Mitä Kaipaisit Suomesta Jos Olisit Kauan Poissa?

Mitä sinä kaipaisit Suomesta jos olisit kauan poissa?

Itse kaipaan Fazerin suklaata, salmiakkia ja sinappia. Muitakin asioita on, kuten ruisleipä ja punajuurisalaatti sekä graavilohi. Suomalaiset juustot ovat myös ehdottomasti kaipauslistan kärkipäässä.

Monesti näihin makuihin liittyy muistoja. Ja huomaankin että kun syön ruisleipää jossa on päällä ruohosipulilla maustettua sulatejuustoa, meetwurstia ja Kippari-juustoa, olen oikeasti kotona.

Samanlaisen reaktion saavat aikaat tuoreet marjat, mansikat ja mustikat, erityisesti kesäiltana kermaisen jäätelön kanssa syötynä.

Suklaasta tulee taas mieleen erityisesti joulu. Samoin kuin sinapista. Tai uusi vuosi kun levitän sitä makkaran päälle. Salmiakki, tai erilaiset karkit , tuovat mieleen lapsuuden karkkipäivät.

Mieleen nousee nuotion savu, käristyvän makkaran haju, sinapin kirpeys suussa, hyttysten ininä ja suomalainen kesäilta jossa sininen hämärä kantaa järvimaiseman yli. Hiukset ovat vielä märkänä saunan ja uinnin jälkeen, varpaita vähän paleltaa ja onneksi järveltä nousee tuuli joka tuo mukanaan suon ja männyn tuoksua ja helpotuksen hyttysistä.

Suomea tulee ikävä kun on joulu. Silloin on helppo hamstrata Juulia karkkeja tai Vihreitä kuulia. Mutta todellisuudessa ikävä on valkeita hankia, pakkasta, pulkkamäkeä ja lapsuuden joulua. Perheen kanssa yhdessä olemista ja kokemista.

Ecuadorissa ei ole vuodenaikoja ja tärkeät päivämäärät tulevat yllätyksenä. Laskiainen meni ohi, silloin olisi pitänyt saada laskiaispullia. Kohta on jo pääsiäinen, olisi aika syödä mämmiä, suklaamunia ja pääsiäisrakeita.

Samalla sydäntä pistelee ikävä päästä virpomaan, tekemään yhdessä pääsiäiskoristeita, kasvattamaan rairuohoa kuin pienenä ja kokemaan juhla yhdessä lapsuuden perheen kanssa. Mieleen nousee muisto mummosta koristelemassa oikeita kananmunia, ensin niistä piti saada sisus pois. Me pienet emme saaneet koskeakaan, etteivät munat vain rikkoontuisi.

Aisteihin liittyy niin monta muistoa. Kylmästä tulee mieleen syksy ja edellisenä yönä ensimmäisen kerran jäätyneet lätäköt tien pinnalla. Tuuli puhaltaa ja etsin ympäriltäni ruskan värjäämiä lehtiä.

Muistot eivät enää liity vuodenaikaan, koska niiden kulun on hukannut täällä. Niitä nostattavat aistihavainnot ja tärkein niistä on makuaisti ja ruoka. Riisipuuro ja kaneli kuuluvat jouluun. Mansikat kesään.

Eniten kaipaan varmasti lapsuutta ja omaa perhettä. Mutta lapsuuteen ei enää pääse. Perheen luona voi onneksi vierailla. Sukuun on tullut uusia jäseniä. On pieniä jotka kasvavat niin kovin nopeasti isoiksi poissaollessani.

Mutta kun lämmitän nyppylämuussin mikrossa ja syön sen yhdessä punajuurisalaatin kanssa, tiedän tulleeni kotiin.