Kuolema voitetaan Jeesuksessa

Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken,

säätää oikeutta monille kansoille.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi

ja keihäänsä vesureiksi;

kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,

eivätkä he enää opettele sotimaan.

Jesaja 2:4

5. Mooseksen kirjassa on kirjoitettu, että köyhät ovat aina kanssamme (5.Mooseksen kirja 15:11). Muualla on kirjoitettu, että aina tulee olemaan sotia ja huhuja sodista. Ihmisen psyykessä on kirjoitettu, että isot syövät aina pieniä. Monien loukattujen sydämiin on kirjoitettu että he ovat aina loukkausten ja hyväksikäytön uhreja. 

On kirjoitettu, ja uskotaan ja eletään, että maailma on vihamielinen, tuhoisa paikka. Sinun on oltava varoillasi ja taisteltava säilytyttääksesi kaikki mahdolliset edut. Sitä kirjoitetaan ja lausutaan kuin mantraa, maailma ilman loppua.

Tämän toivottomuuden keskellä Jeesus antaa runoilijan kirjoittaman näkemyksen toisesta päivästä, jota Israel odotti ja anoi kuolemaan johtavan kadenssin keskellä. Emme tiedä milloin, mutta tiedämme varmasti. 

Runoilija tietää varmasti, että tämä kuoleminen ja tappaminen ei ole ikuista, koska on sanottu toinen sana ja annettu toinen sanoma. Toinen päätös on tehty. On annettu sana joka hajottaa olettamuksemme, se avaa mahdollisuuden elämään kuoleman maailmassa. Runo todistaa siitä vaarallisella voimalla, jopa meille, jo nyt.

Tutki tätä visiota, se päättyy dramaattiseen muutoksen hetkeen. Vanha kaupunki on täynnä seppiä, joilla on niin paljon töitä. Kuuntele ja kuulet vasaran alasimen. Sepät lyövät ja paukuttavat rautaa, muotoilevat sitä uudelleen, hakkaavat miekat auranosiksi ja keihäät hedelmätarhojen työkaluiksi.

He puhdistavat pommit pois ja purkavat suuret asejärjestelmät. Pelko häviää. Viha romahtaa. Ahdistus vähenee. Asevarustelu kääntyy päinvastaiseksi. Kansakunnat ovat palaamassa oikeaan kutsumukseensa. Hoitamaan maata, rakastamaan luotua, tekemään ja antamaan lahjoja lähimmäisille. 

Niitä riittää kaikille. Uutta, syvää iloa. Noidankehät ja oranvanpyörät ovat pysähtyneet ja elämä on mahdollista.

Tämä visio kuulostaa mahdottomalta. Se kuulosti mahdottomalta ensimmäisellä kerralla. Eikä siitä ole tullut sen realistisempaa tällä välin. Elämme kuitenkin uuden todellisuuden aika. Ei tämä runo, vaan kuoleman vanha valta on epärealistista. 

Kuoleman valta on epärealistista kansojen keskuudessa, yhteisöissämme ja kirkoissamme ja perheissämme. Meillä on nyt uusi mahdollisuus, joka perustuu Jumalan rakkauteen ja Jumalan kärsimyksen voimaan. Jumalan rakkauden voima rikkoo noidankehät.

Olemme nähneet sen murtuneessa Jeesuksessa ja toisinaan olemme nähneet sen rikkinäisessä omassa elämässämme. Lupauksen siitä että syklit voidaan rikkoa, häiriöitä tapahtuu ja elämä voi olla erilainen. Se on luvattu ja se on tulossa, Jumalan hyvissä ajoin.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

Johannes 11:25

Monien ihmisten suurin pelko on kuolema. Niille, jotka eivät usko Jumalaan, ajatus kuolemasta voi olla ylivoimainen, koska he eivät tiedä mikä heitä odottaa kuollessaan.

Martta ja Maria kohtasivat kuoleman todellisuuden kun heidän veljensä Lasarus kuoli vakavaan sairauteen. Hän oli todennäköisesti heidän ainoa suojelijansa ja elättäjänsä, koska aviomiehiä tai vanhempia ei mainita heidän kertomuksissaan. 

Martta osoitti uskonsa Jeesukseen, kun hän pyysi häntä herättämään veljensä kuolleista, koska "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." (Johannes 11:22).

Vaikka Martta tunnustaa oikein Jeesuksen suhteen Isäänsä, hän ei ymmärtänyt että Jeesus itse on ylösnousemus ja elämä. Elämän ja kuoleman voima on Jeesuksessa. 

Hän puhui maailman olemaan ja puhalsi elämän Aadamiin. Hän muovaa huolellisesti jokaisen lapsen äitinsä kohdussa ja useita kertoja Uudessa testamentissa hän täytti kuolleet ruumiin uudestaan elämällä.

Jeesus mitätöi kuoleman otteen luomakuntaan kun hän antoi vapaaehtoisesti oman elämänsä. Hän ei vain pysäyttänyt eikä lopettanut kuolemaa, hän voitti sen astumalla siihen ja tuhoamalla sen sisältä, nousten kuolleista ilman kenenkään puuttumista asiaan. Kuten Raamattu sanoo, ... "Kuolema on nielty ja voitto saatu" (1 Kor 15:54).

Koska Jeesus heräsi eloon, myös meidät, jotka olemme uskoneet häneen, on herätetty uuteen elämään hänen kanssaan. Vaikka me itkemme luodun kanssa kuoleman aiheuttaman rappeutumisen äärellä maailmassa, emme sure kuin ne joilla ei ole toivoa. 

Jopa kuoleman edessä, riippumatta siitä onko se syöpädiagnoosi tai tyhjä paikka juhlapöydässä, omaksumme fyysisen ylösnousemuksen toivomme, meidän ja kaikkien Jeesukselle kuuluvien.

Mutta ylösnousemus ei ole vain tuleva tapahtuma. Jeesuksen sanat tässä kohdassa muistuttavat meitä siitä, että ylösnousemus on myös ajankohtainen todellisuus. Ne, jotka uskovat Jeesukseen, eivät lopulta koskaan kuole. Saatamme kokea väliaikaisen fyysisen kuoleman, mutta sielumme ja henkemme elävät edelleen, kunnes saamme uudet kirkastettut ruumiimme.

Olemme ylösnousseita ihmisiä. Ja kun Jeesus palaa, mekin ylösnousemme täydellisesti, ruumiimme, sielumme ja henkemme. Sinä päivänä liittymme uskovien kuoroon joka ylistää ylösnoussut Herraamme ja pilkkaa entistä vihollistamme: "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" (1.Kor 15:55).

Jeesuksen historiallinen ylösnousemus antaa meille toivoa sekä tänään että tulevaisuudessa. Kuolema voitetaan Jeesuksessa, kun hän siirtää meidät ajallisesta elämästä iankaikkiseen elämään. 

Elämme ylösnousseiden elämää.

 

Rakkauden ja kärsivän voiman Jumala, puhu uudelleen muutossanasi keskellä väsynyttä maailmaa. Olemme niin helposti kapituloituvia epätoivoon, kuolemattomien käskyjen hyväksymiseen. Katkaise noidankehät ja sytytä meissä jälleen intohimo mahdolliseen. Jumala, sinä olet ylösnousemus ja elämä. Meidän maailmamme on edelleen synnin tuhoama mutta minä tiedän että sinä hallitset sen yli. Ja minä odotan päivää kun ei ole enää kuolemaa, ei surua, eikä kärsimystä. Auta minua elämään sinun ylösnousemuselämääsi. Anna minun olla elämän tuoksu kuolevassa maailmassa jotta muutkin voisivat löytää ikuisen elämän sinussa. 

Aamen.

Jeesus on muuttanut maailman ylitsevuotavaksi, joulupäivä

Mikä on suosikki joululaulusi? Ja miksi?

Oma suosikkini on Sibeliuksen säveltämä ja Topeliuksen sanoittama "En etsi valtaa, loistoa". Tänä jouluna erityisesti kaipaan taivaan valoa ja rauhaa tänne maan päälle. Sanat kuvastavat todella kauniisti sydämeni odotusta.

En etsi valtaa loistoa sanat

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu

Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu

Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin

Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana

Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa

Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.

Me keskitymme usein jouluna lahjojen antamiseen, ruokaan, musiikkiin, perheen yhdessäoloon, ja myös kertomukseen vastasyntyneestä lapsesta. 

Mitä asioita Raamattu korostaa?

Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."

Matteus 1:21

Nimi Jeesus on translitterointi heprealaisesta nimestä Joosua, joka tarkoittaa "Herra on pelastus". Raamatun aikoina se ei ollut harvinainen nimi, aivan kuten Jeesus itse ei näyttänyt epätavalliselta hänen kanssaan kasvaneille. Silti hänen etunimellään on suuri merkitys sille, kuka hän on ja mitä hän teki maan päällä.

Vanhassa testamentissa Joosua johti israelilaiset Kanaaniin. Hän pelasti kansan rohkealla johtajuudella Mooseksen kuoltua. Hän ryhtyi taisteluun verisen taistelun jälkeen ja johti satoja tuhansia luvattuun maahan.

Päinvastoin kuin ensimmäinen Joosua, toinen Joosua (Jeesus) pelasti koko ihmiskunnan yksin käydyn eeppisen taistelun kautta. Hän teki hiljaa tien kansalleen, jotta pääsisit Jumalan valtakunnan luvattuun maahan. Jeesus tuli pelastamaan ihmiset heidän synneistään. Mitä ensimmäinen Joosua oli voimaton tekemään, toinen Joosua syntyi toteuttamaan.

Jeesuksen elinaikana israelilaiset odottivat Joosuan kaltaista poliittista johtajaa, joka vapauttaisi heidät Rooman sorton ikeestä ja antaisi heidän elää maassa jonka Jumala oli heille luvannut. Aivan kuten heidän esi-isänsä oli vapautettu egyptiläisestä orjuudesta ja johdettu Kanaaniin. 

He halusivat taistelijan, sankarin, joka palauttaisi Israelin itsenäiseksi maaksi ja saisi roomalaiset juoksemaan pelosta.

Mutta Jeesuksen näkökulma on aina suurempi kuin meidän. Hänen katseensa kohdistui synnin universaaliin ongelmaan. Hänen taistelunsa oli kosmisella mittakaavalla. Sen tarkoituksena oli vapauttaa kaikki häneen uskovat sielua tappavan synnin orjuudesta ja toivottaa meidät tervetulleiksi Jumalan perheeseen.

Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

Markus 6:42-43

Markuksen evankeliumin luvussa 6 Jeesus tekee yhden vaikuttavimmista ihmeistään, toisin sanoen muuttavan tapahtuman osoittaakseen Jumalan pelastavan voiman, joka on läsnä hänen elämässään ja sen kautta. Se on kertomus viiden tuhannen ihmisen ruokinnasta.

Markus kertoo meille, että Jeesus oli mennyt opetuslastensa kanssa erilleen rukoilemaan, mutta valtavat joukot seurasivat häntä. Jeesus näki väkijoukot ja sääli heitä. Hän halusi tehdä heidän elämästään parempaa. Ensin hän opetti heille hyvää uutista Jumalan anteliaasta rakkaudesta. Ja sitten hän ruokki heidät, kaikkiaan viisituhatta miestä ja ehkä vielä naisia ja lapsia päälle.

Opetuslapset eivät tietenkään ymmärtäneet, ja ajattelivat ettei hän pystyisi ruokkimaan niin suurta joukkoa. Joten hän otti viisi leipää ja kaksi kalaa. Se oli yhden pojan lounas. Hän otti sen mitä tarjolla oli. Mutta sitten hän toimi omalla myötätuntoisella, anteliaalla tavallansa, herrautensa mukaan. Hän muutti tavallisen ruoan sakramentiksi merkkinä Jumalan massiivisesta hyvyydestä ja anteliaisuudesta.

Markus raportoi:
Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
Markus 6:41

Sanat kuulostavat tutulta, eikö niin? Hänen rukouksensa koostuu pyhän ehtoollisuuden neljästä suuresta verbistä: "Hän otti, siunasi, mursi, antoi". Jeesus ottaa elämän tavalliset asiat kaikessa niukkuudessaan - kaksi kalaa ja viisi leipää - ja muuttaa ne Jumalan itsensä antavaksi anteliaisuudeksi. 

Tuloksena oli, että "kaikki söivät ja olivat täynnä" (jae 42). Mutta se ei ollut kaikki: jäljellä oli kaksitoista koria, riittävästi leipää kaikille Israelin heimoille.

Seurakunta - opetuslapset - ovat aina hieman hitaita, haluttomia oppimaan, mitä Jeesuksen uudet tiedot tarkoittavat. Seurakunta ja opetuslapset eivät halua heti tunnustaa, että Jeesus muuttaa maailmaa. Eivätkä he kykene toimimaan toisin Jeesuksen uudessa maailmassa. 

Opetuslapset näyttävät usein toimivan ikään kuin Jeesuksella ei oikeastaan ​​ole väliä. He toimivat ikään kuin maailmaa sitoisi edelleen niukkuus ja ahdistus, pelko ja varastoinnin tarve.

Mutta anna minun kertoa teille uutinen, joka julistetaan Kristuksen tulemisessa. Tulemisessa josta meille muistutetaan jokaisessa ehtoollispalveluksessa: Jeesus on muuttanut maailman ylitsevuotavaksi. 

Jumala on lahja, joka antaa jatkuvasti, ja Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset ovat valtuutettuja saamaan runsautta ja toimimaan siksi anteliaasti.

Joka päivä, koko päivän: se on edelleen totta! "Hän ottaa, siunaa, rikkoo, antaa". Ja olemme hämmästyneitä ylijäämästä. Siellä on kaikki, joiden silmät näkevät, korvat kuulevat ja sydämet muistaa.

Olemme saaneet tarpeeksi ja tarpeeksi ja enemmän kuin tarpeeksi jakamista varten. Ole iloinen tästä Antajasta, joka antaa jatkuvasti ... loputtomasti.

 Mitä ylitsevuotasuus ja loputtomuus tarkoittavat sinun elämässäsi? Mitä sinulle merkitsee se ettei koskaan joudu elämään ilman tai tarvitsemaan jotakin mitä ei voi saada? Mitä tarkoittaa se että meillä on kaikki ja vielä enemmän mitä voisimme tarvita? Mitä sinulle tarkoittaa se että Jumala antaa paljon enemmän kuin ikinä tarvitset?

Jumala, jonka antamisella ei ole loppua, tee meistä iloisia vastaanottajia ​​anteliaisuudellesi. Anna meille silmät nähdä ja korvat kuulla ja sydämet muistaa sinun yltäkylläisyytesi, jotta voimme jakaa sen maailmalle. Kallis Jeesus, kiitos siitä että tulit pelastamaan paitsi Israelia myös kaikkia niitä, jotka seuraavat sinua. Olen usein kiedottu omaan vanhurskauteeni ja tunnen että pelastukseni on tehty ja ohi. Mutta sinä, anteliaisuudessasi, kaipaat jatkuvaa sydämeni uudistumista. Haluat pelastaa minut omasta ahneudestani, niukkuudeltani ja itseni vanhurskauttamiseltani ja muuttaa minut kuvaksesi ja anteliaisuudeksi. 

Aamen.

Adventti on runouden aikaa, neljäs adventtisunnuntai

Oletko valmis ottamaan vastaan joulun ihmeen? Sen suuren sanoman? Neljännestä adventista alkaa jouluun valmistautumisen loppuvaihe. Miten sinä olet valmistautunut jouluun? Mikä sinulle on tärkeintä jouluun valmistautumisessa?

Tänä adventtina odotamme lasta syntyväksi. Neljäs adventtisunnuntai on omistettu Marialle, Herramme äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Tähän aikaan kuuluu myös meidän, Jeesuksen omien, vapauden odotus, riemun odotus, uuden syntymän ja muutoksen odotus.

Koko maailma on raskaana ja synnytyksen tuskat ovat lähellä. Me tulemme muuttumaan, syntymään uudelleen, kuolemattomissa ruumiissa. Kuin viaton lapsi tulemme maailmaan ja saamme elää ikuisessa riemussa Vapahtajamme ja vanhimman veljemme, Jeesuksen, rinnalla.

Tämä maailma uudistuu, pelastuu, kuin tulen läpi. Meidän Herramme tulee tekemään uuden maan ja uuden taivaan. Aivan kuten meidät uudistetaan, myös maailma uudistetaan. 

Enää ei ole kipua, ei surua, ei kyyneliä, ei luonnonkatastrofeja, saasteita tai sukupuuttoon kuolemista. Enää ei ole kuolemaa. Jeesuksessa on vain elämää.

Neljäntenä adventtina kohtaamme viimeisillään raskaana olevan Marian. Vauvan syntymän hetki on jo lähellä. Olo on tukala ja edessä on vaivalloinen matka Betlehemiin. Takana kipeä kohtaaminen sulhasen Joosefin kanssa, ilo kun Jumala puuttui asiaan ja puhui hänelle.

Maria varmasti muisti hyvin hetket kun enkeli ilmeistyi hänelle ja kertoi hänen saavan lapsen, Jeesuksen. Maria varmasti aavisti mitä hänen lapsensa tulo merkitsi. Hän aivan varmasti unelmoi siitä vapautuksesta jonka hänen lapsensa, Messias, toisi Juudan kansalle.

Mutta voimme myös nähdä Raamatusta ettei hän täysin ymmärtänyt kuka Jeesus todella oli. Että tämän lapsen syntymän oli täyttymyksen aikakauden aamunkoitto. Vanhan testamentin kaiut kaikkialla tässä kohdassa yhdistyvät enkelin julistukseen. Profeetallisesta näkökulmasta katsottuna Jeesuksen tuleminen on itse asiassa Jumalan itsensä tulemista.

Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
Luuk. 1:45

Mariaa pidetään Luukkaan 1:45 esimerkkinä uskosta. Kappale osoittaa hänen halukkuutensa uskoa mahdottomaan ja olla Jumalan käytettävissä huolimatta siitä mullistuksesta, jota tämä aiheuttaa hänen elämässään. Tässä hän on esimerkki kaikille opetuslapsille. Jumalan lupauksiin voidaan luottaa, vaikka ne räjäyttävät reikiä ihmisen luonnollisiin odotuksiin.

Mikä saisi sinut juhlimaan villisti, ilman estoa juuri nyt? Kaksi serkkua, vanha nainen ja naimaton nuori nainen, tapaavat ensimmäisen kerran raskauden jälkeen. Millaisia tunteita odottaisit heidän välillään nousevan tällaisessa tilanteessa?

 Tarina Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta on Jumalan rakkauden juhla Israelia ja koko ihmiskuntaa kohtaan. Tämä rakkaus ilmenee loistavimmin toistuvassa julistuksessa Jumalan lunastuslupauksen eskatologisesta täyttymyksestä. Magnificat (Luuk. 1:46–55) on Marian ylistyslaulu vastauksena Jumalan armolliseen valintaan ottaa hänet Messiaan äidiksi. 

Runoudessa voimme tehdä asioita, joita logiikka ei salli. Runous avaa maailman järjen yli. Runous antaa pääsyn ristiriitoihin ja jännitteisiin, jotka logiikan on kiistettävä. Runous ei vain muista, vaan myös ehdottaa ja houkuttelee, ihmettelee ja kuvittelee ja ennustaa.

Useimmissa uskonnoissa jumalan kohtaaminen edellyttää alhaisten nousemista korkealle ja syntisten muuttumista pyhimyksiksi. Magnificat kumoaa kaikki protokollat ​​ja odotukset. Jumala, joka on korkea, tulee alhaalle. Hän näkee inhimillisen tarpeen ja käynnistää vallankumouksen, joka järjestää todellisuuden uudelleen. Ylivoimainen Jumala rukoilee matalan nuoren naisen puolesta ja kutsuu häntä siunatuksi. Kaikkivaltias antaa armon niille, jotka häntä pelkäävät, ja hajottaa vahvat, ylpeät ja rikkaat. Samalla kun hän täyttää nälkäiset ja tarvitsevat kaikella hyvällä. 

Juutalaiset tekivät runoja uskollisuudessaan. Miriam runoili, kun israelilaiset pääsivät Egyptin orjuudesta. Debora runosi, kun Israelin kansa huomasi, että kanaanilaiset eivät olleet niin pelottavia. Hannah runosi, kun pieni Samuel syntyi. Lopulta Maria teki runoja, kun hän sai tietää olevansa raskaana.  

Kaikki nämä äidit Israelissa juhlivat mahdotonta, joka oli heidän silmiensä edessä, vaikka he eivät kyenneeet selittämään sitä. He tekivät runoutta, kun kovat miehet jäsensivät edelleen logiikkaa, kirjoittivat muistioita toisilleen ja merkitsivät tosiasioita ylös.

Adventti on taistelu- ja ylistysrunouden aikaa. Aikaa, joka pitää maailmaa hallinnassaan ja avaa tien tulevaisuudelle jota Jumala valmistaa meille. 

Adventti on aika luopua meidän omasta hallinnastamme saadaksemme mahdottoman Jumalalta.

Silloin susi asuu karitsan kanssa,

ja pantteri makaa vohlan vieressä;

vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä,

ja pieni poikanen niitä paimentaa.

Lehmä ja karhu käyvät laitumella,

niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat,

ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

Jesaja 11:6-7

Vanhat vihollisuudet, olettamukset vahvimpien ja pahimpien selviytymisestä, kaikki tämä on horjutettu. Paha ei pysy huipulla, koska tuleva, vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden leimaama tulevaisuus, kumoaa raakuuden ja voiman, uuden mahdollisuuden eduksi.

Marian runon vaikutus tulee Jumalan ratkaisevan työn korostamisesta. Hän toimii dramaattisesti ja erehtymättä halliten ihmisten asioita. Hän toteuttaa oman rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen valtakuntansa tulon. Mitä on tapahtunut? Mikä voisi oikeuttaa tämän näin kauaskantoisen, jumalallisen ja ratkaisevan toiminnan?

Kun loppu saapuu,

 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla,

ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

Jesaja 11:8

Kukaan ei loukkaannu koska myrkky poistuu maailmasta. Tuska on kadonnut koska Iisain juuri ohittaa ja ylittää kaiken tavallisen ja tutun. Kaikki tulee olemaan hyvin, ja kaikenlaiset asiat ovat hyvin.

Magnificat julistaa, että tämä hedelmöitys on käynnistänyt Jumalan ratkaisevan eskatologisen työn. Samalla tämä runo kuvaa Jumalan pelastavaa työtä, joka on konkreettista ja sijoittuu laajempaan vieraan miehityksen ja uskonnollis-poliittisen sorron maailmaan. Ratkaiseva tapahtuma, Jumalan valtakunnan tulo, joka perustuu Jeesuksen ihmeelliseen sikiämiseen, on jo tapahtunut. 

