Profeetat ja Kirjoitukset - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 5

 

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

2 Piet 1:21 

Luukkaan evankeliumissa saddukeukset yrittävät saada Jeesuksen ansaan keskustelussa. Saddukeukset olivat juutalainen uskonnollinen puolue, joka vastasi temppelistä. Saddukeukset kunnioittivat vain viittä Mooseksen kirjaa eli Tooraa Jumalan sanana. Toisin kuin useimmat muut juutalaiset, he pitivät ajatusta ihmisten nousemisesta kuolleista hölynpölynä.

Tässä tarinassa he yrittävät saada Jeesuksen erehtymään esittämällä hypoteettisen skenaarion. Jos nainen jää leskeksi ja menee naimisiin miehensä veljen kanssa, ja tämä kuolee ja hän menee naimisiin toisen veljen kanssa, ja se tapahtuu yhteensä seitsemän miehen kanssa, mikä veli olisi hänen aviomiehensä ylösnousemuksessa?

Jeesus vastaa, että avioliitto ei ole ongelma ylösnousemuksessa, koska he ovat kuin enkeleitä. Sitten Jeesus lainaa toista Mooseksen kirjaa vakuuttaakseen heille, että ylösnousemus on olemassa.

Tarinassa palavasta pensaasta Jumala ilmestyy Moosekselle ja ilmoittaa, kuka hän on: Minä olen isäsi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Jeesus lainaa tätä jaetta raamatullisena todisteena siitä, että Jumala ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien Jumala, sillä hänelle kaikki ovat eläviä. (Luukas 20:27-40)

”Weinrichin mukaan Raamatussa uskonnollisesti relevanteimmat tekstit ovat kertomuksia. Saman asian sanoi myöhemmin Ohler: ”Narratiivinen kieli on se tie, jolla Raamatun kirjoittajat lähestyivät Jumalan käsittämätöntä totuutta ja jolle he haluavat ottaa muita mukaan.” Näin ollen voidaan ajatella että Jeesus lähestyy ihmisiä kerrottuna henkilönä ja kertojana, opetuslapset vastaavasti kertomusten kuulijoina, jotka puolestaan edelleen- ja uudelleenkertovat kuulemansa. Siksi kristillinen seurakunta oli alkuvaiheissaan kertomisyhteisö.”

Pertti Luumi: Kertomus on uskon äidinkieltä 

Kristillisessä Raamatussa Profeetat viittaavat kirjoihin Vanhan testamentin lopussa, Jesajasta Malakiaan. Kuitenkin heprealaisessa Raamatussa, jolla on oma ainutlaatuinen kirjojen järjestys, vanhemmat profeetat viittaavat Joosuaan, Tuomareihin, 1-2 Samueliin ja 1-2 Kuninkaiden kirjoihin. Jälkimmäiset profeetat nimeävät Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Kahdentoista (lyhyemmän) kirjan.

Nämä kaksi profeetallisten kirjojen luokkaa ovat melko erilaisia. Ensimmäinen entisten profeettojen luokka sisältää historiallisia kertomuksia profeetallisista henkilöistä, kuten Samuelista ja Eliasta. Kun taas jälkimmäisten profeettojen toinen luokka sisältää kirjoja, jotka on nimenomaisesti liitetty profeetallisiin kirjoittajiin itseensä.

Edelliset tai vanhemmat profeetat tarjoavat lukijoille taustaa Israelin varhaisesta historiasta ja profeetallisen näkökulman Israelin synti-kapina-vapautuksen kiertokulkuun, monarkian muodostumiseen ja epäonnistumiseen sekä jakautumiseen joka lopulta erotti Israelin ja Juudan. Jälkimmäiset profeetat tarjoavat yleiskatsauksen Israelin liiton rikkomisesta, Jumalan uhkauksesta tuomiolla ja Jumalan lupauksesta palauttaa kansakunta maanpaosta lähellä olevien Assyrian, Babylonin ja Persian valtakuntien nousun keskellä.

Kuten lainkin kohdalla, profeetalliset viestit ovat usein käyneet läpi monimutkaisen huoltajuus ja huostassapitoketjun ennen kuin ne ovat vihdoin saavuttaneet sen kirjallisen muodon jossa ne ovat nykyään. Esimerkiksi profeetta Hulda antoi tärkeän profeetallisen sanansa suullisesti (2. Kun.22:14-20), ja se kirjoitettiin ylös vasta toiseen Kuninkaiden kirjaan. Jeremia toisaalta toimitti osan viesteistään kirjallisessa muodossa alusta alkaen (Jeremia 30:2).

Raamatun historian tutkijoiden mukaan, vaikuttaa siltä, ​​että 800-luvulta eKr. lähtien ihmiset alkoivat kerätä ja muokata tiettyjen profeettojen töitä seuraavan sukupolven hyödyksi. Usein lisäämällä historiallista materiaalia kontekstiin (esimerkiksi Jeremia 1:1).

Joten kun ajattelet sitä, kuka kirjoitti profeetallisen kirjallisuuden, sinun pitäisi kuvitella kokonainen ryhmä. Profeettoja, kirjanoppineita, historioitsijoita ja toimittajia Israelin historian eri vaiheissa.

Heprealaisen Raamatun osajoukko, jota kutsutaan kirjoituksiksi, puolestaan muodostaa melko monipuolisen ja sekalaisen kokoelman asiakirjoja.

Ensinnäkin se sisältää viisauskirjallisuutta. Ne ovat kirjoituksia, jotka väittävät erottavansa Jumalan huolenpidon ja tarkoituksen ihmisten elämässä. Niihin kuuluvat Job, Psalmit ja Sananlaskut.

Toiseksi ovat kääröt (hepreaksi Megillot), jotka koostuvat Laulujen laulusta, Ruthista, Valitusvirsistä, Saarnaajasta ja Esteristä.

Kolmanneksi on olemassa historioita Aikakirjat-muodossa, joka tarkastelee uudelleen Israelin monarkian historiaa maanpaon toisen puolen näkökulmasta. Ja Esra-Nehemia, joka on huolissaan temppelin jälleenrakentamisesta ja useista muista koettelemuksista maanpaon jälkeisenä aikana.

Neljänneksi, ne sisältävät Danielin, joka on sekoitus hovitekstejä, profetiaa, maailmanloppukirjoituksia ja symbolisia näkyjä, jotka liittyvät Jumalan kansaan Babylonin maanpaossa. Ja selitti heidän paluutaan persialaisten alaisuudessa olevaan maahan ja ennakoi kreikkalaisten muinaisen Lähi-idän valloitusta.

Toora, profeetat ja kirjoitukset olivat Jeesuksen Raamattu. Ne pyhät kirjoitukset joita hänen aikanaan opiskeltiin, tutkittiin ja selitettiin. Ne muodostavat pohjan kristittyjen Uudelle Testamentille ja moni asia UTssa on vaatii Vanhan Testamentin ja sen kirjojen tuntemusta jotta voisimme ymmärtää mitä sen kirjoittajat ovat tahtoneet yleisölleen ja lukijoilleen välittää.

Raamatun lukeminen vaatii kunnioitusta. Meidän on tarpeen kunnioittaa sen tekstiä ja sen kirjoittajia sekä sen inspiroijaa, Jumalaa. Me emme voi valita osaa tekstistä ja jättää toisia kohtia huomioimatta. Me emme voi myöskään selittää ja tulkita Raamattua miten me tahdomme. Jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa ja ilmaista itsestään, meidän tulee etsiä merkitystä jonka alkuperäinen kirjoittaja on meille tahtonut välittää.

Meidän on tarpeen muistaa että vaikka Raamattu on kirjoitettu myös meitä varten, sitä ei kirjoitettu meille eivätkä sen kirjoittajat eläneet meidän kulttuurissamme tai meidän aikakaudellamme.