Lakko Ecuadorissa - Intiaanit osoittavat mieltään hallituksen leikkauksia vastaan

Tänään on Ecuadorissa koko maan kattava yleislakko.

Viime viikolla presidentti Moreno julkisti kattavan leikkauspaketin joka tuli voimaan Ecuadorissa yhtenä IMFn lainaehtona. Ehtoihin kuului mm. polttoainetukien lakkauttaminen. Ecuadorissa on ollut voimassa vuosikymmeniä polttoainetuki jonka ansiosta bensan ja dieselin hinnat ovat hyvin alhaisia. Tämä puolestaan on pitänyt julkisenliikenteen hinnat alhaisena, samoin kuin ruoan ja muiden tuotteiden kuljetuskustannukset.

Nyt säästöjen tähden bensan hinta nousi jopa 120% ja dieselin hinta sitäkin enemmän.

Viime viikon keskiviikkona alkoi liikennealan liittojen lakko joka loppui  perjantai-iltana presidentti Morenon hallituksen painostuksen takia. Moreno vangitutti useat liittojen johtajat jotka joutuivat vankilaan ”laittomasta mielenosoituksiin kiihottamisesta”. Liikennealan yrittäjät jatkoivat kuitenkin osittain lakkoa ja nyt mukana ovat melkein kaikki liikennealalla toimivat.

Intiaanien järjestöt päättivät tulla mukaan lakkoon perjantai-iltapäivällä, juuri kun liikealan liitot vetäytyivät lakoista. Intiaanit ilmoittivat että liittojen johtajat ovat kansanpettureita ja he aikovat lakkoilla joka tapauksessa.

Tällä hetkellä virallisten laskujen mukaan pääkaupungissa Quitossa on n. 20 000 intiaania kokoontuneena. Maahan on julistettu yleislakko.

Hallitus ja presidentti pakenivat Guayaquiliin mielenosoituksia.

Intiaanien järjestöt ovat ilmoittaneet lakon jatkuvan kunnes hallituksen leikkaukset perutaan tai presidentti eroaa, kumpi vain tapahtuu ensin.

Maan tiedotusvälineet, erityisesti televisioasemat, ovat isolta osin hallituksen omistuksessa. Ne jotka eivät ole hallituksen ovat rikkaiden perheiden vallassa. 

Uutiset ovat jatkuvasti näyttäneet intiaanien mielenosoitukset negatiivisessa valossa, vähätelleet lakkoon osallistuvien määrää ja lakon vaikutuksia eri puolella maata. 

Yleinen mieliala on jyrkästi lakon puolella ja on ollut hienoa nähdä miten ihmiset ovat asettuneet intiaanien puolelle sosiaalisessa mediassa. Tämä on todella valtava muutos maan yleisessä ilmapiirissä.

Entisen presidentin, Correan, poliittiset kannattajat ovat pyytäneet hänen paluutaan. Intiaanien järjestöt ovat tehneet julkisesti selväksi että he ovat Correan paluuta vastaan. Myös julkinen mielipide on samaa mieltä sosiaalisessa mediassa.

Tällä hetkellä meidän kotikaupungissamme Ibarrassa on työväenliittojen ja -järjestöjen rauhanomaisia kulkueita ja mielenosoituksia. Nämä liitot ja järjestöt ovat liittyneet intiaanien lakkoon.

Intiaanikylissä kylien johtajat ovat julistaneet lakon ja mielenosoitukset rauhanomaisiksi. Ne kyläläiset jotka eivät julistusta totteli tuomitaan intiaanioikeudessa sakkoihin ja muihin rangaistuksiin. Kyläläiset itse vahtivat toisiaan että sääntöjä noudatetaan.

Meillä kotona lakko näkyy toisaalta arjessa ja toisaalta ei laisinkaan. Minä en ole päässyt viikkoon töihin ja poika kouluun. Olemme kotona ja Netflixiä on tullut katsottua ahkerasti, samoin sosiaalista mediaa seuraan jatkuvasti ja lisäksi olen lukenut ja ollut yhteydessä ystäviin ja tuttuihin jotka ovat joko mukana mielenosoituksissa tai niitä piilossa kodeissaan.

Suuri siunaus on että sain Suomi-paketin juuri ennen lakkoa Suomesta saapuneiden entisten lähetystyöntekijöiden mukana, jotka valitettavasti ovat tällä hetkellä Amatsonian alueella jumissa lakon tähden.

Lisäksi kävin juuri lakkoa edeltäneenä päivänä kaupassa ja ostin meille lihaa ja kanaa pakastimeen talteen. Molemmat tuotteet ovat mahdottomuus tällä hetkellä, niitä ei saa mistään.

Meidän kotimme sijaitsee Ibarran keskustan ja Esperazan puolivälissä. Esperanzasta alkavat Ibarraa ympäröivät intiaanikylät ja tämä tuntui työn kannalta aivan ihanteelliselta sijainnilta.

Nyt lakon aikana sijainti on ollut todella hyvä myös. Mellakat alkoivat noin kahden kilometrin päästä meiltä Esperanzassa lauantaina kun intiaanit kieltäytyivät päästämästä bensatankkeja kuljettavia rekkoja kyliensä läpi. 

Lauantai-iltana ja -yönä kuuntelin kyynelkaasukranaattien räjähdyksiä ja laukausten ääniä ja kyynelkaasun haju tunkeutui meille kotiin saakka. Siitä lähtien kyynelkaasu on ollut joka päiväistä.

Kyläläisten mukaan kaksi naista kuoli armeijan hyökkäyksessä, viralliset tahot eivät vielä ole tätä vahvistaneet.

Tämän viikon alussa intiaanit alkoivat marssinsa Quitoon. Iso joukko paikallisten kylien asukkaita lähti myös pääkaupunkiin mukaan mielenosoituksiin mutta noin 5000 intiaania saapui myös Ibarraan. 

He kerääntyivät keskustaan, tarkoituksenaan valloittaa kaupungintalo. Mukaan saapui myös työväenliittojen ja -järjestöjen edustajia sekä opiskelijoiden järjestöjen edustajia. 

Muutamat ihmiset mielenosoittajien seasta alkoivat kivittää kaupungintaloa sekä hyökkäsivät poliisin kimppuun joka vastasi kumiluodeilla ja kyynelkaasulla.

Poliisi on saanut kiinni suurimman osan näistä väkivaltaan yllyttäjistä jotka eivät kuulu mihinkään edellämainittuun järjestöön. Muuallakin maassa on ollut samanlaisia ongelmia kun järjestäytyneen rikollisuuden edustajat ovat soluttautuneet mielenosoittajien sekaan ja hyökänneet poliisien kimppuun ja tuhonneet julkista omaisuutta.

Mutta me olemme tuon kaiken välissä, omassa pienessä rauhallisessa saarekkeessa jonne välillä kuuluu laukauksia tai räjähdyksiä sekä ilmassa leijailee kyynelkaasua mutta mitään ei varsinaisesti tapahdu.

Kadut ovat rauhallisia, ilman liikennettä. Julkinen liikenne ja taksit ovat lakossa ja muut autot eivät pysty liikkumaan koska kaupungissa ei ole bensaa myytäväksi.

Kadun varrella pienet kaupat ovat auki, isommat ovat jo sulkeneet ovensa koska he eivät saa lakkoilijoiden ja tiesulkujen tähden uusia tuotteita ja hyllyt ovat tyhjinä. Pikkukaupoissakin alkaa olla jo varsin tyhjää mutta vielä löytyy perustarpeita.

Eilen kävin ostamassa intiaanipariskunnan pitämästä vihanneskaupasta perunoita, sipulia, sitruunoita ja mansikoita. Heillä tuoreita tuotteita oli hyvin koska he ostavat tuotteensa suoraan pienviljelijöiltä jotka lakkolaiset päästävät tiesulkujen läpi.

Joten tänään söimme lounalla lettuja, jäätelöä ja mansikoita.