Voimmeko ymmärtää Jumalaa? - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 12

 

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Jesaja 55:8-9

Elän päivittäin kiitollisena ja iloiten Jumalan tuntemisesta ja häneen luottamisesta. Mutta tunteminen ja luottaminen eivät välttämättä lisää ymmärrystä. Edes jonkun ihmisen tunteminen hyvin ei ole sama asia kuin ymmärtää häntä täysin. Jokapäiväisessä elämässä joudumme usein luottamaan ihmisiin ilman että koskaan ymmärrämme miten he toimivat. Jumalan tunteminen, hänen rakastamisensa ja häneen luottaminen koko sydämestämme ja sielustamme ja kaikella voimallamme, ei ole sama asia kuin Jumalan ymmärtäminen täysin tai kaikien hänen tapojensa käsittäminen tai hänen olemuksensa selvittäminen täysin.

Raamatun lukeminen ja teologinen tutkimus johtavat parempaan ymmärrykseen Jumalasta, hänen sanoistaan ja hänen tavoistaan. Ne rikastavat ymmärrystämme ja tuovat esiin enemmän ulottuvuuksia Jumalasta, hänen työstään ja sanastaan. Olen kiitollinen että olen saanut lukea osan tuosta suuresta perinnöstä, jonka Jumala on sallinut minun tutkia, oppia ja toivottavasti ymmärtää.

Kristillisessä uskossamme on mysteerialueita, jotka ovat innokkaimman tieteen tai jopa syvällisimpien hengellisten harjoitusten ulkopuolella. Eräs raamatunkirjoittaja, joka oli yrittänyt enemmän kuin useimmat tutkiakseen elämän ja Jumalan salaisuuksia, päätyi seuraavaan johtopäätökseen:

Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.

Saarnaaja 8:16-17 

Minä en lainkaan häpeä sanoa etten ymmärrä kaikkea Jumalasta ja hänessä, sekä hänen teoissaan, on monia puolia puolia joita minä en voi käsittää.

Psalmi 73 tarjoaa meille voimakkaan raamatullisen ennakkotapauksen. Se on psalmi, joka alkaa vahvistamalla Israelin olennaista uskoa. "Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.” Mutta se ilmaisee myös syvää tuskaa ilmeisen moraalisen ja hengellisen käänteisyyden vuoksi, jonka kirjoittaja, aivan kuten mekin, voi nähdä ympärillään. Tätä on pahan jatkuva voitto hyvyydestä, jumalattomien menestys ja näennäinen turha pyrkimys elää jumalallista ja oikeamielistä elämää (jakeet1-14).

Tässä joku puhuu Jumalasta, jota hän ei ymmärrä. Jumala näyttää jättävän tilanteen haastamatta ja korjaamatta. Ja kirjoittaja ei vain ymmärrä sitä.

Psalmin keskellä hän tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin jakeessa15 hän varoittaa itseään olemaan menemättä liian pitkälle ja kertomasta omia kamppailujaan näissä asioissa, koska hän pelkää pettävänsä Jumalan kansan. Toisin sanoen hän tietää, että Jumalan lapsilla on tarpeeksi omia ongelmiaan ilman, että heidän ylistysjohtajansa hehkuttaa epäilyksiään ja kysymyksiään.

Protestien esittämisellä on oikea pastoraalinen raja. Kuten Jumala muistutti Jeremiaa kerran (Jer 15:19) ja kuten Jesaja varoitti kuulijoitaan (Jes 45:9-13). Haluan myös ottaa huomioon tuon rajan ja Jumalan varoituksen, koska haluan rakentaa Jumalan kansaa enkä petä heidän uskoaan.

Ja toiseksi, psalmissa 73:16-17, psalmin kirjoittaja menee palvomaan Jumalan huoneeseen Jumalan kansan kanssa. Siellä palvonnan yhteydessä hänen näkökulmansa muuttuu ja hän näkee asiat Jumalan perimmäisen tahdon ja moraalisen hallituksen valossa. Tämä ei muuta nykyhetken todellisuutta, mutta se ruokkii heihin muuttavan tulevaisuuden odotuksen, joka on sekä rauhoittava että lohduttava.

Ratkaisevaa on, että psalmin loppuun mennessä saavutettuaan luottamuksen ja tyytyväisyyden paikan ("Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä"), kirjoittaja ei mene takaisin ja pyyhi pois kaikkea, mitä hän on kirjoittanut ensimmäisessä puoliskossa. Hän antaa meidän kuulla sekä hänen kamppailevan ymmärtämättömyytensä että palautetun, palvovan uskonsa.

Rukoilen, että voin elämässäni seurata psalmin 73 kirjoittajan esimerkkiä kaikissa näissä suhteissa. Haluan pyrkiä olemaan rehellinen ja realistinen. Enkä halua horjuttaa entisestään jo kärsineiden uskoa. Sen sijaan haluan kohdata ymmärrykseni rajoitukset ja tunnustaa sen tuskan ja surun, jota tämä voi usein aiheuttaa.

Haluan pystyä sanomaan tämän psalmistan kanssa (73:28): ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” Ja tunnustaa että en ymmärrä Jumalaa mutta luotan häneen.