Suomessa olin aina se tummahiuksinen ja tuuheatukkainen tyttö, tai nainen. Hiusten väriä ja tuuheutta ihasteltiin ja siitä kommentoitiin. Monella ei ollut yhtä tummanruskeita hiuksia kuin minulla, ainakaan lapsuuteni Suomessa.
Ecuadoriin saavuttuani sain kuulla
olevani blondi ja monet, tuntemattomatkin, ällistelivät miten ohuet hiukset
minulla oli. Se oli todellisen identiteettikriisin paikka.
Monesti väitin vastaan. Sanoin että
Suomessa hiukseni ovat tummat. Tuuheasta en viitsinyt edes puhua, riitti että
vilkaisin ympärilleni.
Itsestäni tummahiuksisena puhuminen saa
usein naurunpyrskähdyksen aikaan. Sitten ihmisten kasvoille nousee hämmästelevä
ilme.
Miten vaaleita suomalaiset oikein
ovatkaan?
Meni monta vuotta että hyväksyin että
minua kutsuttiin blondiksi, sinisilmäiseksi suomalaiseksi. Silmäni ovat aina
olleet siniset. Tosin moni täällä kutsuu niitä vihreiksi.
Ecuadorissa kun ei ole luonnostaan
sinisilmäisiä ihmisiä. Ne joilla ei ole ruskeat silmät ovat vihreäsilmäisiä.
Joten silmienkin väri muuttuu monien
puhuessa minusta. Olen siis se blondi suomalainen jolla on ohuet hiukset ja
vihreät silmät.
Se en ole minä, sisimpäni parahtaa aina.
Vieläkin katson itseäni peilistä ja
totean että kyllä minun hiukseni ovat ihan paksut, ainakin suomalaisiksi. Ja
ehkä ne eivät ne enää ole niin tummat kun aurinko on ne polttanut. Mutta
ainakin ne ovat ruskeat.
Ja silmät kyllä ovat ihan siniset!
Vähitellen vuosien varrella ymmärsin
ihmisten kehuvat hiuksiani ja silmiäni ja tarkoittavan sanottavansa
kohteliaisuudeksi.
Tutustuttuamme tuleva aviomieheni moneen
otteeseen ihmetteli miten kauniin vaaleat hiukset minulla oli. Ja kun tulimme
tarpeeksi tutuiksi että hän sai ihan koskea hiuksiini, hän aina ihmettelyä
täynnä totesi että miten pehmeät ja ohuet sinun hiuksesi ovatkaan.
Alkuun se ei tietenkään saanut mitään
iloreaktiota aikaiseksi. Viimein kysyin että oliko se hyvä asia että hiukseni
olivat ohuet ja pehmeät.
Mies jäi tuijottamaan minua ihmeissään ja
totesi että tietenkin.
Ja hän jatkoi selittämällä miten ihmisillä
täällä Ecuadorissa on niin kauhean paksut hiukset ja ne tuntuvat niin karkealle
käteen. Esimerkkinä hän piti itseään ja yhtä sisartaan joilla molemmilla on
aivan uskomattoman paksu tukka.
Lisäksi vaaleat hiukset ovat kauneuden
huippu, aivan kuin vihreät, ei kun siis siniset, silmät. Semmoisia on vain
malleilla, elokuvatähdillä ja prinsessoilla.
Valitettavasti näin on. Satujen
prinsessoilla on yleensä aina siniset silmät ja vaaleat hiukset sekä valkoinen
iho. Ihan vasta viimevuosina on alkanut ilmestyä tummahiuksisia prinsessoja.
Olin siis mieheni mielestä aivan
prinsessan näköinen.
En tiedä vieläkään miten suhtautua tähän
löydökseen. En pidä itseäni mitenkään prinsessamaisena. Enkä osaa ajatella
itseäni blondina.
Hyväksyn kohteliaisuudet nykyään
hymyillen ja kiittelen kovasti. Onhan moni mielestään sanonut minulle parasta
mitä voi.
Olet aivan kuin lapsuuteni satujen
prinsessa.
Sisälläni mutisen joka ikinen kerta,
mutta minulla on suomalaiseksi tummat hiukset, ainakin siis jos aurinko ei
olisi niitä polttanut. Ja ne ovat kyllä suomalaiseksi tosi tuuheat ja paksut.
Kerro oma tarinasi. Miten omakuvasi on
vuosien varrella muuttunut, muiden vaikutuksesta tai itsestään.
