keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mikä On Todella Tärkeää?

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
1 Korinttilaisille 15:57-58

Maailmassa on monia asioita jotka vaativat tai tarvitsevat huomiotani. Miten voin valita niistä tärkeimmät? Ne, joilla on todellista merkitystä?

Täytämme kotimme ja elämämme kaikelle tarpeettomalla. Mutta mitä me todella tarvitsemme?


Anna minulle viisautta ja ymmärrystä, Herra. Vaikka se koskisi ja tekisi kipeää. Vaikka se tarkoittaa että joudun luopumaan asioista joihin olen kiintinyt. Ja jotka tuntuvat minusta tärkeiltä.


Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Ps. 34:19-20


Monesti epäilen että kipu tulee koska teen Jumalan tahdon. Tai koska Jumala rankaisee minua kun en toiminut Hänen tahtonsa mukaan.

Miksi on niin helppo yhdistää Jumala ja kipu? Miksi on niin vaikea nähdä rakastava Jumala, Jumala jonka kädet naulat ovat läväisseet ja joka kulkee minun vierelläni ja kantaa minua kipuni keskellä?

Miksi tuntuu että ilo ja onni löytyvät maailmasta? Ja kirkossa ei saisi edes nauraa?

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Jaakobin kirje 3:17

Poikani kysyi minulta, miksi Jumala sallii ihmisten kärsiä? Miksi Hän ei auta köyhiä ja kurjia? Miksi Hän ei ota ihmisten kärsimystä pois?

Oli niin helppo hymyillä ja vähän hymähtää. Mutta hänelle tämä oli ensimmäinen kerta. Hän oli nyt juuri kärsimyksen äärellä. Näki miten maailmassa on tuskaa ja Jumala tuntuu olevan niin kaukana.

Miksi Jumala loi maailman jossa on syntiä, sotia, maanjäristyksiä, sortoa, sairautta, nälänhätää ja julmuuttu?

”Uskon aurinkoon silloinkin kun se ei paista. Uskon rakkauteen silloinkin kun olen yksin. Uskon Jumalaan silloinkin kun Hän on hiljaa.”
Graffiti kellarin seinässä Kölnissä v. 1945

Elämän tarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen.

Mikä on todella tärkeää tässä maailmassa? Mikä vain vie aikaani ja ajatukseni pois siitä tärkeästä? 

Piiloudunko tavaran taakse? Peitänkö itseni tarpeettomaan? Yritänkö paeta Jumalaa itselleni haitallisten ihmissuhteiden taakse?

”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille, omassatunnossamme Hän puhuu, mutta tuskissamme Hän huutaa; kärsimys on hänen huutotorvensa, jolla kuuro maailma herätetään.”
C.S. Lewis

Rakas Jumala, ole meitä lähellä kärsimyksessä. Anna minun tuntea läsnäolosi pyhyys tuskan keskellä.

Monella meistä on särjetty sydän, toisten ihmisten ja elämän hajoittama. Liian monella on murtunut mieli, enää ei ole toivoa elämässä. Liian moni harjailee vailla selkeää suuntaa.

Ota meitä kädestä kiinni, ohjaa uuteen elämään, anna meidän astua kanssasi seikkailuun. Anna löytää suunta, toivo ja tulevaisuus, luottamuus siihen että sinä ohjaat. Aina, jokaikinen hetki. Aamen.

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
Psalmi 25:5 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti