Vanha testamentti ja kristityt - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 9

 

Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

1 Moos 9:16 

Vanha testamentti sisältää paljon lakeja. Lait ovat välttämättömiä. Yhteiskunta ei voi toimia ilman niitä. 

Ja jotkut Israelin laeista ovat meille järkeviä, kuten älä varasta tai tapa, älä tee aviorikosta jne. Mutta on vaikea tietää mitä tehdä muille laeille. Tai kuinka Jumala olisi koskaan voinut olla vastuussa niistä.

Jos neitsyttytär raiskataan, raiskaajan on mentävä hänen kanssaan naimisiin ja annettava isälle "neitsyiden morsianhinta". Muinaisessa maailmassa tämä laki toimi suojellakseen ei-neitsyttä naista joutumasta ilman aviomiestä ja joutumasta köyhyyteen tai prostituoiduksi. Nämä olivat kaksi päävaihtoehtoa naimattomille ei-neitsyille.

Isä saattoi silti kieltäytyä avioliitosta. Mutta siinä tapauksessa raiskaajan piti silti maksaa morsiamen hinta. Miksi? Koska muinaisissa yhteiskunnissa tyttäret olivat omaisuutta. Ja ei-neitsyt tytär oli vahingoittunut tavara. Isän piti saada palkkio siitä huolimatta.

On olemassa lakeja siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. Ja myös kuinka puhtaus säilytetään ja millaisia ​​uhrauksia tulee antaa ja milloin. Kun törmäät näihin lakeihin ja sinulla on houkutus ohittaa ne, muista, että muinainen heimokulttuuri ei ollut meidän kulttuurimme kaltaista.

Vaikka nämä lait olivat todellisia ja vilpittömiä keinoja, joilla Israel liittyi Jumalaan, ne eivät ole ajattomia eivätkä niillä ole pysyvää pysyvää voimaa. Tämä olisi väärien odotusten asettamista Raamattuun. 

Juutalaisuudella on oma pitkä, rikas ja monipuolinen historiansa sen selvittämisessä, kuinka näillä muinaisilla laeilla on oltava uusi merkitys uudessa kontekstissa. Esimerkiksi uhrauslakeja voidaan noudattaa vain Jerusalemin temppelissä. Mutta kun juutalaiset pakenivat kotimaastaan, sen jälkeen kun roomalaiset tuhosivat temppelin ja teurastivat suuren osan juutalaisväestöstä vuonna 70 jKr., juutalaisuuden on täytynyt selviytyä tämän seurauksista.

Kristityt ovat valinneet toisen tien. He ovat arvioineet nämä lait uudelleen Jeesuksen ja Uuden testamentin evankeliumien ja apostolien kirjeiden taustaa vasten. Ne ovat antaneet kristityille erilaisen kuvan näiden lakien toiminnasta tai ne kumottiin ensimmäisen pääsiäissunnuntain jälkeen.

Kristityille tämä uudelleenarviointi on välttämätön ajatusprosessi. Se ei ole osoitus epäkunnioituksesta näitä Vanhan testamentin osia kohtaan. Historiallinen prosessi on tunnustus siitä, että Israelin lait heijastavat muinaisia ​​aikoja eivätkä ole pysyviä.

”Weinrichin mukaan Raamatussa uskonnollisesti relevanteimmat tekstit ovat kertomuksia. Saman asian sanoi myöhemmin Ohler: ”Narratiivinen kieli on se tie, jolla Raamatun kirjoittajat lähestyivät Jumalan käsittämätöntä totuutta ja jolle he haluavat ottaa muita mukaan.” Näin ollen voidaan ajatella että Jeesus lähestyy ihmisiä kerrottuna henkilönä ja kertojana, opetuslapset vastaavasti kertomusten kuulijoina, jotka puolestaan edelleen- ja uudelleenkertovat kuulemansa. Siksi kristillinen seurakunta oli alkuvaiheissaan kertomisyhteisö.”

Pertti Luumi: Kertomus on uskon äidinkieltä 

Kun muinaiset israelilaiset kirjoittivat fyysisestä maailmasta, he ilmaisivat uskonsa Jumalaan tavoilla jotka sopivat heidän ymmärrykseensä. Ei tarvitse tuntea olonsa noloksi tai uskottomaksi tunnustamalla että muinaiset kirjailijat kirjoittivat muinaisesta ajattelutavasta käsin. He kirjoittivat niin kuin he ymmärsivät.

On välttämätöntä ymmärtää Raamatun ikä, jotta voit tutkia Raamattua sellaisena kuin se on. Ja jotta voimme hyväksyä haasteen tutkia jopa joitakin sen synkempiä polkuja. Jotta voimme alkaa oppia kuinka omaksua Israelin tarina meidän matkaamme varten.

Raamatun odottaminen soveltuvan luonteeltaan meidän omaan maailmankuvaamme johtaa stressiin ja ahdistukseen. Ja se jättää meille valinnanvaran. Joko muutamme odotuksiamme vastaamaan sitä mikä todellisuudessa löytyy Raamatusta, tai löydämme jokin tavan pakottaa Raamattu muottiin.

Kun annamme Raamatun asettaa oman agendansa se osoittaa meille mitä meillä on oikeus odottaa. Kun luotamme Jumalaan tarpeeksi antaaksemme Raamatun olla mitä se on, ikivanha käsikirjoitus, muinaisten ihmisten kirjoittama muinaisille ihmisille, avaamme itsemme Jumalan sanalle. Sen omine haasteineen ja mahdollisuuksineen, ilman piilevää pelkoa siitä, mitä saatamme löytää. Emmekä joudu shokkiin, kun löydämme asioita, jotka haastavat meitä.

Se, mikä tekee Raamatusta Jumalan sanaa, ei ole sen täydellinen tieteellinen ja historiallinen paikkansapitävyys. Se on Jumalan sana niiden pyhien kokemusten vuoksi, joihin sen tarinat viittaavat, itse sanojen ulkopuolelle. Se on Jumalan sana joka on kirjoitettu muinaisille Israelilaisille ja tarkoitettu myös heidän välityksellään kaikille meille muille.

Raamatun sivuilla näemme muinaisten pyhiinvaeltajien työskentelevän uskonsa kanssa. Näemme kuinka he painivat epäuskonsa ja tekojensa kanssa. Se mallintaa meille omaa vaellustamme jolla pyrimme tuntemaan Jumala paremmin ja kommunikoimaan hänen kanssaan syvemmin.

Raamattu on Jumalan kertomus. Kertomus siitä kuka hän on, keitä me olemme ja mitä Jumala tahtoo maailmassa tehdä. Kertomus siitä mikä on meidän alkumme ja loppumme ja mihin olemme hänen kanssaan matkalla.