Lähetystyöntekijöinä on tärkeää osata kohdekansan kieltä ja
kulttuuria. Kieltä kannattaa oppia kontekstissa. Olemme itse vastuussa kielen
oppimisesta. Kun otamme aktiivisesti vastuun siitä, että kehitymme kielen ja
kulttuurin eri osa-alueilla, voimme ohjata itse oppimistamme.
Paras tapa oppia kieltä on kontekstissa. Kielen oppiminen on
pyörä. Oma kokemus johtaa havaintoihin ja pohdintaan, joka puolestaan johtaa
yleistysten muodostamiseen, joka johtaa testaamiseen uusissa tilanteissa, joka
sitten johtaa omaan kokemukseen jne.
AIKUINEN OPPIJA ON ITSE VASTUUSSA OPPIMISESTAAN
Mikä vaikuttaa oppimiseen? Tai miten saavuttaa hyvä
kielitaito? Olemalla vuorovaikutuksessa. Ymmärtämällä ensin ja puhumalla sen
jälkeen. Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista.
Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista ja
merkityksen neuvotteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Vuorovaikutus on
keskeistä kielen oppimisessa. Puhumme lähikehityksen vyöhykkeestä, alueesta,
jolta löytyy juuri meille sopiva vaikeusaste oppia kieltä. Ei liian helppo,
eikä liian vaikea. Oppiminen sujuu parhaiten vuorovaikutuksessa, lähikehityksen
vyöhykkeellä, avun kanssa ja neuvottelemisen kautta.
Hyviä kielenoppimisen menetelmiä ovat esimerkiksi tarinat.
Ne voivat olla tarinoita arkipäivästä, Raamatun kertomuksia tai
lastentarinoita. Sanalistojen oppiminen ei useinkaan tue, vaan pikemminkin
haittaa, kielen oppimista koska joillakin sanoilla ei ole vastinetta toisella
kielellä ja sanat eivät tarkoita täysin samaa asiaa eri kielissä. Eri kielet
myös ilmaisevat samat asiat eri tavalla, käyttäen kielioppia eri lailla.
OTA AIKAA, OLE VALMIS TEKEMÄÄN ITSESI NAURETTAVAKSI
Mielestäni meidän on tarpeen ottaa aikaa kielen ja
kulttuurin oppimiselle. Monesti olemme niin tulosten hankkimisen huumassa,
ettemme tajua miten tärkeää on ottaa aikaa ja opetella ensin kieli ja kulttuuri.
Se ei ole vain meitä varten vaan myös paikalliset ihmiset tarvitsevat aikaa,
jotta he voisivat arvioida meitä ihmisinä ja haluavatko he hyväksyä meidät
osaksi yhteisöään ja omiin elämiinsä. Ilman tätä voimme saada tuloksia aikaan
mutta me pysymme aina ulkopuolisina.
Kielen ja kulttuurin oppiminen, itsensä asettaminen
haavoittuvaksi (lapsen asemaan ja ”naurettavaksi”) ja ajan ottaminen prosessia
varten ovat loistava tapa yhteisöön sisälle pääsemiseen. Erityisesti
alkuperäiskansojen parissa on merkittävää jos ”valkoinen ulkopuolinen” on
valmis asettumaan lapsen ja oppijan asemaan ja kohtelemaan paikallisia
opettajina ja aikuisina. Se osoittaa nöyryyttä tavalla, joka voidaan
käytännössä ymmärtää sekä mahdollistaa kulttuuriin sisälle pääsemisen tavalla,
joka ei mielestäni ole muuten mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti