torstai 1. heinäkuuta 2021

Ajatuksia veljesmurhan äärellä


Ensimmäinen kysymys jonka ihminen tekee Raamatussa on vastuusta. ”...Olenko minä veljeni vartija?” (1 Moos 4:9).

Eedenin puutarhan täydellinen pariskunta ja perhe, jossa ei ollut häpeää ja puolisot olivat alastomia toisensa edessä ja rakastivat toisiaan niin syvästi että tahtoivat erottaa itsensä vain toista varten, on hajalla. Jäljellä on hajonnut perhe jossa veli on kateellinen toiselle ja tuntee niin suurta vihaa että hän lopulta tappaa tämän.

Mitä tapahtui rakkaudelle, antautumiselle, tunteidensa avoimesti paljastamiselle, rehellisyydelle ja anteliaisuudella joiden kuuluisi olla Eedenin perintö? Mihin ne hävisivät? Tuhosiko syntiinlankeemus ihmiset niin täydellisesti että jopa Aadamin ja Eevan parisuhde ja heidän suhteensa omiin lapsiinsa tuhoutuivat samalla?


Lankeamuksen tulos on rikkinäinen suhde Jumalaan. Aadamin ja Eevan suhde rikkoontui myös kun he syyttelivät toisiaan (1 Moos 3:11-12). Ja seuraavassa luvussa näemme että heidän lastensa veljessuhde oli myös rikkonainen. Kain oli vihainen veljelleen Aabelille.

”Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
1 Moos 4:6-7

Me joko olemme synnin herroja tai se on meidän herramme. Kainin tapauksessa synti oli hänen herransa ja hän oli sen orja. Hän tappoi veljensä (jae 8) ja Jumala asetti hänelle uuden kysymyksen: Missä on veljesi Aabel? (jae 9). Kainin vastaus oli Raamatun ensimmäinen ihmisen tekemä kysymys: Olenko minä veljeni vartija? (jae 9).


Olenko minä veljeni vartija? Olenko minä vastuussa veljestäni? Mitä se minulle kuuluu missä hän on? Enkö ole vastuussa vain itsestäni? Mitä se sinua kiinnostaa? Olenko jotenkin vastuussa sinulle, valjeni tekemisistä tai omista tekemisistäni?

Raamatullinen vastaus on että olemme vastuussa veljistämme, sisaristamme ja lähimmäisistämme. Me olemme vastuussa toisistamme. Me emme voi vapauttaa itseämme vastuusta siitä mitä tapahtuu ympärillämme, meidän kotikaupungissamme, kotimaassamme tai maailmassa. Me emme voi hyväksyä että tuhannet ihmiset kuolevat köyhyyteen ja sairauksiin meidän ympärillämme ja sanoi vain ”se ei ole minun vastuullani”.


Me emme ole vain vastuussa muista vaan meidän etuoikeutemme on tuoda iloa ja siunausta muiden elämään. Perheemme, ystäviemme, seurakuntalaisten, naapurien ja kaukaisten muiden maiden asukkaiden elämään. Meidän vastuullamme on muuttaa niin monen ihmisen elämää kuin mahdollista.

Miten tämä onnistuu kun me kannamme itsessämme sekä syntiinlankeemusta että sukupolvien kautta kertynyttä rikkonaisten suhteiden perintöä?

Itse emme tähän kykene. Vain Jeesus voi vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja Pyhä Henki voi muuttaa meidän sisimpämme kun tulemme Jumalan lapsiksi. Se ei tapahdu kerralla tai yhden yön aikana. Mutta mitä pitempään olet yhteydessä Jumalaan ja mitä enemmän tämä yhteys sinua muuttaa, sitä enemmän tulet löytämään rakkautta itsestäsi ja sitä enemmän sitä tahdot näyttää muille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti