Andit - La Avenida De Los Volcanes - Tulivuortentie Ecuadorissa

Kun saavuin Ecuadoriin tuntuivat ympärillä olevat vuoret ahdistavilta.

Quito on Andien laaksossa ja jokapuollella on vuoria. Etelään päin mennessä edessä näkyvät selvimmin Cotopaxi ja Illinizas mutta myös Rumiurcu ja Rumipamba. 

Oikealla ovat Guagua Pichicha ja hänen kaverinsa Rucu Pichincha. Vasemmalta löytyvät Antisana ja takaa Cayambe. 

Näiden kaikkien lisäksi on lukematon määrä pienempiä vuoria joiden nimiä en edes tiedä.

Alkuun oli vaikeaa kun horisontti tuntui katkeavan kesken. Tiellä oli aina jotakin, vihreitä vuortenseinämiä siis, tarkemmin sanottuna. Tai lumihuippuisia tulivuoria. 

Kauneutta oli valtavin määrin, mutta kaipasin sitä avaruutta mikä suomalaisessa järvimaisemassa on.

Kun Quitosta lähtee ajamaan etelään päin alkaa Avenida de los Volcanes, eli Tulivuortentie. Maantie kulkee useiden lumihuippuisten tulivuorten ohitse joiden korkeus on yli 5000 metriä. 

Molemmilla puolilla tietä, sekä edessä että takana, kohoaa henkeäsalpaavia näkymiä kun valkoisten huippujen keskellä avautuu ammottavia mustia kraaterinsuita, tilkkutäkkipeltoja ja lumoavia laaksoja.

Kaikkein parasta on kun matkaa pystyy tekemään rauhallisesti. Välillä voi pysähtyä ottamaan valokuvia yhdestä tai toisesta tulivuoresta, vuorenrinteestä tai huipusta. Laaksoja on myös hyvä ihailla, samoin kuin pieniä ja suurempia kaupunkeja jotka usein ilmestyvät eteen mutkan takaa tai laakson pohjalla.

Kesken matkan saattaa löytyä kohta jossa laakso laskeutuu alas, kohti Tyyntävaltamerta. 

Ympärillä nousevat vuoret, edessä Andien niitty jatkuu äärettömiin ja perillä alhaalla sen peittävät valkoiset pilvet joiden seasta kuuluu merilintujen alakuloista ääntelehtimistä. 

Ilmassa saattaa vaimeana tuntea, tai ainakin kuvitella tuntevansa, suolan tuoksun.

Matkaa ei saa tehdä liian kiireellä ettei tuo kaikki jää näkemättä. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma viehätyksensä ja vetovoimansa. 

Kun maantieltä poikkeaa ja uskaltaa lähteä pikkuteille löytyy ennen Inkoja rakennettu vanha linnoitus, luonnonpuisto, konkistadorien rakentama kirkko, vesiputous, upea maisema tai jokin muu uskomaton aarre muistojen arkkuun.

Andien lisäksi olen asunut Ecuadorissa Tyynenvaltameren rannalla ja Amatsonian sademetsässä. Meren rannalla nautin parvekkeella katsellen kun valaat leikkivät meressä. 

Amatsoniassa katse lepää jokea seuraten ja metsän vehreyttä ihaillen.

Jokaisessa maisemassa on oma viehätyksensä. Enkä osaisi valita mikä niistä on minulle rakkain. Kaikki ovat erityisen merkityksellisiä.

Enää en koe Quitoa saartavia vuoria ahdistavana. Ne ovat koti minulle ja asun niiden keskellä turvassa tulivuoren vierellä.

Antisana - Tulivuori ja Ekologinen Reservaatti

Vuosien ajantyömatkani vei minut ohi Antisanan tulivuoren ja ekologisen suojelualueen. Antisana on majesteettinen ja salaperäinen tulivuori Ecuadorin Andien itäisellä, Amatsonasin, puolella. Antisanan huippu ylettyy 5758 metrin korkeudelle meren pinnan tasolta.

Yleensä tämä tarkoitti että minun piti nousta aamulla ennen kuutta, joskus jo viideltä tai vähän aikaisemmin. Sitten ajoin läpi Quiton kaupungin ja seitsemän jälkeen matka jatkui itään, kohti Amatsoniaa ja Andien itäisiä helmoja.

Paras asia näissä aikaisissa aamuissa oli mahdollisuus nähdä vähintään neljä lumihuippuista tulivuorta matkan varrella. Pohjoisessa kohosi Cayambe, etelässä Cotopaxi ja Illinizas ja idässä Antisana.

Antisana on aktiivinen, jäätiköiden peittämä stratovolcano. Se sijaitsee Ecuadorin Coordillera Realissa, Kuninkaallisessa Vuoristossa, Napon ja Pichinchan maakuntien välissä, noin 50 km kaakkoon Quitosta. 

