KUKA ON TÄMÄN BLOGIN TAKANA - NYT

MITÄ MEILLE KUULUU TÄLLÄ HETKELLÄ

Olen Joanna Sormunen ja opiskelen Suomen teologisessa opistossa lähetyslinjalla ja valmistaudun jatkamaan palvelemista Etelä-Amerikassa. Tarkoitukseni on palata kentälle 2024. Olen ollut Ecuadorissa Vapaakirkon projektityöntekijänä vuodesta 2012. Työskentelin alkuperäiskansojen, vammaisten, lasten ja nuorten, naisten sekä perheiden kanssa. Viimeisimpinä vuosina olen tehnyt Kertomus riittää työtä, jota tahdon jatkaa myös tulevaisuudessa.

Minuun on todella koskettanut miten Jumala käyttää sanaansa kohdatakseen hyvin erilaisia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Kun ihmisillä on mahdollisuus tutustua Raamattuun ja opiskella sitä, heidän elämänsä muuttuvat ja sen kautta heidän yhteisönsä, kylänsä ja kaupunkinsa.

Pojista Mikael on Suomessa opiskelemassa, ensin suomen kieltä ja sitten ammattia. Elvis puolestaan on kotona Ibarrassa ja opiskelee siellä psykologiaa yliopistossa.

 

POHDINTOJA MENNEESTÄ JA TULEVASTA

Kun olin lapsi me muutimme aina Suomen sisällä, pisin aika, jonka olen asunut samassa osoitteessa, on neljä vuotta, muuttoja elämässäni on ollut yli 50. Vaikka ne olivat lapsuudessa ja nuoruudessa kaikki Suomen sisällä tunnistan silti itsessäni juurettomuuden. Minulle perhe on ollut se vakauden takaaja. Niin paljon jopa, että muutto toiselle mantereelle oli helpompi kuin jäädä Suomeen ilman perhettä.

On haastava ymmärtää, että vaikka perhesiteet ovat tiukat ja yhteyttä pidämme päivittäin niin nyt minä olen yhden hengen talous. Pojat asuvat omillaan ja minun aikani on nyt omaani. Pesä tuntuu tyhjältä ja samalla vastuun määrä on laskenut aivan dramaattisesti, tuntuu että vapaata aikaa on liiankin paljon.

Tuntuukin että Jumala nyt valmistelee minua siihen, kun palaan ”tavalliseen” elämään opiston ulkopuolella. Siellä olen myös yhden hengen talous, monena hetkenä varmasti yksinäinen, nyt perhe on entistä enemmän jaettu Suomen ja Ecuadorin välille, toisaalta taas useimmiten varmasti onnellinen omasta ajasta ja tilasta sekä siitä yhteydestä, jota saan nauttia perheenjäsenten, ystävien ja työtovereiden kanssa. Vielä en osaa aavistaa minkälaista tuo elämä tulee olemaan. Jotenkin arvelen, että tulen sitä elämään Ecuadorissa ja myös jossakin muualla. Jumalalla on omat suunnitelmansa ja voin luottaa niihin.

Samalla uskallan nyt huokaista kiitoksen siitä, että minun ei enää tarvitse huolehtia lapsista, ainakaan pienistä. Nyt voin nauttia heistä mutta vastuu ei enää ole minun harteillani. On hyvä olla yhden hengen talous ja vapaa elämään Jumalan kutsua todeksi.

 

MISSÄ OLEMME

Olen viimeinkin oppinut, että ihanteellista lähetystyöntekijää ei ole olemassa. Me kaikki olemme omanlaisiamme hajallisia ja epätäydellisiä ihmisiä ja voimme vain luottaa Jumalaan ja tehdä parhaamme.

Opinnot ja transitiovaihe elämässä ovat saaneet aikaan kovaa itsetutkiskelua ja oman elämän läpi käymistä ja on hienoa löytää sieltä asioita, joista olen onnellinen tai ylpeä ja huomata että olen pystynyt pääsemään eteenpäin kipeistä asioista ja miten paljon muutosta on tapahtunut. Samalla olen saanut toivoa, että tämä ei ole tässä vaan paljon on vielä edessä.

Voin vain kiittää Vapaakirkkoa siitä hoidosta ja huolenpidosta ja tuesta, jonka olen saanut. Se että minuun on luotettu kentällä, on myös ollut valtavan voimaannuttavaa. Minun täytyy kiittää lähetystoimiston väkeä koska olen voinut aina teihin luottaa luottaa ja tuntea, että todella välitätte ja haluatte tuntea minun tilanteeni ja tukea.

Uusi kulttuuri ja kieli eivät ole helppoja omaksua ja hyväksyä, edes silloin kun Jumala on kutsunut meidät sinne. Vaikka olen syntyperäisesti suomalainen, olen asunut Ecuadorissa isomman osan elämästäni kuin Suomessa. Monella tapaa olen siis uudelleen opettelemassa mitä tarkoittaa olla suomalainen ja minkälaista Suomessa eläminen. Mikaelille tämä on aivan ensimmäinen talvi. Voimme kuitenkin luottaa, että olemme täällä koska Jumala on tuonut meidät tänne.