OLEN JUMALAN LAPSI – MITÄ SE MINULLE MERKITSEE?

 Kirkkoisä Agustinus rukoili ”Suo, Herra, että tuntisin itseni, jotta voisin tuntea sinut.

Olen lukenut Peter Scazzeron kirjaa Tunneterve hengellisyys. Siinä hän sanoo ”Jotta pääsisi oman itsensä ytimeen, on seurattava Jumalaa kohti tuntematonta – sellaiseen suhteeseen hänen kanssaan, joka kääntää tämänhetkisen hengellisyytemme ylösalaisin. Jumala kutsuu meitä riisumaan yltämme kaikki valheelliset kerrokset, jotta todellinen, aito minämme tulisi esiin ja hänen istuttamansa ”todellisen minä siemenet” heräisivät meissä eloon”. Scazzero kirjoittaa myös että ”Pyhä Henki on annettu meille voimaksi, jotta olisimme vapaita olemaan aidosti oma itsemme Kristuksessa”.

Me elämme elämämme orjina. Olemme mielihalujemme orjia, ruumiimme halujen ja riippuvaisuuksien orjia sekä yhteiskunnan, yhteisömme, kasvinperheemme, seurakuntamme ja itse muodostamamme perheen odotusten orjia. Miksi niin monelle on niin vaikea sanoa kuka minä olen, ilman että käyttää relationaalisia termejä kuten sen ja sen mies/vaimo tai isä/äiti. Pystytkö kertomaan kuka olet käyttämättä ammattinimikettäsi, työpaikkasi tai opiskelupaikkasi nimeä? Voitko sanoa olevasi joku mainitsematta seurakuntaa jossa käyt ja uskonsuuntaasi? Tai kertomatta mahdollisia saavutuksiasi kuten julkaistuja kirjoja, kunniamainintoja, ihmisten kommentteja sinusta tai ilman että kehuskelet tapaamillasi kuuluisilla ihmisillä?

Kuka olen ilman vanhempiani, aviopuolisoani, lapsiani, työpaikkaani, koulutustani, seurakuntaani, asuinpaikkaani ja ystäväpiiriäni?

”Jeesus tunsi olonsa turvalliseksi Isänsä rakkaudessa, omassa itsessään, ja pystyi sen tähden kestämään suunnatonta painetta. Hän jätti lapsuudenperheensä ja puusepänpojalle asetetut odotukset, ja hänestä tuli omaa tietään kulkeva aikuinen... Koska Jeesuksella oli rakkauden yhteys Isäänsä, hänellä oli kypsä, terve ”todellinen minä”.” kirjoittaa Scazzero.

Jumalan lapsena oleminen, ja siksi tuleminen, tarkoittaa pysymistä uskollisena Jumalan luomalle todelliselle minällemme. Se tarkoittaa itseni erottamista ympäristön vaatimuksista ja äänistä ja sen kutsumuksen tunnistamista jonka Jumala on antanut juuri minulle. Jumalan lapsena oleminen tarkoittaa että kuuntelen Jumalaa sisimmässäni ja ymmärrän että hän on luonut minut ainutlaatuiseksi. Kun tunnen oman personaallisuuteni, tempperamenttini, mielihaluni, ajatukseni ja tunteeni, nämä kaikki auttavat minua löytöretkelläni yhä syvemmälle Jumalan lapseksi. Ihmiseksi joksi Jumala on minut luonut, vapaaksi sekä todellisista että kuvitelluista ympäristön paineista.

On totta että todellinen vapaus tulee elämäämme kun ymmärrämme että meidän ei tarvitse olla jotakin erityistä muiden silmissä koaska tiedämme olevamme riittävän hyviä ja rakastettuja omina itsenämme. Ja tämä voi tapahtua vain jos ymmärrämme oman identiteettimme Jumalan lapsina. Ja se voi tapahtua vain jos tunnemme itsemme ja käsitämme että olemme tällaisia koska Jumala loi meidät juuri tällaisiksi.

Hasidilainen tarina rabbi Zusyasta kertoo että ollessaan vanha mies rabbi Zusya sanoi ”Tulevassa maailmassa minulta ei kysytä, ”Mikset ollut Mooses?” Minulta kysytään, ”Mikset ollut Zusya?”.

Jumalan lapsena olemisen ydin on elää ja uida Jumalan syvän rakkauden virrassa. Se virta on niin valtava ettei sillä ole ääriä ja niin syvä ettei pohjaa voi koskaan löytää. Jumalan rakkaus ei lopu koskaan. Jumala rakkaus lapsiaan kohtaan on ääretön. Minä en voi koskaan käyttää Jumalan rakkautta loppuun, se ei voi lakata minun kohdallani, jos en sitä itse tahdo. Jumalalla on aina enemmän annettavaa.

Jeesus kutsuu meitä olemaan rauhantekijöitä mutta voidaksemme tuoda rauhan muille meidän on löydettävä rauha sisimmästämme ja tämä on mahdollista vain jos tunnemme Jumalan. Ja voimme tuntea Jumalan vain jos tunnemme itsemme. Johannes Krysostomos sanoi jo satoja vuosia sitten ”Kun löydät sydämesi oven, huomaat, että se on ovi Jumalan valtakuntaan.”

Voidaksemme olla rauhassa olla rauhassa oman itsemme kanssa meidän on tunnettava itsemme ja tunteaksemme itsemme meidän on tunnettava tunteemme. Scazzeron mukaan ”Suurimpia esteitä Jumalan tuntemisessa on oman itsetuntemuksemme puute”.

Tarvitsen tuntea tunteeni täyspainoisesti, sensuroimatta niitä. Silloin voin pohdiskella niitä ja tehdä päätöksen, mitä teen niiden suhteen. Tämä on yksi ensimmäisiä askelia Jumalan lapseudessa. Kieltäessämme kaikkein voimakkaimmat tunteemme olemme epärehellisiä itsellemme, muutumme uudelleen orjiksi ja suljemme avoimen oven joka johtaa Jumalan tuntemiseen ja vapauteen.

Me tarvitsemme ihmisiä jotka auttavat meitä matkan varrella todellisen minämme ja Jumalan tuntemiseen. Jotta ymmärtäisimme kuka minä, Jumalan lapsi, olen. Dietrich Bonhoeffer kirjoitti teoksessaan Yhteinen elämä ”Ken ei pysty olemaan yksin, varjelkoon itseään yhteisöltä. Ken ei kestä yhteisössä, varjelkoon itseään yksinololta”. Me tarvitsemme kristittyjen yhteyttä, raudan tulee hioa rautaa ja meidän tulee hyväksyä se. Ja samalla katsoa syvälle sisimpäämme, mitä se aiheuttaa meissä ja syvälle Jumalan armoon, mitä hän tahtoo meille tämän kautta sanoa.

Kun Chuch Yeager yritti ylittää äänivallin 1947, hänen esimiehensä, eversti Boyd, sanoi hänelle, ”Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä tapahtuu, ennen kuin joku on ollut siellä. Chuch, lennät tuntemattomaan.”

Kukaan ei varmuudella tiedä kuka hän on, ennen kuin on ollut siellä. Lennämme kaikki kohti tuntematonta. Mutta koska lennämme Jumalan kanssa ja hän ohjaa meitä ja hän on luonut meidät, vapauttanut meidät orjuudesta ja ottanut lapsekseen, voimme olla varmoja että päämäärämme on hyvä, meille on varattu tulevaisuus ja toivo.

Peter Scazzero: Tunneterve Hengellisyys, Tunne-elämältään epäkypsä ei voi olla hengellisesti kypsä; päiväosakeyhtiö 2014

OPETUSLAPSEUDEN ENSIASKEL

 

Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.

Mt 9:9

Ensimmäinen kutsu, tai käsky, jonka Jeesus antaa meille on yksinkertainen. ”Seuraa minua”. Ehkä jopa pettävän yksinkertainen. Mitä se tarkoittaa? 

Matteus nousi ylös, jätti työpaikkansa ja elantonsa ja seurasi Jeesusta. Tarkoittaako tämä että meidän pitää tehdä samalla tavalla?

Kehoitus ei ole kevyt, pelissä on koko elämä. Seuraamiseen liittyy jättäminen, luopuminen ja lähteminen.

 

Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia". Kohta he jättivät verkot ja seurasivat häntä. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin venheessä, laittamassa verkkojaan kuntoon. Ja kohta hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan häntä.

Mk 1:26-20

Meitä ei kutsuta vain jättämään työtämme ja elantoa, vaan myös isämme ja perheemme, koko yhteisömme. Uuden elämänmallin hyväksyminen edellyttää vanhan hylkäämistä.

Se ei ole aina helppoa. On vaikea jättää taakseen perhe, koti, yhteisö, kaikki mikä tuo  meille turvaa ja hyvinvointia. Kaikki eivät pystyneet siihen edes kohdatessaan Jeesuksen henkilökohtaisesti.

Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'". Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Mt 19:16-22

Ei riitä että me noudatamme lakia ja pidämme käskyt, tai rakastamme lähimmäistä niinkuin itseämme. Meidän on jätettävä kaikki taaksemme ja seurattava Jeesusta.

Meille on kuitenkin luvattu että taakka jonka Jeesus laittaa harteillemme on paljon helpompi ja kevyempi kuin taakka jonka maailma antaa meille. Meidän sydämemme halut ja ruumiimme kaipuu sekä mielen harhailu ovat paljon raskaammat kantaa ja ne tuovat meille kipua ja tuhoavat elämämme.

Jeesuksen ies, hänen sanojensa ja tiensä seuraaminen, on paljon kevyempää ja tuo meille paljon suuremman ilon. Kun menetämme itsemme, löydämme kuka todella olemme. Ja kun keskitämme katsemme häneen ja seuraamme häntä, löydämme todellisen ilon.

Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Mt 11:29

Me joudumme luopumaan paljosta mutta meille on myös luvattu paljon. Jeesuksessa me saamme levon sieluillemme. On myös yksi oleellinen ero rabbeihin ja muihin opettajiin ja uskontoihin verrattuna. Me emme ole valinneet Jeesusta vaan hän on valinnut meidät.

Jeesus kutsuu meitä: Seuraa minua! Hän tahtoo meidän imitoivan itseään, tulevan itsensä kaltaiseksi. Myös Paavali kertoo tämän meille. 

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.

1 Kor 11:1

Emme pysty kaikessa olemaan kuin Jeesus mutta siksi hän on jättänyt meille Pyhän Hengen. Pyhä Henki avustaa meitä ja ohjaa meitä ja auttaa meitä kulkemaan oikeata tietä ja tulemaan yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi.

Opetuslapsi tarkoitti klassisessa kreikassa henkilöä joka sitouttaa itsensä opettajan alaisuuteen saadakseen teoreettista tietoa tai käytännön elämänohjetta. Henkilöä saatettiin kutsua opetuslapseksi ainoastaan opettajan seurassa. 

Jeesuksen opetuslapset eivät kuitenkaan ole vain oppilaita vaan myös Jumalan valtakunnan edustajia ja puollustajia.  Valitessaan opetuslapsensa Jeesus rikkoin rabbien yleisiä periaatteita. Hän valitsi opetuslapsikseen veronkerääjän, vapaustaistelijan ja kalastajia jotka olivat epäpuhtaita ja synagogajumalanpalvelusyhteisön ulkopuolella.

Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Fil 3:17

Rabbien opetuslapset seurasivat opettajaansa tullakseen jonakin päivänä itse rabbiksi. Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta tullakseen hänen kaltaisekseen, palvelijaksi.

Meillä on esikuvia. Ensimmäinen niistä on Jeesus. Olkaamme kuten hän. Vaeltakaamme ja eläkäämme kuten Jeesus vaelsi ja eli. Seuratkaamme Paavalin, Pietarin ja muiden opetuslasten esimerkkiä kun he jättivät kaiken taakseen, voidakseen seurata Jeesusta. 

Mitä sinä olet valmis jättämään taaksesi?

Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.

1 Kor 4:16

Seuraa Jeesusta!

Aito elämä

 

Jeesus sanoo: ”Tule ja seuraa minua!” 

Monien vuosien ajan tunsin vähän häpeää tunnustaa että olen uskovainen. Kasvoin uskovaisessa perheessä ja minua kiusattiin koulussa sen takia ja sain kokea että en kuulu porukkaan koska olen uskis ja erilainen. Uskontunnustamisen mielikuvaksi tuli hylätyksi joutuminen ja ulkopuolisuuden kokemus. Toisaalta seurakunnassa ja erityisesti nuortentoiminnassa sain tuntea kuuluvani ja kokemuksen Jumalan rakkaudesta minua kohtaan olivat hyvin voimakkaat ja lapsuudesta lähtien ja tein itse uskonpäätöksen ja kävin kasteella. Mutta silti uskon tunnustaminen uusille ihmisille oli vaikeaa, aina oli pelko että joudunko taas porukan ulkopuolelle, hylätäänkö minut, kelpaanko uskovana muille.

Viimein aikuisena koin yhä vahvemmin että Jeesus kutsuu minua seuraamaan itseään ja siihen kuuluu se että tunnustan myös suullani häntä seuraavani. Elämänmallini ei ollut ristiriitainen uskon ja Jeesuksen seuraamisen kanssa, ainakaan ulkoisesti, sydämessä löytyi kyllä paljon syntiä ja löytyy valitettavasti vieläkin. Mutta tahdoin myös uskaltaa näyttää ja kertoa että olen uskova, olen kristuksen seuraaja, tämä on minun identiteettini.

 Joten tein päätöksen että kaikkein helpointa on kun sen saa kerralla pois sydämeltä. Eli elää sillä tavalla ja puhua sillä tavalla että kukaan ei voi erehtyä ja ettei minun uskoni tule myöhemmin yllätyksenä. Minulle tämä tarkoitti sitä että aloin esittelyn yhteydessä etsiä mahdollisuuksia kertoa toisille olevani uskossa. En sanonut sitä heti ensimmäisessä lauseessa, tyyliin; Hei, olen Joanna Sormunen, olen uskossa/uudestisyntynyt uskovainen. Mutta se tarkoitti sitä että etsin heti ensimmäisessä keskustelussa mahdollisuuden jossa voisin kertoa olevani uskossa.

Tässä vaiheessa olin asunut Ecuadorissa jo useamman vuoden ja tämä oli varsin helppoa tehdä. Ihmiset kyselevät täällä uusilta ihmisiltä paljon asioita ja koska olen ulkomaalainen minulta kysellään vielä enemmän. Halutaan tietää mistä olen kotoisin ja miksi olen Ecuadorissa ja mitä teen. Näihin kysymyksiin vastatessa oli helppo sujauttaa väliin että, olen muuten uskossa ja uudestisyntynyt uskovat ja uskon ihan oikeasti Jeesukseen.

Alkuun se sai aikaan hermostuneen hiljaisuuden koska itse koin asian niin vaikeaksi ja toin sen esille niin tössyttämällä. Mutta vähitellen uskosta puhuminen alkoi tulla luonnollisemmaksi. Varsinkin kun näin että jotkut ihmiset eivät siitä pitäneet, toiset loukkaantuivat asiasta puhumisesta, jotkut totesivat että heille se oli ihan sama, toiset taas innostuivat että niin ovat hekin ja sitten jotkut halusivat puhua asiasta enemmän ja kuulla miksi olen uskossa.

 Mikään ei lopulta muuttunut, muuta kuin kaikki. Minä elin nyt ulkoisesti sitä mitä sisälläni oli ja se vapautti minut elämään myös sisintä elämääni todeksi. Ja se että minä leimauduin avoimesti Jeesuksen seuraajaksi rokaisi ihmisiä etsimään minua tehdäkseen kysymyksiä. Välillä se sai myös joitakin välttämään minua kokonaan ja kieltätymään olemasta tekemisissä minun kanssani. Mutta koskaan kaikki ihmiset eivät ole kanssasi yhtä mieltä ja pidä sinusta, teit mitä tahansa. Aikuisena ihmisenä tiesin ja ymmärsin sen ja pystyin hyväksymään että kaikki eivät aina tahtoisi olla minun ystäviäni.

Lapsuudesta lähtien olen käynyt seurakunnassa ja lukenut Raamattua ja saanut opetusta siitä että minun tulee seurata Jeesusta ja yrittää olla hänen kaltaisensa, muuttaa yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Lapsena se tarkoitti sitä että kävin seurakunnassa ja olin kiltti. Nuorena aloin ymmärtää että se tarkoitti yhä enemmän valintojani, sitä kuka olen, mitä teen, miten käytän aikaani ja kohtelen toisia ihmisiä.

Useimmiten se oli omaa yrittämistäni. Aikuistumiseen on liittynyt se että olen aloittanut ymmärtämään armoa ja sitä että Jeesus rakastaa minua tällaisena ja että Pyhä Henki muuttaa minua. Yksi tärkeä ymmärrys oli että muuttuakseni Jeesuksen kaltaiseksi minun on vietettävä aikaa hänen kanssaan. Ei vain seurakunnassa vaan kotona ja elämässäni yleensäkin, lukemalla Raamattua ja rukoilemalla.

