Minkälainen kuva sinulla on Jumalasta? Onko hän vanha mies
joka istuu pilvenreunalla ja tarkkailee mitä ihmiset tekevät maan päällä?
Ajaako hän vaunuissaan pilvien yllä ja heittelee ihmisiä ja maata salamillaan?
Kyyhöttääkö hän jossakin salaisessa nurkassa peitteen takana ja emme voi
nähdä häntä?
Näemme Raamatussa kaksi hyvin erilaista muotokuvaa Jumalasta. Osa Raamatusta maalaa kuvan Jumalasta kaukaisena suvereenina, korkealla valtaistuimellaan istuvana kuninkaana, joka on saavuttamaton ja joka katsoo alas korkealta.
Luomiskertomuksessa Jumala on korkealla, hän ennen kaikkea
katsoo alas ja hallitsee täysivaltaisena. Hän tekee taivaan ja maan kuudessa päivässä
useiden käskyjen avulla ja asettaa kaiken paikoilleen hikeä vuodattamatta, kuin
hän liikuttaisi shakkinappuloita kosmisella laudalla. Muissakin Raamatun osissa
Jumala esitellään samalla tavalla. Hän on jumaluus, joka on riidan yläpuolella ja jota
täytyy kutsua ilmestymään.
On olemassa myös toinen vähintään yhtä yleinen kuva Jumalasta Raamatussa, joka ei yleensä tule yhtä nopeasti mieleen kun puhumme Jumalasta. Tämän kuvan mukaan Jumala on enemmän "yksi meistä". Hän selvittää asioita, muuttaa mieltään, katuu omia tekojaan, reagoi muiden tekoihin ja joutuu rauhoittumaan.
"Inhimillisempi" Jumala ilmestyy Raamatussa
välittömästi kuuden päivän luomiskertomuksen jälkeen. Hän muotoilee Aadamin
tomusta, kuin savenvalaja. Ei korkealla antamalla käskyjä kuten ennen.
Muodostettuaan Aadamin Jumala näkee hänen olevan yksin, ja yrittää korjata tilanteen. Hän tekee eläimet ja esittelee ne Adamin
eteen nähdäkseen, olisiko joku heistä sopivan kumppanin, mutta mikään niistä ei sitä ole.
Sitten hän siirtyy seuraavaan suunnitelmaan ja nukuttaa
Adamin luodakseen naisen. Kun hän herää, Adam sanoo: "Tämä on
vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani". Lopulta! Eläinten
luominen Aadamin yksinäisyyden helpottamiseksi ei toiminut, mutta hänen
kaltaisen olennon muodostaminen onnistui.
Kun Aadam ja Eeva ovat syöneet kielletyn hedelmän, he
piiloutuvat, koska he häpeävät alastomuuttaan. Jumala, joka kävelee Puutarhassa
tuolloin, huomaa heidän kadonneen ja huutaa: "Missä olet?". Sitten
Jumala rankaisee näitä ihmisiä ja karkottaa heidät puutarhasta. Asiat eivät
selvästikään mene suunnitelmien mukaan.
Jumala Aadamin tarinassa ei toimi kuin Jumala 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa. Silloin hän oli korkealla kaiken yläpuolella. Herra, jossa kaikki on järjestetty ja toteutettu täydellisesti suunnitelmien mukaan.
Mooseksen kirjassa, kun israelilaiset ylittävät Punaisen
meren ja saapuvat Siinain vuoren juurelle, Mooses kiipeää vuorelle tapaamaan
Jumalaa. Kun hän on Jumalan luona, alhaalla olevat israelilaiset rakentavat
vasikan kullasta. Se on epäjumala, tapa saada jumala olemaan läsnä heidän
kanssaan.
Tämä on selvästi vastoin toista kymmenestä käskystä.
"Älä tee itsellesi epäjumalia." Mutta Aaron rakentaa heille silti yhden. Raamattu on rehellinen sekä siitä kuka Jumala on että keitä me ihmiset olemme.
Kun Mooses tulee takaisin alas ja näkee kultaisen vasikan ja
israelilaisten palvovan sitä, hän murskaa taulut joihin on kirjoitettu Jumalan Laki. Hän kuulee Aaronin tekosyyn "he saivat minut tekemään sen". Mooses
suostuu menemään takaisin vuorelle katsomaan, voisiko hän rauhoittaa Jumalaa.
Jumala on raivoissaan. Hän on päättänyt luopua israelilaisista ja ilmoittaa Moosekselle kääntävänsä selkänsä niille ihmisille, jotka hän pelasti Egyptistä. Hän ei johda heitä, koska hän ei ole varma, pystyykö hän hallitsemaan itseään ja olemaan tappamatta heitä.
Mooses neuvottelee Jumalan kanssa. Ja hän saa Jumalan
muuttamaan mielensä takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Mooses muistuttaa
Jumalaa, että israelilaiset ovat hänen kansaansa ja kaikki muut kansat
tietävät sen. Jos hän käy heidän kimppuunsa, mitä kaikki ajattelevat?
Kuinka he oppisivat, että Jumala on todellinen?
Mooses painelee Jumalan nappuloita, hänen kunnian ja häpeän tunteillaan vakuuttaakseen hänet ettei hän antaisi periksi vihalleen. Ja se toimii. Jumala päättää säästää Israelin kansan.
Jumalan näkeminen tarinassa hahmona, jonka kanssa voidaan
puhua, jonka kanssa voidaan neuvotella, osoittaa katumusta, ottaa selvää
asioista ja muuttaa mieltään, voi olla huolestuttavaa. Se ei kuulosta kovinkaan
universumin suvereenilta ylivaltiaalta. Sellainen Jumala saattaa muistuttaa meitä ihmisiä aivan liikaa.
Millainen jumala ottaa vastaan neuvoja ihmiseltä ja sitten rauhoittuu? Millainen jumalan pitää ensinnäkin rauhoittaa? Millainen jumala katuu tekoaan? Kuten tarinassa Nooasta ja suuresta vedenpaisumuksesta. Millaisen jumalan täytyy koetella alamaisiaan, jotta hän voi olla varma heidän uskollisuudestaan? Kuten Abrahamin ja Iisakin kanssa.
Miksi Raamatun pitää tehdä kaikesta niin monimutkaista? Tuntuuko tämä sinusta uhkaavalta? Miksei Raamattu voi antaa Jumalan toimia kuten Jumala, koko
ajan, kaikkialla? Tarvitsetko sinä jumalan joka on etäinen maailman yliherra, koko ajan?
Mutta tämä Raamatun Jumala on sekä juutalaisten
että kristittyjen Jumalaa koskevien uskomusten ytimessä. Tämä Jumala ei pidä
etäisyyttä, vaan omaksuu ihmiskokemuksen ja tulee osaksi ihmisen tarinaa. Hän
on paikalla säännöllisin väliajoin.
Kristillisessä tarinassa Jumala astuu alaspäin. Hänestä
tulee yksi meistä. Jumala lihassa.
Tarvitsemme itse asiassa Jumalan olevan vähemmän korkealla etäisyyttä pitävä Jumala. Tarvitsemme enemmän Jumalaa. Jumala, joka reagoi, muuttaa mieltään ja jonka kanssa voidaan perustella. Jumalaa joka on läsnä meitä ja meidän inhimmillistä kokomustamme.
Ilman Raamatun meille esittämää Jumalaa koko ajatus rukouksesta olisi mahdoton. Monet rukoukset liittyvät Jumalan kiittämiseen ja ylistykseen. Jokin rukous voi olla hiljaista mietiskelyä. Mutta rukoukset ovat usein avunhuutoja, joiden tarkoituksena on saada Jumala näkemään asiat meidän kannaltamme.
Jeesus itse rukoili Jumalaa. Luemme Luukkaan evankeliumista
iltana ennen Jeesuksen ristiinnaulimista, että Jeesus rukoilee niin lujasti
päästäkseen eroon teloituksesta, että hän hikoilee veripisaroita. Jeesus on
päättänyt käydä sen läpi, mutta silti hän kysyy Jumalalta, onko olemassa
ulospääsyä. Jeesus tietää suunnitelman, mutta yrittää nähdä, muuttaisiko Jumala
sen.
Tämä on Jumala Raamatussa. Jumala joka on kansansa
kanssa eikä kaukana. Tämä on Jumala jota tarvitsemme omilla henkisillä
matkoillamme.
Jumala on varmasti moniulotteisin hahmo Raamatussa. Joskus
hän on siellä ylhäällä ja poissa tieltä, liikkumattomana ja liikuttamattomana.
Mutta useammin hän on sellainen Jumala, jonka kanssa voit todella luoda
suhteen. Molemmat ovat Raamatussa. Kumpikaan ei sulje pois toista.
Meidän kaltainen Jumala ei ole ongelma. Jumala joka tulee lähelle ihmistä, hänen kokemukseensa, ei ole ongelma. Uusi testamentti,
jossa Jumalasta tulee yksi meistä, kutsuu tätä hyväksi uutiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti