Mitä teet, kun seuraat tähteä ja löydät tallin?

Matteuksen luvusta 2 luemme tarinan viisaista miehistä, jotka seuraavat tähteä. He loogisesti etsivät tulevaa maailman hallitsijaa kuninkaan palatsista. Miehet seurasivat viisautta jonka elämänsä aikana olivat oppineet. Sen mukaan mahtavat löytyvät mahtavien luota, merkittävät ihmiset syntyvät palatseihin, tärkeät ihmiset kasvavat rikkauden keskellä.

Mitä tapahtuu, kun seuraat tähteä, ja se johtaa sinut talliin? Mitä tapahtuu, kun yhtäkkiä tiesi päätyy navetan takapihalle kun olit ajatellut, että toisessa päässä olisi jotain mahtavaa ja loistavaa? Ja siellä, likaisten pahnojen päällä, palatsin ja valtaistuimella istuvan kuninkaan sijaan, löydät pienen vauvan, jota hänen murrosikäinen äitinsä pitää sylissään?

Tämä ei ole se mitä olit odottanut. Tässä ei ole järkeä eikä logiikkaa. Ei mitään hohtoa ja hienoutta. Ei loistetta eikä lupauksia. Miten mitättömästä voi tulla maailman tärkein asia?

Kuinka reagoit, kun seuraat tähteä ja löydät tallin? Kuinka tulos ja odotukset vaikuttavat käyttäytymiseesi?

(Matteus 2:1-12)

Voitteko kuvitella pettymystä, jonka viisaiden miesten on täytynyt tuntea, kun he lopulta päätyivät Betlehemiin? Tiedämme, että he odottivat kartanoa tai kuninkaallista hovia. He pysähtyivät kuningas Herodeksen palatsiin saadakseen tietää tästä tähdestä ja tästä syntyneestä lapsesta.

Jokaisella meistä on ollut aikoja elämässä, kun olemme seuranneet tähtiä. Kaikki meidän oppimamme kertoo että jotakin tärkeää on tapahtumassa. Tällä on merkitystä. Ja mistä me olemme oppineet merkityksen syntyvän? Mikä on tässä maailmassa tärkeyden merkki? 

Kaikki näytti niin lupaavalta, mutta lopulta päädyimmekin talliin. 

Kaikki meidän ennakkoluulomme, oppimamme, logiikkamme ja oma viisautemme petti meidät. Viisaiden miesten joulutarinan kaunein osa on se, mitä he tekevät tullessaan tuohon talliin. Toimillaan he opettavat meille kolme asiaa.

1. Kun viisaat ihmiset löytävät tallin, he etsivät Jumalaa. 

He eivät joudu paniikkiin ongelmanta tähden vaan pysyvät vakaina ja sanovat: "Jumala on jossain tässä tallissa".

Heikot kristityt näkevät Jumalan vain hyvässä. Kun hyviä asioita tulee, heikko ja kehittymätön kristitty sanoo: "No, sen täytyy olla Jumalalta, koska tapahtuu kaikkea hyvää”. Vahvat kristityt näkevät Jumalan sekä hyvässä että pahassa. Kypsä uskovainen näkee Jumalan paitsi nautinnoissa ja palatseissa myös elämän pihoilla ja tallissa.

Saatat kävellä talli jaksoon elämässäsi. Olet seurannut tähteä ja se näyttää niin kauniilta. Sitten yhtäkkiä kysyt: "Onko tässä kaikki?" Muista, että viisailla ihmisillä on kyky nähdä Jumala elämänsä tallissa.

Jumala on luvannut meille että hänellä on meille suunnitelma ja toivo. Hän on myös sanonut että hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme. Ja että maailmassa me tulemme kärsimään. Mutta kärsimys ei ole kaiken loppu, se on vain osa tarinaa. Älä luovuta, jatka matkaa loppuun saakka.

2. Kun viisaat ihmiset löytävät tallin, he tarjoavat parhaansa Jumalalle. 

Se ei ole luonnollinen taipumuksemme. Sen sijaan, että tarjoaisimme kultaa, suitsuketta ja mirhaa elämän tallissa, kiusauksemme on pitää ne itsellämme. Kun löydämme tallin palatsin sijaan, meillä on usein houkutus kieltäytyä antamasta mitään, etenkään parastamme.

Kun viisaat tulivat talliin, he eivät pidätelleet mitään. He eivät kysyneet itseltään, olisiko heidän pitänyt antaa kulta ja suitsuke Herodekselle. Tai olisivatko he sittenkin saattaneet erehtyä ja pitäisikö heidän odottaa toista maailman valtiasta ja toivoa.

He uskoivat, olosuhteista huolimatta, että toivo oli saapunut maailmaan. He uskoivat olevansa maailmankaikkeuden vallitsijan edessä, vaikka kaikki heidän ympärillään vakuutti toisin. He uskoivat. Ja uskossa he antoivat kaiken mitä heillä oli tuolle toivolle ja valtiaalle.

Jumalan suuret miehet antavat parhaansa ja vielä lisää. He antavat anteeksi ihmisille ja antavat jatkuvasti anteeksi. He kävelevät aina ylimääräisen matkan. He ottavat aina ylimääräisen askeleen. Kristityn merkki on, että hän kävelee toisen matkan ja kääntää toisen posken. Viisas mies tai nainen tarjoaa ylimääräisiä ponnisteluja Herran Jeesuksen Kristuksen kunniaksi.

3. Kun viisaat miehet löytävät tallin, he muuttavat suuntaa. 

Onko sinulla koskaan ollut tallikokemusta, joka muutti elämäsi? Oletko ihminen, joka kävelee talliin ja sanoo, mitä sitten? Vai oletko henkilö, joka kävelee talliin ja antaa sisällä olevan Jumalan muuttaa heitä ja suuntaa johon he kulkevat?

Kun olet tullut elämän tallille, oletko koskaan tuntenut, että Jumala halusi sinun muuttavan suuntaasi?

Maailmankaikkeuden Jumala antoi itsensä syntyä Neitsyt Marialta. Hän katsoi ihmissilmillä ja kasvoi kuten sinä ja minä, jotta hän ymmärtäisi meitä paremmin ja osaisi suhtautua meihin. Maria ei ainoastaan antanut kohtuaan Jumalalle paikaksi kasvaa, hän ravitsi Jumalaa, hän antoi omasta lihastaan ja verestään. Hän suojeli vartalollaan kasvavaa vauvaa ja se kehittyi täysi-ikäiseksi ja syntyi, hänen ansiostaan.

Oletko sinä valmis asettumaan kohduksi Jumalalle? Antamaan uskon ja luottamuksen kasvaa sisälläsi? Oletko valmis ruokkimaan sitä ja pitämään sitä elossa? Antaa omastasi jotta se voisi elää? Ja suojelemaan sitä vaaroilta ja uhkilta? Pitämään huolta siitä kunnes on sen aika syntyä maailmaan?

Me kaikki voimme olla kohtuja Jumalalle ja uskolle häneen. Me kaikki voimme seurata tähteä ja löytää tallin. Joka ikinen päivä elämässämme. Me voimme kohdata maailman valtiaan ja toivon ja muuttaa suuntaamme. Hyväksyä että hän ei tullut kuten me kuvittelimme. Että hän ei ole sellainen kuin me tahdomme. Me voimme antaa hänen asettua meihin ja kasvaa meidän sisällämme ja olla osallisia hänen valostaan ja rakkaudestaan.

Jos joulu on jotain, joulu on tarina siitä, että Jumala muuttaa maailmaa ja asettaa rajoituksia itselleen. Mistä löydät Jumalan jouluna? Seimestä. Rooman valtakunnan syrjäisessä nurkassa syntyi vauva, vauva josta tuli mies ja myös maailman Vapahtaja.

Kuinka monesti me kohtaamme syrjääntyneitä, hyljeksittyjä, muukalaisia, niitä joilla ei ole osaa maailman merkittävien luona? Kuinka monesti me olemme itse siinä joukossa? Kun me kohtaamme yhden vähäisimmistä, kohtaamme itse maailman ruhtinaan ja vapahtajan. Kun me itse kärsimme, kärsimme hänen kanssaan ja hän kärsii meidän kanssamme.

Kun viisaat miehet löysivät tallin, he löysivät myös vauvan. Jos joulu on jotain, on se tämä vauva - Jumalan vauva, tallissa syntynyt. Vauva, joka muutti maailman ikuisesti.

Ei suuri mies, ei kuuluisa henkilö, ei merkittävä ihminen, vaan vauva. Pieni ja merkityksetön vauva. Hyljeksityn kansan lapsi. Köyhien vanhempien jälkeläinen. Toivo joka näytti toivottomalle. Tulevaisuus joka näytti syntyvän ilman tulevaisuutta.

Vauva joka hylkäsi valtaistuimensa ja kunnian sekä palvonnan, jotta hän voisi syntyä ihmiseksi, elää meidän keskellämme ja kuolla sekä ylösnousta meidän puolestamme. Jotta hän voisi pelastaa meidät, hän hylkäsi kaiken tuon ja piti meitä sitä kalliimpana. 

Jumala syntyi ihmiseksi ja eli meidän keskellämme.

Kuten John Maxwell sanoi, kun tulemme talliin elämässämme, olkaamme viisaita ja muistakaamme etsiä Jumalaa. 

(Matteus 2:11)

 

Iankaikkinen Isä, tahdon tuoda sinulle parasta mitä voin tarjota. Anna minun tulla luoksesi, kaatua polvilleni ja palvoa sinua. Auta minua antamaan sinun muuttaa elämässäni suunta, jotta voin tulla sellaiseksi Jumalan mieheksi ja naiseksi, kuin sinä haluat minun olevan. Anna minun seurata tähteäsi ja löytää talli jossa sinä synnyit. Anna minun seurata jalanjälkiäsi ja anna elämäni muuttua yhä enemmän sinun kaltaiseksi. Aamen.

Mikä on joulun tarkoitus?

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,

taivaankansi kertoo hänen teoistaan.

Päivä ilmoittaa ne päivälle,

yö julistaa yölle.

Ei se ole puhetta, ei sanoja,

ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.

Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,

maanpiirin yli merten ääriin.

Psalmi 19:2-5

Miksi me juhlimme joulua? Kuka on tämä Jeesus-lapsi jonka syntymää me juhlimme täällä kaukaisessa pohjolassakin vielä kaksituhatta vuotta itse tapahtuman jälkeen? Miksi vaatimattomaan juutalaiseen puusepänperheeseen syntynyt poika on meille, ja koko maailmalle, niin tärkeä?

Joulukiireidesi keskellä, oletko ehtinyt miettimään kuka on Jeesus, miksi hän syntyi ja miksi se on niin merkityksellistä? Oliko hän vain historiallinen hahmo, profeetta ja opettaja, viisas mies, vai kenties jotakin vielä tärkeämpää, suurempaa ja ihmeellisempää?

Onko sinulla aikaa pysähtyä ja miettiä?

(Jeesus sanoi:) Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Ilmestyskirja 22:13

Jumala kirjoitti viestinsä maailmankaikkeuteen. Hän loi kaiken mikä on olemassa ja kaikki luotu heijastaa hänen kunniaansa ja suuruuttaan. Jumala kirjoitti sanansa ihmisten sydämiin ja ihmiset kirjoittivat ne ylös hyvin pitkään ja vanhaan kirjaan, tämän kirjan nimi on Raamattu.

Jotkut ihmiset ajattelevat että Raamattu on sääntökirja tai lakikokoelma joka kertoo meille mitä meidän tulisi tehdä tai mitä emme saa tehdä. Raamattu sisältää on sääntöjä ja lakeja, se on totta. Mutta Raamattu ei kerro kaikkein eniten meistä ihmisistä. Raamattu kertoo Jumalasta ja siitä mitä hän on tehnyt.

Jotkut taas ajattelevat että Raamattu on täynnä kertomuksia sankareista, esimerkkejä joita meidän tulisi seurata. Raamatussa on joitakin sankareita ja esimerkillisiä ihmisiä. Mutta totuus on että suurin osa ihmisistä Raamatussa eivät ole lainkaan sankarillisia tai hyviä esimerkkejä. 

Raamatun kertomusten ihmiset pelkäävät, pakenevat, ovat ilkeitä, tekevät pahaa toisilleen ja Jumalaa vastaan, valehtelevat, varastavat ja eivätkö ole lainkaan esimerkillisiä. He tekevät aviorikoksia, syyllistyvät murhaan ja kapinoivat Jumalaa vastaan. Miksi Jumala tahtoi että heidän tarinansa kirjoitetaan ylös aikakausien luettavaksi ja muistettavaksi? 

Ja (Jeesus)  selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Luukas 24:27

Ei, Raamattu ei ole sääntökirja tai sankaritarina. Raamattu on ennenkaikkea kertomus. Se on seikkailukertomus jossa sankari saapuu kaukaisesta maasta voittaakseen takaisin aarteensa. Sen päähenkilöitä eivät ole huonosti käyttäytyvät ihmiset.

Raamattu on rakkauskertomus prinssistä joka jättää palatsinsa, valtaistuimensa ja kaiken, pelastaakseen ne joita hän rakastaa. Hän ilmestyy ihmisille eri tavoin koko historian aikana ja syntyy viimein tänne maan päälle voidakseen pelastaa meidät. 

Ja parasta kaikessa on että tämä kertomus on tosi!

Raamatussa on monia kertomuksia mutta kaikki sen kertomuksen kertovat yhden suuren kertomuksen. Kertomuksen siitä miten Jumala rakastaa lapsiaan ja tulee pelastamaan heidät. Koko Raamattu on tarpeen jotta tämä kertomus voidaan kertoa kokonaan.

Raamatun ihmiset ovat tavallisia ihmisiä jotka taistelevat oman luonteensa ja halujensa kanssa. Kuten me kaikki. Heitä ei ole valittu Raamattuun koska he olisivat erilaisia kuin me vaan koska he ovat aivan samanlaisia kuin jokainen meistä. Jumala ilmeistyi heille ja hän tahtoo ilmestyä myös meidän elämiimme.

Tämän kertomuksen keskipisteessä on vauva ja jokainen Raamatun kertomus heijastaa hänen kertomustaan ja olemustaan. Hän on avain kaikkiin Raamatun kertomuksiin, avain joka saa Raamatun aukenemaan ja selkenemään edessäsi. Se joka ymmärtää häntä ja hänen tehtäväänsä, ymmärtää Raamatun sanoman.

(Jeesus sanoi:) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Johanneksen evankeliumi 3:16-17

Tämä vauva ei ole mikään tavallinen vauva. Hän on lapsi josta koko maailmankaikkeus riippuu. Hän on sekä tarinan alku että sen loppu ja myös sen keskipiste. Hän on maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historian keskus.

Tämä vauva on Jeesus. Hän on sankari joka saapui Jumalan valtakunnasta maan päälle. Prinssi jätti palatsinsa, valtaistuimensa, rikkautensa ja korkean asemansa ja asettui tänne maailmaan, aika kurjaan paikkaan ja surkeaan aikaan, halveksutun kansan keskelle, osaksi köyhää pientä perhettä. 

Miksi ihmeessä?

Jeesus saapui voittaakseen takaisin aarteensa. Hänen kaikkein kalleimman ja rakkaimman omaisuutensa, meidät ihmiset. Hän saapui tänne maan päälle vapauttaakseen meidät ja antaakseen meille valon. Jotta me voisimme elää Jumalan rakkaudessa ja emme koskaan menettäisi hänen läheisyyttään ja läsnäoloaan.

(Jeesus sanoi:) Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Johanneksen evankeliumi 12:46

Jeesus on meidän pelastajamme ja valomme ja siksi me juhlimme joulua!

”Olen aina tuntenut että elämä on kaikkein ensimmäiseksi kertomus: ja jos jossakin on kertomus, siellä on myös kertoja.”

G.K. Chesterton 

Kuolema on nielty ainiaaksi.

Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet

ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä

kaikkialla maan päällä.

Näin on Herra puhunut.

Jesaja 25:8 

Rakas Jumala, tänä jouluna haluan keskittyä joulun todelliseen merkitykseen, sinuun ja sinun poikaasi Jeesukseen. Haluan kiittää ja ylistää sinua siitä että saavuit maan päälle pienenä vauvana, elit köyhänä ja väärinymmärrettynä ja kärsit ja kuolit täällä meidän puolestamme, jotta voisit me saisimme elämän ja vapauden ja paikkamme sinun lapsinasi. Sinun uhrisi tähden minä olen sinun omasi, ostettu sinun verelläsi ja vapautettu ikuisiksi ajoiksi synnin orjuudesta. Kiitos ja ylistys sinulle, tänään, tänä jouluna ja joka ikinen päivä. Aamen.

Joulu on tulossa meidän luoksemme

 Ilmestyskirja 21:1-7

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.

Heprealaisille 11:8-10 

Matkamme alkaa Luoja-Jumalasta. Ja palaa Jumalan luo viimeisellä tuomiolla. Jumala lähettää meidät lentämään ja meidän on vihdoin laskeuduttava takaisin Jumalan käsiin. Me olemme hänen omiaan, hänen lapsiaan.

Mutta Jumala ei odota epäonnistumista tai kuolemaa vetääkseen meidät takaisin hänen luokseen. Hän tulee itse tapaamaan meitä ja kohtaa meidät kaikkialla. Luojamme kohtaa meidät joka vaiheessa. 

Hänellä on anteeksianto huulillaan ja apu käsissään. Hän tarjoaa meille niitä, kun vielä on aikaa. Hän tarjoaa rakkautta, armoa ja anteeksiantoa.

Joulu on tulossa. Ei meidän tulomme Jumalan luo. Hän tulee meidän luoksemme. 

Me emme voi tulla Jumalan luo. Hän on ulottumattomissamme. Mutta hän voi tulla luoksemme, sillä emme ole liian kaukana hänen armostaan.

Edes iankaikkisessa elämässä emme nouse Jumalan tykö, vaan hän laskeutuu luoksemme ja asuu inhimillisesti ihmisten keskuudessa. Kirkkauden ihmisessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Kuten Johannes näki ilmestyksessään.

Ja se on hänen viimeinen tulonsa. Me olemme hänen kansansa, ja hän on oleva iankaikkisesti meidän Jumalamme. Meidän Immanuel, meidän Jumalamme kanssamme.

Hän tulee, ja hän on jo tullut. Hän tulee aina. Kristityissä tovereissamme, jopa lapsessa tai vihollisessamme, hän on Kristus. Hänen sanassaan ja näkymättömästi sieluissamme.

Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.

Heprealaisille 11:13-16 

Voimme löytää oikean identiteettimme ihmisinä kun elämämme kietoutuu Jumalan elämään. Lyonsin Irenaeus, yksi läntisen kirkon ensimmäisistä suurista teologeista, sanoi että Jumalan todellinen kirkkaus on nähtävissä miehissä ja naisissa, jotka elävät aidosti ja täysipainoisesti. 

Tämä autenttinen elämä on Jumalan todellinen näky. Elämä nyt ja tässä, yhteydessä häneen. Hänen valtakunnassaan, täällä nykypäivänä, keskellä muita valtakuntia. Me olemme hänen omiaan ja rakennamme yhdessä Kristuksen valtakuntaa, maan päälle.

Eläessämme pyhiinvaeltajatietoisuudessa Jumalan tunnistaminen on alkumme ja loppumme. Ihmisen elämän fyysinen matka on pyhiinvaellus Jumalan luolta ja se lopulta vie meidät takaisin Jumalan luo. Näin voimme alkaa ymmärtää, miksi meidät luotiin. Olemassaolomme syyn.

Pyhiinvaeltaja voi oppia ymmärtämään, että koko elämä virtaa jatkuvasti kohti Jumalan läsnäoloa. Kohti loppua, jolla ei todella ole loppua. Pyhiinvaellus on viime kädessä edistymistä Jumalan sydämeen. 

Siinä on kyse matkasta yhdessä kohti Jumalan kutsua täydellisyyteen ja elämän täyteyteen, joka voi vain olemuksensa luonteen vuoksi kasvaa jatkuvasti Jumalan omasta anteliaasta kutsusta syvänä vastauksena jumalalliseen armoon. Kutsusta elää hänen valtakunnassaan, vaikka emme pysty sitä näkemään silmillämme ja kuulemaan korvillamme.

Jumalan armon syvyyksissä ymmärrämme että evankeliumin todellinen lahja on hyväksyä että me elämme osana Jumalan valtakuntaa, täällä ja nyt. Kaikki evankeliumit kertovat meille että liiton lapsina meillä on jo yksi jalka valtakunnassa ja voimme jo täällä maan päällä olla osallisia sen iloista.

Mutta mikään tästä ei ole omaamme. Me emme voi pitää sitä omaisuutenamme. Se on lahja joka on jaettava. Vain kun armon lahja tunnistetaan, juhlistetaan ja jaetaan se voi tarjota elämän ja ravinnon meidän kuivaan ja nälkäiseen maailmaamme.

Joulu syöksyy maailmaa

 "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Matteus 1:23 

Matteus 1:18-23

Hän pelastaa meidät. Jumala meidän kanssamme.

Näillä sanoilla on painoa. Niillä on kunnian ja kirkkauden valtava paino. Ne vastaavat kosmisiin kysymyksiin. Niihin joita kaikki me kysymme syvällä sisimmässämme.

Kuka minä olen? Miksi olen olemassa? Mitä tarkoitusta tällä kaikella on?

Puuseppä näkee unen Jumalan syntymästä. Hän on kokenut valtavan pettymyksen. Hänen kihlattunsa on pettänyt hänet toisen miehen kanssa. Hänen unelmansa ovat tuhoutuneet. Mutta hän on hyvä mies eikä tahdo tehdä pahaa naiselle jota hän rakastaa. Edes kaiken kivun ja pettymyksen keskellä.

Sitten saapuu enkeli. Enkeli joka kertoo hänelle mahdottomia uutisia, järjettömiä uutisia. Marian kohdussa kasvaa Jumala, Pyhästä Hengestä siinnyt, maailman pelastaja, ainoan Jumalan ainoa Poika. Hän jota koko Israel odottaa. Hän joka tulee pelastamaan koko maailman.

Joulu julistaa ehdottomasti Kristusta. Hän on Jumala meidän kanssamme. Hän on vapahtava kansansa heidän synneistään.

Jokainen joulupuu kasvaa ristin varjossa. Ristin puulla Jumala tekee sydämen vaihdosleikkauksia. Hän ottaa sydämesi ja antaa omansa tilalleen.

Kristinusko ei lausu pieniä totuuksia. Se julistaa suuria totuuksia. Sen väitteet ovat uskomattomia, fantastisia, liian suuria ollakseen totta, liian mahdottomia ja liian tärkeitä ollakseen valhetta. Kuka on Jumala? Kuka todella pelastaa meidät?

Jumalan lahjat saattavat ihmisen parhaat unelmat häpeään.

Elizabeth Barrett Browning

Jokainen, kaikkialla, etsii joulua ja pääsiäistä. Niiden ilo ja uhri tarjoaa meille pelastuksen. Hän pelastaa meidät. Hän on Jumala meidän kanssamme.

Jumala ei voi pysyä poissa. Tämä rakkaustarina alkoi aikojen alussa. Se on ollut tulossa sinua varten ikuisuuden ajan. Jumala joka käveli Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta on tulossa pelastamaan sinut koska hän ei kestä nähdä sinua yksin, hyljättynä, eksyksissä, ilman merkitystä ja suuntaa.

Hän on Jumala joka ei voi pysyä poissa meidän luotamme. Hän tulee vauvana tähän maailmaan koska hänelle me olemme tärkeämpiä kuin kunnia ja valta. Hän tulee heikkona koska hän tietää että tie yhteyteen käy haavoittuvaisuuden kautta, ei täydellisyyden, ei voittamattomana, ei korkeudessa.

Jumala syöksyy maailmaan. Hän räjäyttää rajat. Ja syntyy meidän keskellemme ihmisvauvana. Kaikkein haavoittuvaisimpana olentona joka on olemassa.

Jumala antoi kaiken pois, hän piti kaikkea halpana, voidakseen olla sinun kanssasi. Voidakseen olla minun kanssani. Korjatakseen yhteyden meidän ihmisten ja hänen välillään. Jotta me voisimme olla yhtä. Jotta me voisimme vastaanottaa armon ja olla hänen lapsiaan.

Jouluna Jumala riskeerasi kaiken. Hän teki kaikkensa. Hän hylkäsi kaiken mitä hänellä oli. Hän jätti taakseen valtaistuimensa ja kruununsa sekä valtikkansa, meidän tähtemme, sinun tähtesi, minun tähteni. 

Hän laskeutui taivaasta maan päälle, omasta valtakunnastaan miehitettyyn vihollisvaltioon. Hän riskeerasi oman henkensä ja lopulta menetti sen, tuskan ja kivun kautta, meidän tähtemme. Sinun tähtesi. Minun tähteni.

Juhlikaamme totuutta tänä jouluna. Armoa ja rakkautta ja uskomatonta tottuutta. Että Jumala antoi kaiken pois ja piti sitä mitättömänä meidän tähtemme. Sinun tähtesi. Minun tähteni.

Milloin hän tulee?

ja kuinka hän tulee

ja tuleeko varoituksia

ja tuleeko ukkonen

ja armeijoiden jylinää

hänen edellään

ja lippuja ja trumpetteja

Milloin hän tulee

ja kuinka hän tulee

olemmeko valmiita

Madelaine L’Engle

Jouluna Jumala syntyy

Luukas 1:26-38

Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."

Luukas 1:28

Maria sanoo, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.

Jumalan lupaukset ovat totta yhden nuoren naisen uhrin tähden. Jumalan lapsi, ainoa poika, syntyi koska Maria totteli. Koska yksi köyhä ja vaatimaton nuori nainen oli suostuvainen.

Hänen sydämensä alla, suojassa hänen kohdussaan, hakkaa Jumalan lakkaamaton rakkaus. Mariasta tuli paikka Jumalalle. Hänen tottelevaisuutensa mahdollisti meidän pelastuksemme. Hänen sydämensä syke suojasi koko maailmankaikkeuden luojaa.

Tässä paikassa ja ajassa, Jumala valitsi uskomattoman, armon. Hän syntyi maailmaan pelastaakseen sen. Hän saapui maailmaan pienenä lapsena, alastomana, köyhänä, vaatimattomana, lempeänä, nöyränä ja vailla valtaa. 

Maailman ruhtinas, kaikkeuden Jumala, tuli ihmiseksi ja luopui kaikesta johon hänellä oli oikeus. Irroitti otteensa maailmankaikkeuden valtuudesta, koska hän rakastaa meitä. Hän jätti valtaistuimensa, kruununsa ja valtikkansa.

Jumala tulee meidän luoksemme väsyneenä miehenä, nälkäisenä joka pyytää vain lautasellisen ruokaa. Hyljeksittynä lapsena kadulla, ärsyttävänä naisena josta tahdot päästä eroon. Yksinäisenä vanhuksena, kotia kaipaavana maahanmuuttajana, kehitysvammaisena nuorena, liikuntakyvyttömänä aikuisena.

Kun pysähdyt ja annat Pyhän Hengen näyttää sinulle maailman Jumalan silmin, joka hetki kun olet turvallinen paikka jossa toinen sielu voi avautua ja kokea armon, sinusta tulee kohtu Jumalalle. Mikään ei ole mahdotonta hänen kanssaan. Jokainen ihminen jonka kohtaat elämässäsi kantaa sisimmässään Jumalan kuvaa, vaikka hän itse ei ole siitä lainkaan tietoinen.

Joulu tulee maailmaasi kun vain otat sen vastaan. Miten tahansa Kristus ja hänen tahtonsa ilmestyvät sinulle. Miten Jumala valitsee ilmestyä sinulle.Pienenä, heikkona, vaatimattomana, hyljeksittynä, vailla valtaa ja voimaa. Odottamattomana.

Kun me ajattelemme että meidän täytyy tuoda joulu maailmaan, me kuvittelemme että meidän tulee pelastaa maailma. Että armo alkaa meistä. Meistä tulee vahvoja ja tärkeitä, suuria ja voimakkaita. Meistä tulee epäjumalien palvojia. 

Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Johannes 3:27

Joulua ei voi tehdä itse. Ihmiset eivät voi tehdä itseään. Unelmia ei voi pakottaa. Kaikki on annettu taivaasta. Kaikki on lahjaa. Elämästäsi tulee mesteriteos heti kun ymmärrät että armon lahja otetaan halulla vastaan.

On siunatumpaa antaa kuin vastaanottaa. Ja moni meistä taistelee vastaanottamisen kanssa. Ei ole helppoa olla armon kohteena. Nöyrtyä ja pienentyä jotta Jumala saisi suurentua. Jotta hänen voimansa tulisi todeksi minun heikkoudessani.

Maria käy polvilleen. Hän ei ole ylpeä nainen. Hän ei tee, tuota, suorita tai tule täydelliseksi. Hän kumartuu Jumalan eteen jolla on kaikki voima. Hän vain on ja ottaa vastaan.

Tämä on armon aikataulu. Joulun järjestys. Ennen kuin meidät kutsutaan antamaan, meidän on aika ensin ottaa vastaan. Me olemme kiitollisia ja nöyriä vastaanottajia.

Maria näyttää meille esimerkkiä adventin päivinä. Vain yksi asia on tarpeen. Meidän tulee olla tila johon rakkaus voi saapua. Meidän tulee antaa itsemme olla rakastettuina. Meidän tulee olla ja totella.

Jumala kysyy annammeko hänen täyttää tyhjyytemme hänen rakkaudellaan? Otammeko vastaan hänen armonsa? Suostummeko uskomattomaan? Ne ovat meitä varten.

Mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin armo. Ja mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin vain ottaa vastaan ja antaa tilaa. Älä anna tämän olla lahjan josta kieltäydyt. Armo on sinulle. Sinun suurin lahjasi ei ole sinun omasi.

Tee tilaa, ole kohtu jossa Jumalan armo ja rakkaus saavat kasvaa. Ole kohtu joka vastaanottaa Jeesuksen. Pysähdy ja anna pyhyyden tulla elämääsi. Anna pyhyyden peittää kaikki muu alleen. Jumala saapuu ja täyttää sinut rakkaudellaan. Anna Jeesuksen pelastaa maailma.

Joulu on rakkaustarina

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi,

ja vesa versoo hänen juuristansa.

Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

neuvon ja voiman henki,

tiedon ja Herran pelon henki.

Jesaja 11:1-2 

Adventti on armon hidasta purkamista. Se on rakkaus jota valmistetaan meitä varten. Uhri joka syntyy maailmaa. Sana joka tuo valon.

Iisain kaatuneen puun kannosta, joka on kasteltu hänen armonsa syvyyksistä vuotavilla elävillä vesillä, versoaa oksa. Tuo oksa on valtikka, joka voittaa syntisi ja antaa sinun kasvaa uudelleen.

Iisain viimeisestä ja unohdetusta pojasta tulee esiin yksi hellä oksa, joka kasvaa piikkikruunuksi. Se on karu risti, sinun tikapuusi takaisin Jumalan luo. Jeesus menee mahdottoman pitkälle pelastaakseen sinut.

Siitä kannosta syntyy yksittäinen verso, herkkä ja haavoittuva.

Siellä, keskellä käsittämätöntä, kovaäänisiä mainoksia ja markkinoita sekä suuria spektaakkeleita, Kristus tulee pieneksi. Hän on ihme joka tulee hiljaisuudessa, kuiskaten: Etsi minua.

Juuri siellä, missä olet, etsi pieniä välähdyksiä Jumalan kirkkaudesta. Kirkkaudesta joka murtautuu sisään, puhkeaa, itää, kasvaa, avautuu, kantaa hedelmää, tekee Valtakuntaa ja tekee maailmaa uudelleen. Hitaasti ja hiljaa.

Etsi versoa, joka todistaa Jumalasta. Tuskin huomattu lapsi, laulun hymina tiskialtaan päällä, vaatimaton nainen kumartuneena kassan yli, hyllyltä viittoileva jumalan sana.

Etsi kirkkauden versoja kasvattaaksesi syvät juuret Jumalaan. Puun, ristin teologia etsii aina Jumalan läsnäoloa maailman vähäisissä ja halveksutuissa lahjoissa. Adventti tuo rakkauden lähelle hyljättyjä, meidän kaikkien tavoitettavaksi.

Pieni Betlehemin vauva, Jumalan Poika. Riisuttu ja hakattu Messias riippui paljaana puussa. Hän pyytää meitä kääntämään adventtina huomiomme pieniin, vähäisiin, yksinäisiin, eksyneisiin.

Koska kiireessä, kiireessä, vauhtiriippuvuudessamme saatamme astua kannosta kasvavan verson päälle.

Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta,

niinkuin vedet peittävät meren.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta,

joka on kansojen lippuna,

ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

Jesaja 11:9-10 

Joulutarina alkaa alusta. Tämä on rakkaustarina alusta asti. Se alkaa Kristuksen tulemisesta. Rakkaus saapuu maan päälle, vaatetettuna ihmislihaan, pienenä ja vaatimattoma, puollustuskyvyttömänä. Suurin ja ihmeellisin lahja jonka voimme saada.

Kristus, joka on alussa. Ääni, joka huutaa pimeydestä, kaiku kosmisessa tyhjyydessä. Hän puhuu: Tulkoon valo. Olkoon maata, vettä, eläviä kasveja, kukkia, puita, lintuja, kaloja, eläimiä.

Ja ihmiset? Mitä meistä?

Mekin olemme luotu jumalallisella sanalla ja rakkaudella. Meidät on luotu rakkaudesta ja rakkautta varten. Jos tunnet että tämä rakkaudeton maailma ei ole kotisi, et ole yksin. Me emme tunne olevamme kotona täällä koska meidät on luotu rakkautta varten, Jumalaa varten.

Jumalan auktoriteetti loi kaiken luomakunnan. Jumalan rakkaus teki kaikista Hänen lapsistaan. Ei ole väliä tarinastasi ennen, tämä on alkusi nyt. Rakkaus loi sinut rakkaudelle.

Jokainen ihminen on muotoiltu luodun maailman katsojaksi. Meille annettiin silmät jotta näkemämme johdattaisi meidät sen tekijän luo. Heti kun tunnustamme Jumalan maailman arkkitehdiksi, mielemme hämmästyy Hänen äärettömästä hyvyydestään, viisaudestaan ​​ja voimastaan.

Tulemme ihastumaan ihmeestä. Vielä suuremmasta, äärettömämmästä rakkaudesta. Jumalasta joka antoi pois kaiken, rakkauden tähden. Jotta sinulla ja minulla voisi olla kaikki mitä tarvitsemme.

Suurin lahja, jonka voimme antaa Jumalalle, on antaa Hänen rakkautensa ilahduttaa meitä. Joulu alkaa tästä. Joulutarina on rakkaustarina.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh 3:16

Adventti on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa

mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy.

Jesaja 40:31 

Adventti on tehtävä. Se on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa. Mutta se on myös täynnä toivoa, energian vastaanottamista ja päättäväisyyttä tehtävää varten.

Tehtävä on nykyään erittäin vaikea. Mutta Jumala ei ole piilossa, ei välinpitämätön, ei voimaton, ja me olemme tämän elävän Jumalan kansa. Mikä on tämä tehtävä?

Jesajan kirjan luku 40 on runo, joka on osoitettu israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. He olivat pakkosiirtolaisia, joiden täytyi asua vieraassa ympäristössä ja elää sen kulttuurin ympäröivänä. Tämä muistuttaa meidän tilannettamme.

Kaikki me kristityt elämme poissa omasta kotimaastamme, Jumalan valtakunnasta. Me emme ole meitä ympäröivän yhteisön ja kulttuurin jäseniä ja emme asu omassa kotimaassamme, omanmaalaisten ihmisten ympäröiminä. Suomalaiset seurakunnat, ja niiden jäsenet, elävät yhä enemmän vieraassa, vihamielisessä ympäristössä. Varsinkin jos me otamme evankeliumin väitteet tosissaan ja vakavasti.

Jesajan kirjan luvussa 40 olevat ihmiset olivat epävarmoja siitä, kuinka olla Jumalan kansa tällaisessa tilanteessa. Se oli kalliimpaa ja vaarallisempaa kuin he halusivat hyväksyä. Kuinka monesti me tunnemme samalla tavalla? 

Julkinen Kristuksen seuraaminen on kallimpaa ja vaarallisempaa, varsinkin ylpeydelle, omanitsentunnolle ja sosiaalisille suhteillemme, kuin tahtoisimme hyväksyä. Haluaisimme olla hyväksyttyjä ja arvostettuja kotipaikkakunnallamme ja sen yhteisössä ja samalla saada kaikki Kristuksen meille lupaamat lahjat ja tulevaisuuden. Tahdomme saada kaiken.

Jesajan runo heijastaa uskonyhteisöä jossa evankeliumin mahdollisuudet näyttävät epäonnistuneen. Voimme kutsua sitä loppunpalamiseksi. Pakkosiirtolaisuudessa elävät juutalaiset olivat palaneet loppuun. Heillä ei ollut enää energiaa palvoa Jumalaa ja tuoda hänen valtakuntaansa maan päälle.

He eivät voineet tuottaa vanhaa elinvoimaa joka heillä kotimaassaan oli. Mikään ei näyttänyt toimivan. Tässä uudessa ympäristössä vetoomuksella Jumalan voimaan ei ollut paljon painoa. Uuden ympäristön jumalat tuntuivat olevan paljon voimakkaampia kuin juutalaisten ainoa Jumala.

Sitten runoilija siirtyy kuuntelijoidensa luo. Runoilija puhuu ihmisistä, jotka luottavat Jumalaan ja huomaavat mitä Jumala tekee heidän ympärillään. Jumala ei heikkene. Jumala antaa voiman heikkoudelle, ja sille, jolla ei ole voimaa, Jumala lisää voimaa.

Tämän runon uutiset on tarkoitettu heikolle seurakunnalle. Niille, joilta polttoaine on lopussa. Joilla ei ole enää kärsivällisyyttä, rohkeutta, mielikuvitusta tai anteliaisuutta. Jotka tuntevat olevansa lopussa ja ilman tulevaisuutta. Joilla ei ole energiaa tehtävää varten.

Syy siihen että olemme lopussa ja ilman voimia, on se että olemme uskoneet maailmaa liikaa. Olemme kuunnelleet babylonialaisia. Olemme uskoneet babylonialaisia. Olemme kaivanneet liikaa länsimaalaista unelmaa. Ja ihmiset jotka tarttuvat babylonialaisiin unelmiin tai suomalaisiin unelmiin, päätyvät ilman energiaa uskoon ja tehtäväämme.

Mutta kun keskitymme Jumalaan, joka on vapaa ja levoton ja työskentelee, rikkomme imperiumin loitsun ja olemme jälleen vapaita. Vapaita tekemään tehtävämme. Minkä tehtävän?

Monet ihmiset ajattelevat, että Jumala haluaa hengellisiä kotkia, ei kanoja. Mutta lennämmepä, juoksemme tai kävelemme, olemme vapaita, iloisia ja rohkeita. Valmiita uhmaan maallista valtakuntaa. Valmiita vastaanottamaan Jumalan lahjoja. Valmiit tekemään Jumalan tahdon.

Joten, rakkaat kotkat, nouskaa tehtäväänne. Jättäkää taakse uskomus siitä että olette kanoja ja kanojen unelmat turvallisuudesta ja mukavasta pesästä. Tarttukaa Jumalan tehtävään!

On aika siirtyä kohti asioita, jotka tiedämme parhaiten. Ne ovat elämämme, ja meidät kutsutaan niihin. Meidät kutsutaan tuomaan Jumalan valtakunta maan päälle, tekemään hänen tehtävänsä.

Mitä on Jumalan valtakunta ja hänen tehtävänsä? Meitä kutsutaan ylläpitämään oikeudenmukaisuutta, armoa, myötätuntoa ja rauhaa maailmassa, yhteiskunnassamme ja ympäristössämme. Hoitamaan orpoa, leskeä ja muukalaista. Ruokkimaan nälkäisiä, lohduttamaan surullisia ja vierailemaan vankien luona.

Meidän tulee olla valona maailmassa!

Kaikki te jotka ovat väsyneitä ja kuormitettuja, ottakaa Kristuksen ies - levätkää ja totelkaa!

Rakas Jumala, muistuta meitä tänä adventin aikana, rakastavan henkesi avulla, että adventti on muistamisen ja kiitoksen aikaa. Ja samalla se voi uudistaa myös energiamme ja päättäväisyytemme sekä kutsumme. Voimme levätä ja totella. Myös tämän maallisen imperiumin keskellä voimme kokea Jumalan valtakunnan ilmestyvän elämiimme ja elää sen kansalaisina, sinun lapsinasi, kuten olet meidät kutsunut. Auta minua muistamaan sinun lakisi, armosi ja rakkautesi ja elämään ne todeksi elämässäni joka päivä. Aamen.