Tulivuori sijaitsee Cotopaxin, Chacanan, Cayamben, Reventadorin ja Sumacon tulivuorien välillä. Antisanan jäätikkö on menettänyt vähintään 36 prosenttia sen alkuperäisestä massasta viimeisten 50 vuoden aikana. 

Jäätikkö on strategisesti tärkeä, ja se onkin kaikkein tutkituin näistä Andien huippuista. Sen korkeus mitataan vuosittain ja sen massa joka kuukausi. 

Antisanan jäätikkörungon sulaminen ja tulivuoren ympärillä sijaitsevat ylängöt ovat yksi tärkeimmistä juomaveden lähteistä Ecuadorin pääkaupungille, Quitolle.  Ylängöllä on useita lähteitä ja pieniä lampia jotka tuottavat osan Quiton vedestä.

Tien kulkieassa kohti itää, se alkoi Quiton ulkopuolella vähitellen nousta. Kunnes saavuimme páramolle, eli Andien ylängölle. Yli neljäntuhannen metrin korkeudelta avautui upea näköala Antisanan tulivuorelle ja luonnonsuojelualueelle.

Pilvettöminä päivinä pysäytin usein auton ja lähdin ulos ottamaan valokuvia. Siihen kannatti kuitenkin varautua. Korkealla on kylmää ja hapenpuute tekee liikkumisesta vaivalloista.

Antisanan tulivuori on Antisanan Ekologisen Suojelusalueen ydin. Suojelluihin alueihin kuuluu kallioita ja itäisiä Andien metsiä.

Tulivuoren aktiivisuus ja jäätiköiden hidas vetäytyminen ovat luoneet alueella vaikuttavia maisemia ja sitä pitävät kotinaan hyvin erilaiset villieläimet.

Antisanasta tuli rakas ystävä. Ensimmäisten vuotten aikana tie Quitosta Baezaan oli vanha hiekkatie. Vähän yli satakilometriä pitkään matkaan saattoi huonolla kelillä kulua jopa kuusi tuntia.

Myöhemmin tie päällystettiin ja kaikkein vaarallisimmalle kohdalle rakennettiin kiertotie. Enää vain turistit laskeutuvat vanhaa tietä pitkin Papallactan pieneen kaupunkiin joka sijaitsee yli 4000 metrin korkeudella.

Antisanan ekologinen suojelualue sijaitsee itäisen Cordillera-joen, Napon ja Pichinchan maakuntien välissä, ja se sisältää Andien metsät ja páramot, jotka sijaitsevat samannimisen tulivuoren tasangoilla ja juurella. Tämä suojelualue on lähellä Cayambe-Cocan ja Sumaco Napo-Galerasin kansallispuistoja.

Antisana-ekologinen reservi perustettiin heinäkuussa 1993 Ecuadorissa.  Antisana-säätiöllä on tärkeä rooli sen hallinnassa ja säilyttämisessä. Suojelualueella ja sen vaikutusalueella on tutkimushankkeiden lisäksi sosiaalisia hankkeita. 

Jotkut yhteisössä toteutetuista töistä ovat vaihtoehtoja perinteisille tuotantojärjestelyille, kuten taimenhautomot (Papallacta-Cosanga) tai orgaaninen vesiviljely.

Joinakin päivinä saatoin kokea kaikki vuodenajat yhden vuorokauden sisällä. Lähdin aamulla sademetsästä jossa oli +40 C ja kosteusarvot 90-100%. Matkustin Cordillera Azulin, Sinisten Vuorten halki, missä aina satoi ja lämpötila laski +20C ja sen alle.

Seuraavaksi saavuin Baezan kaupunkiin jossa lämpötila oli yleensä +20C yläpuolella. Ajaen pitkin kapeaa ja kiemuraista vuoristotietä, nyt Cordillera Realilla, Kuninkaallisella Vuoristolla saavuin vähitellen 4000 metrin korkeudelle.

Tällä korkeudella ämpötila laski lähelle nollaa tai alle, varsinkin iltaisin ja yöllä. Papallactan kaupungin ohitettuani ympärilläni alkoi näkyä valkoisia hiutaleita ja korkeimmalla kohdalla vuoristoa maassa oli useana kertana lunta.

Ylitettyäni vuoret alkoi alamäki kohti Quitoa. Silloin laskeuduin vähitellen 2800 metrin korkeudelle ja lämpötila alkoi taas nousta lähemmäs +20C tai sen yli.

Joskus ylhäällä vuorilla sataa niin paljon lunta ja tiet jäätyvät että liikenne pysähtyy ja autonkuljettajat, erityisesti rekkakuskit, joutuvat yöpymään autoissaan useamman vuorokauden. Odotellen lämpöisiä tuulia jotka saapuisivat sulattamaan lumen ja jään ja päästäisivät heidät jatkamaan matkaa.

Nastarenkaita ei Ecuadorissa tunneta.