JUMALAN VALTAKUNNAN JÄRJESTYS PERHESUHTEISSA KOL 3:18–21

Paavalia on haukuttu naisten vihaajaksi sekä alistajaksi. Hänen on katsottu myös olleen ympäröivän kulttuurin sokaisema kirjoittaessaan kirjeitään ja monelle tämä teksti on kynnys, jonka ylitse he eivät pääse Raamatussa. Naisten alistamista seurakunnissa ja perheissä on perusteltu hänen sanoillaan ja tekstinpaikasta saarnaamista jopa pelätään. 

Paavali esittelee tekstissään (Kol 3:18–21) perheen jäsenten välisten suhteiden säännöstön. Nämä kotitalouskoodit olivat tyypillisiä antiikin ajalle. Miten Jumalan valtakunnan ja Paavalin ajan kotitalouskoodit, eli sukupuolten ja sukupolvien väliset valtavasuhteet eroavat toisistaan, vai eroavatko ne lainkaan? 

 

18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.
Kol 3:18–21 KR33/38

 

HISTORIALLINEN JA KULTTUURILLINEN KONTEKSTI 

Kolossalaiskirjeen kotitalouskoodissa Paavali laatii säännöt vaimojen ja miesten, lasten ja isien sekä orjien ja isäntien käytökselle. Tutkimus rajautuu koskemaan kaksi ensimmäistä paria, vaimot ja miehet sekä lapset ja isät. Jokaisen parin kohdalla alistuva henkilö on mainittu ensin ja heitä kehotetaan olemaan alamaisia ja tottelemaan.

Sekä vaimot että lapset ovat mainittu tasapuolisesti. Vaimojen oletetaan tekevän ”niinkuin sopii Herrassa” ja lasten kuten ”on otollista Herrassa”. Myös yläpuolella oleva henkilö on mainittu välittömästi ja heitä muistutetaan heidän velvollisuuksistaan. 

Kotitalouskoodin alkuperä oli Aristoteleessä ja keskustelu niistä oli yleistä aikakaudelle. Ei ole yllättävää, että Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät sitä opastaessaan varhaiskristittyjä heidän vastuuasemissaan perheen sisällä. Kristinusko ei ole millään tavalla vaikuttanut syvempää muutosta maailman elämään kuin asettamalla perheen uudelle perustalle. Perhe on perustavanlainen henkinen ja sosiaalinen yksikkö ja sen uudelleenmuotoilu ei merkinnyt mitään vähempää kuin ihmisten yhteiskunnan uudelleenjärjestelyä sen koko laajuudessa.

Erot Paavalin ja hänen aikalaistensa välillä ovat selkeitä ja Paavali on kristillistänyt kotielämän perusteellisesti tasapainottamalla huolellisesti eri perheenjäsenten velvollisuuksia ja vastuita tavalla, jossa vahvemmalla osapuolella on velvollisuuksia ja oikeuksia ja alistuvassa asemassa olevia kohdellaan ihmisinä, joilla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. 

Edunvalvojaperhe (trustee family) oli tyypillinen antiikin Kreikalle ja Roomalle Paavalin aikana. Perheen tärkeimmät velvollisuudet olivat palvoa esi-isiään ja tuottaa lisää jälkeläisiä, jotka puolestaan jatkaisivat palvontaa. Yksilö oli siis perheen veren, oikeuksien, omaisuuden, nimen, ja aseman ”luottamusmiehiä” koko elämänsä ajan. Yksilöt, erityisesti miespuoleiset henkilöt, olivat ennen kaikkea perhevelvoitteiden alaisia.

Antiikin ajan perheen hyvinvointi ja yhteiskunnan tasapaino olivat riippuvaisia paterfamiliasin vallan alaisina olevien alistumisesta. Vaimojen, lasten ja orjien tärkein hyve oli tottelevaisuus. Perheen päällä oli omassa talossaan ehdoton valta, jota vastaan ei voinut valittaa. Myöskään viranomaiset eivät voineet muuttaa perheen pään tuomiota. ””Aviomies,” sanoo Cato vanhin, ”on vaimonsa tuomari. Hänen vallallaan ei ole rajaa, hän saa tehdä mitä haluaa. Jos vaimo on väärässä, mies rankaisee häntä, jos hän on juonut viiniä, mies paljastaa hänen syyllisyytensä, jos vaimo on syyllistynyt aviorikokseen, mies tappaa hänet.” Oikeus oli sama suhteessa lapsiin.  

Meistä saattaa tuntua oudolta, että perheen velvollisuuksien kuvaukseen on sisällytetty käskyjä orjia ja isäntiä varten. Kolossalaiskirjeen teksti käsittelee oikeanlaista asennetta tai toimintaa, jonka yhden jäsenen pitäisi näyttää toiselle. Nämä suhteet esitetään alkaen lähimmästä, mies ja vaimo, ja päättyen orjan ja isännän väliseen suhteeseen. Tämä oli luonnollista koska orjat olivat olennainen osa muinaista kotitaloutta.

On erittäin epätavallista, että koodit koskisivat kaikkia näitä yhteiskuntaluokkia ja suoraa orjille osoitetut ohjeet ovat erityisen merkittäviä. Kun he ovat mukana säännöissä tulee ilmeiseksi, että orjat, vaimot ja lapset, nähdään kirkon täysinäisinä jäseninä ja osallistujina riippumatta siitä, mitä muita rajoituksia heidän sosiaalinen asemansa saattaa asettaa heille muualla.

 

 

TEKSTIN SELITYS 

18.”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset” (KR38), sekä ”Vaimot, tietäkää paikkanne” (UT2020). Paavali käskee vaimoja alistumaan omille miehilleen. Minusta tässä KR38 on lähempänä alkuperäisen tekstiä ja säilyttää kotitalouskoodin idean. 

Kreikankielinen teksti suoraan käännettynä käyttää ilmaisua ”alistukaa”. KR1938 on kääntänyt sen ”olkaa alamaiset”, UT2020 sanoo ”tietäkää paikkanne” joka mielestäni on hyvin tulkinnanvarainen käännös. Mikä on vaimojen paikka? Keittiössä, valtaistuimella, työpaikalla, missä? 

Paavalin alistuminen on vetoomus "alistuneisuuteen", ei "alistamiseen". Se on vapaaehtoista alistumista koskeva vetoomus, eikä se oikeuta tottelevaisuuden määräämistä tai tyranniaa haluttoman kumppanin ylitse.” Paavali esittelee tasapainon, jossa kumpikaan osapuoli ei saa olla ylimielinen tai dominoiva. Kyseessä on eettinen sääntö ja uuden ihmiskunnan luominen Kristuksessa ei tarkoita olemassa olevien sosiaalisten suhteiden poistamista, vaan niiden muuttumista, kun ihmiset elävät Kristuksen herruuden alaisuudessa. 

Paavali ei mielestäni väitä tässä kohtaa, että nainen olisi luonnostaan tai hengellisesti alempiarvoinen kuin mies, tätä vastaan puhuvat myös muut kohdat itse kolossalaiskirjeessa sekä Paavalin muissa kirjeissä (Kol 3:11, Gal 3:28, Room 10:12). Herrassa Jeesuksessa ei ole enää eroa naisen ja miehen välillä. Sen sijaan Paavali käsittääkseni puhuu sosiaalisesta hierarkiasta yhteiskunnassa ja perheen sisällä (1 Kor 11:3, 7–9; Ef 5:23, 24).  

”kuten sopii Herrassa” KR38 ja UT2020 ”niin kuin sopii Herraan uskoville”. Alistumisen ei siis tule tapahtua koska se on luonnollista tai ympäröivän kulttuurin ja lain mukaista vaan koska se on sopivaa Jumalan edessä.  

Alistumisen motivaatio tapahtuu toisesta syystä kuin ympäröivässä stoalaisessa ideologiassa, kun se tapahtuu ”Herrassa” ja se luultavasti kuvaa sopivaa asennetta ja käyttäytymistä niille, jotka seuraavat Jeesusta Herranaan. Monia saattaa järkyttää jakeen 3:18 sanat tänä yhtäläisten oikeuksien aikakautena. 

Mielestäni Paavalilla on tässä eri motivaatio kuin antiikin normaaleissa kotitalouskoodeissa, hänestä järjestys tulee olla koska näin on sopivaa Herrassa, ei siksi että tämä olisi se ainoa oikea järjestys. Tärkeintä tässä onkin mielestäni, että Paavali ei sido säännöstöään ympäröivään kulttuuriin tai Rooman lakiin vaan Jumalaan ja hänen järjestykseensä. Nainen on ensin alisteinen Jumalalle ja hänellä on oma suhde Jumalaan. 

19 Jakeessa 19 Paavali osoittaa sanansa aviomiehille, ”Aviomiesten tulee rakastaa vaimojaan, eikä olla katkeria” (KR38) tai ”purkaa kiukkuanne heitä kohtaan” (UT2020). Roomalainen patria potestas, eli perheenpään auktoriteetti ja voima, antoi isälle rajattoman vallan lastensa yli ja tämä laki vaikutti yleisesti hellenistiseen kulttuuriin. Nyt Paavali tahtoo rajoittaa tätä valtaa. Tekstin ei tarvitse tarkoittaa, että naiset olivat pelkkää omaisuutta, jotka kestivät alistuvasti vähän orjuutta pahempaa elämää miehensä armoilla. Mikään muu muinaisesta maailmasta löydetty koodi ei edellytä aviomiesten rakastavan vaimoaan. 

Paavali käyttää verbiä rakastaa. Hän käytti samaa verbiä jo aikaisemmin kirjeessään (2:2; 3:14) ja vastaanottajat olisivat jo kuulleet samaa verbiä käytettävän tilanteissa missä Paavali kehottaa heitä pukeutumaan rakkauteen Jumalan valittujen ja pyhien kruununa. Kehotus aviomiehille rakastaa vaimojaan tulee ymmärtää, ainakin osittain, tämän aikaisemman kehotuksen valossa. Tämä merkitsi uhrautuvaa, itsensä antavaa rakkautta, jonka mallina on Kristus itse. Hänestä Paavalin kodin järjestystä koskevan säännöstön tunnusmerkki oli aikakaudelle vallankumouksellinen vastavuoroisuus. Kyseessä ei ole seksuaalinen rakkaus vaan kahden ihmisen välinen rakkaus.  

Efesolaiskirjeen yksityiskohtaisessa kuvauksessa (Ef 5:25–33) voimme nähdä mitä Paavali tarkoitti puhuessaan rakkaudesta. Jos aviomies ottaa huomioon apostolin kehotuksen, hän ei käyttäydy julmasti tai tyrannimaisesti vaimoaan kohtaan vaan kaikki avioelämän alueet tulevat heijastamaan itsensä uhraavaa rakkautta ja anteeksiantamista.  

Tämän jälkeen kehotuksesta tulee kielto ja käsky. Aviomiesten ei tule olla katkeria vaimojaan kohtaan. KR38 ”älkääkä olko katkerat heitä kohtaan”. UT2020 ”älkääkä purkako kiukkuanne häneen” mikä on mielestäni tulkinta, ei käännös. Paavali käyttää ilmaisua olla katkera, katkeroitua. Kristittyjen aviomiesten ei tule tulla vihaiseksi tai kiukkuiseksi vaimojaan kohtaan, ei ajatuksessa eikä sanassa tai teossa. 

Paavali ottaa aikakaudelle tavanomaisen käsityksen aviomiehen ja vaimon suhteista ja istuttaa niihin kristillisiä ainesosia, jotka muuttavat ja muotoilevat radikaalisti suhteet sisältäpäin. Mielestäni Paavalin kotitalouskoodi eroaa myös tässä ympäröivästä kulttuurista, jossa miehellä oli rajaton valta ja aviovaimo oli olemassa tuottaakseen laillisia perillisiä.

20 Seuraavaksi kotitalouskoodissa ovat vuorossa lasten ja isien velvollisuudet. ”Lapset, olkaa kuuliaiset vanhemmillenne kaikessa,” (KR38) ja ”Lapset, olkaa kuuliaisia vanhemmillenne aina,” UT2020. Paavali käskee lapsia olemaan aina kaikessa kuuliaisia vanhemmilleen perustellen sen olevan Herralle mieleen. Vastaavasti jakeessa 22 hän käskee samassa sanan merkityksessä orjia olemaan aina kuuliaisia kaikessa isännälleen tehden kaiken Jumalalle eikä ihmisille.  

Lapsille kirjoitettu ohje on huomattavasti voimakkaampi kuin vaimoille sanottu. Paavalin käyttää ilmaisua, olkaa alamaisia, joka käskee absoluuttiseen tottelevaisuuteen. Tätä käskyä vahvistetaan vielä lisäämällä siihen, “kaikessa” (KR38) ja “aina” (UT2020). Efesolaiskirjeessä ilmaistaan, että lasten on oltava kuuliaisia vanhemmilleen Herrassa, sillä se on oikein ja siihen on liitetty myös lupaus. 

Antiikin aikana paterfamiliasin alaisuudessa olivat myös hänen aikuiset lapsensa ja näiden puolisot, mielestäni Paavali puhuttelee tässä siis sekä alaikäisiä että aikuisia lapsia. Muinaiseen perhekuntaan usein kuului aikuisia ja jopa naimisissa olevia lapsia, joten on mahdollista, että Paavalin kehotus koskee kaikkia lapsia, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

Alkuperäisessä kreikassa, lapsia kehotetaan olemaan kuuliaisia isilleen kaikessa. KR38 ja UT2020 käyttävät molemmat sanaa vanhemmat joka nykykontekstissa voisi olla oikea, ovathan molemmat vanhemmat nyky-Suomessa lastensa laillisia huoltajia, mutta ei mielestäni vastaa Paavalin tarkoitusta. Antiikin maailmassa isät lain edessä lastensa edustajia, äideillä ei ollut heihin laillista oikeutta, paitsi naimattomien ja eronneiden naisten sekä leskien ollessa kyseessä. Paavalin kehotuksen ensisijainen kohde, on kuitenkin luultavasti isä, koska tämä sopii tuon ajan kulttuuriin, jossa mies oli perheen pää ja hänellä olisi ollut ensisijainen vastuu käskyjen antamisesta lapsille. Paavali alistaa säännöissään selkeästi lapset isien vallan alle. 

Sillä se on Herralle mieluisaa. ”sillä se on otollista Herrassa” (KR38) ja ”sillä se on Herralle mieleen” (UT2020). Ilmaisua on käytetty Raamatun ulkopuolella alkuperäisesti tarkoittamaan sitä mitä ihmiset kokivat sopivana ja UTssa sitä käytetään puolestaan melkein pelkästään osoittamaan käytöstä, joka on sopivaa Herralle.  

Ohje ei ole yksisuuntainen, kurinalaisuutta on hillittävä, jotta se ei tekisi lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä. Isillä on velvollisuuksia, kuten heidän lapsillansa. Kohtelemalla lapsia kirkon jäseninä ja antamalla heille sekä velvollisuuksia että oikeuksia, Paavali sallii jälleen evankeliumin murtautua uudelle tasolle. Paavalin kotitalouskoodi eroaa ympäröivästä kontekstista rajoittamalla paterfamiliasin valtaa ja antamalla oikeuksia perheen muille jäsenille. 

Lasten tulee totella isäänsä koska se on oikein Jumalan valtakunnassa. Lapsilla on myös oma suhteensa Jumalaan ja heidän tulee totella vanhempiaan, kun vanhempien käskyt ovat Jumalan mielen mukaisia, jos näin ei ole lasten täytyy valita ensin Jumalan totteleminen. Lapset katsotaan tässä vastuullisiksi henkilöiksi seurakunnassa, joilla on oma suhde Jumalan kanssa. Tämä eroaa ympäröivästä kulttuurista, jossa vain paterfamilias oli vastuullinen tai oikeuksia omaava laillinen henkilö, täten Paavalin mukaan lapset ovat isän alaisia ja myös suoraan Jumalan alaisia. 

21 “Isät, älkää kiihottako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.” (KR38) ”Vanhemmat, alkää kohdelko lapsianne liian ankarasti, ettei heidän itsetuntonsa murenisi.” (2020) UT2020 on tulkinnut sanan isät vanhempina ja muuttanut sen vanhemmaksi muuttaen koko tekstijakson tyylin ja sisällön ja hävittäen kotitalouskoodin yhtenäisyyden. 

Vastavuoroisuus, jonka olemme nähneet Paavalin käsitellessä avioliittoa, siirtyy vanhempien piiriin. Kuten lasten tulee totella isiään, niin isien ei tule ärsyttää tai katkeroittaa lapsiaan. Alkukielinen teksti käyttää verbiä ärsyttää, ”älkää kiihottako lapsianne” (KR38) ja ”älkää kohdelko lapsianne liian ankarasti” (UT2020). KR38 sisällyttää Paavalin ajatuksenlasten ärsyttämisestä, sen sijaan UT2020 tulkitsee mielestäni liian pitkälle. 

Lasten täytyy totella vanhempiaan ja isillä on erityinen vastuu heitä kohtaan. Suhde Herrassa on uusi ja Paavalin säännöissä perhettä varten isien oikeutta hävittää ja jopa tappaa ei mainita, sen sijaan heidän velvollisuutensa kerrotaan. Isien ei tule ärsyttää tai kiihottaa lapsiaan. Vastaava kohta (Ef 6:4) kehottaa isiä kasvattamaan lapsensa ”Herran kurissa ja opetuksessa”. Kurinalaisuutta on hillittävä, jotta se ei tekisi lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä.  

Kreikankielinen teksti käyttää ilmaisua käydä pelokkaaksi, ”etteivät he kävisi aroiksi” (KR38) ja ”ettei heidän itsetuntonsa murenisi” (UT2020), mikä minusta on liian pitkälle menevä tulkinta. KR38 puolestaan säilyttää alkuperäisen tekstin ajatuksen. Paavali itse asiassa kehottaa isiä kasvattamaan lapsensa siten, että he tekevät kaikkensa välttääkseen provosoimasta heissä kapinallista asennetta (5. Moos. 21:20).  

On kiistatonta, että Jumalan aseman suhteen jakautuneisuus on poistettu ja että kaikki ihmiset, riippumatta sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, etnisestä taustasta (ja laajemmin iästä) ovat yhtä arvokkaita ja heillä on mahdollisuus saada sama pelastus. Yhdyn tähän ajatukseen. Paavali selkeästi rajoittaa isien valtaa lapsiinsa, toisin kuin ajan kulttuurille oli tavanomaista. Muutoksen on täytynyt vaikuttaa suoraan ihmisten elämiin ja tapoihin. 

 

JOHTOPÄÄTÖKSET 

Mielestäni voimme nähdä selkeästi, että Paavali on muuttanut antiikin ajan koodiston, joka antoi paterfamiliasille kiistattoman vallan perheensä ylle. Ylimmäinen tuomari perheessä ei enää olekaan aviomies tai isä, vaan Jumala. Jokaiselle perheenjäsenellä on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja heidän tulee alistua aviomiehen tai isän vallan alle, koska se Jumalan mielen mukaista, eli silloin kun heidän omatuntonsa tämän sallii. 

Tämän on täytynyt mullistaa perheen sisäisen vallan dynamiikan jo alkukirkon aikana. Se selittää myös miksi kyseinen paikka aiheuttaa niin paljon hämmennystä. Onhan se vielä tänäkin päivänä monen kulttuurin vastaista. Meidän haasteemme on opettaa seurakunnissa tavalla, joka selventää tämän hämmennyksen ja antaa jokaiselle perheenjäsenelle heille kuuluvan paikan ja kunnioituksen. 

Paavali ei julista sekasortoa. Jokaisella perheenjäsenellä on roolinsa ja oma paikkansa sisäisessä hierarkiassa. Niin kauan kuin Jumala on ylimmäisenä, on meidän kunnioitettava maallisia auktoriteettejamme, myös perheen sisällä. Toimivassa ja terveessä perheessä vaimo kunnioittaa miestään, mies rakastaa vaimoaan ja lapset tottelevat isiään, kun taas isät varovat, etteivät he ärsytä lapsiaan. Suhteiden perustana on rakkaus, joka on myös jokaisen henkilökohtaisen jumalasuhteen perusta. 

 

LÄHTEET 

Dudrey, R.  

“SUBMIT YOURSELVES TO ONE ONOTHER”: A SOCIO-HISTORICAL LOOK AT THE HOUSEHOLD CODE OF EPHESIANS 5:15-6:9. University of Minnesota. ATLAS Serials.  

   

Fustel de Coulanges N.  

1864 THE ANCIENT CITY: A STUDY ON THE RELIGION, LAWS AND INSTITUTIONS OF GREECE AND ROME. 2020 engl. käännös, Perth: Small W., Imperium Press.  

   

Moo D.  

2008 THE LETTERS TO THE COLOSSIANS AND TO PHILEMON, GENERAL EDITOR: CARSON D.. Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishin Company.  

   

O’Brien P.  

2000 COLOSSIANS, PHILEMON: VOLUME 44. Grand Rapids, Michigan: ZONDERVAN, HarperCollins Christian Publishing.  

   

Thiselton A.  

2020 COLOSSIANS: A SHORT EXEGETICAL AND PASTORAL COMMENTARY. Eugene, Oregon: Cascade Books.  

   

Tidball D.  

2011 IN CHRIST, IN COLOSSAE: SOCIOLOGICAL PERSPECTIVES ON COLOSSIANS. Milton Keynes, U.K.: Paternoster.  

   

Wright N.  

1986 COLOSSIANS AND PHILEMON: AN INTRODUCTION AND COMMENTARY, TYNDALE NEW TESTAMENT COMMENTARIES: VOLUME 12, General Editor: Morris L.. Nottingham, England: Inter-Varsity Press.  

   

Zimmerman C.  

2008 FAMILY AND CIVILIZATION. Wilmington, Delaware: ISIS Books.