Epäonnistuminen
ei ole mukavaa ja se tekee kipeää joka kerta. Minulle epäonnistuminen merkitsee
häpeää, joudun tunnustamaan etten pystynyt, en ole tarpeeksi hyvä.
Jumala pyyhkii pois meidän epäonnistumisemme. Hänessä
me olemme voittajia, osallisia Hänen kunniastaan ja voitostaan.
Joskus me kaikki epäilemme. On vaikea uskoa että
Jumala voisi rakastaa minua. Tai että Hän voisi hyväksyä minut tälläisena.
On helpompi uskoa että minun syntini olivat liian
suuret. Että minä en ole kelvollinen. Ettei Jeesus oikeasti kuollut minun
puolestani.
Mutta
se on valhetta.
Minä en enää elä. Vaan Kristus elää minussa. Mitä
elämästäni on jäljellä, sen elän uskossa Jeesukseen. Häneen joka rakasti minua
niin paljon että kuoli puolestani.
Minä saan tuoda syntini Hänelle. Voin paljastaa
kaiken mitä on sisälläni piilossa. Eikä minun tarvitse pelätä.
Jumalalla on suunnitelma. Se on jotain suurempaa
kuin minä tai sinä tai koko tämä maailma. Ja Hänen armostaan me saamme olla
osallisia siinä.
Vaikka minä olenkin pieni ja mitätön, minut on
nostettu ylös Jeesuksessa. Minusta on tehty perillinen ja Jumalan oma lapsi.
Minä olen osa Hänen suunnitelmaansa.
Jeesus, kiitos siitä että kuolit puolestani. Minun itseni olisi mahdoton
olla pyhä kuten sinä. Kiitos että nyt saan elää uskossa sinuun ja toivossa että
sinä pelastat minut, jo tässä elämässä.
Meidän kaikkien on kuoltava. Jonakin päivänä saan nähdä sinut kasvoista
kasvoihin. Mutta siihen saakka minun on elettävä täällä maan päälla. Anna
minulle voimaa ja rohkeutta elää sinussa ja luottaa sinuun joka hetki. Anna
minulle elämä jolla voin palvella muita ja heijastaa sinun pyhyyttäsi ja
rakkauttasi muiden ihmisten elämään.
Kiitos että saan olla osallinen sinusta, amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti