Ayangue - Täydellinen Pieni Poukama joka Kätkee Uimarannan Satumaan

Ayangue on pieni kalastajakylä, joka sijaitsee hevosenkengänmuotoisessa lahdessa. Ayanguen ranta tunnetaan kirkkaista ja lämpimistä vesistään, koralliriutista ja pikkukaupungin charmista. Ayangue on erinomainen paikka sukellusta harrastaville.

Ayangue sijaitsee Santa Elenan maakunnassa, 150 kilometrin päässä Guayaquilista. Rantakaupungin ilmasto on kuiva ja keskimääräinen vuotuinen lämpötila on 25-29 astetta.

Saavuimme Ayangueen vahingossa. Olimme vanhempieni kanssa yhdellä jouluakarkuunlämpöiseen-reissullamme ja etsimme uutta rantaa jolla emme olisi vielä ehtineet käydä.

Ajoimme Ecuadorin Ruta del Sol, Aurinkoreitti, maantietä pitkin Manabin provinssin halki eikä yksikään senkymmenistä ja sadoista hiekkarannoista tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä. Pysähdyimme hetkeksi, yö siellä ja toinen täällä. Kunnes olimme ajaneet ulos koko provinssista ja saavuimme Santa Elenan provinssiin.

Tie alkoi kaartaa pois rannalta, kohti sisämaata. Säikähdimme että vaihtoehtomme olisivat lähteä kokonaan rannalta pois, ajaa takaisin tai pitemmälle eteenpäin. Missä olivat tutut Salinasin ja Playasin rannat.

Ayanguen tärkein vetokohde on maailmanluokan sukellusmahdollisuudet. Ayanguen suojatun lahden erittäin rauhallinen vesi tekee siitä erinomaisen sivuston vedenalaiseen urheiluun.

Ayanguen ja sen ympäristön historia on vasta hiljattain alettu tutkia. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana historioitsijat ja arkeologit ovat päätyneet tulokseen, että alueella on asunut käsityöläisväestöja jo vuonna 3000 eaa. Valdivian läheisyydessä sijaitseva arkeologinen museo dokumentoi näiden merenkulkijoiden historiaa.

Olimme jo päättäneet että viettäisimme uuden vuoden Playasissa. Ja tekesimme mutkan Puerto Morosin kautta jotta voisimme käydä mangrovesoilla ja delfiinejä katsomassa. Mutta meillä ei ollut minkäänlaista kiirettä päästä sinne asti vielä.

Vihdoimme saavuimme maantien haarukkaan. Vasemmalle ja sisämaahan jos tahdoimme jatkaa matkaa Guayaquiliin ja sieltä Salinakseen tai Playasiin. Oikealle jos tahdoimme mennä Ayangueen.

Emme olleen koskaan kuulleet Ayanguesta, mutta tie vei selvästi rantaa kohti. Joten käännyimme oikealle.

Ayanguen väestön tärkein elinkeino on käsitöiden tekeminen ja myyntiin. Niiden materiaalina käytetään korallia, simpukankuoria, balsapuuta ja kalan suomuja. Monet kalastajaperheet tekevät koruja ja matkamuistoja kivistä, simpukankuorista ja luista, jotka he ovat löytäneet Tyynenmeren vesiltä. 

Ayanguessa on myös laaja valikoima aitoja paikallisia ravintoloita. Niiden erikoisuus ovat oisterit jotka on kalastettu paikallisilta vesiltä ja myydään ja valmistetaan tuoreina.

Pienten kukkuloiden ohi ajettuamme, saavuimme vielä pienempään Yanguen rantakaupunkiin. Ensin säikähdettyämme hotellien hinnoista, päätimme ettemme tarvinneet huonetta aivan rannan vierestä.

Jatkoimme etsintöjämme ja päädyimme viimein viihtyisän, nelikerroksisen, puustarakennetun hotellin kahteen ylimpään huoneeseen. Hotelli oli todella mukava, huoneet olivat avarat ja meillä oli oma pitkä parveke riippumattoineen.

Hinta oli myös edullinen koska huoneemme katsoivat kaupunkiin päin, pois rannalta.

Alkuun pelkäsin että yöt olisivat liian kuumia ilman merituulta. Mutta huoneissamme oli ilmastointilaitteet. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta kuka sitä kaipasi kun rannalla oli ravintoloja rivissä ja paikallinen herkku, osteri, oli aivan uskomattoman edullinen.

Ayanguen ranta on pienipoukama jota ympäröivät rantakalliot. Niiden välistä kulkee kapea aukko, joten poukamassa ei ole paljoa aaltoja. Ranta sopii hyvin lapsiperheille rauhallisten vesiensä tähden.

Rantakaupunkiin saapuu myös paljon matkailijoita omilla laivoillaan ja veneillään. Poukama on luonnonsatama jonne on hyvä jättää saapua ankkuriin ja nauttia rannasta ja kaupungin antimista.

Ayanguessa ei ole isoja kauppoja, eikä yhtään kauppakeskusta. Koko kaupunki on keskittynyt palveluiden tarjoamiseen matkailijoille. Rannalta löytyy rivi meriravintoloita ja rantakadulla , joka johtaa kohti rantaa, on niitä vielä lisää.

Lisäksi paikalliset tarjoavat useita meriurheilumahdollisuuksia, kuten snorklaus ja sukeltaminen. Veneellä tai laivalla on mahdollista lähteä tutkimusmatkalle läheisille koralliriutoille jotka ovat täynnänsä Tyynenvaltameren eläimistöä.

Minulle eläin josta nautin kaikkein eniten oli maaiguaani. Ne pitivät Ayanguen lämpimästä ja kuivasti ilmastosta aivan yhtä paljon kuin minä ja niitä olikin joka puolella. Ja ne kasvoivat myös uskomattoman kokoisiksi.

Meidän hotellihuoneemme eivät ehkä tulleet merinäköalan kanssa. Mutta meillä oli aivan uskomaton näköala kaupungin katoilla eläviin ja aurinkoapalvoviin iguanoihin. Siellä ne kiipeilivät seiniä, kattoja ja puita pitkin, riitelivät, rakastelivat ja nauttivat auringosta.

En tiedä montako sataa kuvaa ehdin ottaa iguanoista vierailumme aikana.

Iguaanojen lisäksi lempiajanviettoani oli meressä pulikointi ja rannalla loikoilu. Ayanguen poukama on niin täydellisen muotoinen ja meri on niin tyyni ja kaunis että monesti tuli mieleeni että olimme elokuvasetissä emmekä oikeassa maisemassa.

Varsinkin auringonlaskun aikaan. En ole monessa paikassa nähnyt yhtä upeita auringonlaskuja kuin Ayanguessa.

Oli todellinen suru kun tuli aika lähteä eteenpäin. Lupasin itselleni palata vielä uudelleen. Pala sieluani jäi lepäämään Ayanguen rantahiekalla seuraavaa auringonlaskua odottaen.