Ajatuksia veljesmurhan äärellä

Ensimmäinen kysymys jonka ihminen tekee Raamatussa on vastuusta. ”...Olenko minä veljeni vartija?” (1 Moos 4:9).

Eedenin puutarhan täydellinen pariskunta ja perhe, jossa ei ollut häpeää ja puolisot olivat alastomia toisensa edessä ja rakastivat toisiaan niin syvästi että tahtoivat erottaa itsensä vain toista varten, on hajalla. Jäljellä on hajonnut perhe jossa veli on kateellinen toiselle ja tuntee niin suurta vihaa että hän lopulta tappaa tämän.

Mitä tapahtui rakkaudelle, antautumiselle, tunteidensa avoimesti paljastamiselle, rehellisyydelle ja anteliaisuudella joiden kuuluisi olla Eedenin perintö? Mihin ne hävisivät? Tuhosiko syntiinlankeemus ihmiset niin täydellisesti että jopa Aadamin ja Eevan parisuhde ja heidän suhteensa omiin lapsiinsa tuhoutuivat samalla?

Lankeamuksen tulos on rikkinäinen suhde Jumalaan. Aadamin ja Eevan suhde rikkoontui myös kun he syyttelivät toisiaan (1 Moos 3:11-12). Ja seuraavassa luvussa näemme että heidän lastensa veljessuhde oli myös rikkonainen. Kain oli vihainen veljelleen Aabelille.

”Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
1 Moos 4:6-7

Me joko olemme synnin herroja tai se on meidän herramme. Kainin tapauksessa synti oli hänen herransa ja hän oli sen orja. Hän tappoi veljensä (jae 8) ja Jumala asetti hänelle uuden kysymyksen: Missä on veljesi Aabel? (jae 9). Kainin vastaus oli Raamatun ensimmäinen ihmisen tekemä kysymys: Olenko minä veljeni vartija? (jae 9).

Olenko minä veljeni vartija? Olenko minä vastuussa veljestäni? Mitä se minulle kuuluu missä hän on? Enkö ole vastuussa vain itsestäni? Mitä se sinua kiinnostaa? Olenko jotenkin vastuussa sinulle, valjeni tekemisistä tai omista tekemisistäni?

Raamatullinen vastaus on että olemme vastuussa veljistämme, sisaristamme ja lähimmäisistämme. Me olemme vastuussa toisistamme. Me emme voi vapauttaa itseämme vastuusta siitä mitä tapahtuu ympärillämme, meidän kotikaupungissamme, kotimaassamme tai maailmassa. Me emme voi hyväksyä että tuhannet ihmiset kuolevat köyhyyteen ja sairauksiin meidän ympärillämme ja sanoi vain ”se ei ole minun vastuullani”.

Me emme ole vain vastuussa muista vaan meidän etuoikeutemme on tuoda iloa ja siunausta muiden elämään. Perheemme, ystäviemme, seurakuntalaisten, naapurien ja kaukaisten muiden maiden asukkaiden elämään. Meidän vastuullamme on muuttaa niin monen ihmisen elämää kuin mahdollista.

Miten tämä onnistuu kun me kannamme itsessämme sekä syntiinlankeemusta että sukupolvien kautta kertynyttä rikkonaisten suhteiden perintöä?

Itse emme tähän kykene. Vain Jeesus voi vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja Pyhä Henki voi muuttaa meidän sisimpämme kun tulemme Jumalan lapsiksi. Se ei tapahdu kerralla tai yhden yön aikana. Mutta mitä pitempään olet yhteydessä Jumalaan ja mitä enemmän tämä yhteys sinua muuttaa, sitä enemmän tulet löytämään rakkautta itsestäsi ja sitä enemmän sitä tahdot näyttää muille.

Ajatuksia ihmisestä ja lankeamuksesta

Aadamin ja Eevan suhde Jumalaan oli rikki. Heidän ystävyytensä Jumalan kanssa oli pilalla. Kun he kuulevat että Jumala saapuu Eedenin puutarhaan, he piiloutuvat (1 Moos 3:8). Mutta Jumala tuli etsimään heitä ja me löydämme tekstistä Jumalan ensimmäisen kysymyksen Raamatussa: ”...Missä sinä olet?” (1 Moos 3:9).

Jumala ei luovuttanut. Hänen ensimmäinen kysymyksensä Raamatussa on kysymys meille, hän haluaa tietää missä me olemme. Jumala on kiinnostunut ihmisistä vaikka me olemme langenneita, vaikka me emme tee hänen tahtoaan ja emme ole täydellisiä ja meissä on vikoja.

Milloin tahansa me eksymme pois Jumalan luota, hän tulee etsimään meitä. Hän haluaa uudistaa suhteen meidän kanssamme ja tuoda meidät lähelle itseään. Vaikka se tuntuu ihan mahdottomalta, minä voin olla alasti Jumalan edessä eikä minun tarvitse tuntea häpeää. Jeesuksen uhrin tähden minun suhteeni Jumalaan voi olla täydellinen, vaikka syntiinlankeaminen on tapahtunut ja minä itse olen tehnyt syntiä, tarkoituksella ja useaan kertaan.

Jumala sanoo että Eevan jälkeläinen tulee iskemään käärmeen pään murskaksi ja käärme tulee puremaan häntä kantapäähän (1 Moos 3:15). Jeesus on se joka murskasi käärmeen pään. Mutta hän joutui  myös maksamaan siitä. Se iski häntä kantapäähän ja Jeesus joutui kuolemaan, pelastaakseen meidät kuolemalta.

Ristillä Jeesus murskasi Saatanan vallan mutta se maksoi hänelle hänen elämänsä. Hänen verensä vuosi jotta me voisimme pelastua ja voisimme saada anteeksi ja meidän suhteemme Jumalaan voisi korjaantua.

Miksi meidän on pakko tehdä syntiä kun hinta on niin korkea? Miksi Jumala vaatii niin korkean hinnan? Ja miksi Jeesus oli valmis maksamaan sen?

En ole vielä valmis vastaamaan siihen miksi minulla on tarve tehdä syntiä. Tiedän että se vaatii suurempaa astetta alastomuutta kuin mihin olen valmis. Sen tiedän että Jeesus oli valmis maksamaan hinnan koska hän rakastaa meitä niin paljon, koska hän rakastaa minua ja sinua ja me olemme hänelle niin kallisarvoisia. Hinta vaadittiin koska Jumala on Pyhä ja oikeudenmukainen ja synnin hinta on kuolema. Synti on kapina Jumalaa vastaan, me ihmiset kapinoimme ja ansaitsimme kuoleman. Jonkun oli kuoltava ja siksi Jumala valmisti tämän suunnitelman, tuskallisen, kivuliaan, mahdottomalta tuntuvan suunnitelman, joka antaa meille kaikille mahdollisuuden pelastua.

Ajatuksia alkuperäisen synnin äärellä

Eevan ensimmäinen virhe oli vastata käärmeelle ja lähteä mukaan keskusteluun sen kanssa. Meidät on luotu olemaan yhteydessä Jumalaan ja keskustelemaan sekä kommunikoimaan hänen kanssaan, ei pahan kanssa.

Paholainen, käärmeen muodossa, huijaa Eevan ajattelemaan että hänen synnillään ei tule olemaan seuraamuksia.

”Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole.”

1 Moos 3:4

Käärme huijaa Eevan ajattelemaan että Jumalalla on jotenkin huonoja, ilkeitä tai itsekkäitä motiiveja pitää ihmiset syömästä hyvän ja pahan tahdon puusta.

”Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”

1 Moos 3:5

Monesti me nielaisemme valheen Jumalasta ennen kuin nielaisemme kielletyn hedelmän. Hedelmä näytti hyvältä syödä, kauniilta katsella ja houkuttelevalta, koska se antoi ymmärrystä (jae 6). Houkutus, viettelemys tai kiusaus ilmenee usein näin.

Aadam ja Eeva lankesivat ja kuten usein meille ihmisille käy, he yrittivät peittää lankeumuksensa ja syntinsä.

”Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.”

1 Moos 3:7

Tämän minä ymmärrän. Kun katson itseäni minunkin tekee mieli sitoa yhteen viikunanlehtiä ja peittää itseni. Tai etsiä peite jolla voin peittää sekä ulkoisen minäni että sisimpäni. Jotakin turvallista joka ei anna muiden nähdä todellista minua. Vaikka maski tai naamari tai kokonainen puku joka auttaa muita näkemään vain roolin ja sen osan itsestäni jonka tahdon heille näyttää.

Synti on tämän tunteen ja halun takana, ei Jumala. Jumala ei tahdo että me peitämme itsemme ja piilottelemme itseämme muilta. Hän tahtoo että olemme avoimia, alastomia, haavoittuvia, näkyvillä, emmekä tunne siitä häpeää.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7

Ajatuksia lankeamuksen äärellä

Kaiken tämän jälkeen, ensimmäinen kysymys Raamatussa on Jumalan hyvyydestä.

Jumala antoi ihmisille kaikkea hyvää, kaikkea mitä he tarvitsivat, mikä tuottaisi heille iloa ja nautintoa. Mutta ihmiset etsivät silti vielä jotakin enemmän, jotakin joka olisi ehkä heiltä piilossa. Ja he lankesivat kiusaukseen, houkutukseen, syödä kielletty hedelmä.

Tämä kiusaus alkoi epäilyksellä Jumalan hyvyydestä. Raamatun ensimmäinen kysymys on tämä jonka käärme esittää naiselle:

”...Onko Jumala todella sanonut: ”Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?”

1 Moos 3:1

Kysymyksen taustalla on demoninen valhe siitä että Jumala ei antaisi, piilottelisi ihmisiltä, jotakin joka oli todella hyvää ja mielenkiintoista.

Oliko kyseessä oikea puu ja oikea hedelmä? Onko tämä symboolista puhetta? Oliko houkutus tehdä jotakin Jumalan tehdon vastaista ja laittaa oma tahto ja mieli Jumalan edelle ja se on tehty ymmärrettäväksi näin yhden heldelmän, ja sen syömisen kautta?

Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastausta. Uskon että jos Jumala oli puutarhaan tehnyt puun jolla oli tällaisia kemiallisia, fysikaalisia tai metafyysisiä ominaisuuksia, niin varmasti ihmiset sitä tuijottelivat ja miettivät mielessään että miltähän tuo ainoa kielletty hedelmä maistuisi.

Ajatus siitä että jokin on kiellettyä, kun kaikki muu on sallittua, on varmasti ollut houkutteleva ja pelottava samaan aikaan. Ja tähän juuri käärme iskee. Se tiesi että olemme itsenäisiä Jumalasta, meillä on Jumalan antama vapaa tahto ja tämä mahdollistaa Jumalan käskyjen tottelematta jättämisen tai jopa niitä vastaan menemisen ja niiden epäilyn.

Ja ihminen sokeasti lankeaa, kuurona Jumalan sanoille hän antaa käärmeen houkutella itseään. Eikä vain nainen, vaan myös mies. Missä oli Aadam? Missä oli mies jolle Jumala sanoi että tästä puusta ei pidä syödä. Miksi hän on hiljaa?

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7