsee ohi, tai
ylitse jos ei muu auta.
Olen itse nähnyt valitettavan usean yliajon, kolarin, ympärimenon ja
tapauksia jossa bussin kyytiin on hypätty, bussi on lähtenyt liikkeelle ja
ihminen on tipahtanut bussissa ja raahautunut bussin renkaiden alla muutaman
metrin kunnes bussi on taas pysähtynyt.
Toimistoissa tyhmiä ihmisiä jotka tulevat
häiritsemään turhantakia toimistotyöntekijöiden rankkaa päivää mulkoillaan
epäluuloisesti ja kohdellaan mahdollisimman töykeästi. Mitäs kehtasivat
keskeyttää toisen puhelun omalle kullalle tai manikyyrin.
Monesti olen epäillyt että ecuadorilaisen valtionvirkamiehen koulutukseen
kuuluu se miten asiakkaalle ollaan mahdollisimman tylyjä, epäkohteliaita ja
ilkeitä. Lisäksi toimistoviranomaiset koulutetaan mahdollisimman hitaiksi,
epäjärjestyksen mukaisiksi ja pääsyvaatimuksena toimistovirkaan on nollataito
tietotekniikassa.
Useamman kerran olen toimiston luukulla neuvonut virkailijaa että miten
tietokone toimii. Muutaman kerran minulta on jopa pyydetty neuvoa koska
virkailija ei ole ollut varma siitä miten tekstinkäsittelyohjelmaa oikein
käytetään. Tai mistä se käsky millä tilaston sai printattua löytyikään.
Sairaalassa kenelläkään ei ole aikaa
hymyillä koska on liian kiire ehtiä potilaalta toiselle juoksemisen välissä.
Lisäksi lääkkeet ovat lopussa ja omaiset eivät vieläkään ole tuoneet niitä
apteekista. Viimeiset neulat käytettiin jo ja nyt pitäisi päättää käytetäänkö
samat uudelleen vai jätetäänkö lääkkeiden pistäminen väliin. Sairaalan
sääntöjen mukaan uudelleen käyttäminen on kielletty, joten jos omaiset eivät
käy ostamassa uusia omalla rahalla, lääkkeet jäävät tältä osaa laittamatta.
Lisäksi huolestuttaa kun taas muutama vauva
ehti vaihtumaan ja omaiset osoittavat mieltään sairaalan edessä. Ja useampi
potilas kuoli hoidonpuutteeseen ja kun leikkaushaava tulehtui kun ne
desinfiointiaineet ja antibiootitkin pääsivät loppumaan. Mutta oikeastaan tämä
on omaisten syytä, mitäs eivät käyneet ostamassa tarvikkeita vaikka hoitaja
antoi listan käteen.
Surullista on tietenkin että keskosvauvat
kuolevat kaikki järjestään kun sairaalanseinissä elää sairaalabakteeria ja
myrkyllistä hometta. Mutta tämä tiedetään terveyshallinnossa ja uusi sairaala
on luvattu, kunhan budjettiin saadaan rahat sen rakentamiseen.
Mutta sillä välin hymyt kyllä ehtivät
hyytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti