Ecuadorissa
esikouluun mennään neljävuotiaana, silloin aloitetaan kouluvelvollisuus tai
pakollinen koulussa istuminen.
Esikoulussa
istutaan paikoillaan, harjoitellaan kynän käyttöä, opetellaan vokaaleja ja
numerot yhdestä viiteen. Leikkimiselle on aikaa varattuna yksi puolentunnin
välitunti päivässä. Välitunnin aikana syödään myös eväät, joten leikkimiseen ei
lopulta jää paljoa aikaa.
Päiväkoti ei ole
pakollinen mutta ecuadorilainen äitiysloma on kolme kuukautta. Mikä tarkoittaa
että moni kolmekuukautinen vauva aloittaa silloin päiväkotielämänsä.
Kouluja on sekä
yksityisiä että valtion ylläpitämiä. Valtion kouluissa ei ole kuukausimaksuja
ja kirjat saa ilmaiseksi. Koulumateriaalit ja –puvut on kuitenkin vanhempien
ostettava. Koulupäivä alkaa esikoulussa yleensä kello 8, ensimmäisestä luokasta
lähtien oppilaat menevät kouluun kello 7 aamulla.
Päiväkodit aloittavat päivänsä yleensä myös
seitsemältä. Lapset saapuvat unisena paikalle, myöskin virallisiin päiväkodin
omiin koulupukuihin pukeutuneina. Pienten lasten päivä saattaa jatkua hyvinkin
myöhään, joissakin päiväkodeissa lapset lähtevät kotiin vasta kello kuusi
illalalla, tai myöhemmin.
Päiväkodit ovat
Ecuadorissa kaikki yksityisiä, rahaa tavoittelevia yrityksiä. Ne saattavat olla
suuria laitoksia joissa on satoja lapsia, tai pienempiä vain muutaman kymmenen
lapsen yksiköitä. Jokainen päiväkoti maksaa ja vanhemmat valitsevat päiväkodin
lapselleen maksukykynsä mukaan.
Joissakin
päiväkodeissa ollaan kielikylvyssä, käydään maatilalla tai vuoristokiipeillään.
Toisissa lapset istuvat päivän sisällä ja ainoa ulkoilumahdollisuus on pieni
sementillä päällystetty piha.
Henkilökunnan
taso vaihtelee huimasti. Nykyisen lainsäädännön mukaan päiväkodissa pitäisi
olla lastenpsykologi ja lastentarhanopettaja, aina tiettyä lapsimäärää kohden.
Käytännössä kalleimmissa päiväkodeissa löytyy lastenpsykologeja ja
lastentarhanopettajia lain määräämä määrä ja jopa enemmän, halvemmissa niitä on
hyvällä onnella yksi tai ei lainkaan.
Monesti
edullisten päiväkotien henkilökunta koostuu yhteisöäideistä, eli
kouluttamattomista naisista joilla on omia lapsia ja jotka sen tähden nähdään
päteviksi pitämään huolta myös toisten lapsista.
Yhteisöäidit
osaavat pukea lapset ja syöttää heidät. He osaavat myös valvoa kun lapset
leikkivät sisällä tai ulkona. Mutta heillä ei ole kykyä valvoa lapsen kehitystä
ja tukea sitä.
Joka vuosi
Quitoa, ja Ecuadoria, ravistelevat päiväkotiskandaalit. Lapsia pahoinpidellään
tai käytetään seksuaalisesti hyväksi. Vauvat kuolevat päiväkoteihin koska
heistä ei ole pidetty huolta. Tai käy ilmi että kaikki päiväkodin lapset on
huumattu opiaateilla päivän ajaksi jotta he nukkuisivat kiltisti eivätkä
häiritsisi henkilökuntaa.
Kukaan ei
oikeastaan valvo mitä päiväkodissa tapahtuu, jos lapsen vanhemmat eivät sitä
tee. Eikä kukaan arvosta päiväkodin henkilökunnan työtä. He saavat minimipalkan,
vähän päälle 320 euroa kuukaudessa. Monesti saman palkan saa, oli yhteisöäiti
tai yliopistosta valmistunut lastentarhanopettaja.
Opetusala on Ecuadorissa yksi vähiten arvostetuista aloista. Sitä opiskellaan
jos ei osaa mitään muuta. Ja tulokset ovat sen laatuisia.
Itse olen
opettaja, Ecuadorissa opiskellut. Kun poikani alkoi kasvaa, menin töihin
päiväkotiin jossa hän oli oppilaana. Kun hän lähti kouluun, tahdoimme miehini
kanssa mieluummin maksaa vähän enemmän jotta hän voisi olla turvallisesti
koulussa ja lisäksi oppisi jotakin. Kaikilla ei kuitenkaan ole tätä
mahdollisuutta.
Vuosien varrella
erityisopetuksessa työskennellessäni olen törmännyt liian suureen määrään
lapsia joita on pahoinpidelty tai hyväksikäytetty seksuaalisesti päiväkodissa
tai koulussa. Liian suuri määrä on jo yksi, mutta valitettavasti lapsia on
tullut huomattavasti enemmän vastaan.
Lisäksi olen työskennelly
aivan liian suuren lapsimäärän kanssa joka ei ole koulussa oppinut lukemaan tai
laskemaan, koska opettajaa ei ole ollut. Tai opettaja ei ole halunnut opettaa
kyseistä oppilasta tai opettajalla ei ole ollut aikaa koska luokkakoko on liian
suuri. Tai joskus jopa koska opettaja ei ole itse osannut.
Jos et mitään
muuta osaa, ainakin voit opiskella opettajaksi.
Ja tämä asenne
näkyy. Se näkyy lasten elämässä, se näkyy perheiden elämässä ja se näkyy koko
valtion elintasossa.
6,8%
ecuadorilaisista on täysin lukutaidottomia. 20,4% intiaaneista Ecuadorissa on
myöskin täysin lukutaidottomia. 9% ecuadorilaisista ei ole käynyt peruskoulua.
Ecuadorissa peruskoulu kestää kymmenen vuotta. Kaupungeissa peruskoulua käydään
täydet kymmenenvuottaa, maaseudulla peruskoulussa viivytään noin seitsemän
vuotta.
Opetuksen tasosta
ei kannata kauheasti puhua. Nyt opettajilta jo vaaditaan alemman asteen
yliopistotutkintoa. Silti käytännössä maaseudulla vielä moni opettaja on käynyt
vain opettajan ammattikoulun tai lukion.
Jos jollakin on arvoa,
niin lastenkehityksellä, siitä huolehtimisella ja sen takaamisella. Ja sen pitäisi
näkyä myös rahamääränä joka siihen laitetaan.
Totuus on että jos opetuksesta ja lasten kehityksestä ei makseta rahana, se maksu lähtee irti jollain muulla tavalla. Ja tuo toinen tapa voi olla yhteiskunnalle, perheille ja varsinkin lapsille itselleen paljon kalliimpi.
Tahdotaanko
Suomessa tulla samaan tilanteeseen kuin Ecuadorissa? Kuinka paljon Suomi on valmis maksamaan?