Taisteluja ja Vastoinkäymisiä - STS matka Guatemalaan - Osa 3

STS koulutukseen lähtö tuntui kotona mahdottomalle. Kävimme pojan kanssa ennen sitä psykologilla ja psykiatrilla, mies oli kiukkuinen siitä että olisin lähdössä pois heti sen jälkeen kun olin vasta palannut Suomesta. Samalla Jumala puhui sydämelleni että Hänellä oli asiat hoidossa. Minun piti jättää ne Hänen käteensä ja luottaa.

Jatkokoulutuksessa - kuvassa edessä sinisessä paidassa mam-kansaan kuuluva pastori Abel, hänen vasemmalla puolellaan Rosy El Salvadorista, Rosyn takana Elizabeth, isäntäperheemme ensimmäinen tytär. Pöydän toisella puolella pastoriopiskelija, mam-kansaan kuuluva Orbin ja oikealla puolella Angelina, filippiiniläis-usalainen lähetystyöntekijä Meksikossa.

Minun poissaollessani poika sai lisää isä-aikaa ja heidän suhteensa selkeästi on syventynyt ja kasvanut. Samoin pojan luottamus isää kohtaan ja siihen että isä todella rakastaa häntä ja välittää hänestä.

Jatkokurssi pidettiin isäntäperheen autotallissa. Lattia oli kalteva joten sai pelätä kaatuuko tuoli selälleen jos istui matalammalla puolella pöytää. Kuvassa vasemmalla Mauricio, ihana veljemme Hondurasista, pöydän päässä Angelina, hänen oikealla puolellaan Elizabeth, Elizabethin oikealla puolella Rosy ja oikealla musta lippis päässään meidän isäntämme Mario.

Avio-ongelmiin sain selkeän sanan Jumalalta, Hän toi meidät uudelleen yhteen ja Hänen tarkoituksensa on että olemme yhdessä. Minun pitää vain luottaa, mikä on minulle kaikkein vaikeinta tässä maailmassa. Mutta itse olen rukoillut että voisin antaa koko elämäni täydellisesti Jumalalle ja luottaa Häneen kaikessa.

Kurssimme johtaja, irlantilainen Bryan, ohjeistaa miten kertoa Raamatun kertomuksia. Vaaleanpunaisessa paidassa vasemmalla Mauricio, edessä usalainen Alex joka on ollut lähetystyössä Ecuadorissa.

Minä en ollut ainoa jolle kurssille tulo tai siellä olo oli vaikeaa. Kurssimme johtaja, irlantilainen Bryan, sairastui malariaan ja oireet puhkesivat kurssin aikana. Hän oli ennen Guatemalan kurssia käynyt Etelä-Afrikassa pitämässä STS-peruskurssin ja ilmeisesti saanut sieltä taudin.  Lisäksi hänellä oli vatsaoireita ja hän joutui syömään useampaa lääkettä kurssin aikana.

Onneksi Bryan sai paikalliselta lääkäriltä lääkkeet jotka selkeästi kohensivat hänen kuntoaan jo muutamassa päivässä. 

Bryan malaria-kuumepiikin valloissa.

Kun hän oli parantunut aloimme me muut sitten sairastua, ilmestyi erilaisia flunssia, päänsärkyjä ja itselleni alkoi oireilla vanha niskavamma jonka ansiosta niskanikama painaa hermoa. Lopulta se meni niin pahaksi että oikean puolen kädestä ja jalasta alkoi kadota tuntoaisti ja ne olivat kuin nukuksissa.

Päivät olivat pitkiä eikä millään jaksanut istua koko aikaa. Tässä kuvassa vasemmalla hondurasilainen Nilda, aivan ihana sisar josta jäi monta ihanaa muistoa. Hänen vierellään punaisessa hameessa Rosy, pöydän takana seisoo Angelina. Kuvassa edessä oikealla vihreässä paidassa Costa Ricasta kotoisin oleva Luis ja pöydän päässä istuu Elizabeth.

Koko kurssin ajan taistelimme ongelmallista kommunikaatiota vastaan. Jotenkin tieto ei ollut mennyt perille tai se oli vääristynyt matkan aikana ja kurssin alkamis- ja loppumisajoissa oli sekaannuksia. Samoin kuin päivämäärissä, keston pituudessa, jne.

Vasemmalla istuva isäntämme Mario kertoi Raamatun tarinen, hänen mentorinaan toimi Mauricio joka puolestaan saa mentorointiohjeita Bryanilta.

Kurssin aikana tapahtui myös kaikkein surullisin taistelu. Yksi hondurasilaisista sai uutisen kotoaan että hänen neljätoistavuotias pikkusisarensa oli raiskattu sähkökatkoksen aikana heidän kotikaupungissaan. Edwin joutui viimein matkustamaan kotiin ja jättämään kurssin kesken voidakseen auttaa sisartaan ja äitiään ja hoitaakseen tyttäriään joista hänen äitinsä oli huolehtinut, jotta hänen vaimonsa voisi käydä töissä.

Minä ja isäntäperheen keskimmäinen tytär Rocío.

Taistelu ei ole yksinkertaista ja se voi olla hyvin tuskallista. Meidän tulee kuitenkin muistaa että lopulta se on jo voitettu. Kukaan ei voi voittaa meitä jos olemme Herrassa, eikä kukaan ole suurempi tai voimakkaampi kuin meidän Jumalamme.

Takana valkoisessa paidassa isäntämme Mario. Isäntäperhe piti meistä loistavaa huolta ja osoitti anteliaisuutta kaikessa. Keskellä Bryan ja oikealla hänen vaimonsa Ami, eli Amarylis.

Minulle ehkä vaikeimpia olivat yöt. Meitä oli samassa huoneessa neljä naista. Yöllä oli aina melua, joko ulkoa tai sitten samasta huoneesta tai muualtapäin taloa. Jos nukuin jalat ikkunaan päin, niillä oli kylmä mutta muuten oli kuuma. Jos nukuin pää ikkunaan päin, lämpötila tuntui mukavalta mutta niskakipu paheni.

Elizabeth harjoittelee Raamatun tarinan kertomista pienryhmässään. Häntä kuuntelevat Alex, Nilda ja Luis.

Tai oikeastaan kaikkein vaikeimpia olivat aamut. Minä en ole aamuihminen, jokainen joka tuntee minut tietää sen. Ja nyt piti herätä kuudelta tai aikaisemmin, seistä jonossa vessan edessä että pääsisi pesemään hampaat ja suihkuun. Viimein aloin käydä illalla ennen nukkumaan menoa suihkussa, joka luultavasti aiheutti niskaongelmat. Mutta samalla se myös hepotti nukkumista, koska oli viileämpi olo eikä tarvinnut nousta aamulla niin aikaiseen.

Rocío harjoittelee Raamatun tarinan kertomista. Häntä kuuntelevat Bryan, Mauricio ja yksi peruskurssilainen.

Mutta ihmeellisesti Jumalan armo kantoi kaiken tämän keskellä. Kestin aamuherätykset ja nukuin kaiken keskellä ja sain levättyä. Kun alkoi tuntua sille että tarvitsin edes hetken omaa aikaa, huone olikin sopivasti tyhjänä tai sain puikahdettua pihalle jonnekin missä pystyin olemaan yksin. Ja muiden jatkuva seura ei tuntunut niin pahalta kuin kuvittelin. Oli mukava olla siskojen ja veljien seurassa. Ja kun oikein paha koti-ikävä iski sain Minnyn (isäntäperheen chihuahan pennun) syliin tai Abigail (isäntäperheen nuorin tytär) tuli viereen. 

Minä ja Abi, eli Abigail. Isäntäperheen nuorin tytär.

Yksi parhaista hetkistä koko koulutuksessa oli kun olin keskittynyt lukemaan kirjaa iPadiltä ja Rocío (isäntäperheen keskimmäinen tytär) tuli yllättäen halaamaan minua ja kuiskasi korvaani: Minä sitten rakastan sinua niin paljon.

Abigail leikkii Minnyn, chihuahua pennun, kanssa.

31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".

37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Roomalaisille 8:31-39