Arca de Noe, eli Nooan
Arkki, on eläintarha Archidonan viidakkokaupungissa Ecuadorissa.
Monien vuosien ajan se on
ollut meidän teinimme suosikkieläintarha. Olemme käyneet siellä lukemattomia
kertoja. Nyt haaveenani on saada vietyä meidän nuorempi poikamme sinne.
Kuten kaikki ecuadorilaiset
eläintarhat, Arca de Noe on villieläinten pelastuskeskus. Sinne viedään eläimet
jotka on pelastettu salametsästäjiltä, salakuljettajilta, sirkuksista tai
laittomista yksityisistä eläintarhoista.
Kun eläimet kuntoutuvat, ne
palautetaan takaisin omalle asuinalueelleen. Jos ne eivät pysty enää elämään
normaalia elämää villinä, ne sijoitetaan eläintarhoihin eripuolille Ecuadoria.
Ja joskus jopa ulkomaille.
Ecuadorilaisissa
eläintarhoissa on tavallisesti vain maassa esiintyviä omia eläinlajeja.
Poikkeuksena ovat sirkuksista pelastetut eläimet. Siksi Arca de Noesta voi
löytää lauman leijonia.
Ensimmäisen kerran ne
nähdessäni olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt. Leijonat ovat verkkoaidan
takana. Ei ole mitään kuoppaa tai kummempaa turvaväliä.
Sieltä ne katselivat
nälkäisen näköisenä sisareni lapsia jotka olivat meidän mukanamme
eläintarhavierailulla.
Tähän lisäyksesi se, että
osa eläintarhan charmia on meille ollut aina se että monet eläimet kulkevat
eläintarhassa vapaana. Varsinkin apinat ja linnut, kuten papukaijat, päästetään
ihan tarkoituksella irti jotta ne kuntoutuisivat ja tottuisivat vapaampaan
elämään.
Toiset eläimet taas
karkailevat häkeistä. Yleensä se ei ole mitenkään haitallista. Olemme useamman
kerran paijailleet ja sylitelleet eri lajisia apinoita eläintarhavierailun
yhteydessä. Kerran, silloin vielä pikkuinen, teini olisi aivan välttämättä halunnut ottaa chorongon
poikasen mukaamme, se kun oli hänen mielestään aivan ihana.
Nenäkarhut ovat myös tulleet
tällä tavalla tutuiksi. Samoin kuin käärmeet, joita teini kantaa aina mukanaan
jos vain on mahdollisuus, papukaijat, tukaanit ja monet muut eläimet.
Palataksemme takaisin leijoniin. Tietäessäni miten helposti eläimet tässä kyseissä eläintarhassa lähtevät kävelylle kyllästyttyään häkkielämään. Ilmoisin siskonlapsille että emme ollenkaan pitäisi turhaa ääntä ja kävelisimme häkiltä hitaasti ja rauhallisesti taaksepäin.
Minkä jälkeen kaksi nuorempaa hihkaisivat, kääntyivät ympäri ja yrittivät lähteä juoksemaan. Kiskaisin molempia kädestä kiinni. Ja kävelimme hitaasta ja rauhallisesti, selkä edellä häkin luota mutkan taakse.
Myöhemmin keskustelin
eläintarhan työntekijöiden kanssa ja he vakuuttivat että häkki on varmasti
turvallinen. Ja urosleijona oli kuulemma kastroitu sirkuksessa ollessaan. Ja
lisäksi leijonat ruokitaan niin hyvin että niillä ei ole tarvetta metsästää.
Koska kyseisestä vierailusta
on kohta kymmenen vuotta eivätkä leijonat ole vielä karanneet häkistä tähän
mennessä, uskallan suositella eläintarhaa muillekin.
Olemme itsekin käyneet eläintarhassa useamman kerran sen jälkeen ja nauttineet karkailevien eläinten seurasta. Sekä vapaana asuvista eläimistä.
Varsinaisten amatsonian
alueen eläinten lisäksi eläintarhasta löytyy muunmuassa galapagos-kilpikonnia.
Galapagossaaret kuuluvat Ecuadorille ja kilpikonnia onkin levitetty
eläintarhoihin ympäri koko maata.
Teinistä kaikkein
kiinnostavimpia kohteita ovat kuitenkin aina olleet apinat sekä erilaiset
vapaana kulkevat eläimet. Aina vieraillessamme hän miettii minkä eläimen hän
tällä kertaa saa syliinsä.
Itse pidän apinoiden lisäksi
erilaisista papukaijoista. Niiden elämää on mielenkiintoista seurata kun ne
lentelevät puusta puuhun.
Täällä opin myös että
tukaanit ovat aikamoisia petolintuja. Ne tappavat pienemmät linnut, ja jopa
nisäkkäät, isolla nokallaan ja syövät sitten ne ateriakseen.
Yksi minun
suosikkipaikoistani on pieni bambumetsikkö aivan eläintarhan kiertopolun
lopussa. Bambut kaartuvat yläpuolelle luoden taiomaisen tunteen ja lisäksi ne
ovat yksi apinoiden suosikkipaikoista. Niiden juttelua voi aina kuulla ja
temppuja seurata.
