Taksit ja taksikuskit ovat osa Ecuadorissa elämistä. Täällä minimimaksu on 1,50 USD ja sillä pääsee varsin pitkälle kaupungin sisällä, tietysti riippuen liikenteestä. Mielenkiintoisena piirteenä, taksit ovat täällä aina keltaisia, ainakin lailliset taksit.
Yleensä kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia. Ecuadorilainen taksikuski haluaa keskustella asiakkaansa kanssa. Puheenaiheet vaihtelevat säästä politiikkaan ja välillä hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin. Useimmiten minulta kysytään mistä olen kotoisin ja miksi olen saapunut Ecuadoriin ja/tai mitä täällä teen. Se on monesti hyvä avaus todistamiseen. Siitä on helppo tehdä vastakysymys, saanko kertoa sinulle tarinan ja sitten aloittaa keskustelu Raamatun tarinan pohjalta.
Joihinkin kuskeihin minulla on jo pitempiaikainen ystävyyssuhde. Käytän samaa taksifirmaa aina sairaalalla käydessäni ja kuskit olivat jo ehtineet huolestua kun minua ei näkynyt pitkään. Kun kerroin heille olleeni Suomessa muistivat he minun ennen matkaani tosiaan maininneet että lähtisin tapaamaan perhettä ja ystäviä synnyinmaahani.
Sitten sain kuulla laihtuneeni lisää ja yhteenvedon Quiton ja maan poliittisesta tilanteesta sekä säästä. Sairaalalle päästyäni toivottelimme vielä kuskin kanssa toisillemme hyvää päivää ja toistelimme miten mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja siunasimme toisiamme.
Jännittävin kyyti täällä Quitossa ehkä oli Pacto-kirkon seurakuntatyöntekijäkoulutuksesta kotiin palatessani. Kuultuaan minun olevan lähetystyöntekijä kuskiin alkoi kertoa tulleensa vasta vankilassa uskoon. Kävi ilmi että hänet oli alle puoli vuotta päästetty vankilasta vapaaksi hyvän käytöksen tähden ja vain kaksi kuukautta sitten hän oli joutua takaisin rikottuaan ehdonalaistaan.
Kuski kertoi taistelevansa alkoholi- ja huumeriippuvuutta vastaan. Hän oli jäänyt kiinni poliisin ratsiassa laittoman aseen hallussapidosta. Hyvä puoli asiassa oli ettei poliisi koskaan saanut selville että hän oli käyttänyt kyseistä asetta ryöstääkseen asiakkaitaan.
Täytyy sanoa että oli järkytys kuulla istuvansa rikollisen kyydissä joka oli tavannut ryöstää juuri asiakkaitaan. Kun hän huomasi järkytyksenä, mies kiirehti nopeasti sanomaan että poliisi oli takavarikoinut aseen eikä hän enää kulkenut aseiden kanssa, se olisi rikkonut myös hänen ehdonalaisuutensa sääntöjä vastaan.
Vankilassa hän oli kuullut siellä käyvien evankelikaalisen seurakunnan edustajien todistusta ja tullut uskoon. Jumala oli tehnyt vaikutuksen nuoreen mieheen, samoin hänen muuttava voimansa. Mutta vankilasta ulospäästyä vanhoista tavoista ja ystävistä erossa pysyminen ei ollutkaan niin helppoa.
Siksi vain kolmen kuukauden jälkeen vapautuksestaan poliisi oli löytänyt hänet kadulta vanhan kaveriporukan keskeltä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen lapsensa äiti oli rukoillut poliisia antamaan vielä yhden mahdollisuuden ja luvannut vahtia ettei laukeamista uudelleen tapahtuisi.
Miehelle uskoontulo oli selkeästi tärkeä tapahtuma ja vaikka hän välillä sortuikin kehumaan sitä miten kova jätkä oli ennen ollut ja miten vielä kovempien jätkien, ja rikollisten, seurassa hän oli elämänsä viettänyt, oli kuitenkin tarinan juonena se että Jumala oli muuttanut hänen elämänsä. Ja hän tahtoi nyt tämän muutoksen pysyväksi.
Tämä taksikuski pyysi monta kertaa minua muistamaan itseään ja rukoilemaan puolestaan. Tahto seurata Jumalaa oli kova mutta kiusaukset tuntuivat välillä ylipääsemättömiltä. Muistakaa tekin häntä, ja muita taksikuskeja täällä, rukouksissanne.
Tuo on kyllä aina, että taksikuskeilta kuulee kaikki hyvät tarinat, kun on varsinkin ulkomailla reissailemassa. Vaikka nimenomaan usein yhteistä kieltä ei löydy, mutta kyllä silti keskustelu on aina käynnissä! Hyvä että muutos oli onnistunut miehen kohdalla ja hänellä menee hyvin nyt.
VastaaPoista