Juuri nyt minut tekee iloiseksi…

Quiton pohjoista keskustaa.

Olen viettänyt viimeiset kuukaudet matkustellen ja joutunut olemaan paljon kodin ulkopuolella. On toden totta että oma maa on mansikka ja muu maa on mustikka.

KOTI. Olla kotona, nukkua omassa sängyssä oman kullan vieressä. Tietää ettäoma poika tuhisee omassa huoneessaan ihan lyhyen matkan vieressä ja meidän oma pikku koiramme nukkuu hänen vieressään (vaikka isä on kuinka monta kertaa kieltänyt).

Onni on oma vessa, ja oma peitto, ja oma tyyny, ja oma keittiö. Ja se oma sänky jossa saa nukkua aamulla niin pitkään että herää aivan itse ja sitten saa rauhallisesti omaan tahtiin aloittaa päivän, ilman mitään kiirettä.

Minä ja Mikkis, kuvan ottamisesta on yli vuosi joten poika on jo ehtinyt kasvaa minua pitemmäksi.

HILJAISUUS. Tätä kirjoittaessa taustalla soivat hiljaa joululaulut mutta jos haluan voin laittaa ne pois päältä. Kun menen aamupalalle minua tervehtii vain poikani ja koiramme, mies on ehtinyt jo lähteä töihin.

Ei ole pakko olla seurallinen ja mukava ja keskustella kaikkien kanssa ja hymyillä ja täyttää hiljaisuutta höpinällä. Voin itse valita mitä kuuntelen ja se voi olla vain hiljaisuus jos mieleni sitä tekee.

Mikkiksen ja Johnnyn serkkuja.

AURINKO. Quiton säätä paljon parjataan. Ja kyllä itsekin puhun siitä pahaa aina kun ehdin. Mutta silti on ihana, useimpina aamuina, herätä auringon valoon. Sitten on tietysti niitä päiviä kun aurinkoa ei näe ollenkaan, mutta sitten se onkin vielä rakkaampi vieras kun se tupsahtaa esille pilvipeitteen takaa.

SATEISET ILTAPÄIVÄT. Tästä huomaa todella että nostalgia on iskenyt ja kotiin on ollut ikävä. Yleensä inhoan Quiton sateisia ja kylmiä iltapäiviä ja iltoja. Nyt ne tuntuvat niin kodikkailta ja ihanilta, varsinkin kun laitan villatakin tai –paidan päälle ja luen lämpöisen peiton alla hyvää kirjaa.

Johnny uimaleikkien keskellä.

RAAMATTU. Rauhallisissa aamuissa on kaikkein parasta että aamuhartautta ei tarvitse tehdä kauhealla kiireellä ja paineen alla.

Onnistuuhan se Raamatunluku vaikka hampaita pestessä tai päälle pukiessa, mutta kaikkein parasta on kun saa kaikessa rauhassa miettiä mitä Jumala on todella tarkoittanut ja miten sen omaan elämään soveltaa. Aamuinen Raamatunluku- ja rukoushetki on jotain korvaamatonta, sitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

SUKLAA. Sain Suomesta suklaata ja se on täydellinen kumppani sateisille iltapäiville ja hyvälle kirjalle. Harmi että Suomeen on niin pitkä matka, mutta toisaalta näitä pieniä iloja osaa arvostaa entistä enemmän.

Mikkis koulupuvussaan ja Bailarina.

KIRJAT. Minulla on kirjat nykyään iPadillä. Ne ovat paljon siistimpiä siellä, ei tarvitse pyyhkiä pölyjä ja huolehtia ja miettiä minne mahtuisi vielä muutama lisää. Nyt voi täyttää virtuaaliset kirjahyllyt niin monella kirjalla kuin ikinä vain jaksan lukea. Miten ihana onkaan kun on kirjoja ja kun niitä saa lisää ja saa lukea niitä!

Alkuun Ecuadorissa oli aivan mahdoton saada kirjoja, siis kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt niitä tulee jonkin verran mutta ne ovat aivan mahdottoman kalliita. Muistan miten purskahdin itkuun kun vuosien jälkeen löysin ison kirjakaupan Quitosta. Se oli vain niin mahtava tunne kun näin kaikki kirjat hyllyissä ympärilläni.

Kirjat ovat ihania, olivatpa ne e-kirjoja tai perinteisiä paperi-kirjoja, kunhan vaan ne ovat paksuja ja niissä on paljon, paljon sanoja. Lyhyet kirjat ovat ikäviä koska ne loppuvat aivan liian pian!