Kammottava valhe

1 Moos 3:1-6

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".

1 Moos 3:4-5

Aadam ja Eeva elivät yhdessä onnellisina heidän uudessa kauniissa kodissaan. Kaikki oli täydellistä. He olivat yhdessä, heillä oli kaikki mitä he tarvitsivät, Jumala vieraili heidän luonaan joka ilta ja heillä oli paljon mielenkiintoista tekemistä sekä aikaa levätä.

Kunnes kaikki tuhoutui.

Jumalalla on vihollinen. Häntä kutsutaan Raamatussa nimellä Saatana, sekä syyttäjä. Hän oli kerran kaikkein kaunein ja voimakkain Jumalan enkeleistä. Mutta hän ei halunnut olla vain enkeli, hän halusi olla itse jumala. Hänestä tuli ylpeä ja vihainen, hän muuttui ilkeäksi ja pahaksi ja hänen olemuksensa täyttyi vihasta. Jumalan täytyi lähettää hänet pois valtakunnastaan.

Saatana puhkui vihaa ja etsi keinoja miten hän voisi satuttaa Jumalaa. Hän halusi pysäyttää Jumalan suunnitelman. Saattaa tämän rakkauskertomuksen kertakaikkiseen loppuun. Joten hän naamioi itsensä käärmeeksi ja odotti puutarhassa.

Jumala oli antanut Aadamille ja Eevalle yhden säännön: Älkää syökö hedelmiä hyvän ja pahan tiedon puusta.

Jumala sanoi heille: Koska jos te syötte siitä, sinä tulet kuolemaan. Ja sinä luulet tietäväsi kaiken etkä enää luota minuun. Sen jälkeen tulevat suru, kyyneleet ja kuolema.

Jumala tiesi että jos ihmiset söisivät hedelmän he luulisivat että he eivät enää tarvitse Jumalaa. He ajattelisivat pystyvänsä itse kaikkeen ja tietävänsä itse kaiken. Ja he yrittäisivät tulla onnellisiksi ilman häntä. Mutta Jumala tietää että ei ole olemassa todellista iloa ja onnea ilman häntä ja elämä ilman Jumalaa ei ole lainkaan elämää.

Heti kun käärme näki tilaisuutensa hän puhui Eevalle: Sanoiko Jumala oikeasti ettei teidän pidä syödä kaikista puista? Käärme kuiskaili Eevalle: Rakastaako Jumala oikeasti teitä? Jos hän rakastaisi niin eikö hän haluaisi että söisit tuon herkullisen hedelmän? Eikö hän haluaisi kaikkein parasta teille? Että teillä olisi kaikki? Ehkä Jumala ei oikeasti tahdokaan että te olisitte onnellisia? Voi teitä raukkoja kun teillä on tuollainen Jumala.

Käärmeen sanat menivät Eevan korviin ja astuivat hänen mieleensä ja upposivat hänen sydämeensä kuin myrkky. Rakastaako Jumala minua oikeasti? Äkkiä hän ei tiennytkään mitä mieltä olla. Ehkä Jumala ei tahtonutkaan että hän olisi onnellinen? Ehkä Jumala ei tiennyt kaikkea? Ehkä Jumala ei rakastanutkaan häntä? Ehkä Jumala olikin paha ja tahtoi hänelle onnettomuutta?

Usko minua, käärme kuiskaili. Sinä et tarvitse Jumalaa. Yksi pieni haukkaus vain ja sinä olet onnellisempi kuin voisit koskaan kuvitellakaan.

Eeva katsoi hedelmää ja näki että se oli herkullinen ja hyvä ja hänen teki mieli suuresti syödä tuosta puusta. Joten hän otti yhden hedelmän käteensä, haukkasi siitä ja antoi sen myös miehelleen Aadamille. Ja Aadam otti hedelmän käteensä ja haukkasi myös siitä palasen.

Ja silloin hirvittävä valhe tuli maailmaan, eikä se koskaan katoaisi ihmisten sydämistä. Se asuu nyt meissä jokaisessa. Ja kuiskuttaa meidän kaikkien korviin: Jumala ei oikeasti rakasta sinua. Jumala ei oikeasti ole hyvä. Jumala ei oikeasti halua että olet onnellinen.

Rakas Jumala, minä tiedän että valhe kuiskii minun sydämessäni kuin myrkky tälläkin hetkellä. Auta minua etten uskoisi sen sanoja. Anna minulle varmuus sinun rakkaudesta ja hyvyydestäsi. Auta minua että epäilystenkin keskellä uskoisin ja luottaisin sinuun ja sinun sanaasi, siihen että sinä rakastat minua, tahdot minulle hyvää ja että sinä olet hyvä. 

Aamen.