Mietteitä Paavalista

Apostolien teot läpi kuunneltuina ovat kuin jännityskertomus. Nautin aivan erityisesti siitä, miten Luukas kuljetti Paavalia vaarasta toiseen ja kuinka Paavali aina luotti Jumalaan. Kaikenlaista sattui ja tapahtui ja apostolien ja alkuseurakuntalaisten usko vain kasvoi. On mielenkiintoista miten erilaiset yksityiskohdat nousevat esille, esimerkiksi Eytykos joka tippui ikkunasta kun Paavalin puhe vain pitkittyi (Apt. Teot 20:7–12). 

Samalla ihmettelin seurakunnan ja Paavalin rohkeutta, Paavali on yritetty tappaa useampaan kertaan ja siellä yläsalissa ollaan ikkunat auki ja lamppuja joka puolella, ei tosiaankaan piileskellä. Sen jälkeen, kun Eytykos kuolee, Paavali toteaa, että poika elää ja palaa ylös syömään, juomaan ja puhumaan. Nuori mies ilmeisesti jätetään alas kadun varteen heräämään henkiin. Paavalilla on aika valtava luottamus Jumalaan, aamulla ehditään vain todeta, että mies on hengissä ja matka jatkuu. 

Sama rohkeus näkyy vankilassa Felixin edessä (apt. Teot. 24:24–27). Paavali on tuomiolla mutta hän alkaa puhua tuomarilleen oikeamielisyydestä, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta. Tai kun Maltalla käärme puree Paavalia käteen, hän vain ravistaa sen tuleen ja jatkaa toimiaan (Apt. Teot. 28:1–6).

Tätä taustaa vasten Paavalin kirjeet ovat vielä vaikuttavampia. Tämä ihminen eli todeksi sen mitä hän kirjoitti. Samoin voi nähdä muista apostoleista. He eivät eläneet yhtä ja kirjoittaneet toista. Minulle rakkaita ovat aina olleet myös Johanneksen kirjeet sekä Jaakobin kirje. 

Apostolit näyttivät toteen teoillaan, sen minkälaista on elämä uskossa, he kantoivat uskon hedelmiä elämässään. Itsekin tahdon olla, ei vain sanan kuulija, vaan tekijä. Rukoukseni on aina, että voisin syventyä yhä enemmän tutkimaan vapauden täydellistä lakia.

Paavalin kirjeistä nousee esille huolestunut ja rakastava paimen. Hän on ehkä rajat ja rakkautta-lauseen esimerkki. Paavali ohjaa, kehottaa ja myös nuhtelee. Hänellä on selkeästi läheinen ja henkilökohtainen suhde suurimpaan osaan ihmisistä, joille hän kirjoittaa. Nämä eivät ole tuntemattomia seurakuntia, joille lähetetään yleisiä ohjeita vaan kaikki on täsmäohjausta, juuri siihen tilanteeseen mistä seurakunnat ja yksittäiset ihmiset itsensä löytävät. Välillä tulee suorastaan tungetteleva olo, mikä oikeus minulla on kuunnella tätä yksityistä keskustelua.

On mielenkiintoista ajatella mitä Paavali minulle kirjoittaisi. Aivan varmasti ensimmäiseksi hän lähettäisi rakkaita terveisiä sisarelleen Kristuksessa ja iloitsisi ja kiittäisi Herraa Jeesusta siitä työstä, jota olen tehnyt ja siitä minkälainen maine minulla on niiden ihmisten parissa, joiden kanssa asun. Sitten hän muistelisi aikaa, jonka vietimme yhdessä ja kertoisi miten ikävöi minua, ja kotiani ja kertoisi vähän omista vaiheistaan. 

Seuraavaksi olisi opetuksen vuoro, varmasti hän kiittäisi Jumalaa siitä, että saan oppia lisää Jumalan Sanasta ja sitä kautta tuntea Jeesuksen paremmin, hän myös kehoittasi opiskelemaan vielä ahkerammin ja tavoittelemaan kunniaa Jumalalle koulun ulkopuolella, pelkkä teoria ei riitä, se pitää myös laittaa käytäntöön. Hänellä olisi varmasti kommentteja opettelemiini kursseihin ja jopa niiden opettajille. 

Varmasti korjattavaa löytyisi myös, toivottavasti ei kuitenkaan mitään mikä murehduttaisi häntä. Sen jälkeen hän ehkä antaisi käytännön ohjeita sokerin syönnin vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen, toisaalta vakuuttaen, että ruumiillinen kunto ei ole niin tärkeä kuin hengellinen.

Mitä Paavali kirjoittaisi sinulle?