Varsin vaikeassa elämänvaiheessani aloitin lukemaan Raamattua läpi vuodessa. Totesin että onhan niitä Raamatun eri kirjoja tullut luettua mutta en ole sitä koskaan lukenut läpi, kannesta kanteen, tarkoituksella. Alkuun lukiessani huomisin että Raamatussa oli kohtia joita en ollut koskaan aikaisemmin huomannut ja ne tuntuivat aivan uusilta ja oudoilta. Tämä rohkaisi lukemaan yhä enemmän ja pohtimaan Jumalan sanaa ja mitä se merkitsee meille. Parin vuoden jälkeen alkoi vastaan tulla tuttuja kohtia, muistoja siitä miltä oli tuntunut kun luin sen edellisen kerran ja jopa tunne että minähän tunnen jo tämän kaikki, ehkä jopa ajatus että onko tällä Raamatulla mitään uutta sanottavaa minulle.

Rukouksessa kysyin tätä Jumalalta ja sain häneltä näyn. Siinä seisoin valtavan meren äärellä. Itse olin astunut jo mereen ja laineet löivät hiemän nilkkojeni yli. Saatoin tuntea meren kosteuden, suolaisuuden ja lämmön ja jopa nähdä aavan edessäni. Sitten Jumala vei minua syvemmälle, ensin vesi oli vähän syvempää ja viimein ylettyi jopa pääni yli ja sitten se syveni yhtäkkiä valtavasti ja saatoin tuntea ympärilläni äärettömyyden. Vettä riitti päälläni, takanani, allani, edessäni ja sivuillani ja se oli täynnä elämää ja ihmeitä ja minulla ei ollut edes kykyä ymmärtää miten syvä, korkea, pitkä ja laaja se oli, se vain jatkui äärettömyyksiin joka suuntaan.

Samalla sain tunteen että Jumala sanoi minulle: Tällainen minä olen. Minulla ei ole loppua. Koskaan et voi ymmärtää minua täysin tai oppia kaikkea. 

Tunnen että tämä koskee sekä Jumalaa itseään, hänen rakkauttaan että hänen sanaansa. Jumala on aina enemmän kuin mitä me voimme ymmärtää, tuntea tai käsittää. Aina löytyy enemmän ja koskaan Jumala ei toista itseään, ei käy tylsäksi tai käy vanhaksi. Jumala on aina ajankohtainen, aina mysteerillinen, aina rakastava ja mielenkiintoinen.

Samalla olen myös alkanut ymmärtää että kärsimys ja vaikeudet ovat lahja koska niiden kautta Jumala muuttaa meitä enemmän hänen kaltaisekseen. Meidän saviruukkumme ohenee ja kuluu ja sen läpi kuultaa Jeesuksen valtava aarre ja valo. Meitä puhdistetaan ja täytetään kullalla Jumalan käsissä, vähitellen.

Minulla on etuoikeus elää Kristuksen omana. Hänessä olen täysin vapaa, hänessä olen oppinut mitä on rakkaus koska hän on rakastanut minua ensin ja hänessä voin olla onnellinen ja löytää täydellisen onnen ja ilon jotka ovat Jumalassa.

 Paljon minulta puuttuu vielä. Täällä maan päällä emme koskaan ole täydellisiä. Voimme vain kilvoitella täydellisyyttä kohti, yrittäen saavuttaa lopullisen palkinnon, pitäen katseemme Kristuksessa, Jumalassa Kaikkivaltiaassa.

Tavoitteeni on edelleen sama kuin lapsuudessani. Tulla yhä enemmän Kristyksen kaltaiseksi. Rakastaa kuten Jeesus rakasti meitä. Antaa elämäni joka päivä hänen edestään ja muiden edestä. Nauttia ja iloita Pyhän Hengen läheisyydestä ja työstä elämässäni. Kunnioittaa ja palvoa Jumalaa joka päivä, jokaisella teollani ja ajatuksellani, koko sydämestäni, mielestäni ja sielustani. Ja tuoda Jumalan rakkautta muille ihmisille. Julistaa hänen pyhyyttään ja rakkauttaan kaikille jotka tapaan ja opettaa niitä jotka Jumala tuo elämääni tuntemaan hänet yhä paremmin.

Ennen kaikkea tahdon elää aidosti.