Andit - La Avenida De Los Volcanes - Tulivuortentie Ecuadorissa

Kun saavuin Ecuadoriin tuntuivat ympärillä olevat vuoret ahdistavilta.

Quito on Andien laaksossa ja jokapuollella on vuoria. Etelään päin mennessä edessä näkyvät selvimmin Cotopaxi ja Illinizas mutta myös Rumiurcu ja Rumipamba. 

Oikealla ovat Guagua Pichicha ja hänen kaverinsa Rucu Pichincha. Vasemmalta löytyvät Antisana ja takaa Cayambe. 

Näiden kaikkien lisäksi on lukematon määrä pienempiä vuoria joiden nimiä en edes tiedä.

Alkuun oli vaikeaa kun horisontti tuntui katkeavan kesken. Tiellä oli aina jotakin, vihreitä vuortenseinämiä siis, tarkemmin sanottuna. Tai lumihuippuisia tulivuoria. 

Kauneutta oli valtavin määrin, mutta kaipasin sitä avaruutta mikä suomalaisessa järvimaisemassa on.

Kun Quitosta lähtee ajamaan etelään päin alkaa Avenida de los Volcanes, eli Tulivuortentie. Maantie kulkee useiden lumihuippuisten tulivuorten ohitse joiden korkeus on yli 5000 metriä. 

Molemmilla puolilla tietä, sekä edessä että takana, kohoaa henkeäsalpaavia näkymiä kun valkoisten huippujen keskellä avautuu ammottavia mustia kraaterinsuita, tilkkutäkkipeltoja ja lumoavia laaksoja.

Kaikkein parasta on kun matkaa pystyy tekemään rauhallisesti. Välillä voi pysähtyä ottamaan valokuvia yhdestä tai toisesta tulivuoresta, vuorenrinteestä tai huipusta. Laaksoja on myös hyvä ihailla, samoin kuin pieniä ja suurempia kaupunkeja jotka usein ilmestyvät eteen mutkan takaa tai laakson pohjalla.

Kesken matkan saattaa löytyä kohta jossa laakso laskeutuu alas, kohti Tyyntävaltamerta. 

Ympärillä nousevat vuoret, edessä Andien niitty jatkuu äärettömiin ja perillä alhaalla sen peittävät valkoiset pilvet joiden seasta kuuluu merilintujen alakuloista ääntelehtimistä. 

Ilmassa saattaa vaimeana tuntea, tai ainakin kuvitella tuntevansa, suolan tuoksun.

Matkaa ei saa tehdä liian kiireellä ettei tuo kaikki jää näkemättä. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma viehätyksensä ja vetovoimansa. 

Kun maantieltä poikkeaa ja uskaltaa lähteä pikkuteille löytyy ennen Inkoja rakennettu vanha linnoitus, luonnonpuisto, konkistadorien rakentama kirkko, vesiputous, upea maisema tai jokin muu uskomaton aarre muistojen arkkuun.

Andien lisäksi olen asunut Ecuadorissa Tyynenvaltameren rannalla ja Amatsonian sademetsässä. Meren rannalla nautin parvekkeella katsellen kun valaat leikkivät meressä. 

Amatsoniassa katse lepää jokea seuraten ja metsän vehreyttä ihaillen.

Jokaisessa maisemassa on oma viehätyksensä. Enkä osaisi valita mikä niistä on minulle rakkain. Kaikki ovat erityisen merkityksellisiä.

Enää en koe Quitoa saartavia vuoria ahdistavana. Ne ovat koti minulle ja asun niiden keskellä turvassa tulivuoren vierellä.