Mitä sinä kaipaisit Suomesta
jos olisit kauan poissa?
Itse kaipaan Fazerin
suklaata, salmiakkia ja sinappia. Muitakin asioita on, kuten ruisleipä ja
punajuurisalaatti sekä graavilohi. Suomalaiset juustot ovat myös ehdottomasti
kaipauslistan kärkipäässä.
Monesti näihin makuihin
liittyy muistoja. Ja huomaankin että kun syön ruisleipää jossa on päällä
ruohosipulilla maustettua sulatejuustoa, meetwurstia ja Kippari-juustoa, olen
oikeasti kotona.
Samanlaisen reaktion saavat
aikaat tuoreet marjat, mansikat ja mustikat, erityisesti kesäiltana kermaisen
jäätelön kanssa syötynä.
Suklaasta tulee taas mieleen
erityisesti joulu. Samoin kuin sinapista. Tai uusi vuosi kun levitän sitä
makkaran päälle. Salmiakki, tai erilaiset karkit , tuovat mieleen lapsuuden
karkkipäivät.
Mieleen nousee nuotion savu,
käristyvän makkaran haju, sinapin kirpeys suussa, hyttysten ininä ja
suomalainen kesäilta jossa sininen hämärä kantaa järvimaiseman yli. Hiukset
ovat vielä märkänä saunan ja uinnin jälkeen, varpaita vähän paleltaa ja onneksi
järveltä nousee tuuli joka tuo mukanaan suon ja männyn tuoksua ja helpotuksen
hyttysistä.
Suomea tulee ikävä kun on
joulu. Silloin on helppo hamstrata Juulia karkkeja tai Vihreitä kuulia. Mutta
todellisuudessa ikävä on valkeita hankia, pakkasta, pulkkamäkeä ja lapsuuden
joulua. Perheen kanssa yhdessä olemista ja kokemista.
Ecuadorissa ei ole
vuodenaikoja ja tärkeät päivämäärät tulevat yllätyksenä. Laskiainen meni ohi,
silloin olisi pitänyt saada laskiaispullia. Kohta on jo pääsiäinen, olisi aika
syödä mämmiä, suklaamunia ja pääsiäisrakeita.
Samalla sydäntä pistelee
ikävä päästä virpomaan, tekemään yhdessä pääsiäiskoristeita, kasvattamaan
rairuohoa kuin pienenä ja kokemaan juhla yhdessä lapsuuden perheen kanssa.
Mieleen nousee muisto mummosta koristelemassa oikeita kananmunia, ensin niistä
piti saada sisus pois. Me pienet emme saaneet koskeakaan, etteivät munat vain
rikkoontuisi.
Aisteihin liittyy niin monta
muistoa. Kylmästä tulee mieleen syksy ja edellisenä yönä ensimmäisen kerran
jäätyneet lätäköt tien pinnalla. Tuuli puhaltaa ja etsin ympäriltäni ruskan
värjäämiä lehtiä.
Muistot eivät enää liity
vuodenaikaan, koska niiden kulun on hukannut täällä. Niitä nostattavat
aistihavainnot ja tärkein niistä on makuaisti ja ruoka. Riisipuuro ja kaneli
kuuluvat jouluun. Mansikat kesään.
Eniten kaipaan varmasti
lapsuutta ja omaa perhettä. Mutta lapsuuteen ei enää pääse. Perheen luona voi
onneksi vierailla. Sukuun on tullut uusia jäseniä. On pieniä jotka kasvavat
niin kovin nopeasti isoiksi poissaollessani.
Mutta kun lämmitän
nyppylämuussin mikrossa ja syön sen yhdessä punajuurisalaatin kanssa, tiedän
tulleeni kotiin.