Siirtyminen alhaisuudesta ja nöyryytyksestä korotukseen on ominaista Jeesuksen toiminnalle. Jumalan työn loppuun saattaminen jää tulevaisuuteen. Magnificatissa ilmentynyt vallankumous on visio nykypäivään.

Runo kertoo adventista, tulevasta. Ja me tunnustavat kristityt, uskallamme sanoa että runo koskee jouluvauvaa joka kaataa Rooman voiman ja uskonnon.

Kokeile tätä Adventina: poikkea logiikasta, tunnetusta ja tutusta ja ota runo omaksesi.

Millä tavoin, vaikka vain pienellä osin, sinä voit olla mukana Jumalan työssä tässä maailmassa? Mitkä osat Marian laulua kuvastavat sinun sydämesi ja elämäsi kaipausta juuri nyt? Tai antavat sinulle toivoa ja rohkaisua?

Tuloa tekevä Jumala, avaa mielikuvitukseni tänä adventina, jotta voisin nähdä maailman, jonka uskollisuutesi on ratkaisevasti muokannut. Auta minua luopumaan omasta hallinnastani saadakseni sinun tuomasi uuden tilalle. Anna minun nähdä maailma ilman myrkkyä ja vihollisuuksia, maailma jossa hyvä voittaa ja rauhantekijät saavat levät Isän kanssa. 

Aamen.

Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä, kolmas adventtisunnuntai

Tälle adventtikaudelle työntäytyy väkisin Johannes Kastajan kömpelö, ei-toivottu hahmo. Muistat varmasti hänet. Hän on pukeutunut hiuspaitaan. Hän syö villihunajaa ja heinäsirkkoja.

Hän tulee vihaisena ja vaativana, suorastaan uhkaavana. Hän puhuu oikeastaan ​​vain yhden sanan: kadu! Tunnista vaara, johon olet joutunut, ja muutu.

Evankeliumin kertomuksessa Johannes ilmentää Tooran vaatimuksen parasta ja viimeistä vanhaa perinnettä. Hänellä on tämä syvä kiireellisyyden tunne maailmaa kohtaan, mutta se ei ole uutuuden kiire. Se on kiireellinen uhka ja vaara, varoitus maailmantilanteesta. Hän tulee kertomukseen ensimmäisenä. Jeesuksen edellä. Hän on avaintekijä adventtikertomuksessa.

Kun Jeesus ilmestyy näyttämölle, Johannes Kastaja tunnistaa Jeesuksen suuruuden, joka on suurempi kuin kaikki menneisyys - suurempi kuin Johannes, suurempi kuin kaikki muinaiset muistot ja toivot. Kun Jeesus tulee kertomukseen, Johannes sanoo nopeasti, äkillisesti ja varauksetta Jeesuksesta ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”. (Johannes 3:30)

Mitä tehdä, kun odotamme tätä adventtiaikaa? Siirry Jesajan suuresta visiosta Johanneksen kurinalaisuuteen. Jos Johannes ilmentää kaikkea vanhaa ja Jeesus kaikkea uutta, ota adventtityöksesi väheneminen ja kasvu.

Tehkää tietä Kuninkaalle!

Johanneksen kehoitus katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnit. Jeesus on tulossa! Hän on Karitsa joka uhrataan meidän puolestamme. Hän ottaa meidän syntimme, meidän rikkomuksemme, meidän kipumme ja sairautemme kannettavakseen. Hän tekee meistä vapaita!

Tunnetko olosi vapaaksi tänä adventtina? Oletko kyennyt lepäämään? Ottamaan aikaa itsellesi, aikaa odottaa joulua ja nauttia siitä? Oletko sallinut itsesi pysähtyä ja unohtaa työn, kodin, perheen, ystävät, harrastukset, rahahuolet ja kaiken muun mitä kannamme mukanamme? Oletko elänyt tässä hetkessä, tässä odotuksessa, tässä adventissa?

Me saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Me saamme levätä ja laskea taakan suurempiin käsiin. Me saamme pysähtyä ja nauttia. Me saamme elää tässä hetkessä, nauttien Hänen läsnäolostaan joka on paljon meitä suurempi.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä. Vapahtaja oli pian tuleva! 

Kristuksen tulemisessa toteutuivat pelastuksen ajan merkit. Hänessä meistä on tullut vapaita. Hänessä voimme luottaa siihen että kaikki meidän taakkamme on otettu pois. Hänessä saamme olla, hengittää rauhassa ja elää tätä hetkeä.

Vähennä elämästäsi kaikki vanha, tavanmukainen ja tuhoava, jotta Jeesuksen uusi elävä voima kasvaisi sinussa. Vähennä ahneutta ja kiihkeää kulutusta, yksinkertaisen. Elämää antavan jakamisen lisäämiseksi. Vähennä pelkoa ja puolustelua. Lisää elämää antavaa myötätuntoa ja anteliaisuutta. 

Vähennä vilpillisyyttä ja teeskentelyä, jotta voisit lisätä elämää antavien totuuksien kertomista toisille. Totuuden kertomista sinusta ja naapuristasi, yhteiskuntamme sairaudesta ja sen syistä. 

Vähennä vihamielisyyttä ja vieraantumista, parantumisen ja anteeksiannon lisäämiseksi. Ne ovat lopulta ainoat elämän lähteet.

Vähennä itseäsi ja anna Jeesuksen kasvaa!

Adventti valmistelee meitä suuria lupauksia varten. Se edeltää jotakin erinomaista, juhlallista, hämmästyttävää ja ihmeellistä. Ennen kuin tämä ihmeellinen saapuu on kuitenkin päivittäisiä oppitunteja. 

Adventin päivittäisiä harjoituksia, työtä, joka vaatii aikaa ja tarkoituksellisuutta. Pysähtymistä ja ajan ottamista meidän itsemme ja Jumalan väliseen yhteyteen. Sen myöntämistä, että tarvitsemme tätä yhteyttä. Sen myöntämistä, että tarvitsemme Jeesusta ja hänen pelastavaa työtään.

Adventti ei ole rentoa odotusta. Se on vaativa työ. Se vaatii sekä Jumalan valtakunnan kasvamista elämässäsi että päivittäistä vähenemistyötä, jotta Jeesus ja Jumalan näky rauhasta voisivat kasvaa.

Adventin työ on raskasta ja kivuliasta. Se on myös iloista ja kevyttä. Se on täynnä itkua ja kyyneliä, sekä iloa ja riemua. Se on meidän itsemme löytämistä, jotta voisimme antaa itsemme lahjana Jumalle. Se on Jumalan löytämistä, jotta Hän voisi antaa itsensä lahjana meille.

Tänä adventtikaudena, taivaallinen Isä, avaa sydämeni vastaanottamaan parannuksen kovaa sanaa. Avaa myös sydämeni vastaanottamaan parannuksen riemua ja iloa. Anna minulle mahdollisuus vähentää elämissämme olevia vanhoja, tavanmukaisia ja tuhoavia asioita, jotta Jeesuksen uusi elämää antava voima kasvaisi suureksi minussa. Auta minua vähenemään, jotta sinusta voi tulla suurempi minussa. 

Aamen.

Ota vastaan joulun herra, toinen adventtisunnuntai

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.

Jesaja 9:1

Minä kasvoin juhlien adventtia. Adventtisunnuntaina meillä sytytettiin aina kynttilä ja luettiin yhdessä Raamatussa sen sunnuntain kohta. Viikolla tärkein asia oli lapsena adventtikalenterin luukun avaaminen ja sieltä löytyvä suklaa. Adventti on minulle odotusta, sitä että jotakin ihmeellistä on tulossa, jotakin paljon parempaa kuin tavallinen arki. Minulla on monia todella rakkaita muistoja adventista ja joulun odotuksesta joiden toivoisin siirtyvän pojilleni ja muille minulle rakkaille ihmisille.

Aikuisempana adventtikalenterin pieni suklaapala tai suklaarasiat eivät enää jaksanut innostaa minua, eikä oikein lahjojen saaminenkaan jouluaattona. Muistan miten mietin mikä tämä joulun tarkoitus oikein on. 

Kristityssä kodissa kasvaneena ymmärsin että jouluna juhlitaan maailmaan syntynyttä Kristusta, meidän pelastajaamme. Välillä ehdin eksyä koristelemisen ja joulun valmistelemisen ja sen kaiken tuoman stressin ansaan. Mutta vasta kun opin itse antamaan ja iloitsemaan siitä, ei joulu tuntunut minusta enää lainkaan joululta.

Käytämme niin paljon aikaa adventista ja joulunodotuksestamme luoden täydellisiä joulumaailmoita ja koristellen kotejamme ja valmistaen niitä jouluun. Mutta mitä me teemme valmistuaksemme jouluun ja nauttiaksemme adventistä hengellisesti? 

Miten me juhlistamme adventin aikaa, sen merkitystä meille Jeesuksen seuraajina ja yhteyttä Jumalaan joka se antaa meille?

Suurin osa kristityistä sanoo että joulu on Jeesuksen juhla, mutta heijastavatko meidän kalenterimme ja suunnitelmamme sitä? Vai ovatko ne täynnä joulukoristeita, joululeipomisia, joulukortteja, joulujuhlia ja kaikkea muuta kuin varsinaista joulun syytä itseään?

Onko adventti ja joulu ostamista ja koristelua? Onko joulun valmistelu leipomista, korttien tekemistä, lahjojen ostamista ja kodin uudelleen sisustamista? Mikä on adventin ja joulun todellinen tarkoitus? Mistä löytyy se ilo ja riemu josta joululaulut meille kertovat?

Adventti tulee latinan sanasta ”adventus” joka tarkoittaa tulemista. Se on aika jolloin valmistaudumme Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen ja samalla innokkaasti odotamme hänen toista tulemistaan, jolloin hänen kuninkuutensa ja valtakuntansa saapuu maan päälle. Samalla me juhlimme taivaan valtakuntaa ja Jumalan läsnäoloaan täällä meidän keskellämme hänen Pyhän Henkensä kautta. Me odotamme tulevaa, valmistaudumme siihen ja juhlistamme sitä joka on jo keskellämme.

Tämän viikon teema on toivo, toivo siitä että Jeesus on meidän kanssamme ja tulee meidän luoksemme, että hän on lähettänyt Pyhän Henkensä meidän luoksemme ja että me olemme jo hänen valtakunnassaan ja hän tulee uudelleen meidän luoksemme ja tuo valtakuntansa kaikkien nähtäväksi tänne maan päälle.

Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

Jesaja 65:17-19 

Kutsun sinut pohtimaan hetken tätä runoa ja antamaan sen tunkeutua luihisi, sydämeesi ja uniisi. Jumala puhuu: ”uusi taivas, uusi maa, uusi Jerusalem”. Siitä tulee riemun täyttämä maailma, kun uusi tulee. Ja tiedätkö miksi?

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei enää ole itkua, ei enää kodittomia ihmisiä, ei enää murtuneita kansalaisia ​​jotka valittavat, ei enää terrorisoituneita ihmisiä jotka huutavat apua.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei ole enää lapsikuolleisuutta, ei enää vain muutaman päivän eläviä pikkulapsia eikä enää vanhoja ihmisiä, ei enää niitä jotka kuolevat liian nuorina tai elävät liian heikkoina tai jatkavat kuorena kun elämä on kadonnut.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa maailmassa, jonka Jumala on rakentanut ei enää tapahtudu kotien anastamista. Ne, jotka rakentavat, jäävät asumaan, ne, jotka istuttavat, saavat korjata elon ja nauttia sen tuotteista. 

Ihmisiä ei enää veroteta jostakin kotiensa ulkopuolelta. Enää ei menetä koteja koska ne sijaitsevat väärällä alueella tai oikean alueen ulkopuolella. Enää ei ole sotaa tai takavarikointeja. 

Uuden tullessa jokainen ihminen elää viiniköynnöksen ja viikunapuun alla, turvallisena, pelottomana, rauhassa ilman tuhoavia uhkia tai huolia kilpailusta.

Taivas ja maa iloitsevat, koska Jumalan tekemässä tätä uutta maailmaa. Jumala pitää meistä huolen. Jumala on kuin äiti, joka kuulee ja vastaa yöllä, tietäen ennen kuin pyydämme, kuka häntä tarvitsee ja mitä tarvitaan. 

Emme koskaan enää jää yksin.

Runo on vaativa. Jumalan uusi maailma on kykyjemme tai jopa mielikuvituksemme ulkopuolella. Se ei vaikuta mahdolliselta. Väsymyksessämme, omavaraisuudessamme ja kyynisyydessämme uskomme syvästi, että nämä ​​lupaukset eivät voi toteutua täällä. 

Tällainen uudistus on vain runollista fantasiaa.

Adventissa saamme Jumalan voiman. Tämä voima on vastalääke väsymyksellemme ja kyynisyydellemme. Se on evankeliumin ratkaisu kulutukseemme ja omavaraisuuteemme. Silloin kun olemme selviytymisemme rajoilla. Kyynisyytemme ylittävä hyvä uutinen tietää, että maailmaamme voi tulla uutta.

Toivon Jumala joka tulet ja olet jo tullut, syrjäytä uupunut joulumme adventin voiman ihmeellä. Kiitos että sinä tulit maailmaan pelastamaan minut. Kiitos että olet antanut minulle Pyhän Henkesi ja tehnyt minusta sinun valtakuntasi kansalaisen. Kiitos että yhtenä päivänä saavut takaisin ja perustat uuden Jerusalemin, pyhän kaupunkisi, ja taivaallisen valtakuntasi tänne maan päälle. Kiitos että minä saan olla osa sinun suunnitelmiasi ja tulevaisuuttasi. Anna minulle tämä voima, näky uudesta, joka antaa minulle vapauden elää rohkeasti unelmasi maailmaa varten. 

Aamen.

Mitä me juhlimme? Ensimmäinen Adventtisunnuntai

Useimmat ihmiset, olivatpa he kristittyjä tai eivät, ovat kuulleet ainakin jonkin verran muunnelmia joulukertomuksesta. Oletko sinä kristitty? Oletko kuullut joulun kertomuksen? Miksi luulet joulukertomuksen olevan niin laajalle levinnyt?

Joulu on useimmille meistä juhlallisuuksien aika. Se on tilaisuus uudistaa arvokkaita ystävyyssuhteita ja perhesiteitä. Se on tilaisuus muistaa menneitä päiviä. Se on hieno tekosyy syödä liikaa, laulaa liian äänekkäästi ja käyttää enemmän rahaa kuin meidän pitäisi.

Joulu voi herättää voimakkaita ja monimutkaisia ​​tunteita, sekä miellyttäviä että tuskallisia, jotka voivat yllättää meidät. Ja kristittyjen kannalta joulu on kunnioituksen ja ihmetyksen aikaa, aikaa jolloin Kristuksen syntymän tarina luetaan jälleen evankeliumista jotta koko maailma voi kuulla sen.

Jotkut rakkaimmista joulun iloista löytyvät perheen perinteistä, jotka yhdistävät yhden vuoden toiseen suosikkilaulujen harmonian, tuttujen koristeiden kimalluksen ja aikojen kunnioittamien rituaalien kautta.

Mutta jouluntuntemus saa meidät joskus jättämään huomiotta tärkeimmän ilmauksen siitä minkä pitäisi olla mielekäs aika. Jossain matkan varrella olemme saattaneet menettää yhteyden pyhän yön tapahtumiin, itse joulun sydämeen. John Maxwellin mukaan joulu kertoo tallissa syntyneestä vauvasta, joka muutti maailman ikuisesti.

Adventti on totuuden aika, uupumuksemme ja ahdistuksemme totuuden, mutta myös aika totuudelle Jumalan lakkaamattomasta anteliaisuudesta. Anteliaisuudesta, joka avaa meille tulevaisuuden joka jo näytti olevan suljettu. Adventti on heräämisen aika, kun Jumalan uutuus ja yltäkylläisyys murtautuu vakiintuneeseen elämäämme.

Mutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän itse ehkä ollut Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Luukas 3:15-16

Johannes Kastaja purskahtaa esiin Luukkaan evankeliumin alussa. Tämä johtuu siitä, että on adventin aika. Ja aina kun on adventin aika, saamme Johanneksen. Ei ole vielä Jeesuksen aika. Tämä on aika valmistautua. 

Adventin ajan valmistelu ei ole pääasiassa kiireistä toimintaa, juhlimista tai väsymystä. Tämän ajan valmistelu on pääasiassa kivuliasta ja haastavaa, on aika kysyä, miettiä, pohtia ja päättää uudelleen.

”hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (jae 16) Kuvittelen, että tämä kuulostaa sinusta yhtä oudolta kuin se kuulostaa minusta. Me, jotka olemme suhteellisen hyvävaraisia ja sivistyneitä, emme puhu tällä tavoin emmekä ole tyytyväisiä tällaiseen puheeseen.

Todellisuudessa Jumalan pyhällä hengellä kastaminen ei tarkoita vain sen karismaattista ilmenemistä. Se tarkoittaa, että avoimuuden, anteliaisuuden, avun ja energian henki voi vierailla meissä, että "voima" voi tulla yli meidän ja kannustaa meitä olemaan tottelevaisia. Tekemään ​​asioita joita emme ole aiemmin tehneet, valtakunnan asioita joita emme uskoneet olevan meissä, lähimmäisyyden asioita joita kaipaamme. 

Koko adventti-aika on sitä että Jumala voi toimia meissä, meidän kauttamme, meidän ulkopuolellamme, enemmän kuin kuvittelimme koska uusi on ilmestymässä keskuuteemme.

Charles Swindollin mukaan samoin kuin polttoaine on autolle, niin Pyhä Henki on uskovalle. Hän antaa meille energiaa pysyä oikealla kurssilla. Hän motivoi meitä esteistä huolimatta. Hän pitää meidät vauhdissa kun tie muuttuu huonoksi. 

Henki on hän joka lohduttaa meitä ahdistuksessamme, joka rauhoittaa meitä onnettomuuksien aikana, josta tulee kumppanimme yksinäisyydessä ja surussa, joka kannustaa "intuitiomme" toimintaan, joka täyttää mielemme tarkoin, kun olemme levottomia jostakin tietystä päätöksestä. 

Lyhyesti sanottuna hän on hengellinen polttoaineemme. Kun yritämme toimia ilman häntä tai käytämme korvaavaa polttoainetta, kaikki järjestelmät hiipuvat.

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Room 8:14

Max Lucadon mukaan kun kuulee monien meistä kristityistä puhuvan, luulisi ettemme uskoisi tätä jaetta. Luulisi, ettemme usko kolminaisuuteen. Puhumme Isästä ja tutkimme Poikaa, mutta kun on kyse Pyhästä Hengestä, olemme parhaimmillaan hämmentyneitä ja pahimmillaan peloissamme. Hämmentyneit’, koska meitä ei ole koskaan opetettu. Peloissaan, koska meitä on opetettu pelkäämään.

Saanko yksinkertaistaa asioita vähän? Pyhä Henki on Jumalan läsnäolo elämässämme, joka jatkaa Jeesuksen työtä. Pyhä Henki auttaa meitä kolmessa suunnassa - sisäänpäin (antamalla meille Hengen hedelmiä, Gal 5: 22-24), ylöspäin (rukoilemalla puolestamme, Room 8:26) ja ulospäin (vuodattamalla Jumalan rakkautta sydämeemme, Room. 5: 5).

Johannes ei ole tämä uusi joka on tulossa. Hän valmistaa meidät uutuuteen. Ja hänen sanansa on, että jos haluamme uppoutua Jumalan elävään voimaan, meidän on tehtävä niin kuin Johannes sanoo: Jaa takkisi ja kenkäsi ja tavarasi toisten kanssa. Hallitse varojasi lähimmäisenrakkaudella. Lopeta kalenterisi täyttäminen sosiaalisilla tapahtumilla ja juhlinnalla.

Kuka olisi voinut ajatella, että tällaiset konkreettiset teot ovat taktiikka, jolla Jumalan uutuus vielä tulee! Adventti ei ole vain sellainen "valmistelu", johon liittyy ostoksia, juhlia ja kortteja. Tällaiset ylenmääräiset illuusiot peittävät väsyneen sielumme todellisen halun. 

Adventti on valmistautumista uudenlaisiin vaatimuksiin jotka murtavat väsyneet pelon mallit elämässämme.

Ei ole ihme, että Luukaan 3 luvun seuraavissa jakeissa kuningas Herodes pidätti Johanneksen, vangitsi hänet ja yritti vaientaa hänet. Sillä mitä Johannes sanoo on vaarallista elämälle, vallan ylläpitämiselle ja liiketoiminnalle tavalliseen tapaan. 

Herodes ja hänen seuralaisensa halusivat mieluummin kuvitella, että vakiintuneet tavat ja uskomukset olivat riittäviä Abrahamin ollessa heidän isänsä. Ja joka tapauksessa he eivät halunneet uutta, joten he yrittivät pysäyttää vaarallisen uuden ennen kuin se koskaan tunkeutui heidän elämäänsä.

Tiedämme, että Herodes ei tiennyt eikä edes epäillyt, että Johanneksen adventtikutsua ei voida vaientaa tai pidättää. Se kutsuu edelleen. Ja joskus annamme sen tulla keskuuteemme ja muuttaa meidät.

Monet ovat kuulleet joulusta ja juhlineet sitä koko elämänsä ajan mutta eivät silti tunne todellista joulun tarinaa. Miksi sinä luulet että ihmiset kertovat vain osan joulun tarinasta?

Suurin osa Jeesuksen syntymän kuvauksista on vesitetty ja kaupallistettu yhteiskunnassamme. Joulu on Kristuksen maailmaan tulo, ei vain syntymä. Joulu on toivoa sinulle ja minulle loputtomista epäonnistumisistamme huolimatta. 

Jeesuksen tarkka syntymäpäivä ei luultavasti ollut meidän juhlinamme päivämääränä mutta kristityt eivät juhli tiettyä päivää, me juhlimme Jeesusta, hänen syntymäänsä ja ihmiseksi tulemistaan ja sille on hyvä antaa oma päivämääränsä. Vaikka tämä päivä olisi lainattu tai laitettu sopivasti muiden uskontojen juhlapäivien yhteyteen.

Elävä Jumala, paljasta tänä adventin aikana totuus siitä miksi vietämme joulua ja adventtia. Vieraile tänä aikana minun luonani Pyhän Henkesi kautta, jotta minä saisin viettää adventtia tottelevaisena, tekemällä asioita joita en ole ennen tehnyt, valtakunnan asioita joiden en ole uskonut kuuluvan minulle, lähimmäisyyden ja rakkauden asioita jotka eivät miellytä minua ja joita olen vältellyt. Toimi minussa, läpi minun ja ylitse enemmän kuin osaan kuvittellakaan koska uutuus on matkalla keskuudessamme. 

Aamen.