Raamatun innoituksella tarkoitetaan sitä, että Jumala
johdatti Raamatun kirjoittajia yliluonnollisesti siten, että heidän
kirjoituksistaan syntyi Jumalan Sana. Puhuttaessa Raamatusta
"innoitus" tai "inspiraatio" tarkoittaa "Jumalan henkäisemää". Innoitus tarkoittaa Raamatun olevan totinen Jumalan sana ja
siksi Raamattu on ainutlaatuinen kirja kirjojen joukossa.
Kristityille evankeliumi on aina ollut linssi, jonka läpi
Israelin tarinoita luetaan. Tämä tarkoittaa, että kristityille Jeesuksella, ei
Raamatulla, on viimeinen sana. Jeesus on todellinen Jumalan Sana. (Johannes 1:1)
Muinaisten israelilaisten heimomentaliteetti heimosta
itsestään, maailmastaan ja Jumalastaan heijastuu heidän kirjoituksiinsa. Se
ei ole huono asia, eikä se ei ole hyvä asia. Se vain on mitä se on.
Israelin muinaiset tavat eivät aina aiheuta ongelmia nykyaikaisille lukijoille. Voimme saada käsittää raamatullisen vertauskuvan ympärille Jumalasta paimenena. Vaikka emme todella ymmärrä kaikkia muinaisen maailman paimentoiminnan vivahteita.
Ymmärrämme yleensä, mitä tarkoittaa, että Jumala on
kuningas. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan palvellut tai nähnyt kuninkaallisia,
paitsi televisiossa. Mutta nykyajan kuninkaat ovat valovuosien päässä
muinaisten heimojen soturikuninkaista. Silti yhteyden luominen näiden kahden
välillä ei ole suuri älyllinen venytys.
Mutta osassa Vanhaa testamenttia on omituisuustekijä, joka usein ylittää tämän päivän lukijoiden uskon. Jumalalla on paljon kirjaimellisia, korvin kuultavia keskusteluja edestakaisin ihmisten kanssa. Ja on eläimiä, jotka puhuvat. Käärme puhuu Eevan kanssa Eedenin puutarhassa ja aasi keskustelee profeetta Bileamin kanssa.
”Raamattua ei ole kirjoitettu historian vaan uskon ilmaukseksi. Siksi on yritettävä ymmärtää Raamattua sellaisena, miksi se on tarkoitettu.”
Mitä tulee Vanhan testamentin kaanoniin, ensimmäinen asia,
joka meidän on tehtävä, on määritellä, mitä tarkoitamme "kaanonilla".
Kreikan sana kanon ja latinalainen canna tarkoittavat "mittakeppiä",
jota käytettiin merkitsemään, tarkkaa tai suoraa mittaa.
Mitä tulee pyhiin teksteihin, "kaanoni" tai "kaanoninen" määrittelee ne tekstit, joita pidetään jumalallisesti inspiroituina ja jotka on hyväksytty käytettäväksi uskovien yhteisössä. Kun taas pyhät kirjoitukset, eli Raamattu, ovat autoritiivinen ja pyhä kirja. Kaanoni on pyhä ja arvovaltainen luettelo kirjoista.
On tärkeää muistaa, että kaanoni, tai siihen kuuluminen, ei tee kirjoista arvovaltaisia. Pikemminkin se tunnusti muodollisesti sen minkä uskova yhteisö epävirallisesti intuutoi ja ymmärsi. Toisin sanoen tietty kirja on autoritiivinen, koska sen katsotaan olevan Jumalan antama ja annettu ihmisagentin kautta, se oli kristillisten alkuseurakuntien käytössä laajasti, sen käyttö jatkui seuraavien vuosisatojen aikana ja alkuseurakunnat olivat yhtämielisesti varmoja sen alkuperästä.
Joten esimerkiksi Jeremian sanoma on Jumalan sanaa,
sidommepa sen korkealuokkaiseen nahkaiseen kirjaan, jonka kannessa on
"Pyhä Raamattu". Tai valitsemmeko Joojakimin tavoin polttaa Jeremian kirjakäärön sarake sarakkeelta, koska emme pidä siitä, mitä siinä
sanotaan (Jeremia 36:23).
Kanonisointiprosessi on monimutkainen, koska missään
Raamatun kirjassa ei kerrota, mitkä kirjat pitäisi olla Raamatussa. Ei ole
olemassa mitään "Pidä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan kaanonina ja
hylkää ne kirjat, joiden nimi on 1 Eenok, Pietarin evankeliumi ja Andreaan
teot" tai mitään vastaavaa.
Tästä johtuen erilaisia raamatullisia kaanoneja on kehitetty vuosisatojen aikana, ja erilaisia kanoneja käyttävät yhä useat uskonnolliset yhteisöt kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi samarialaiset, pieni ryhmä heistä joka on olemassa vielä tänäkin päivänä, tunnustavat vain Lain määrääväksi. Juutalaisilla on Tanakh, joka vastaa kristillistä Vanhaa testamenttia. Kuitenkin, mitä tulee Tanakhin tulkintaan, juutalainen perinne seuraa tarkasti Mishnaan ja Talmudiin sisältyviä opetuksia, kokoelma suullisia perinteitä, jotka perustuvat kuuluisien rabbiinijohtajien opetuksiin, jotka lopulta kirjoitettiin ylös.
Kristityt tunnustavat juutalaisen Tanakhin kaanoniksi, mutta jakavat sen eri tavalla ja kutsuvat sitä "Vanhaksi testamentiksi". Tunnustamme myös Uuden testamentin 27 kirjaa Vanhan testamentin täyttymykseksi. Näistä yhdessä muodostuu meidän pyhä kirjamme, kristittyjen Raamattu.
Raamattu, erityisesti Vanha testementti, on vanha kirja. Vanhin täydellinen, meille säilynyt, kopio Vanhasta testamentista alkuperäisellä heprean kielellä on Leningradin koodeksi. Se on ajoitettu kristillisen aikakauden 1100-luvulle. Vanhin kopio täydellisestä Vanhan testamentin kirjasta on suuri Jesajan käärö Qumranista. Se on ajoitettu 350-100 eKr.
Muutama mielenkiintoinen asia Raamatusta. Vanhan testamentin kolme pisintä kirjaa ovat Jeremia (33 002 sanaa), Genesis (32 046 sanaa) ja Psalmit (30 147 sanaa).
Codex Vaticanus, joka on päivätty 400-luvulla, on vanhin
täydellinen kopio kreikkalaisesta Uudesta testamentista. Se on katsottavissa
verkossa Uuden testamentin käsikirjoitusten tutkimuskeskuksen ansiosta. http://www.csntm.org/Manuscript/View/GA_03
Kreikkalaisen Uuden testamentin vanhin fragmentti on John
Rylandsin papyrus, joka on päivätty 125–175 jKr., joka sisältää rivejä Joh. 18:31–33,
37–38.
Luukkaan evankeliumi on Uuden testamentin pisin kirja (19 482 sanaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti