Raamatun merkitys kristitylle - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 7

 

Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: "Sinä olet ilmestyksen Jumala". Sillä hän sanoi: "Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?"

1 Moos 16:13 

Raamattu on Jumalan sanaa. Raamattu on ollut olemassa jo pitkään, eikä se ole lähdössä mihinkään. Se on täällä haasteineen ja omituisine tarinoineen. Riippumatta siitä mitä sen vastustajat ja skeptikot väittävät. Sillä on pysyvyyttä. Ihmiset vain jatkavat Jumalan tapaamista sen sivuilla. Raamattu toimii edelleen, aivan kuten se on.

Älä yritä selittää sitä. Hyväksy se. Se ei tee sinusta mieletöntä zombia. Se tarkoittaa vain, että hyväksyt omat inhimilliset rajoituksesi ja tunnustat uskon kautta, että jotain itseämme suurempaa on tapahtumassa. Joku isompi on kaiken tämän takana. Ja meillä on etuoikeus olla osa sitä.

Pidä kiinni aikojen koetusta viisaudesta, että tunteaksemme Jumalan paremmin meidän tulee jatkaa Raamatun lukemista ja painimista sen kanssa. Se on Jumalan sana ja sitä hän haluaa. Hän haluaa että me luemme Raamattua ja kohtaamme hänet sen sivuilla ja kertomuksissa.

Muista myös, että Raamattu ei ole kristinuskon keskus. Vaikka Raamattu, ainakin jossain muodossa, on ollut läsnä kristinuskon alusta asti, se ei ole kristinuskon keskipiste. Emme palvele, emmekä palvo Raamattua. Se paikka kuuluu Jumalalle. Hän on uskomme keskus. Tarkemmin sanottuna, mitä Jumala on tehnyt Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta on kristinuskon keskus. Raamattu on kirkon kiistaton kumppani. Mutta se ei ole Jumalan viimeinen sana. Jeesus on.

Raamattu kertoo tästä Jeesuksesta, se on varmaa. Mutta se ei aseta Raamattua keskiöön. Raamattu todistaa Kristuksesta. Se on Raamatun tehtävä. Se kannustaa uskovia elämään sen sivuilla. Jotta me katsoisimme sen sivuilta ylös ja Jumalan Hengen voimalla ja rakkaudella nähkisimme Jeesuksen.

Raamattu, jos kiinnitämme huomiota, vetäytyy keskipisteestä. Sen sivuilla ei lue, katso minua. Sinne on kirjoitettu, katso minun lävitseni. Katso mitä Jumala tekee! Katso Jeesusta!

Meillä ei ole kaikkia yksityiskohtia mitä tulee Tanakhin/Vanhan testamentin kanonisointiin, mutta näyttää siltä, ​​​​että se on kehittynyt jotenkin seuraavalla tavalla:

Ensinnäkin, Tanakhin/Vanhan testamentin lainausten perusteella juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa ensimmäisillä vuosisatoilla eKr. ja jKr., Mooseksen laki oli selvästi yhteinen kaikille juutalaisille ryhmille. Saamme vaikutelman, että monet profeetallisista kirjoista ja kirjoituksista olivat myös melko suosittuja.

Useimmiten tutkijat pitävät Hasmonealaista aikaa (noin 140-40 eKr.), Juudean lyhyttä itsenäistymisaikaa ulkomaisesta herruudesta, ajankohtana, jolloin heprealainen Raamattu kodifioitiin epävirallisesti. Toisin sanoen mikään neuvosto ei koskaan virallisesti julistanut näitä kirjoja "kaanoniksi", mutta juutalaisen pyhän kirjallisuuden kokoelman katsotut kirjat perustettiin yleisellä käytännöllä ja yleisellä konsensuksella.

Toiseksi todiste tästä on, että koko Tanakh/Vanha testamentti Esteriä lukuun ottamatta esiintyy Kuolleenmeren kääröissä. Ne ovat kokoelma muinaisia ​​tekstejä, jotka löydettiin Qumranista lähellä Kuollutta merta. Ja ne voidaan turvallisesti päivätä ennen vuotta 70 jKr.

On huomautettava, että kääröjä kopioineet ja säilyttäneet qumralaiset lahkot tunsivat myös olevansa vapaita tuottamaan omia kirjoituksiaan yhteisön sääntöjen, raamatullisten kommenttien ja apokalyptisten teosten muodossa, joille myös annettiin arvovaltainen asema. Qumranin kääröt ovat todiste Tanakhin/Vanhan testamentin kirjoista vallitsevasta yksimielisyydestä. He myös viittaavat siihen, että juutalainen kaanoni ei ollut läheskään suljettu.

Kolmanneksi, varhaisin luettelo kirjoista, jotka muodostavat Tanakhin/Vanhan testamentin, on peräisin juutalaishistorioitsijalta Josephukselta, joka kirjoitti vuonna 90 jKr. Hän viittaa 22 kirjaan, joita juutalaiset kunnioittivat. Niihin kuuluvat viisi Mooseksen kirjaa, neljä "laulujen" tai "elämisen sääntöjen" kirjaa (Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja ja Laulujen laulu), sitten oletettavasti profeetalliset kirjat ja historiat, tosin sanomatta tarkalleen mitkä niistä.

Josephuksen 22 kirjan luettelo on lyhyempi kuin Tanakhin/Vanhan testamentin tavalliset 24 kirjaa. Se saattaa johtua siitä, että hän jätti pois parin, kuten Ruthin ja Esterin. Tai ehkä yhdisti Jeremian ja Valitusvirren, Esran ja Nehemian tai Ruutin ja Tuomarit. Samoihin aikoihin kirjassa 4 Ezra, joka on apokalyptinen teos joka on kirjoitettu vuoden 70 jKr jälkeen, löydämme viittauksen "kaksikymmentäneljään kirjaan", jotka muodostavat juutalaiset kirjoitukset.

Neljänneksi kristityt perivät suurelta osin Tanakhin/Vanhan testamentin juutalaisperinnöstään Jeesuksen seuraajina. Kirkko piti kuitenkin suurelta osin parempana "Septuagintaa", nimeä jonka annamme Vanhan testamentin kreikkalaisten käännösten perheelle. Septuagintaaliset tekstit erosivat joskus sanamuodoltaan heprealaisista teksteistä, varsinkin sellaisissa paikoissa, kuten Jeremia. Lisäksi monet "Apokryfistä" peräisin olevat kirjoitukset, kuten Tobit ja Judith, joita ei esiinny heprealaisessa Raamatussa, esiintyvät kreikankielisissä Vanhan testamentin kristillisissä versioissa.

Vasta 500-luvulla kristityt pyrkivät saattamaan latinalaiset Raamattunsa lähemmin yhteen heprealaisen tekstin ja kaanonin kanssa. He tekivät tämän kääntämällä suoraan heprealaisista teksteistä sen sijaan, että luottaisivat Vanhan testamentin Septuagintaan, kuten oli suurelta osin tehty aiemmin.

Toisin kuin muslimit, kristityt eivät siis palvo alkuperäisen kielen sanoja ja anna niille mystistä merkitystä. Me palvomme Raamatun Jumalaa josta Raamattu kertoo ja keneen voimme saada syvemmän yhteyden lukemalla Raamattua.