Mistä me tulimme?

1 Moos 1 ja 1 Moos 2

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

1 Moos 1:1-2

Alussa ei ollut mitään. Ei ollut mitään nähtävää eikä kuultavaa. Oli pelkkä tyhjyys, enemmän kuin tyhjyys tai avaruuden tyhjiö. Kaikki oli pimeää ja pelkkää ei-mitään.

Jumala oli kuitenkin siellä, niin kuin hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja Jumalalla oli suunnitelma.

Jumala sanoi: »Tulkoon valo!» Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

1 Moos 1:3-5 

Jumalan henki liikkui tyhjyydessä ja pimeydessä. Ja sitten hän kutsui valon. Ja valo tuli. Ja Jumala erotti valon pimeydestä. Jumala puhui. Ja mitä Jumala sanoi, tapahtui. Hänen henkensä toi elämän ja valon tyhjyyden keskelle ja loi tämän maailmankaikkeuden jossa me elämme.

Kun Jumala oli luonut valon, hän loi meren ja taivaan. Ja sen jälkeen hän loi maan ja puut ja kasvit ja kukat ja ruohon. Kaikki mitä Jumala sanoi tapahtui ja hänen henkensä antoi kaikelle sille elämän ja kaikki oli olemassa. Ja Jumala katsoi kaikkea luomaansa, piti siitä ja rakasti sitä ja kutsui kaikkea luomaansa hyväksi.

Jumala loi tähdet ja auringon ja kuun. Ne täyttivät avaruuden tyhjyyden ja Jumala katsoi niitä ja rakasti niitä ja kutsui niitä hyväksi. Ja kaikki minkä hän oli luonut oli hyvää.

Jumala loi linnut ja kalat ja täytti taivaat ja vedet niillä. Jumala loi eläimet ja kun hän sanoi sanat, hänen henkensä antoi niille hengen ja ne olivat olemassa ja elivät. Te olette kaikki hyviä, Jumala sanoi ja ne olivat. Ja Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja se oli kaunista ja ihanaa ja Jumala rakasti niitä jokaista.

Kaikkein viimeisenä Jumala loi ihmiset. Alusta lähtien hänellä oli unelma sydämessään, tehdä maan päälle hänen kuvansa, joku joka voisi olla Jumalan edustaja maailman päällä. Jumala tahtoi tehdä ihmisistä vapaita ja onnellisia, kuten hän itse. Hän tahtoi tehdä heistä Jumalan kuninkaallisia edustajia täällä maan päällä, hänen suurlähettiläitään kaiken luodun keskellä.

Hän loi miehen ja naisen, ja heidän kauttaan koko ihmiskunnan. Ja Jumala katsoi heitä, näki miten kauniiksi ja täydelliseksi hän oli heidät luonut ja rakasti heitä ja kutsui luomustaan hyväksi. Ihmiset olivat hyviä ja miellyttivät Jumalaa ja heissä oli Jumalan elämää antava henki. Ja he pystyivät ajattelemaan ja puhumaan ja luomaan, kuten Jumala joka oli luonut heidät. Aivan kuten Jumala oli tarkoittanut alusta lähtien.

Jumalan henki puhalsi hengen Adamiin ja Eevaan ja ensimmäinen asia jonka he näkivät oli Jumala. Jumala oli luonut täydellisen puutarhan missä ihmiset voisivat asua. Se oli täynnä hedelmiä kantavia puita, kukkia, kasveja ja eläimiä ja taivaalla tanssivia lintuja ja vedessä karkeloivia kaloja. Ja kaukana avaruudessa kulkivat tähdet ja aurinko ja kuu ja kaikki ne iloitsivat yhdessä Jumalan kanssa siitä miten ihana tämä uusi maailma oli jonka Jumala oli luonut.

Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja rakasti sitä. Se oli niin kaunista ja ihanaa hänen silmissään, suorastaan täydellistä. Tämä on hyvä, hän sanoi ja lepäsi. Ja hän antoi ihmisille lahjaksi levon, ensimmäisen lepopäivän. Rakkaudessaan Jumala oli luonut ihmiset lepäämään hänessä ja iloitsemaan hänen luomistyöstään.

Ei ole niin, että valitsin sinut,

Koska Herra, niin ei voisi olla;

Tämä sydän vielä kieltäisi sinut,

Jollet Sinä olisi valinnut minua... 

Sydämeni ei omista ketään ennen sinua,

Sinun rikasta armoasi minä janoan;

Tämän tiedän, jos Sinua rakastan,

Sinun on täytynyt ensin rakastaa minua. 

Josiah Conder, 1836

(käännös minun)

Rakas Jumala, ylistys ja kunnia sinulle koska sinä olet ihmeellinen. Tahdon kiittää sinua siitä että loit maailman. Kiitos että loit meidät ihmiset ja että loit minut. Kiitos että loit minut rakkaudesta, koska tahdoit rakastaa minua. Kiitos että teit minut sinun kuvaksesi ja että saan olla kuin sinä. Anna minun rakastaa sinua koska sinä olet rakastanut minua ensin. Anna rakkauden ylitsevuotaa elämässäni sinua kohtaan, luomiasi ihmisiä kohtaan, minua itseäni kohtaan ja koko luomakuntaa kohtaan. Anna elämäni olla sinun rakkautesi ilmentymä. 

Aamen.