10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Huomasin, että ulkosuomalaisten keskuudessa kiertää haaste erilaisista kysymyksistä uuden kotimaan ja Suomen välillä. Ajattelin, että tartun haasteeseen ja kirjoitan oman versioni omakohtaisesta kokemuksesta Ecuadorissa. Ehkä se auttaa ymmärtämään vähän paremmin minkälaista arki täällä on.

Elämä Ecuadorissa on värikästä, samoin kuin kukat.

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Tulin Ecuadoriin vuonna 1996, eli en kutsuisi sitä tämän hetkiseksi asuinmaakseni vaan ihan omaksi kodikseni.

Minusta Ecuadorissa parasta ovat maisemat, luonto, ihmiset, kultuuri, ruoka ja vaihtelevuus.

Täällä on neljä erilaista maantieteellistä aluetta jotka ovat vielä jakaantuneet omiksi mikroilmastoiksi ja –biologioiksi. Ihan lyhyen matkan päässä löytyy vuortenhuippuja ja ikijäätikköä, autiomaata, pilvisademetsää, trooppimista ilmastoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mikael ja käärme - kuva on otettu muutama vuosi sitten Ecuadorin Amatsonian alueella. Tämä oli hyvin tärkeä asia Mikaelille. Piti löytää oikea boa ja sitten pitää sitä ihan itse sylissä.

Nuo neljä maantieteellistä aluetta ovat Andien vuoristo, Amatsonasin sademetsä, Tyynen valtameren rannikko ja Galapagos-saaret. Jokaisella on oma kulttuurinsa, ruokaperinteensä, eläimistönsä, kasvistonsa ja ilmastonsa, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ne saattavat vaihdella valtavasti alueen sisällä.

Olen asunut sekä Andeilla, rannikolla että Amatsonian alueella enkä osaa sanoa mikä olisi suosikkini.

Andeilla nautin lumihuippuisista vuorista, kuultavasta ilmasta joka antaa katseen nähdä pitkälle, monien kymmenien kilometrien päähän. Andien alkuperäiskansojen kulttuurit ovat omaperäisiä ja mielenkiintoisia, aina on jotakin uutta opittavaa.

Cotopaxin tulivuori

Laaksoista löytyy lämpöisiä mikroilmastoita, erityisesti nautin lämpimistä ja kuivista ilmastoista.Tai jos haluaa vilpoisempaa tarvitsee vain nousta vähän korkeammalle. Ja näkymät ovat taatusti uskomattoman kauniita. On vaikea valita pidänkö enemmän Cotopaxin tulivuoren luonnonpuiston aroista ja mäntymetsistä vai Zuletan alueen tilkkutäkkipelloista ja intiaanikylistä.

Vuoristossa ruoka on peruna- ja vihannespohjaista. Lihaa käytetään tietenkin mutta suomalaiseen suuhun peruna tuntuu tutulta ja turvalliselta. Monet erilaiset keitot ovat herkullisia ja tuovat makuelämyksiä.

Ecuadorin alkuperäiskansojen edustajia Otavalon käsityötorilla.

Amatsonasin alueella viidakko tulee kotiin vastaan. Luontoa on joka puolella, samoin eläimiä ja kasveja. Kaikki kasvaa valtavasti, rehottaa ja ryöstää itselleen tilaa vaikka väkisin. Kukat, kasvit ja eläimet ovat värikkäitä ja vaativat ihmistä katsomaan.

Amatsoonasin intiaanien kulttuuri on alkuperäistä ja ihmiset ovat suunnattoman anteliaita ja ystävällisiä kun heidän kanssaan pääsee tutuksi. Amatsonasin kichwoilla on mielenkiintoinen, ”hurtti” huumori josta nauttii haluamattaankin.

Minä, Mikael ja oselotti. Viidakko-Kichwa kylässä reissulla.

Elämä viidakossa tapahtuu usein joenrannalla. Jokea pitkin matkustetaan, siitä kalastetaan elantoa ja sen rannalle istutetaan viljelyskasveja. Joet ovat puhtaita ja kirkkaita ja niiden Andeilta tuleva vesi virkistävän vilpoista kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Joki kulkee keskellä rehevää viidakkoa, antaa pilkahduksen kasveista ja eläimistä ja ihmisten elämästä ja jatkaa sitten taas eteenpäin.

Motorisoituja kanootteja Puerto Misahuallin luona - viidakkokylän vierellä yhtyvät Misahualli ja Napo joet ja sinne on muodostunut hieno hiekkaranta minne ihmiset tulevat nauttimaan auringosta, lämmöstä ja vilpoisesta vedestä viikonloppuisin.

Ruoka viidakossa on mielenkiintoista ja eksoottista. Hyvää ruokaa löytyy, vaikka banaanikeitto papujen kera, tai valkoista kaakaota chilipippurin kanssa. Mutta monet ruoat ottavat aikaa tottuakseen, kuten isot palmupuun toukat joita syödään raakana tai grillattuna.

Sisareni poika ja tytär vierailulla Ecuadorissa. Poika oli päättänyt tehdä itselleen pelkokerroin haasteita, yksi niistä syödä matoja. Kuten kuvasta näkyy, sisko suhtautui haasteeseen vähintäänkin epäilevästi.

Tyynen valtameren rannikolla ensimmäiseksi silmään osuvat kymmeniä kilometerejä pitkät hiekkarannat joita Ecuadorissa on tuhansittain. Neuvo täällä on, valitse oma rantasi, älä anna muiden valinnan vaikuttaa itseesi, rantoja on jokaiselle tarpeeksi.

Itse nautin Los Frailesin autiudesta, Puerto Lopezin ihmiskihinästä ja niin monesta muusta ihanasta rannasta. Paras tapa nauttia rannikosta on lähteä liikkeelle, bussilla tai omalla autolla, ja pysähdellä matkan varrella useammalla rannalla ja nauttia niiden parhaista puolista. Varmista vain että aikaa on tarpeeksi.

San Lorenzon kylän ranta Manabín provinssissa - Ecuadorissa on satoja kilometrejä hiekkarantaa.

Lisäksi rannikolla voi nauttia mangrovesoiden linnuista, delfiinien ja valaiden katselusta ja uskomattoman hyvästä meriruoasta. Ja jos siirryt syvemmälle, kohti Andeja, huomaat että rannikolla on omat viidakkonsa, aivan yhtä rehevät kuin Amatsonia mutta niissä on omat ekosysteeminsä, kasvinsa ja eläimensä.

Pelikaani Puerto Morron lähellä mangrovesuolla.

2. Entä ikävintä?

On vaikea sanoa mikä täällä on ikävintä. Ecuadorista on tullut jo niin koti että kaikki tuntuu normaalilta. Mutta täytyy mainita korruptio. Sitä vastaan on tehty paljon työtä ja edettykin mutta vieläkin tulee vastaan lahjusten pyytäjiä ja asiat eivät millään etene koska päättäjät on jo ostettu rahalla. Tästä kärsivät tietysti kaikki ihmiset ja se vaikuttaa hyvin monella tavalla. Yksi tavoista on että muista hyötymistä, jopa laittomasti, ei nähdä kauhean pahana kun sitä tekevät kaikki muutkin, jopa poliitikot, tuomarit, lakimiehet ja poliisisi. Toinen ongelma on turvattomuus jota tämä aiheuttaa.

Ecuadorilaiset poliisit järjestivät mielenosoituksen, kaappasivat presidentin ja polttivat renkaita kadulla.

Ecuador on ihana maa ja sitä hyvin kuvaavat kolibrit jotka tulevat meidän puutarhaamme maistelemaan kukkien mettä. Erityisesti he pitävät punaisista kukista ja linnut ovat myös hyvin reviiritietoisia, joten he saapuvat samaan paikkaan etsimään kukkia vuosienkin ajan.

Ensin meillä kävi vain yksi vihreä kolibri, nyt paikalle on saapunut myös pitkäpyrstöinen värikkäämpi yksilö. Niitä on molempia ihana seurata aurinkoisina päivinä kun värit oikein kimaltelevat valossa.

Ecuadorin toinen puoli on että meidän katumme nurkalla on vakituiset huumeidenmyyjät. He ovat veljekset joista toinen aina roikkuun samalla nurkalla etsimässä asiakkaita. Minullekin on tarjottu huumeita ja tämän, ja muun tähän liittyvän turvattomuuden ja rikollisuuden, takia meillä on muurit talon ympärillä ja lapset eivät voi lähteä yksin edes naapurikauppaan.

Taxon kukkia meidän puutarhassamme.

Valitettavasti Ecuadorilla on siis huonotkin puolensa. Tässä yksi kertomus niistä.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikkoa ilmaiseksi, mihin matkustaisit?

Jaa, monta paikkaa kiinnostaisi, erityisesti Aasia koska en ole koskaan sielläpäin matkustellut. Luultavasti reissaisin Kiinaan kavereita tapaamaan, mutta muutkin paikat missä on saman alan työntekijöitä kiinnostaisivat.

Kichwa-nainen Zuletan kylästä Pohjois-Ecuadorista.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

Boliviaa olisi mukava nähdä enemmän. Erityisesti haluaisin käydä pitemmällä reissulla Sucressa, se tuntui ihan mahdottoman mukavalta paikalta. Ja suklaakin oli hyvää.

Myös Huaraz Perussa olisi mukava nähdä uudelleen ajan kanssa. Erityisesti Cordillera Blanca vuoret jäivät mieleen.

Huarazin kattoja ja Cordillera Blanca.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat ulkomailla?

Ruisleipää, erityisesti ruispaloja. Suomalaista sinappia ja juustoa sekä tietenkin suklaata ja salmiakkia. Suomeen kun pääsen on aina lista asioita mitkä pitää saada syötyä. Siihen kuuluu jauhelihaperunamuussi-laatikko punajuurisalaatin kera sekä graavilohi, suomalaiset sipsit dippikastikkeella, kinkku-aurajuusto pitsa, greippilimppari ja moni, moni muu asia. Toisaalta niitä ei tule niin kauhea ikävä täällä ollessa, Ecuadorissa on omat herkut, mutta noita viittä ensimmäistä ikävöi kovastikin.

Torilla - Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva nainen kuorii herneitä.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Vaikea sanoa. En varmaan osaisi enää lopullisesti, vaikka koskaanhan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, varsinkaan sitten vanhempana. Mutta luultavimmin jos muuttaisin, niin se olisi tietyksi ajaksi. Joka saattaisi olla vuoden tai parikin. Ehkä sitten kun mies on eläkkeellä ja poika päässyt lukiosta.

Viidakko-Kichwat esittävät perinteisen tanssin Tenassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Ecuadorissa riittää juhlapyhiä. Täällä juhlitaan puun päivää ja opettajan päivää ja sihteerin päivää ja tietysti on valtava määrä erilaisia katolilaisia pyhimyksiä joiden juhlia on ihan jatkuvasti. Maalla on jopa kolme itsenäisyyspäivää. Tämä johtuu siitä että Ecuador ei itsenäistynyt kerralla maana vaan sen kolme suurinta kaupunkia kaikki kaatoivat espanjalaiset omin voimin jonka jälkeen Ecuadorista tuli osa Suur-Kolumbiaa ja vasta myöhemmin oma itsenäinen maansa. Lisäksi jokaisella kaupungilla on omat perustamisjuhlansa. Joten juhlia riittää.

Ingapirgan rauniot - nimestä huolimatta rakennukset ovat ajalta ennen Inkojen saapumista Ecuadoriin. Ne ovat luultavasti kuuntemppeli ja Kañari-alkuperäiskansan rakentamat. Täällä pidetään joka vuosi eri auringonseisauspäivinä perinteisiä juhlia.

On vaikea valita tästä runsaudenpulasta mikä olisi hauskin tai mielenkiintoisin. Täytyy kuitenkin erityisesti mainita Inti Raymi jota juhlitaan samaanaikaan kuin Suomessa juhannusta. Se on täällä kesänpäivänseisauksen juhlapyhä, Inti tarkoittaa aurinkoa jota silloin juhlitaan. Inti Raymia juhlitaan erityisesti Pohjois-Ecuadorissa, Etelä-Ecuadorissa alkuperäiskansoille suurempi juhla on talvipäivänseisaus.

Toros del Pueblo - kylän härkätaistelu. Eri juhlapyhien yhteydessä järjestetään usein kylän härkätaisteluita joissa kukatahansa saa mennä areenalle juoksemaan härkää karkuun. Härkää ei siis vahingoiteta eikä tapeta, vaan härkä vahingoittaa ja tappaa usein areenalle menijöitä.

Ecuadorissa juhlitaan uuden vuoden sijaan Vanhaa Vuotta. Vanha Vuosi on mies, hän voi olla poliitikko tai joku muu tunnettu hahmo, vaikka sarjakuvasankari tai naapuri. Vanha Vuosi on nukke joka tehdään joko paperimassasta, yleensä rannikolla, tai vuoristossa kankaasta ja täytetään rievuista. Paperimassa Vanhat Vuodet ovat tulleet suositummiksi, niitä tehdään ”tehtaissa” rannikolla ja myydään ympäri maata. Voit löytää kadulta vaikka Hämähäkkimiehen Donald Trumpin ja Smurffien viereltä, kaikki ovat suosittuja Vanhoja Vuosia, samoin kuin paikalliset politikot.

Vanha Vuosi -asetelma. Tässä juhlistetaan Espanjan voittoa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa.

Kun vuosi vaihtuu keskiyöllä Vanha Vuosi poltetaan ja hänen mukanaan kaikki vanha. Samalla naisiksi pukeutuneet nuoret miehet kulkevat ympäriinsä ja pyytävät rahaa lapsilleen. He ovat Vanhan Vuoden leskiä jotka nyt jäivät ilman elättäjää ja tarvitsevat sen takia almuja.

Vanhojen Vuosien leskien tanssikilpailu Baezassa.

Latacungan kaupungissa juhlitaan kaupungin perustamisen kunniaksi Mama Negra -juhlia. Niihin kuuluu monia hahmoja joista tunnetuin on Mama Negra. Lisäksi on juhlakulkueita, perinneruokaa, tanssiesityksiä ja muuta juhlahumua.

Yksi Mama Negra juhlien hahmoista.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Minulle muutto oli suhteellisen helppo. Oli nuori ja halusin kokea uusia asioita ja seikkailla, tunsin myös hyvin vahvasti että Jumala kutsui minua lähtemään. Myöskin vanhempani ja sisarukseni olivat täällä.

Ecuadorin kauneutta - Chimborazon tulivuori

Vuosien varrella on ollut monta kulttuurishokkia, asiat jotka olin jo hyväksynyt olivatkin yhtäkkiä hirvittävän vaikeita enkä pystynyt niitä hyväksymään, kuten jatkuva jonossa odottaminen ja turvattomuus.

Ikävä saattaa iskeä minä hetkenä tahansa. Tuntuu surullisena olla täällä kaukana kun rakkaat ovat Suomessa. Nyt tekisi mieli nähdä ruska tai jouluna lunta.

Mikael tekee pipareita erittäin keskittyneenä - kuva on muutaman vuoden takaa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai nykyisessä asuinmaassasi? 

Oikein hyvin voisin, mutta kaikki on Jumalan käsissä.

Aviomieheni Napoleón chorongo-apinavauva sylissään.

10. Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

Kaksi asiaa, Suomessa vierailu kesällä ja Guatemalan STS (Simply The Story) -jatkokoulutus. Oli ihana nähdä rakkaita ystäviä ja kannattajia Suomessa ja todella toivon että ensi vuonna matka onnistuu poikani kanssa. Guatemalassa taas koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja kutsun tekemään tarinankertomistyötä Ecuadorissa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Guatemalan matkasta voit lukea enemmänkin blogistani. Osa 1, Osa 2, Osa 3 ja Osa 4.

Suomessa juhannuksena Koskeloveden rannalla.

+ 1 aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

Jos kaikki menee hyvin ja Jumala suo, niin ensi kuussa olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Galapagos-saarille. Kaiken lisäksi tämä ei edes ole lomamatka vaan Suomen näkövammaistenliitto on tulossa vierailulle tarkistamaan yhteisen hankkeensa Ecuadorin näkövammaisten kanssa ja samalla käymme tarkastamassa Galapagos-saarten näkövammaisten tilannetta. Ihmisten siis, ei kilpikonnien ;)

Galapagos-kilpikonna Quiton eläintarhassa.

Toinen mahdollinen matka on marraskuussa. Minut on kutsuttu toiselle STS-jatkokurssille Meksikoon. Tavoitteenani on kouluttautua STS-kouluttajaksi. Koulutus järjestetään Cuernavacassa joka on Morellon osavaltiossa. Morelo vahingoittui kaikkein pahiten viimeisimmässä maanjäristyksessä ja Cuernavacassakin on useita koteja ja rakennuksia sortunut. Moni asia riippuu Jumalasta, matkani rahoituksen lisäksi.