Mitä me odotamme adventtina?

Erämaa ja hietikko iloitsee,

aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

He saavat nähdä Herran kunnian,

meidän Jumalamme ihanuuden.

Jesaja 35:1-2

Adventti lauletaan! Se lentää sydämestä taivaalle ja räjähtää maailmaan. Sitä ei voi pidätellä sisällään. Adventti on odottamista. Se on tietoa siitä että ilo on saapunut maailmaan ja me voimme olla osallisia siitä.

Adventtina odotamme Jumalan kunnian kirkkauden tuloa. Sen kunnian joka on jo täällä mutta joka ei ole vielä tullut. Kunnian joka saapui Jeesuksen syntyessä ja kirkastui hänen ylösnousussaan ja joka tulee täydelliseksi kun Jeesus saapuu uudelleen ja luo uuden maan ja taivaan jossa me saamme elää ikuisesti.

Kunnia. Sana on meille niin outo että voimme suorastaan ihmetellä mitä me oikein odotamme. Tunnistaisimmeko sen jos näemme sen? Vai ohitammeko sen liian kiireen keskellä ja menetämme sen voiman elämässämme.

Jumalan kunnia ei ole pelkästään tämä lempeä, tavallinen, kesytetty uskonto. Jumalan kunnian vahvistaminen on aina kapina ja vastalause olemassaolevalle kultuurille. Se ei ole vain odota ja kannustava Jumalan valtakunnan tuloa, vaan myös päättäväisesti vastustaa maailmaa ympärillämme.

Mistä me laulamme jos emme ymmärrä mitä laulamme? Jumalan kirkkautta ei lauleta tyhjiössä. Se lauletaan vaarassa ja ahdingossa, vainon ja kivun keskellä.

Lapsena joulu oli taianomaista aikaa jolloin oli aina hauskaa, aina valoisaa, aina oli rakkautta ja lahjoja ja tunsin miten jokin meitä suurempi kosketti maailmaa ja minun elämääni. Nuorena aikuisena etsin uudelleen joulun merkitystä. Tavarat eivät tuntuneet siltä, eivätkä koristelut tai jouluvalot tai laulut, eivät edes joululahjat. Vasta kun löysin joulun merkityksen sen tottujen menojen takaa. 

Kun aloin aavistaa mitä me todella juhlimme, kuka syntyi jouluna maailmaan ja miksi se on niin tärkeää, miksi me tahdomme antaa lahjoja toisillemme, juhlimme valoa ja rakkautta. Ja miksi me odotamme joulua niin että olemme nimenneet sitä edeltävän ajan odotuksen ajaksi. Adventti alkoi muuttaa koko elämääni.

Joulun odotuksen ympäristö on tämän Jesajan runon mukaan erämaa ja aavikko. Erämaa on paikka, jossa elämän voima on hauras ja vähentynyt. Aavikon asukkaita ovat heikot kädet, heikot polvet ja pelokas sydän, he joiden elinvoima on murskattu ja oma tahto mitätöity ja heidän elämäntahdonsa lähes voitettu. 

Tämä runo on syrjäytyneiden, sokeiden, kuurojen, ontojen, tyhmien, kaikkien vammaisten ja kärsivien nimikkolaulu. Erämaa on paikka, jossa elämän voima on hauras ja vähentynyt.

On adventin aika erämaassa. Väheksytty maa ja murskattu ihmiskunta odottavat tulevaa, erämaassa. Ei ole ihme, että Johannes lainaa Jesajaa ja hänen äänensä kuuluu autiomaassa: 

"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. Matteus 3:3.

Adventtina me odotamme ja näemme Jumalan valtavuuden ja voiman, joka muuttuu. On ihme ja outoa että tuo suuri kunnia saapui tänne maan päälle. Tuo valtava rikkaus muuttui köyhyydeksi, kunnia nöyryydeksi ja valta heikkoudeksi. 

Sen varjossa adventtina tulevat näkyviin yksinäiset, suojattomat, pakenevat, pelastetut ja haavoittuvat. Heidät asetetaan meidän eteemme niin ettemme voi kieltää heidän olemassaoloaan. Me pienimmät, vähäiset, sairaat ja kivuliaat, tämä on meidän aikamme.  He/me ovat/olemme arvostettuja ja elävät/elämme ensimmäistä kertaa turvassa ja ilon täyttäminä.

Viimeinkin maan päällä on rauha, shalom, jopa autiomaassa. Kuorot eivät kuitenkaan koskaan laula rauhaa maan päällä, ennen kuin ne ensin ovat juhlineet kirkkautta. Aavikon shalom virtaa Jumalan kirkkaudesta. Ja me saamme osamme siitä virrasta. Kirkkautta ja rauhaa, ylitsevuotavasti!

Adventina tutustumme Jumalaan joka muuttaa, tekee uuden ja alkaa uudelleen. Ei ihme, että luomakunta ja ihmiskunta, yksi kerrallaan, kaikki yhdessä, laulavat uudesta maailmasta, joka on täynnä Jumalan runsasta kirkkautta. 

Liian usein olen tutustunut erämaahan, elämän haurauteen ja hämärään. Mutta adventti on tulosi aikaa. Saanen juhlia kunniaasi ja laulaa shalomiasi. Anna sydämeeni sinun ilosi ja rakkautesi. Anna minun tänä adventtina säteillä valoasi ja kunniaasi muille ihmisille ja tuoda valtakuntaasi tänne maan päälle. Anna minun olla joulun lähettisi, sinun palvelijasi kaikkien sitä tarvitsevien elämässä jotka tuot lähelleni. Anna tämän adventin muuttaa minua ja joulun ryöstäytyä todella sydämeeni. Aamen.