Mitä maksaisit hyvästä päiväkodista ja koulusta?

Ecuadorissa esikouluun mennään neljävuotiaana, silloin aloitetaan kouluvelvollisuus tai pakollinen koulussa istuminen.

Esikoulussa istutaan paikoillaan, harjoitellaan kynän käyttöä, opetellaan vokaaleja ja numerot yhdestä viiteen. Leikkimiselle on aikaa varattuna yksi puolentunnin välitunti päivässä. Välitunnin aikana syödään myös eväät, joten leikkimiseen ei lopulta jää paljoa aikaa.

Päiväkoti ei ole pakollinen mutta ecuadorilainen äitiysloma on kolme kuukautta. Mikä tarkoittaa että moni kolmekuukautinen vauva aloittaa silloin päiväkotielämänsä.

Kouluja on sekä yksityisiä että valtion ylläpitämiä. Valtion kouluissa ei ole kuukausimaksuja ja kirjat saa ilmaiseksi. Koulumateriaalit ja –puvut on kuitenkin vanhempien ostettava. Koulupäivä alkaa esikoulussa yleensä kello 8, ensimmäisestä luokasta lähtien oppilaat menevät kouluun kello 7 aamulla.

 Päiväkodit aloittavat päivänsä yleensä myös seitsemältä. Lapset saapuvat unisena paikalle, myöskin virallisiin päiväkodin omiin koulupukuihin pukeutuneina. Pienten lasten päivä saattaa jatkua hyvinkin myöhään, joissakin päiväkodeissa lapset lähtevät kotiin vasta kello kuusi illalalla, tai myöhemmin.

Päiväkodit ovat Ecuadorissa kaikki yksityisiä, rahaa tavoittelevia yrityksiä. Ne saattavat olla suuria laitoksia joissa on satoja lapsia, tai pienempiä vain muutaman kymmenen lapsen yksiköitä. Jokainen päiväkoti maksaa ja vanhemmat valitsevat päiväkodin lapselleen maksukykynsä mukaan.

Joissakin päiväkodeissa ollaan kielikylvyssä, käydään maatilalla tai vuoristokiipeillään. Toisissa lapset istuvat päivän sisällä ja ainoa ulkoilumahdollisuus on pieni sementillä päällystetty piha.

Henkilökunnan taso vaihtelee huimasti. Nykyisen lainsäädännön mukaan päiväkodissa pitäisi olla lastenpsykologi ja lastentarhanopettaja, aina tiettyä lapsimäärää kohden. Käytännössä kalleimmissa päiväkodeissa löytyy lastenpsykologeja ja lastentarhanopettajia lain määräämä määrä ja jopa enemmän, halvemmissa niitä on hyvällä onnella yksi tai ei lainkaan.

Monesti edullisten päiväkotien henkilökunta koostuu yhteisöäideistä, eli kouluttamattomista naisista joilla on omia lapsia ja jotka sen tähden nähdään päteviksi pitämään huolta myös toisten lapsista.

Yhteisöäidit osaavat pukea lapset ja syöttää heidät. He osaavat myös valvoa kun lapset leikkivät sisällä tai ulkona. Mutta heillä ei ole kykyä valvoa lapsen kehitystä ja tukea sitä.

Joka vuosi Quitoa, ja Ecuadoria, ravistelevat päiväkotiskandaalit. Lapsia pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi. Vauvat kuolevat päiväkoteihin koska heistä ei ole pidetty huolta. Tai käy ilmi että kaikki päiväkodin lapset on huumattu opiaateilla päivän ajaksi jotta he nukkuisivat kiltisti eivätkä häiritsisi henkilökuntaa.

Kukaan ei oikeastaan valvo mitä päiväkodissa tapahtuu, jos lapsen vanhemmat eivät sitä tee. Eikä kukaan arvosta päiväkodin henkilökunnan työtä. He saavat minimipalkan, vähän päälle 320 euroa kuukaudessa. Monesti saman palkan saa, oli yhteisöäiti tai yliopistosta valmistunut lastentarhanopettaja.

Opetusala on Ecuadorissa yksi vähiten arvostetuista aloista. Sitä opiskellaan jos ei osaa mitään muuta. Ja tulokset ovat sen laatuisia.

Itse olen opettaja, Ecuadorissa opiskellut. Kun poikani alkoi kasvaa, menin töihin päiväkotiin jossa hän oli oppilaana. Kun hän lähti kouluun, tahdoimme miehini kanssa mieluummin maksaa vähän enemmän jotta hän voisi olla turvallisesti koulussa ja lisäksi oppisi jotakin. Kaikilla ei kuitenkaan ole tätä mahdollisuutta.

Vuosien varrella erityisopetuksessa työskennellessäni olen törmännyt liian suureen määrään lapsia joita on pahoinpidelty tai hyväksikäytetty seksuaalisesti päiväkodissa tai koulussa. Liian suuri määrä on jo yksi, mutta valitettavasti lapsia on tullut huomattavasti enemmän vastaan.

Lisäksi olen työskennelly aivan liian suuren lapsimäärän kanssa joka ei ole koulussa oppinut lukemaan tai laskemaan, koska opettajaa ei ole ollut. Tai opettaja ei ole halunnut opettaa kyseistä oppilasta tai opettajalla ei ole ollut aikaa koska luokkakoko on liian suuri. Tai joskus jopa koska opettaja ei ole itse osannut.

Jos et mitään muuta osaa, ainakin voit opiskella opettajaksi.

Ja tämä asenne näkyy. Se näkyy lasten elämässä, se näkyy perheiden elämässä ja se näkyy koko valtion elintasossa.

6,8% ecuadorilaisista on täysin lukutaidottomia. 20,4% intiaaneista Ecuadorissa on myöskin täysin lukutaidottomia. 9% ecuadorilaisista ei ole käynyt peruskoulua. Ecuadorissa peruskoulu kestää kymmenen vuotta. Kaupungeissa peruskoulua käydään täydet kymmenenvuottaa, maaseudulla peruskoulussa viivytään noin seitsemän vuotta.

Opetuksen tasosta ei kannata kauheasti puhua. Nyt opettajilta jo vaaditaan alemman asteen yliopistotutkintoa. Silti käytännössä maaseudulla vielä moni opettaja on käynyt vain opettajan ammattikoulun tai lukion.

Jos jollakin on arvoa, niin lastenkehityksellä, siitä huolehtimisella ja sen takaamisella. Ja sen pitäisi näkyä myös rahamääränä joka siihen laitetaan.

Totuus on että jos opetuksesta ja lasten kehityksestä ei makseta rahana, se maksu lähtee irti jollain muulla tavalla. Ja tuo toinen tapa voi olla yhteiskunnalle, perheille ja varsinkin lapsille itselleen paljon kalliimpi.

Tahdotaanko Suomessa tulla samaan tilanteeseen kuin Ecuadorissa? Kuinka paljon Suomi on valmis maksamaan?