Pääsiäinen kärsimyksen keskellä

Terveisiä Ecuadorista! Me ollaan nyt viidestään kotona karanteenissa, ollaan oltu jo useamman viikon ajan. Eli täällä olen minä, Mikael, Elvis joka on Mikaelin entinen luokkatoveri, kotitilanteen takia koditon ja asuu nyt meillä, sekä Bailarina ja Hobitti, meidän koirat.

Alkuun oli vaikea tottua olemaan vain kotona. Meillä on onneksi tässä vähän asuinalueella tilaa missä voi ulkoilla, muita vältellen mutta kadulle voi lähteä vain 5 am ja 2 pm välillä. Kello 14 alkaa ulkonaliikkumiskielto ja sitten ulos kadulle voi mennä vain jos on hätätilanne tai töissä välttämättömäksi luokitellussa ammatissa/paikassa.

 

 

Ensimmäisen viikon jälkeen tilanteeseen alkoi tottua ja siitä pystyi jopa vähän nauttimaan. On mukava saada nukkua aamulla pitkään, viettää päivät yhdessä ja leipoa, minäkin olen innostunut mukaan tähän kotonaleipomisliikeeseen. Toisaalta huolestuttaa maailman tilanne, täällä Ecuadorissa on Etelä-Amerikan suurin koronakertymä Guayaquilissa. Meiltä kotoa sinne on useampi sata kilometriä mutta silti on surullista että samassa maassa ihmiset kärsivät, kuolevat koteihinsa ja odottavat kadulla useita päiviä ennen kuin heidät voidaan haudata. 

YLE jo teki jutun tilanteesta Guayaquilissa, se kannattaa lukea ja rukoilla ihmisten puolesta siellä. IPEE-kirkolla on kolme seurakuntaa alueella, lisäksi siellä on useita muita seurakuntia. IPEE-kirkon puolesta tiedän että ainakin yhden pastorin isä, toisen pastorin poika sekä yksi vanhemmiston jäsen ovat jo menehtyneet, testejä on valitettavasti mahdoton saada tehtyä joten virallista diagnoosia ei ole heillä kellään mutta he menehtyivät covid-19 tyyppisiin oireisiin. Rukoilettehan seurakuntalaisten puolesta tällä todella suuresti kärsivällä alueella.

Vuorilla intiaanit ovat sulkeutuneet omiin koteihinsa ja kyliinsä. Kyliin johtavat tiet on tukittu puunrungoilla ja muilla esteillä, kukaan ei pääse sisään eikä ulos. Ihmiset välttävät toisiaan, kaikki pelkäävät miten käy jos tartunta tulee koska kylissä ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa tarjolla. Joihinkiin seurakuntalaisiin olen saanut yhteyden ja kertonut että rukoilemme heidän puolestaan, useimpien puhelimet ovat pois päältä, he eivät varmaan ole pystyneet ostamaan puheaikaa niihin. Haluankin tuoda teille rukousaiheeksi nämä vuorten intiaanit jotka oikeasti ovat huolissaan tilanteesta. Kylissä asuu paljon vanhuksia ja ihmisillä ei ole mahdollisuutta päästä lääkäriin tai sairaalaan, varsinkin nyt kun julkinen liikenne ei kulje.

Tällä hetkellä meidän kotikaupungissamme, Ibarrassa, on alle kaksikymmentä varmistettua covid-19 tapausta. Valitettavasti täällä ei tutkita tautiketjuja, joten oikeasti tartuntoja on varmasti paljon enemmän. Kaksi ihmistä on jo menehtynyt täällä coronan takia joten sairaustapauksia on varmasti enemmän kuin nuo viralliset. Ihmiset ovat täällä huolissaan, olen Whatsappin kautta yhteydessä seurakuntalaisiin ja monia pelottaa tilanne, erityisesti niitä joiden perheenjäsenet joutuvat edelleen käymään töissä. Toisilla taas on vaikea tilanne koska työtä ei ole ja sitä kautta ei ole rahaa ostaa ruokaa. Rukoilettehan Ibarran ja seurakuntalaisten puolesta.

Täällä Ecuadorissa yli 60% kansasta on epävirallisissa töissä, eli heillä ei ole varsinaista työpaikkaa. He ansaitsevat toimeentulonsa myymällä vaikka vihanneksia kadulla tai torilla, tai myymällä tekemiään tuotteita kuten empanadoja tai paistettuja banaaneja. Nämä ihmiset, yli puolet ecuadorilaisista, saavat rahaa sen mukaan mitä he ansaitsevat tästä työstä päivittäin. Työttömyystukia tai muuta apua ei heille ole. Nyt koronaviruksen aikana, Ecuadorin valtio on antanut 60 dollarin kuukausittaisen avustuksen näille ihmisille ainakin kahden kuukauden ajaksi. Tätä avustusta ihmiset jonottavat kaduilla pankkeihin, useimmiten ilman hengityssuojaimia tai turvavälejä.

 

Tilanne on monelle epätoivoinen. Valtio yrittää kontrolloida toreja, sulkea ne viikonloppuisin ja rajoittaa ihmismäärää joka sinne saa mennä kerralla. Samoin kuin estää katumyyjien toimintaa ym. Mikä tarkoittaa että ihmiset ovat koko ajan tulleet epätoivoisemmiksi koska heidän täytyy saada jostakin rahaa voidakseen syödä ja ruokkia lapsiaan.

 

 

Tilanne on todella vaikea. Guayaquilissa se on jo johtanut sairauden leviämiseen niin että hallituksen puolesta on jo sanuttu että sitä ei voi enää estää, ainakin 70% guayaquililaisista tulee sairastumaan covid-19 tautiin ja valtio voi vain yrittää auttaa heitä tarjoamalla terveydenhuoltoa ja parantamalla ruumiiden kodeista hakua ja nopeuttamalla niiden hautaamista. Nyt yritetään että samaa ei tapahtuisi lopussa maata.

Rukoilethan Ecuadorin puolesta, ihmiset täällä tarvitsevat Jumalaa ja hänen armoaan ja rakkauttaan. Nyt on pääsiäisviikko, normaalista katolilaisessa Ecuadorissa pääsiäiseen kuuluu monia perinteitä, kuten ruoat ja kulkueet. Tänä vuonna, ensimmäisen kerran satoihin vuosiin, Ecuadorissa ei järjestetä pääsiäisjumalanpalveluksia eikä -kulkueita. Palmusunnuntaina kirkot täyttyvät palmunlehviä pitelevistä seurakuntalaisista mutta tänä vuonna ne olivat tyhjiä. Pitkänä perjantaina kadut ovat täynnä kulkueissa mukana kulkevia ihmisiä tai katselijoita, mutta viime perjantaina kadut olivat tyhjiä. Pääsiäissunnuntaina kun kirkoissa julistetaan kirkkovuoden iloisinta sanomaa, hauta on tyhjä, samaan aikaan tänä sunnuntaina, kirkot ovat tyhjiä.

Monet seurakunnat ja kirkkokunnat, kuten IPEE-kirkko järjestävät internetin kautta jumalanpalveluksia, niin myös meidän kotiseurakuntamme täällä Ibarrassa. Vuorilla se ei ole mahdollista eikä köyhimmillä täällä ole varaa laitteisiin joilla he voisivat kokouksia seurata. Mutta me kaikki tiedämme että Jumala on meidän kaikkien kanssamme, joka päivä, meidän kanssamme jotka pystymme seuraamaan jumalanpalveluksia kotoa käsin ja myös niiden kanssa jotka eivät siihen pysty. Hän kuoli ristillä jokaisen meidän tähtemme ja Hänen hautansa on tyhjä koska on Hän on pelastanut meistä jokaisen.

Rukoilkaa tänä pääsiäisenä niiden puolesta jotka kärsivät ja tarvitsevat Jumalan läsnäoloa elämäänsä, myös täällä Ecuadorissa.