Syyskuun Suosikit

Syyskuu oli täynnä iloisia asioita ja hienoja tapahtumia ja tapaamisia. Tässä muutama syyskuun huippujuttu jotka halusin jakaa teidän kanssanne.

Poika lähti kymmenennelle, eli peruskoulun viimeiselle, luokalle nyt syyskuussa. Hän on kasvanut ja muuttunut aivan valtavasti sitten viime vuoden. Ja täytyy tunnustaa että on kyllä aika valtavan komea.

Työ:

Ibarran Bethel-seurakunnan pastori pyysi minua vuoden alussa auttamaan seurakunnan lasten- ja nuortentyöstä vastaavia ja tukemaan heidän työtään. Tämän kutsun ansiosta olen voinut vierailla seurakunnassa jo useamman kerran tänä vuonna. Ja olemme järjestäneet jo kaksi koulutusta.

Syyskuun koulutuksessa käsittelimme kouluikäisen lapsen ja nuoren kehitystä monelta suunnalta. Vastuulliset ovat kaikki vapaaehtoisia ja todella sitoutuneita työhönsä. He tekevät sitä sydämellä.

Suurin osa lapsista ja nuorista jotka ovat työn parissa tulevat seurakunnan ulkopuolelta ja kuuluvat Ibarran köyhimpiin asukkaisiin. Joukossa on paljon hajonneita perheitä, yksinhuoltajaäitien lapsia, hyväksikäyttöä ja väkivaltaisuutta. Vastuulliset tahtovat olla valmiita vastaamaan kaikkiin näihin tarpeisiin ja tuomaan Jumalaa läsnä lasten ja nuorten elämässä.

Osana koulutusta kerroin paikallaolijoille tarinan Raamatusta. Kävimme yhdessä läpi Jeesuksen lähetyskäskyn ja keskustelu oli hyvin mielenkiintoista. Vastuulliset itse totesivat täyttävänsä lähetyskäskyä elämässään ja vapaaehtoistyössään. He elävät yhdessä lasten ja nuorten kanssa, antavat heille esimerkkinsä, välittävät heistä ja kertovat ilosanomaa eteenpäin.

Bethel-seurakunnan toiminnassa mukana olevia lapsia ja nuoria. Lastentapaamiset ovat erittäin vauhdikkaita, niissä lauletaan, tanssitaan ja leikitään yhdessä. On tärkeä pitää hauskaa ja samalla on mukava oppia Jumalasta.

Lapsi- ja nuorisotoiminnan johtaja Gabriela Yepez tanssittaa ja laulattaa lapsia. Tässä lauletaan Jeesus on superstara laulua. Sanoitukset ovat yksinkertaisia ja viesti paistaa niistä läpi.

Laulamisen ja tanssimisen jälkeen on aika istua alas ja kuunnella opetusta. Koska lapsia on paljon ja he ovat eri ikäisiä eivät yhteiset opetusjaksot ole pitkiä. Enimmän aikaa lapset ja nuoret viettävät omanikäistensä kanssa omissa ryhmissään.

Terveys:

Minä en ilmeisesti siedä gluteenia, en ole tehnyt tarkempia testejä mutta äitini ja sisareni ovat molemmat yliherkkiä. Lisäksi äidilläni on fybromyalgia jonka olen varmaankin perinyt.

Pitääkseni suoleni ja muunkin kehoni onnellisena aloitin syyskuussa Aloe Veran syömisen. Täytyy sanoa että alkuun se tuntui aika epämiellyttävälle, suorastaan yököttävälle. Kaikki tuollainen paksu, geelimäinen koostumus saa minussa aikaiseksi oksennusreaktion. Lisänä vielä hapan haju ja tuntui aivan mahdottomalta että onnistuisin saamaan aloe veran alas vatsaan saakka.

Ja tiedän, tämän sanoo nainen joka on syönyt matoja ihan ilokseen. Mutta kun ne madot ovat hyvänmakuisia. Ja kaikki muu omituinen jonka olen joutunut syömään on aina johtunut tahdosta olla loukkaamatta paikallista kulttuuria ja ihmisiä. Valitettavasti kukaan ei ole vaatinut minua juomaa aloe veraa jotta hyväksyisi minut vieraakseen. Ehkä se olisi ollut sitten helpompaa.

Vihdoin keksin lisätä aloe veran sekaan tuoretta inkivääriä ja sekoittaa kaiken sitruunamehuun. Nyt voin sanoa että vaikka en aivan rakastakaan tätä aamuista drinkkiäni, ainakin se menee alas. Ja vatsan hyvinvointi on enemmän kuin tarpeellinen korvaus pienestä uhrauksestani.

Karanki-Kichwa intiaaninainen lapsensa kanssa Shirihuasin kylässä Imbaburan provinssissa. Kylä on Ibarrasta ylöspäin, yli 3500 metrin korkeudella. Nainen on kylän pastorin vaimo.

Karanki-Kichwa intiaaninainen Punkuhuaicon kylässä. Kylä on Ibarrasta ylöspäin noin kolmentuhannen metrin korkeudella.

Herkuttelua:

Tämä vuosi on ollut hyvin sateinen. El niño kun loppui vihdoin ja viimein Tyynellä Valtamerellä alkoivat valtavat kaatosateet sekä Ecuadorissa että naapurimaassa Perussa. Perussa tilanne on oikeastaan ollut pahempikin.

Valitettavasti useampi ihminen on menettänyt tulvissa ja kaatosateista johtuvissa mutavyöryissä henkensä. Siihen verrattuna tuntuu pieneltä hinnalta että meillä Quitossa ei ole ollut kesää.

Täällä kesä tarkoittaa kuivaa kautta kun aurinko paistaa melkein koko ajan ja kasvit kuihtuvat ja kuolevat pois. Talvi taas on kun sataa vettä ja kaikki kasvaa oikein kohisten. 

Tänä vuonna valitettavasti sadetta on tullut niin paljon että monet sadot ovat tuhoutuneet. Yksi sadoista joka on kärsinyt liiasta vesisateesta ovat olleet sitruunat. Sen sijaan appelsiini- ja mandariinisato on ollut ennenkuulumattoman valtava. Joissain paikoin niitä myydään sata kappaletta dollarilla.

Täällä Quitossa hedelmät eivät ole olleet aivan yhtä halpoja, mutta dollarilla saa helposti kaksi- tai kolmekymmentä hedelmää. Joten syyskuussa tuli herkuteltua mandariineilla ja tuoreella appelsiinimehulla.

Tosin vinkkinä, alkää sekoittako aloe veraa appelsiinimehun sekaan. Se ei toimi! 

Hedelmiä myynnissä meidän lähellämme olevalla Ofelian Feria Librellä. Toripäivät ovat aina perjantai ja lauantai, sunnuntainakin on vielä jäljellä jonkin verran myyjiä. Huomasitko mandariineja täynnä olevan kuorma-auton lavan?

Lisää mandariineja ja tietenkin muitakin hedelmiä.Minun onnekseni sitrushedelmät ovat suosikkejani ja niihin ei todellakaan koskaan kyllästy.

Tässä myydään appelsiineja ja manderiineja. Tulee ihan jano kun noita katsoo. Täällä useimmiten tulee laitettua appelsiinit mehuksi, mandariinit syö ihan sellaisenaan.

Musiikkia:

Minä rakastan joulumusiikkia, erityisesti keskiaikaista joulumusiikkia. Ja minusta on nautinnollista kuunnella sitä ympäri vuotta. Täällä kun ei voi edes joulua yhdistää valkoisiin hankiin tai kylmyyteen, joten on ihan sama kuunteleeko sitä hellepäivänä vai vesisateessa. Varsinkin kun jouluna yleensä on aurinkoiset ja lämpöiset kelit.

Mieheni ja poikani eivät kuitenkaan nauti joulumusiikista yhtä paljon kuin minä. Joten yritän rajoittaa sen soittamista kotona. Ainakin ihan täysillä niin että he kuulevat. Kukaanhan ei tiedä mitä kuulokkeilla kuuntelen yksin...

Syyskuu on minulle kuitenkin joulusesongin virallinen avaus, ainakin joulumusiikin suhteen. Aina ensimmäiseksi aloitan nautintoni Handelin Messias-oratoriolla.

Oratorio ei varsinaisesti edes ole joulumusiikkia. Siinä käsitellään myös pääsiäinen ja koko kirkkovuosi ja Jeesuksen elämäntyö. Mutta se on leimaantunut jouluun, myös minun mielessäni. Joten on nautinnollista päästä sitä kuuntelemaan ja vielä oikein täydellä teholla.

Jos et ole ikinä kuullut Handelin Messias-oraatoriota suosittelen että korjaat tämän surullisen asiantilan mahdollisimman pian!

Imbaburan tulivuori. Kuva on otettu Bethel-seurakunnan pihasta. Imbaburan provinssi on saanut nimensä tulivuoren mukaan ja vuori on erittäin tärkeä paikallisten alkuperäiskansojen tarustossa.

Raamatun kertomus:

Syyskuun Raamatun-kertomukseni on tarina Elisasta ja miten profeetta saa kirveen nousemaan veden pinnalle. Tämä tarina löytyy Toisesta Kuningastenkirjasta luvusta 6, jakeet 1-7 (2 Kuningastenkirja 6:1-7).

Sain kertoa tarinan Simply The Story -harjoituskokoontumisessamme. Yhdessä muiden Latinalaisen Amerikan STS-apulaiskouluttajien kanssa kokoonnumme netin kautta joka torstai. Silloin yksi meistä kertoo tarinan, yksi antaa palautetta ja kaikki osallistumme keskusteluun.

Kokoontumisiamme johtaa filippiiniläis-usalainen lähetystyöntekijä Angelina. Nämä kokoontumiset ovat olleet minulle valtava ilon ja rohkaisun paikka. Ne ovat myös auttaneet minua oppimaan kertomaan Raamatun tarinoita paremmin ja saamaan kuuntelijat mukaan keskusteluun ja tuomaan esille omia ideoitaan.

STS-menetelmän paras puoli onkin mielestäni että jokaisella osallistujalla on mahdollisuus löytää itse omat aarteensa kertomuksesta ja tehdä omia oivalluksia sitä käsitellessä. Raamattu on täynnä niin suuria rikkauksia ja kun niitä tutkii niin käsiin jää valtavan arvokkaita jalokiviä!

Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas. Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme." Hän sanoi: "Menkää". Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijasi kanssa". Hän sanoi: "Minä tulen". Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat puita. Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!" Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle. Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös". Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.

2 Kuninkaidenkirja 6:1-7